Miksi mies ei "saa" olla ujo tai epävarma?

Vierailija kirjoitti:

Aina saa kuulla että miehen epävarmuus on turn off ja ties mitä. Onko tuo vain joiden teinipissisten tai tunteettomien naisten, vai kenties "kaikkien" mielipide? On ihan epäluonnollista ajatella että miehet eivät voisi olla epävarmoja. Itse olen sosiaalinen kun pääsen tutustumaan ihmisiin, mutta hieman arka ainakin alkumetreillä.

Minusta usein tuntuu että minulta odotetaan jämäkämpää ja reippaampaa otetta eri tilanteissa, mutta se vaatisi hirveää ponnistelua. Haluaisin vainn olla oma epävarma (luultavasti asia on niin, että ihmiset tulkitsevat minut epävarmemmaksi kuin oikeasti olen) itseni. En ole siis mikään muiden ohjailtavissa oleva hiirulainen, mutta minulta puuttuu semmoinen tietynlainen äijä-karisma. Olen aika hienotunteinen.

Miehen vähempi varmuus, jämäkkyys ja "oma-aloitteisuus" siirtää vastuuta naiselle josta he tunnetusti haluavat eroon kaikin tavoin.

Saa olla :) jos ei oo täysnynny kaikilla alueilla. Myös miehillä epävarmuus tai ujous voi olla söpöä. Esimerkiksi jos on epävarma eka sängyssä, mulle tulee siitä olo että olen erityinen miehelle ja että se ei oo nussinut ehkä koko kylää (ei oo uskaltanut/päässyt kaikkien housuihin tai ei oo sen tyyppinen).

Kyllä saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Saa olla :) jos ei oo täysnynny kaikilla alueilla. Myös miehillä epävarmuus tai ujous voi olla söpöä. Esimerkiksi jos on epävarma eka sängyssä, mulle tulee siitä olo että olen erityinen miehelle ja että se ei oo nussinut ehkä koko kylää (ei oo uskaltanut/päässyt kaikkien housuihin tai ei oo sen tyyppinen).

Isolle osalla varsinkin nuoria naisia miehen pitää olla kova panomies jotta nainen tuntee olevan huonossa itsetunnossaankin kelpaava siinä missä aiemmin pannut muut naiset.

Naiset eivät tykkää kilteistä miehistä, koska kiltteyden piirteet (esim, ujous, epävarmuus, arastelu) herättävät naisessa varoitussignaalin, että ko. mies on todellisuudessa piiloaggressiivinen, sovinistinen, ilkeä, valittava, ruikuttava, väkivaltainen ja epäluotettava "jännämies".

Menikö nyt oikein? Tältä palstalta opittua.

Ujous on miehissä vetovoimaista. En pidä niin itsevarmoista miehistä, joista se näkyy todella selkeästi päällepäin. En tiedä miksi, mutta pieni ujous tai aavistus epävarmuutta on todella puoleensavetävää. En tarkoita sellaista ujoutta ja epävarmuutta, jotka vaikuttavat raskaasti miehen itsetuntoon ja elämänlaatuun, tai jotka heijastuvat katkeruutena ympäristöön. Mutta sellainen pieni itsevarmuuden puute tai ujous tuo jotain mystisyyden auraa kai :) Liikaa itseään esilletuovat överi-itsevarmat alexanderstubbit eivät vetoa minuun. Sängyssäkin saa olla ujo ja kömpelö, paljon kiinnostavampaa kuin määrätietoiset otteet.

Niin on meitä naisia vain erilaisia! Ujot/arat/epävarmat miehet, uskokaa pois, kyllä teistäkin on moni kiinnostunut :)

No itse olen epävarma nainen ja haluaisin tutustua ap:n kaltaisiin miehiin. Minulle itselleni miehet ovat sanoneet, että olen liian epävarma ja mm. huono itsetunto naisella on turn off.

Vierailija kirjoitti:

Saa olla :) jos ei oo täysnynny kaikilla alueilla. Myös miehillä epävarmuus tai ujous voi olla söpöä. Esimerkiksi jos on epävarma eka sängyssä, mulle tulee siitä olo että olen erityinen miehelle ja että se ei oo nussinut ehkä koko kylää (ei oo uskaltanut/päässyt kaikkien housuihin tai ei oo sen tyyppinen).

No, olen epävarma kaikkialla muualla paitsi sängyssä ja olen nussinutkin koko kylän, mutta olen hieman ehkä passiivisen oloinen sosiaalisissa tilanteissa. Kohtelias olen kyllä ja reipastun kun pääsen tutustumaan, mutta se tutustuminen on vähän vaikeaa kun naiset odottavat että mies ottaa ohjat käsiinsä.

Ap

Saa olla. Riippuu ihan ihmisestä, mikä on turn off ja mikä ei. Ujo, mutta kiva mies ei ole minusta olleenkaan luotaantyöntävä toisin kuin vaikka kuin yli-itsevarma lipevä panomies (ei väliä miten komea, koska urpo käytös saa näyttämään ei-haluttavalta). Oma mieheni on ujo naisten suhteen, mutta ei ystävien kesken - itse asiassa on tosi hauska ja avoin kaveriporukassa, myös uusille ihmisille. Lähinnä naisia ei uskalla epävarmuutensa takia lähestyä iskemismielessä. Odotteli minunkin suhteeni muutaman vuoden ennen kuin osoitti kiinnostustaan niin, että minäkin sen tajusin. Nyt 5v yhdessä ja hyvin menee. Kannatti ottaa omaan tahtiin :)

Tottakai mies saa olla ujo ja epävarma. Silloin pitää vain löytää nainen, joka pitää ujoista ja epävarmoista miehistä. Yhtä lailla voisi kysyä, että miksi nainen ei "saa" olla dominoiva uraohjus - kyllä saa, mutta silloin hänenkin pitää löytää kumppaninsa niistä miehistä, joita sellaiset luonteenpiirteet miellyttävät.

