Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ne ihanat lapsenlapset
11.03.2016 |
Olen neljän lapsen äiti, naimisissa ja vuorotyössä. Kaikki lapset ovat jo nuoria aikuisia ja muutaneet pois kotoa, nuorimmainen muutama kuukausi sitten. Kaksi tytärtäni ovat juuri itse tulleet äideiksi ja ilmeisesti odottavat nyt että minä innostuisin mummon roolista mutta kun ei. Soittelevat; tuutko katsomaan ja voitko ottaa muutamaksi tunniksi jne. En halua. Jokunen vuosi sitten elin vielä neljän teinin keskellä, tuntuu että olen vasta saanut lapset isoiksi ja en todellakaan halua aloittaa alusta. Rakastan lapsiani ja nautin heidän kanssaan olemisesta, olin kotiäiti kymmenen vuotta aikoinaan. Jos tyttöni tuovat lapsena hoitoon kerran viikossa niin sinne meni vapaa päivät. En halua. Ollaan nyt miehen kanssa aloitettu uusia harrastuksia (salilla ja teatterissa käyminen), käyty jopa muutaman kerran karaokea kuuntelemassa ja seksielämä on kuin nuorena. Niin olen siis 45v jos sillä jotain väliä. Tuntuu että en voi lapsilleni suoraan sanoa että nautin mieluummin vapaudestani kuin hoidan lapsia, haluan siis säilyttää välit lapsiini enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ja kuulostaakin se pahalle jos sanoo että käyn mieluummin tanssimassa kuin hoidan lapsia.
Kommentit (308)
Minäkin ihmettelin tuota miksei tytöt voi tehdä niin,että yhtenä viikonloppuna toinen hoitaa toisen lasta että toinen pääsee menemään ja sitten toisinpäin. Mutta ei, molemmat tunkee muksut mummulle. Ihme touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa!:D Ap älä kuuntele näitä: "Lapset ei tuu kylään/menee välit poikki jne" Minä ja sisarukseni emme olleet ikinä mummien hoidettavana. Emme koskaan. Emme siis kertaakaan :D Mutta vierailtiin silti koko perhe mummoloissa ja mummit ja papat meillä. Eikä edes joka viikko. Silti olimme tosi läheisiä. Ikävöin mummojani vieläkin vaikka ovat kuolleet vuosia sitten.
Niin joskus 70-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen hyvin lapsirakas ja haluan hoitaa lapsenlastani niin paljon kuin saan. Lisäksi koen tyytyväisyyttä siitä jos pystyn mitenkään auttamaan tytärtäni vaikka siivouksessa. En välitä niin itsestäni vaan koen toisten menestymisen ja onnen ja auttamisen olevan minulle tärkeää. Olen 65 -vuotias isoäiti.
Onneksi et ole minun äiti tai anoppi. En kestäisi jos jomman kumman äiti tunkisi elämäämme noin paljon.
Minulla on ihana äiti ja anoppi. Kumpikin elää omaa aikuisen naisen elämää ja minä ja miehemme tällä hetkellä omaa perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap tekisin näin: En sanoisi tunteitani lapsilleni ettei tulisi turhia riitoja ja väärinkäsityksiä ym katkeruuksia. Laittaisin omat menoni etusijalle mutta pyytäisin oma-aloitteisesti kerran kuussa/kerran kahdessa kuussa lastenlapsia päiväksi/yöksi/vlopuksi. Näin side lapsenlapsiin pysyy ja lapset on tyytyväisiä kun äiti oma-aloitteisesti pyytää lapsenlapsiaan kylään vaikka ei muulloin ehtisikään hoitamaan. Vaikka sekin aika jolloin lapset ovat sinulla tuntuisi ahdistavalta, kannattaa se tehdä...on pientä siihen verrattuna että välit tulehtuu tai menee poikki.
Siis jos vuorotyöläisellä on kerran kuussa viikonloppuvapaa, niin lapsenlapset vain silloin hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap tekisin näin: En sanoisi tunteitani lapsilleni ettei tulisi turhia riitoja ja väärinkäsityksiä ym katkeruuksia. Laittaisin omat menoni etusijalle mutta pyytäisin oma-aloitteisesti kerran kuussa/kerran kahdessa kuussa lastenlapsia päiväksi/yöksi/vlopuksi. Näin side lapsenlapsiin pysyy ja lapset on tyytyväisiä kun äiti oma-aloitteisesti pyytää lapsenlapsiaan kylään vaikka ei muulloin ehtisikään hoitamaan. Vaikka sekin aika jolloin lapset ovat sinulla tuntuisi ahdistavalta, kannattaa se tehdä...on pientä siihen verrattuna että välit tulehtuu tai menee poikki.
