Osaatteko tehdä olonne paremmaksi (ahdistus, fyysinen epämukavuus jne.)?

Pahaan oloon ei saa jäädä piehtaroimaan. Mitä enemmän sitä miettii ja analysoi, sitä enemmän se valtaa ihmisen mieltä. Unohda. Alitajunta käsittelee sen kyllä. Uni on myös lääke. Älä mieti ja vello siinä.

Tee jotain muuta.

Itselläni auttaa hikiurheilu endorfiineineen asiaan.

Silloin kun itseä yleensä ahdistaa, niin omat selkävaivat tms lisää ahdistusta, ja tiedän keinoja kyllä millä saa vaivaa pois, mutta tärkeinpänä mitä olen oppinut viimeaikoina, ovat ihmissuhteet! Oon liian naiivi selkeästi ollut monien ihmisten suhteiden kanssa, ja huomannut että olenkin herkempi kuin mitä olen luullut. Vieläkin joudun käsittelemään tarkemmin omia tunteita ja ajatuksia, mikä hyvä asia, mutta kivalta ei aina tunnu. Muutoksia elämässä ihmissuhteissa itsellä, poistin yhden ihmisen kokonaan elämästä, joka onkin narsistinen luonne ja tämä ihminen oli vuosia läheinen ystävä, ja luotin monissa asioissa tähän ihmiseen, voin huonosti silti hänen seurassaan, ja nyt selvinnyt että miksi. Se on ollut hyvä päätös, ja itsestä olen löytänyt uusia puolia nyt paljon, mistä nautin paljon, ja uudet rakkaat ihmiset lähellä! Tsemppiä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Pahaan oloon ei saa jäädä piehtaroimaan. Mitä enemmän sitä miettii ja analysoi, sitä enemmän se valtaa ihmisen mieltä. Unohda. Alitajunta käsittelee sen kyllä. Uni on myös lääke. Älä mieti ja vello siinä.

Tee jotain muuta.

Itselläni auttaa hikiurheilu endorfiineineen asiaan.

Nämä kaikki totta, mutta mikään näistä ei auta, ehkä hetkeksi, ellei pysty ratkaisemaa sitä todellista syytä ahdistukselle. Täytyy olla sopivasti kaikkea, elämä täytyy olla tyydyttävää, nin ihmissuhteissa, työssä, omassa arjessä, oman itsen suhteen.

Eilen illalla oli todella ahdistunut ja epämääräinen olo, nyt aamulla samaten. Tajusin että minua ahdisti viikon aikana kertynyt sekasorto kotona, en ollut siivonnut tai järjestellyt kertaakaan vapun jälkeen ja tavaroita lojui siellä täällä, pöysät murussa ja tiskipöytä täynnä likaisia astioita. Aloin järjestelemään ja laitoin tiskit likoomaan tiskialtaaseen, kävin suihkussa ja nyt on paljon parempi olo. Minulla fyysinen ja ympäristön todellinen tai kuviteltu likaisuus ainakin ahdistaa, mutta onneksi siihen on helppo ratkaisu, kun vain nostaa perseen tietokoneen edestä ja alkaa hommiin.

Mulla auttaa ahdistuksen tasosta riippuen eri jutut. Nuorempana velloin ja tuskailin enkä löytänyt pois olosta. Ehkä keskeisimpänä ajattelen, että ihmisen ei kuulu pysähtyä= jäädä jumiin ajatuksiinsa. Jos ajatukset jäävät jumiin, pitää toimia. Liikunta, lukeminen, joku kotiaskare, kirjoittaminen. Yleensä käyn itseni kanssa hiljaista keskustelua:

"Okei, sua ahdistaa ja tuntuu pahalta."

"Mikä ahdistaa?"

"Voitko tehdä asialle jotain, mitä?"

Jos en voi asialle mitään, annan ahdistuksen tulla, enkä kiellä sitä. Sitten teen jotain edellä mainituista. Totean itselleni, että mieleni vaan toimii näin ja olen tällainen. Usein myös kk-kierto tekee näitä ahdistuksia ja selitän itselleni, että tää johtuu taas hormonaalisista jutuista, joita kroppa puskee ja se menee kyllä ohi. Vuodenajan vaihtelut ahdistaa myös (valon lisääntyminen ja väheneminen erityisesti) ja oon järkeistänyt sen niin, että mun pää vaan reagoi vahvasti. Uni on liikunnan lisäksi oiva lääke.

Mulla on tällä hetkellä jalkojen pakotusta, siis sellaista lievää särkyä. Syytä ei tiedetä, tätä, vaivaa ollut toisinaan jo kymmenisen vuotta. Haluaisin nyt tehdä oloni paremmaksi mutten tiedä mikä auttaisi tähän.

