Neuvoja otetaan vastaan. Erosin 20v kestäneestä suhteesta, jossa isä ei ollut läsnä lapsille
Vaikea suhde muutenkin, kun mitään yhteistä ei enää ollut - paitsi lapset.
Mietin eroa pitkään ja kyseenalaistin oman onneni - onko minulla vielä kerran tässä elämässä rakastaa jotain ja saada takaisin - vai - eläisinkö suhteessa jossa ei ole läheisyyttä, puuttuu lunnioitus ja vuoden ajan toisen läsnäolo on vain ärsyttänyt. Tuon 20 vuoden aikana, olen ehkä kerran tuntenut itseni onnelliseksi.
Lapset olivat vahinkoja, ihania sellaisia. Ja olisi pitänyt uskaltaa riuhtaista itsensä aiemmin irti, mutta jostain syystä en saanut tarpeeksi voimaa.
Se miten erosta ilmoitin miehelle ei ollut maailman paras. Sanoin vaan että pakkaa kamadi ja lähde. Hänen vastaus oli "okei" - ja kahden päivän sisällä muuttikin kaverilleen.
Hänen suurin pelkonsa oli, ettei hän näe lapsia koskaan. Kun ero tuli sanoin että lapset voivat mennä hänen luokseen jo parin pöivän päästä.
Nyt ovat sitten käyneet joka viikonloppu.Emme koskaan tehnert perheenä mitään yhdessä..en tiedä oliko vika sitten pääsääntöisesti minussa...mutta en ota siitä kaikkea syytä niskoilleni. Mies ei koskaan esim. mennyt leikkipuistoon lasten kanssa tms. Joskus pyysin mukaan sukuloumaan - ei kiinnostanut. En tiedä kui ka paljon sillä oli merkitystä, että kotimaa ei ole suomi.
Nyt kun lapset ovat isällään, eivät köy ulkona. Pelaavat kännyllä ja katsovat leffoja. Mutta tämähän ei periaatteessa minylle pitäisi kuulua. Ovat siis joka viikonloppu siellä. Nuorin kaipaa isäänsä mutta samalla ymmärrän väsymyksen joka joka viikonloppuisesta reissaamisesta tulee.
Olisiko parempi, että lapset olisivat isänsä luona joka toinen viikonloppu? Vai miten olisi viisainta järjestää, kun tietää että hän ei heidän kanssaan mene mihinkään tai tee mitään..
Kommentit (9)
Sinä olet kuvottava hutsuämmä ja erosit miehestäsi ainoastaan sen takia, että pääset panemaan muiden miesten kanssa ja rikoit samalla lastesi kodin, mistä seuraa heille vakavia mielenterveyden häiriöitä vanhempana. Häpeäisit edes vähän!
Ainoa oikea ratkaisu tässä tapauksessa on se, että menet itseesi, pyydät mieheltäsi nöyrimmästi anteeksi ja palaat hänen kanssaan yhteen. Se on vähintä mitä voit tehdä tilanteen pelastamiseksi ja tekosi hyvittääksesi.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet kuvottava hutsuämmä ja erosit miehestäsi ainoastaan sen takia, että pääset panemaan muiden miesten kanssa ja rikoit samalla lastesi kodin, mistä seuraa heille vakavia mielenterveyden häiriöitä vanhempana. Häpeäisit edes vähän!
Ainoa oikea ratkaisu tässä tapauksessa on se, että menet itseesi, pyydät mieheltäsi nöyrimmästi anteeksi ja palaat hänen kanssaan yhteen. Se on vähintä mitä voit tehdä tilanteen pelastamiseksi ja tekosi hyvittääksesi.
Katson eteenpäin, en taaksepäin Ap
Miksi ihmeessä lapset ovat kaikki vapaapäivät isän luona? Vai oletko sinä työtön tai vuorotyössä? Mies tekee tuota ehkä vain kostaakseen sinulle.
Isä ei ollut läsnä lapsille, mutta silti yhteistä on lapset? Miten tää on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lapset ovat kaikki vapaapäivät isän luona? Vai oletko sinä työtön tai vuorotyössä? Mies tekee tuota ehkä vain kostaakseen sinulle.
Teen vuorotyötä, yleensä viikonloput töissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Isä ei ollut läsnä lapsille, mutta silti yhteistä on lapset? Miten tää on mahdollista?
No siinähän se on ollut. Mutta ei ole tehnyt mitään lasten kanssa. Ap
Kattoonut telkkua ja kun lapsi kysyy jotain niin hus hys on vastannut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet kuvottava hutsuämmä ja erosit miehestäsi ainoastaan sen takia, että pääset panemaan muiden miesten kanssa ja rikoit samalla lastesi kodin, mistä seuraa heille vakavia mielenterveyden häiriöitä vanhempana. Häpeäisit edes vähän!
Ainoa oikea ratkaisu tässä tapauksessa on se, että menet itseesi, pyydät mieheltäsi nöyrimmästi anteeksi ja palaat hänen kanssaan yhteen. Se on vähintä mitä voit tehdä tilanteen pelastamiseksi ja tekosi hyvittääksesi.
Katson eteenpäin, en taaksepäin Ap
(Miksi edes vastata jollekin randomnimittelijälle? )
Anna ajan kulua, niin toivottavasti kaikki asettuu paikoilleen. Ero ei varmaan koskaan ole mikään helppo homma, aina tulee jotain uutta ja käsiteltävää asiaa eteen. Niistä on vain selvittävä jotenkin. Jos lapset voivat hyvin, on siitä hyvä lähteä eteenpäin. Voisiko olla parempi nyt rauhoittaa tilannetta ja lasten tavata isäänsä vähän harvemmin? Pitemmällä lomalla sitten vaikka pitempikestoisesti?
Lapsuudenkodissani isäni ei myöskään tehnyt mitään meidän lapsien kanssa. (En tiedä miten aktiivista ja mukavaa elämää lapsiperheissä nykyisin eletään.)
Joka toinen vkl to-su on vastaus.