Osaatteko tehdä olonne paremmaksi (ahdistus, fyysinen epämukavuus jne.)?

Osaan minö tuon, mitä sinä teet. Se ei vain poista mun ahdistusta, koska ahdistus johtuu lapseni parantumattomasta sairaudesta ja siitä, miten se vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen.

Pitkään en osannut tehdä mitään. En ehkä halunnut ajatella syitä mistä ahdistus johtui. Se oli jatkuvaa ja häiritsevää, ja lopulta minun oli pakko alkaa käsitellä menneisyyttä jne. Se oli tuskallista, mutta auttoi lopulta. Nykyään jos ahdistus hiipii kylään, käytän juuri samantyyppisiä keinoja sen karkoitukseen, mitä sinäkin luettelit.

Kiitos vinkistä. toivottavasti mä opin tuon ja osaan keskittyä ongelman ratkomiseen. Vau,kun oppisin kuten sä!

On tosiaan mahdollista, ettei tunnista edes yksinkertaista fyysistä tarvetta, mutta se on varmaan yleisempää psykiatrisesti sairailla. Kaverini sairastui opiskeluaikana psykoositasoiseen ahdistukseen. Kun kävimme katsomassa häntä sairaalassa, hän istui vuoteella, tärisi kylmästä. Vieressä oli avoin ikkuna (kevättalvella) ja hänen edessään vuoteella oli mytyssä täkki. Suljin ikkunan ja ojensin hänelle täkin harteilleen. Hän kietoutui täkkiin ja sanoi ihmeissään, että nyt on parempi. Mikään muu ei estänyt häntä sulkemasta ikkunaa ja menemästä täkin alle kuin tarpeen tunnistamattomuus. Noihin aikoihin asuessaan kotona hän laihtui paljon lyhyessä ajassa, koska ei osannut syödä, vaikka rahaa oli riittävästi eikä hänellä ollut ongelmia kaupassa käymisen kanssa. Hän ei vain osannut tunnistaa, että "on nälkä, tarvitsen ravintoa".

Osaan. Tästä taidosta on kyllä järjettömästi hyötyä ja iloa. Ensinnäkin, kun huomaa että on huonompi päivä (enkä koskaan manaa sellaista etukäteen jo aamutuimaan) niin annan olla ja pidän mielessä että se voi kääntyä hyväksi jo ihan seuraavan tunnin aikana. Käyn myös nopeasti läpi, missä kuukautiskierron vaiheessa olen. Tavallisesti syy yhtäkkiseen maailman paskuuteen löytyy PMS:stä, ja sitten on helpompi suhtautua huumorilla - enkä olekaan enää niin pahalla tuulella!

Monesti vain kysyn itseltäni, mikä tekisi olosta paremman. Se voi olla suihkussakäynti, kävelylle meno, kodin siivous ja raikastaminen tai oman elämän paussille laittaminen eli pelaaminen. Tulen myös huonotuuliseksi parissa päivässä, jos en ole käynyt lenkillä. Myös hyödytön nettisurffailu ja koneella jumittaminen saa pahalle tuulelle niin kuin nyt. Minun on tärkeätä pysyä vauhdissa koko ajan, sillä mitä enemmän puuhaan sen paremmalla tuulella olen. Joutilaisuus on hyvä renki mutta huono isäntä, liika on liikaa! 

Ahdistukseni on tavallisesti seurausta tekemisen ja tavoitteiden puutteesta, jolloin joutilaana kehittelen päässäni kaikenlaisia typeriä kuvitelmia jotka aiheuttavat enemmän ahdistusta. Toisaalta ymmärrys sille, että joskus vain tulee tunne, että täytyy saada ahdistua ja uhriutua, se tuntuu yhtä luonnolliselta kuin tarve syödä, niin suon itselleni luvan ruokkia ahdistusta milloin "miehen välinpitämättömyydestä", milloin "rasittavista appivanhemmista", milloin "omasta äitisuhteesta" tai "iäisiksi menetytyistä nuoruuden seikkailuista".

Tärkeintä on tiedostaa että tunteet ovat ohimeneviä, eikä heti mennä varaamaan aikaa lääkärille masennuksen ja ahdistuksen takia.

Lisää vinkkejä! Oppiiko sen erottamaan, milloin mielialan voi kääntää ja milloin kannattaa surra tai angstailla jokin mieltä painava asia? Sh:n, jolla aikaisemmin kävin, mukaan ainoa kaikille toimiva juttu on liikunta, mutta muuten ollaan oman kekseliäisyyden varassa. Silti olisi mukava kuulla, miten muut sen tekee.

Saattaa kuulostaa ihan typerältä esimerkiltä, mutta istuin äsken sohvalla ja tuijotin tv:tä. Ruudussa pyöri Suomen huutokauppakeisari. Olin ahdistunut monenlaisista tulevista asioista, hoitamattomista tehtävistä ja yleisesti vain siitä, että on sunnuntai. Huone ympärillä oli jo alkanut hämärtyä, koska en ollut sytyttänyt lamppuja. Kauhu yltyi sisimmässäni, mutta istuin vain jähmettyneenä ja tuijotin tv:tä. Huutokauppakeisari nauraa hohotti.