Siis jos vuorotyöläisellä on kerran kuussa viikonloppuvapaa, niin lapsenlapset vain silloin hoitoon.
Niin ja vielä tuollaisia 3-4 kuukauden ikäisiä vauvoja kutsutaan viikonloppuhoitoon mummon ainoalle viikonloppuvapaalle :O
Ihmiset ovat kyllä melko härskejä nykyään vaatimuksissaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
279:Muuten hyvä mutta kerran kuussa ja kahdessakin kuussa on melko usein. Miksi ihmeessä pitäisi ottaa hoitoon? Vierailkaa toisillanne niin että lasten vanhemmat tai edes toinen on paikalla..
Niinpä. En ymmärrä oikeasti, miksi tuollaisia 4 kuukauden ikäisiä vauvoja pitää tuoda yksin mummolle viikonloppukylään. Itse ainakin kävin vauvojen kanssa mummolassa yhdessä. Ei olisi tullut mieleenkään viedä perjantaina täysimetyksellä olevaa vauvaa "kylään" mummolle yksin viikonlopuksi, jotta mummo saisi solmia siihen suhteen ja minä sitten mummon persettä pesisin vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa!:D Ap älä kuuntele näitä: "Lapset ei tuu kylään/menee välit poikki jne" Minä ja sisarukseni emme olleet ikinä mummien hoidettavana. Emme koskaan. Emme siis kertaakaan :D Mutta vierailtiin silti koko perhe mummoloissa ja mummit ja papat meillä. Eikä edes joka viikko. Silti olimme tosi läheisiä. Ikävöin mummojani vieläkin vaikka ovat kuolleet vuosia sitten.
Niin joskus 70-luvulla?
Ei, vaan olen syntynyt 1990, sisarukseni 80 ja 90-luvulla. Toinen mummi kuoli 2005, toinen 2008.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
279:Muuten hyvä mutta kerran kuussa ja kahdessakin kuussa on melko usein. Miksi ihmeessä pitäisi ottaa hoitoon? Vierailkaa toisillanne niin että lasten vanhemmat tai edes toinen on paikalla..
Niinpä. En ymmärrä oikeasti, miksi tuollaisia 4 kuukauden ikäisiä vauvoja pitää tuoda yksin mummolle viikonloppukylään. Itse ainakin kävin vauvojen kanssa mummolassa yhdessä. Ei olisi tullut mieleenkään viedä perjantaina täysimetyksellä olevaa vauvaa "kylään" mummolle yksin viikonlopuksi, jotta mummo saisi solmia siihen suhteen ja minä sitten mummon persettä pesisin vanhana.
Meillä ainakin vietiin siksi että mä sain välillä nukkua yön rauhassa. Eikä siis väkisin tungettu vaan kyllä äiti usein ehdotti että josko vauva tulisi heille hoitoon ja mä menisin vetään 14 tunnin yöunet. Tässä hommassa varmaan suurin vaikutus on äiti-tytär-suhteella, ja oman äidin luonteella. Mun äiti on ihana ihminen ja haluaa aina mulle parasta, lasten ollessa pieniä se tarkoitti apua niiden hoidossa. Etenkin kun itse ei aikanaan saanut apua ja tietää siis kuinka raskasta vauva-arki voi olla. Äidillä oli omat harrastukset ja lomareissut, tietenkin mä kunnioitin niitä. Ja mitä perseen pesemiseen tulee, niin todellakin omat vanhemmat tulee olemaan meillä hoidettavan sitten kun aika koittaa. Tässäkin vaikuttaa ehkä eniten se minkälainen suhde lapsella ja vanhemmalla on ollut koko elämän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap tekisin näin: En sanoisi tunteitani lapsilleni ettei tulisi turhia riitoja ja väärinkäsityksiä ym katkeruuksia. Laittaisin omat menoni etusijalle mutta pyytäisin oma-aloitteisesti kerran kuussa/kerran kahdessa kuussa lastenlapsia päiväksi/yöksi/vlopuksi. Näin side lapsenlapsiin pysyy ja lapset on tyytyväisiä kun äiti oma-aloitteisesti pyytää lapsenlapsiaan kylään vaikka ei muulloin ehtisikään hoitamaan. Vaikka sekin aika jolloin lapset ovat sinulla tuntuisi ahdistavalta, kannattaa se tehdä...on pientä siihen verrattuna että välit tulehtuu tai menee poikki.