Tietoisuus naamasta. Tietoisuus hengittämisestä. Aina kun löydän itseni ahdistuneena, en tunne naamaani ja ensimmäistä kertaa syvään hengittäminen ties kuinka pitkän ajan jälkeen tuntuu tuskaiselta ja ahtalta. Aina nämä kaksi unohtuu mutta yritän muistaa. Lantiokin käpristyy automaattisesti johonkin syväkyykkyyn. Eli: tunne naama ja hengitä syvään ja hitaasti ja työnnä häpykarvat eteen. Toimii kuin junan vessa.

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus naamasta. Tietoisuus hengittämisestä. Aina kun löydän itseni ahdistuneena, en tunne naamaani ja ensimmäistä kertaa syvään hengittäminen ties kuinka pitkän ajan jälkeen tuntuu tuskaiselta ja ahtalta. Aina nämä kaksi unohtuu mutta yritän muistaa. Lantiokin käpristyy automaattisesti johonkin syväkyykkyyn. Eli: tunne naama ja hengitä syvään ja hitaasti ja työnnä häpykarvat eteen. Toimii kuin junan vessa.

Hengitykseen auttaa kun hengittää sisään hitaasti kymmenen sekuntia, pitää hengitystä kymmenen sekuntia ja hengittää ulos kymmenen sekuntia, pitää tauon kymmenen sekuntia ja aloittaa uudestaan. Jos ei jaksa laskea sekunteja, laskee sydämenlyöntejä. Tässä vaiheessa sitä huomaa kuinka sydän hakkaa tuhatta vaikka sitä ei huomannutkaan. Ottaa tuntuman korviin nousseihin hartioihin. Ottaa tuntuman naamaan ja huomaa kuinka on pitänyt kulmia kurtussa tuhat vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus naamasta. Tietoisuus hengittämisestä. Aina kun löydän itseni ahdistuneena, en tunne naamaani ja ensimmäistä kertaa syvään hengittäminen ties kuinka pitkän ajan jälkeen tuntuu tuskaiselta ja ahtalta. Aina nämä kaksi unohtuu mutta yritän muistaa. Lantiokin käpristyy automaattisesti johonkin syväkyykkyyn. Eli: tunne naama ja hengitä syvään ja hitaasti ja työnnä häpykarvat eteen. Toimii kuin junan vessa.

Hengitykseen auttaa kun hengittää sisään hitaasti kymmenen sekuntia, pitää hengitystä kymmenen sekuntia ja hengittää ulos kymmenen sekuntia, pitää tauon kymmenen sekuntia ja aloittaa uudestaan. Jos ei jaksa laskea sekunteja, laskee sydämenlyöntejä. Tässä vaiheessa sitä huomaa kuinka sydän hakkaa tuhatta vaikka sitä ei huomannutkaan. Ottaa tuntuman korviin nousseihin hartioihin. Ottaa tuntuman naamaan ja huomaa kuinka on pitänyt kulmia kurtussa tuhat vuotta.

Jatkaa hidasta hengittämistä ja tuntee kuinka jännitys naamalla ja hartioilla laskee. Tässä vaiheessa huomaa kuinka jännittyneet paikat alkavat kihelmöimään. Jos onnistuu hengittämään hitaasti ja syvästi, ja huomaa kuinka ei kuolekaan hapenpuutteeseen, alkaa huomaamaan kuinka kierroksilla sitä olikaan käynyt sisälläpäin. Tuhat ääntä huutaa.ja haluaa sinkoilla sinne tänne. Pitää vain hengitysrytmin koossa ja ottaa tuntumaa siihen mitä ympärillä oikeasti tapahtuu. Muutama minuutti tätä toimii järisyttävän tehokkaasti akuuttiin ahdistukseen. En vain ikinä muista tehdä tätä jatkuvasti. Mitäköhän tapahtuisi jos tekisi tätä vaikka aamuin ja illoin? Muistaisko kroppa että ei eletä juoksuhautaelämää?

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus naamasta. Tietoisuus hengittämisestä. Aina kun löydän itseni ahdistuneena, en tunne naamaani ja ensimmäistä kertaa syvään hengittäminen ties kuinka pitkän ajan jälkeen tuntuu tuskaiselta ja ahtalta. Aina nämä kaksi unohtuu mutta yritän muistaa. Lantiokin käpristyy automaattisesti johonkin syväkyykkyyn. Eli: tunne naama ja hengitä syvään ja hitaasti ja työnnä häpykarvat eteen. Toimii kuin junan vessa.