Lopulta päätin pysäyttää kauhun kehän ja aloin miettiä konkreettisia toimintoketjuja olotilan katkaisemiseksi.

Otin pöydältä kaukosäätimen ja suljin tv:n. Nousin sohvalta ja sytytin olohuoneeseen kaksi lamppua ja keittiöön yhden. Laitoin läppäriltä tulemaan yhden videohaastattelun, joka kiinnostaa minua ja aloin sitä kuunnellen kokata herkkuruokaani keittiössä.

Nyt tulin kirjoittamaan tätä, ja voin sanoa, että olo on paljon parempi :)

Järjestetäänkö jotain kursseja, joilla opetetaan tuota taitoa? Pitääkö Suomessa esim. Katri Manninen tai jotkut "life coachit" kurssia, jolla opetetaan, milloin on suljettava ikkuna, juotava lasi vettä, vaihdettava tv-kanavaa tms.?

Vierailija kirjoitti:

Järjestetäänkö jotain kursseja, joilla opetetaan tuota taitoa? Pitääkö Suomessa esim. Katri Manninen tai jotkut "life coachit" kurssia, jolla opetetaan, milloin on suljettava ikkuna, juotava lasi vettä, vaihdettava tv-kanavaa tms.?

Kutrilla taitaa olla jotain pikacoachauksia jaossa kyselyvastauksien vastineeksi, voit vilkaista sen sivuilta. Itse en halunnut sitä "palkintoa", ajattelin, että nykyinen terapia, jossa käyn, saakoon riittää. 6

Itse harrastan myös tuota korviketoimintaa kuten netissä surffailua, musan kuuntelemista, telkkarin tai leffan katsomista, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, syömistä, jne.

Se vaan siirtää sitä. Oikeasti ne asiat jotka ahdistaa pitäisi pystyä joskus jotenkin käsittelemäänkin.

Hyvä ketju! Nykyään pystyn. Ennen ahdistus oli kaverina 24/7, oli tuota tunnistamattomuutta ja kaikenlaista sotkua, joka johti suht rajuunkin päihdeongelmaan. Irti pääsin nimenomaan tuolla ap:nkin mainitsemalla tunteiden ja syiden analysoinnilla, ja samalla katosi masennus. Nykyään olen kiitollinen että olen hengissä ja terve ja kaikesta mitä minulla on! Tottakai ahdistus välillä ottaa vallan, kai se kuuluu elämään. Jos voin, yritän tehdä sen syyllä jotain, jos en itse sillä hetkellä voi mitenkään vaikuttaa, menen kävelylle tai katson piirrettyjä, jotka alkavat naurattamaan =)!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju! Nykyään pystyn. Ennen ahdistus oli kaverina 24/7, oli tuota tunnistamattomuutta ja kaikenlaista sotkua, joka johti suht rajuunkin päihdeongelmaan. Irti pääsin nimenomaan tuolla ap:nkin mainitsemalla tunteiden ja syiden analysoinnilla, ja samalla katosi masennus. Nykyään olen kiitollinen että olen hengissä ja terve ja kaikesta mitä minulla on! Tottakai ahdistus välillä ottaa vallan, kai se kuuluu elämään. Jos voin, yritän tehdä sen syyllä jotain, jos en itse sillä hetkellä voi mitenkään vaikuttaa, menen kävelylle tai katson piirrettyjä, jotka alkavat naurattamaan =)!

Höh, siis syyllE!

:D

Kärsin jatkuvasti kroonisista kivuista, en osaa tehdä oloani paremmaksi kun lääkkeet ei auta jaharkitsen itsemurhaa! Haistakaa paska ahdistuksienne kanssa! Nössöt

Vierailija kirjoitti:

Kärsin jatkuvasti kroonisista kivuista, en osaa tehdä oloani paremmaksi kun lääkkeet ei auta jaharkitsen itsemurhaa! Haistakaa paska ahdistuksienne kanssa! Nössöt

Mutta voithan parantaa omaa suhtautumistasi kipuun? Esim. sen sijaan, että harkitset itsemurhaa, alat ajatella, että kestät kivun.

Osaan. Ja olen kiitollinen siitä, että minua ei vit***a koskaan. Joskus on alavireisiä ja lamautuneita päiviä. Silloin pitää tietoisesti yrittää tehdä mielialalle jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin jatkuvasti kroonisista kivuista, en osaa tehdä oloani paremmaksi kun lääkkeet ei auta jaharkitsen itsemurhaa! Haistakaa paska ahdistuksienne kanssa! Nössöt

Mutta voithan parantaa omaa suhtautumistasi kipuun? Esim. sen sijaan, että harkitset itsemurhaa, alat ajatella, että kestät kivun.

