Lue keskustelun säännöt.
Voxra. Kiltit tsempatkaa mua ja sanokaa että Voxran avulla parannun?
13.03.2016 |
Hei! Viikon ajan olen nyt syönyt Voxraa keskivaikeaan masennukseen. Voisitteko kertoa omia selviytymistarinoitanne kyseinen lääkkeen avulla?
Kommentit (33)
Voxtrasta on ollut selvästi apua omaan vaikeaan masennukseeni. Aloitettaessa sivuoireita oli paljon, pahin oli outo olo autoillessa ( ajoin äärimmäisen vähän, kesti vajaa 1 kk ). Verenpaineeni on noussut aika reilusti, lisäksi pientä ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia. Pääsen kuitenkin sängystä ylös, jaksan opiskella ja pärjään opinnoissani kohtalaisesti, saan asioita hoidettua. Varmaan tilanteeseen on vaikuttanut sekin, että olen saanut taas jotenkin kiinni elämästä, enkä kyhjötä vain neljän seinän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle Voxra oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei ollut sivuoireita (paitsi aikaiset aamuheräämiset) mutta eipä juuri hyötyjäkään. Ei piristänyt seksielämää eikä laihduttanut .
Määrättiinkö sitä sulle liikalihavuuteen ja kuihtuneeseen seksielämään vai? Meille muille sitä määrätään masennuksen hoitoon...
Aivan loistava lääke!! Itsellä tosin aittanut myös cipralex! Todellakinnlääke parantaa! Nää samat paranna itsesi-tyypit menee varmaan katsomasn syöpäsairasta kaveria ja ihmettelee, miksi ei vain halua parantaa itseään... Ehkä karma vielä opettaa...;)
Kun elämän tiellä tulee vastaan luola jonka päässä ei näy valoa, täytyy olla valmis menemään kuoppaan joka voi viedä vielä syvemmälle mutta joka ainakin vie eteenpäin! Valonlähde täytyy etsiä, omin jaloin eteenpäin määrätietoisesti ponnistellen, ei saa leiriytyä paikalleen ja jäädä luomaan keinotekoista valoa tulitikuilla (lääkkeet) joiden liekki voi koska tahansa sammua.
Vierailija kirjoitti:
Kun elämän tiellä tulee vastaan luola jonka päässä ei näy valoa, täytyy olla valmis menemään kuoppaan joka voi viedä vielä syvemmälle mutta joka ainakin vie eteenpäin! Valonlähde täytyy etsiä, omin jaloin eteenpäin määrätietoisesti ponnistellen, ei saa leiriytyä paikalleen ja jäädä luomaan keinotekoista valoa tulitikuilla (lääkkeet) joiden liekki voi koska tahansa sammua.
Voi mitä paskaa! Olisit säästänyt meidät edes tältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syönyt Voxraa nyt puolisen vuotta. En ole kokenut ihmeparantumista, mutta kyllä se on jonkin verran oloa helpottanut. Tunnen itseni energisemmäksi, eikä arjesta selviytyminen tunnu ylivoimaiselta. Unentarve on vähentynyt. Kuitenkin välillä on edelleen niitä vaikeampia, synkempiä päiviä. Suunta on kuitenkin kohti valoa. Tsemppiä sinulle toipumiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle Voxra oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei ollut sivuoireita (paitsi aikaiset aamuheräämiset) mutta eipä juuri hyötyjäkään. Ei piristänyt seksielämää eikä laihduttanut .
Määrättiinkö sitä sulle liikalihavuuteen ja kuihtuneeseen seksielämään vai? Meille muille sitä määrätään masennuksen hoitoon...
Ei, vaan masennukseen. EI auttanut siihen, eikä myöskään tuonut näitä mukavia sivuvaikutuksia mistä joskus kuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että Voxra mua parantaa, mutta ainakin siitä on suunnaton apu sen aikaa, kun en ilman pärjää. Oon kokeillut olla välillä ilman/pienemmällä annoksella, mutta sillon parissa päivässä elämä romahtaa ja eksyn peiton alle maailmaa pakoon. Joten mielelläni syön, kun se pitää toimintakykyisenä ja mielialan tasaisena, vaikka en lääkkeistä erityisemmin pidäkään. Lopetan sit kun tuntuu että selviin ilmankin.
Mistä nää totuuden torvet tietää että masentuneet eivät koskaan harrasta liikuntaa ja syövät pelkkiä eineksiä?
Mitä jos on kasvanut perheessä jossa isä hakkasi äitiä ja äiti hakkasi isää, kumpikin ympärikännissä harva se päivä? Jos tällainen lapsi aikuisena masentuu, johtuuko se tosiaan siitä että ruokavalio ei ole parsakaalia ja kananrintaa, vai voisiko masennuksella olla myös henkinen ulottuvuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syönyt Voxraa nyt puolisen vuotta. En ole kokenut ihmeparantumista, mutta kyllä se on jonkin verran oloa helpottanut. Tunnen itseni energisemmäksi, eikä arjesta selviytyminen tunnu ylivoimaiselta. Unentarve on vähentynyt. Kuitenkin välillä on edelleen niitä vaikeampia, synkempiä päiviä. Suunta on kuitenkin kohti valoa. Tsemppiä sinulle toipumiseen!
Kiitos! Tsemppiä myös sinulle!
ap
Vierailija kirjoitti:
Aivan loistava lääke!! Itsellä tosin aittanut myös cipralex! Todellakinnlääke parantaa! Nää samat paranna itsesi-tyypit menee varmaan katsomasn syöpäsairasta kaveria ja ihmettelee, miksi ei vain halua parantaa itseään... Ehkä karma vielä opettaa...;)
Tai ehkä niin monta tapausta nähneet, kun lääkkeet ei auta ja lopulta ollaan sellaisessa lääkekierteessä ja aivokemiat sekaisin, kun on vaihdettu ja vaihdettu, ettei koskaan enää palaudu siitä rälläkästä.
En siis ole lääkevastainen, koska olen hoitaja. Mutta itse ajattelen, että ihan äärimmäisen helpolla ei kannata lääkitystä aloittaa, koska se suo voi olla tosi syvä ja sieltä ei nouse koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan loistava lääke!! Itsellä tosin aittanut myös cipralex! Todellakinnlääke parantaa! Nää samat paranna itsesi-tyypit menee varmaan katsomasn syöpäsairasta kaveria ja ihmettelee, miksi ei vain halua parantaa itseään... Ehkä karma vielä opettaa...;)
Tai ehkä niin monta tapausta nähneet, kun lääkkeet ei auta ja lopulta ollaan sellaisessa lääkekierteessä ja aivokemiat sekaisin, kun on vaihdettu ja vaihdettu, ettei koskaan enää palaudu siitä rälläkästä.
En siis ole lääkevastainen, koska olen hoitaja. Mutta itse ajattelen, että ihan äärimmäisen helpolla ei kannata lääkitystä aloittaa, koska se suo voi olla tosi syvä ja sieltä ei nouse koskaan.
Tässä ei nyt kysytty kannattaako lääkitä itseään vai ei!!! Perustakaa oma ketju ja jauhakaa siellä näitä lääkkeidenvastaisia juttujanne!!!
Minulle Voxra oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei ollut sivuoireita (paitsi aikaiset aamuheräämiset) mutta eipä juuri hyötyjäkään. Ei piristänyt seksielämää eikä laihduttanut .