Sama jatkaa eli eli todellakaan työnnetä häpykarvoja eteen vaan imetään niitä lihaksilla kohti persettä. Toimii. En tiedä miksi ihmeessä olisin halunnut työntää häpykarvoja eteenpäin. Älkää työntäkö häpykarvoja sisään. Imekää niitä perseeseen. En tiedä parempaa kielikuvaa. Auttaa lantiota. Kyyristynyt lantio tuottaa ahdistusta kroppaan automaattisesti ja tämä poistaa reaktion. Edelleen: mystistä mutta toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus naamasta. Tietoisuus hengittämisestä. Aina kun löydän itseni ahdistuneena, en tunne naamaani ja ensimmäistä kertaa syvään hengittäminen ties kuinka pitkän ajan jälkeen tuntuu tuskaiselta ja ahtalta. Aina nämä kaksi unohtuu mutta yritän muistaa. Lantiokin käpristyy automaattisesti johonkin syväkyykkyyn. Eli: tunne naama ja hengitä syvään ja hitaasti ja työnnä häpykarvat eteen. Toimii kuin junan vessa.

Sama jatkaa eli eli todellakaan työnnetä häpykarvoja eteen vaan imetään niitä lihaksilla kohti persettä. Toimii. En tiedä miksi ihmeessä olisin halunnut työntää häpykarvoja eteenpäin. Älkää työntäkö häpykarvoja sisään. Imekää niitä perseeseen. En tiedä parempaa kielikuvaa. Auttaa lantiota. Kyyristynyt lantio tuottaa ahdistusta kroppaan automaattisesti ja tämä poistaa reaktion. Edelleen: mystistä mutta toimii.

Siis eteen kuten tuota edellisessä viestissä. Olipas epäselvää. 🙂

Mutta joo. Kolme juttua jotka olen huomannut. Kehotietoisuus. Tietoisuus naamasta ja tietoisuus hengittämisestä. Nämä auttavat jo itsessään ennaltaehkäisemään vitutusta. Ime häpykarvat persettä kohti. Olo paranee mystisesti vaikkei uskoisikaan. Aina unohdan tehdä jotain näistä kolmesta ja aina kun olen vittuuntunut tai ahdistunut huomaan että olen menettänyt otteen jostain näistä kolmesta. Voisiko olla niin että jos joskus kykenisin ottamaan nämä kolme huomioon 24/7, ahdistusta tai vitutusta ei koskaan esiintyisi?

Kylmä suihku on myös toimiva. Liittyy kai jotenkin siihen, kuinka se yhtäkkinen kylmyys saa haukkomaan henkeä ja kuinka hengitys sen jälkeen rauhoittuu.

Vatsa tietää heti onko jokin hyväksi vai ei. Kuunnelkaa vatsaa. .

Vierailija kirjoitti:

Saattaa kuulostaa ihan typerältä esimerkiltä, mutta istuin äsken sohvalla ja tuijotin tv:tä. Ruudussa pyöri Suomen huutokauppakeisari. Olin ahdistunut monenlaisista tulevista asioista, hoitamattomista tehtävistä ja yleisesti vain siitä, että on sunnuntai. Huone ympärillä oli jo alkanut hämärtyä, koska en ollut sytyttänyt lamppuja. Kauhu yltyi sisimmässäni, mutta istuin vain jähmettyneenä ja tuijotin tv:tä. Huutokauppakeisari nauraa hohotti.

Lopulta päätin pysäyttää kauhun kehän ja aloin miettiä konkreettisia toimintoketjuja olotilan katkaisemiseksi.

Otin pöydältä kaukosäätimen ja suljin tv:n. Nousin sohvalta ja sytytin olohuoneeseen kaksi lamppua ja keittiöön yhden. Laitoin läppäriltä tulemaan yhden videohaastattelun, joka kiinnostaa minua ja aloin sitä kuunnellen kokata herkkuruokaani keittiössä.

Nyt tulin kirjoittamaan tätä, ja voin sanoa, että olo on paljon parempi :)

Hinoa olosi on parempi.Oloa voi todella itse parantaa monin tavoin..Vaikka on yksin ja masentaa.Joka kertta kun seinät kaatuu päälle ovesta ulos kellon ajasta viis.Kävelessä päästä lähtee möröt,Vaikka kierrät talon ympäri sisään palatessa parempi fiilis.Ruoka halu kasvaa eli alat useammin menee ulos,Siitä tulee tapa koska seinät yksin kaatu pälle,Sama hatutus kiertä pää ja ei ulospääsyä omassa kämpässä.

Hengitysharjoitus auttaa:

Hengitä syvään neljä sekuntia

Pidätä hengitystä viisi sekuntia

Hengitä ulos kuusi sekuntia

Toista pari minuuttia ja huomaat, että syke tasaantuu.