Niin, pitkittyneessä kivussa on aina mukana psyykkinen elementti. Tiedän, ettei sen asian sanominen kyllä auta yhtään. Ja pahinta on joidenkin lääkärien vähättelevä asenne sitä kipua ja kivunlievityksen tarvetta kohtaan ylipäätään. Itsellä on yksi krooninen kipu, joka saatiin pitkän ajan jälkeen kuosiin, eikä tarvitse jäädä enää yhtenäkään päivänä sängyn pohjalle potemaan. En osaa sanoa tuohon oikein muuta, kuin että koettaisi hoitaa kipua kaikin keinoin, eikä lakkaisi hakemasta apua. Jos nämä lääkkeet ja edelliset eivät toimineet, ehkä seuraavat toimivat. 6

Osaako kukaan sanoa miten mun pitäisi ajatella/toimia nyt, kun vajaa viikko sitten tapahtuneen eron takia en pysty mihinkään, vaikka kuinka yritän, ajatukset vaan kiertää kehää :( Ei tunnu auttavan mikään.

Vierailija kirjoitti:

Osaako kukaan sanoa miten mun pitäisi ajatella/toimia nyt, kun vajaa viikko sitten tapahtuneen eron takia en pysty mihinkään, vaikka kuinka yritän, ajatukset vaan kiertää kehää :( Ei tunnu auttavan mikään.

idea taitaa olla juuri se, että tuntee itsensä ja tietää, mitkä keinot auttavat ahdistuksen lievittämiseen ja osaa käyttää niitä keinoja tarpeen tullen. kannattaisi varmaan miettiä, mikä asia on yleensä tuottanut sinulle todella paljon iloa, siis jokin asia mitä olet ennenkin tehnyt ilman exän osallistumista, ja koitat sitten tehdä niitä asioita joista pidät. ja syödä ruokaa joka maistuu todella hyvälle. koita hemmotella itseäsi jollain sellaisella, mikä tuntuu hyvältä. toinen keino voisi olla jonkin swllaisen tekeminen, mihin keskityt sataprosenttisesti.

itselläni auttaa ihan perinteisesti liikunta, luonnossa liikkuminen ja koiran kouluttaminen, johon pitää keskittyä ihan kunnolla. hyvän kirjan lukeminen auttaa minulla myös. mutta tosiaan nuo keinot ovat ihan yksilöllisiä.

kiitos hyvästä ketjusta, ap :D

Vuosia siinä kesti, että opettelin tuntemaan tarpeitani. En tietenkään ymmärtänyt, etten niitä tunnista. Jotenkin ihan käsittämätöntä, että aikuisena vasta konkreettisesti käsittää että pitää syödä ja nukkua että jaksaa. Pitää syödä kasviksia, että saa vitamiineja. Pitää juoda, ettei keho kuivu... Kärsin nuorena jatkuvista selkäkivuista. Ne katosivat kun opettelin hyvän ryhdin (aikuisena vasta tämäkin).

Ahdistukselleni en voi mitään. Katselen toki elokuvia yms. Hetkeksi saatan unohtaa murheenikin. Mutta ei ne mihinkään häviä. En pysty olemaan ahdistumatta, kun rakkaillani on asiat niin huonosti.

Wau! Onpa ajatuksia herättävä ketju. Käsittelin juuri ap:n ohjeen mukaan yhden ongelman, joka on ahdistanut minua voimakkaasti ja mm. piti minua valveilla viime yön ja nyt jo tuntuu paremmalta. Aion tästä lähtien aina toimia näin! Kannattaa vain muistaa, että aina ei välttämättä ole sellaisessa mielentilassa, että pystyy rauhoittumaan ja keskittymään ahdistuksen syiden analysointiin. Sen takia lisäisin ap:n toimintoketjuun askeleen "jos et pysty keskittymään ahdistuksen analysointiin, odota että olet sellaisessa mielentilassa että pystyt siihen" tms.

Eli:

1. Pysähdy ja kuulostele ruumiillista ja henkistä olotilaasi. Nimeä olotilasi ja tunnista siihen liittyvät tunteet.

2. Analysoi kielteisten tunteiden syyt. Tunnista ja nimeä ne. Sano ne ääneen tai kirjoita paperille.

3. Pohdi miten voit korjata syyt.

4. Korjaa syyt, jos ne on korjattavissa. Esim. tee tekemättömät tehtävät. Henkisissä ongelmissa luovu turhista taakoista tai ainakin ala työstää suhtautumistasi siihen suuntaan. Ole valmis aloittamaan muutosprosesseja elämässäsi. Muistuta itseäsi ettet vapaudu ahdistuksesta, jos et tee muutoksia.

5. Kun olet korjannut syyt mahdollisuuksien mukaan, julista asia loppuun käsitellyksi ja aloita uusi toiminta, mielellään konkreettinen, joka vaatii keskittymistä ja joka tuottaa tyydytystä sinulle. Lisäisin tähän, että uuden toiminnan on hyvä olla sellainen, joka edellyttää fyysistä paikan vaihtamista (esim. jos on istunut sohvalla, niin siirtyy toiseen huoneeseen puuhaamaan tai lähtee ulos kävelylle tms.).