Minulle tulee epämukava olo ujojen ja epävarmojen ihmisten seurassa, koska olemme temperamentiltamme niin erilaisia. Ja vaikka se ujo ihminen vapautuisi minun seurassani, niin en jaksaisi sitä, että hän olisi kaikkialla muualla "perässävedettävä". Jos joutuisimme matkoilla pyytämään neuvoja, kun tapaisimme uusia ihmisiä, kun pitäisi tilata vieraalla kielellä ravintolassa, jos vieläpä joutuisi palauttamaan ruoan keittiöön... se nyt vaan olisi rasittavaa, jos aina joutuisi olemaan se joka hoitaa ja huolehtii ja kommunikoi ja ottaa kontaktia. En minä pelkää noita asioita hoitaa, olen matkustellut sen verran paljon yksin ja joutunut toimimaan monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa muutenkin, mutta luultavasti alkaisin tuntea itseni joksikin äitihahmoksi, jos mies vain nyhjöttäisi ja odottaisi minun tekevän kaiken.

Ei saa. Kaikista kamalimpia ovat tuollaiset ap:n kaltaiset, jotka ovat vielä kunnon pukkeja. Järkyttävä yhdistelmä.

Naiset (ja miehet) haluavat lähinnä alfrauroksia. Ujous ja epävarmuus ei ole alfauroksen merkki.

Haluan oman mieheni olevan sellainen rauhallisen jämäkkä, tasaisempi luonne mitä itse olen. Se jos mies on liian herkkä ja menee liikaa minun oikkujen mukana saa stressaantuneeksi. Ja jos on niin ujo ettei anna itsestään ulos, että vaikka olisi rauhallinen muttei riittävän läsnäolevalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Haluan oman mieheni olevan sellainen rauhallisen jämäkkä, tasaisempi luonne mitä itse olen. Se jos mies on liian herkkä ja menee liikaa minun oikkujen mukana saa stressaantuneeksi. Ja jos on niin ujo ettei anna itsestään ulos, että vaikka olisi rauhallinen muttei riittävän läsnäolevalla tavalla.

Eli toive on, että miehen pitää pitää nainen "kurissa"..

Hah hah

Vierailija kirjoitti:

No itse olen epävarma nainen ja haluaisin tutustua ap:n kaltaisiin miehiin. Minulle itselleni miehet ovat sanoneet, että olen liian epävarma ja mm. huono itsetunto naisella on turn off.

Minulla oli nuorena sama. Sitten kun löysin ihanan miehen, joka myös oli ujo ja sosiaalisesti rajoittunut, rakastuttiin ja muutettiin yhteen. Oli kauhea pettymys, kun hän halusi erota. Ei kuulemma kestänyt sitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä mihinkään asiaan ja odotan hänen aina tekevän aloitteen esim. sängyssä. Olin todella loukkaantunut, koska luulin löytäneeni miehen, jolle ujouteni ja epävarmuuteni on ok. Myöhemmin elämässä olen opetellut itsevarmuutta, mutta ei se pohjimmainen ujous ja arkuus poistu koskaan, sillä se on osa persoonaani.

Aikuisella ihmisellä saisi olla jo jonkin verran itsevarmuutta. Teineille se ehkä sopii, mutta kun aikuinen mies ei uskalla puhua tai ilmaista toiveitaan, niin herättäähän se äidinvaistot. Monet naiset eivät hae itselleen lasta, vaan miestä. Tasavertaista sellaista. Ja kuten joku sanoi jo aiemmin, että koko kylän läpikäynyt mies, huonolla itsetunnolla ja epävarmuudella varustettuna on kauhea yhtälö.

Ja mikä on siis ongelmasi? Niitä naisia näytät saaneesi ihan riittämiin, vai eivätkö he vielä riitä? Nyt pitäisi käydä vielä läpi heidätkin joita et ole saanut pokattua epävarmuutesi takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse olen epävarma nainen ja haluaisin tutustua ap:n kaltaisiin miehiin. Minulle itselleni miehet ovat sanoneet, että olen liian epävarma ja mm. huono itsetunto naisella on turn off.

Minulla oli nuorena sama. Sitten kun löysin ihanan miehen, joka myös oli ujo ja sosiaalisesti rajoittunut, rakastuttiin ja muutettiin yhteen. Oli kauhea pettymys, kun hän halusi erota. Ei kuulemma kestänyt sitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä mihinkään asiaan ja odotan hänen aina tekevän aloitteen esim. sängyssä. Olin todella loukkaantunut, koska luulin löytäneeni miehen, jolle ujouteni ja epävarmuuteni on ok. Myöhemmin elämässä olen opetellut itsevarmuutta, mutta ei se pohjimmainen ujous ja arkuus poistu koskaan, sillä se on osa persoonaani.

Onpa ikävä kuulla. Toivottavasti tilanteesi on kuitenkin parantunut.

Itsekin olen myös yrittänyt opetella itsevarmemmaksi, mutta jokainen tämän ongelman kanssa kamppaillut tietää ettei se ole nopeaa tai helppoa. Etenkin jos pohjalla on varautunut ja neuroottinen temperamentti. Kuitenkin näkisin voivani suhtautua kaltaisiini miehiin empaattisemmin, mutta oma itsetuntoni on entisestään vain heikentynyt tutustuessani itsevarmoihin miehiin, jotka ovat ottaneet esille minun epävarmuuteni...