Onpas täällä vauhkoa porukkaa...tuossa viestissä selkeästi lukee kerran kuussa TAI kerran kahdessa kuussa päiväksi TAI yöksi TAI vlopuksi. Tarkoittaen että ap ottaa ja valitsee siitä itselleen sopivimman ajankohdan. Ei lue missään kohtaa että kuun ainoana vapaana vloppuna pitäisi ottaa lapset koko vlopuksi. Jos on tosiaan vuorotyöläinen niin ottakoon silloin kun itsellä on vapaata vaikka viikolla sitten kerran parissa kuukaudessa...Ei vaadi paljon. Eikä tarvitse yöksi ottaa vaan vaikka pariksi tunniksi. Ja jos tosiaan vauvat vasta muutaman kuukauden niin sehän on selvää ettei sellaisia edes yöksi oteta ja kun ovat yökyläily ikäisiä voi olla että ap on jo mummoontunut. Tämä uusi vapaus ap:lle ilman lapsia on myös vaihe joka menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi itse oon jo 30 ja ensimmäinen lapsi tulossa (vanhemmille 1. lapsenlapsi). Vanhemmat on asuneet kahdestaan jo 8 vuotta siitä kun omat lapset ovat muuttaneet kotoa pois, eli heillä on ollut aikaa tehdä ja touhuta omia juttujaan. Ovat löytäneet itselleen harrastuksia ja keskittyneet matkusteluun. Sitä varmasti jatkavat tulevaisuudessakin, mutta tällä hetkellä lapsenlapsen odotus on siellä suunnalla jo kova! :)
Jokainen hoitaa itse.
Yh-äidit pahimpia hoidattajia.
Ja maksattavat muilla myös lastensa kulut.
Joko mummolle tai isille...mutta rahat omaan taskuun.
Ja se valituksen määrä.
Ei ihme, että elelevät yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoisin kyllä itsekkääksi käytökseksi. En tarkoita, että isovanhempien pitäisi olla aina lastensa hoitoapuna, mutta olisiko niin kamalaa uhrata esim. 1 viikonloppu tai muutama ilta kuukaudessa lastenlapsilleen? Sinuna katsoisin peiliin, ja miettisin, miltä tuntui, kun omat vanhempasi auttoivat sinua lastenhoidossa? Tai miltä tuntui, kun kukaan ei auttanut?
Vielä lisäyksenä: pienten lasten vanhemmat ovat lujilla, joten jos isovanhemmat auttavat vaikka tuon yhden illankin kk:ssa, jotta saavat kahdenkeskistä aikaa, niin auttaa paljon perhearjessa. Haluat varmasti, että lastesi avioiliitto säilyy hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi itse oon jo 30 ja ensimmäinen lapsi tulossa (vanhemmille 1. lapsenlapsi). Vanhemmat on asuneet kahdestaan jo 8 vuotta siitä kun omat lapset ovat muuttaneet kotoa pois, eli heillä on ollut aikaa tehdä ja touhuta omia juttujaan. Ovat löytäneet itselleen harrastuksia ja keskittyneet matkusteluun. Sitä varmasti jatkavat tulevaisuudessakin, mutta tällä hetkellä lapsenlapsen odotus on siellä suunnalla jo kova! :)
Juuri näin. Vanhempasi ovat saaneet elää omaa elämää 8 vuotta, joten nyt he voivat keskittyä lastenlasten hoitoon. Siksi älkää tehkö lapsia kovin nuorena, että annatte vanhemmille pari vuotta aikaa levätä, ennen kuin hoitonakki napsahtaa.
Mä kirjoitti:
Vielä lisäyksenä: pienten lasten vanhemmat ovat lujilla, joten jos isovanhemmat auttavat vaikka tuon yhden illankin kk:ssa, jotta saavat kahdenkeskistä aikaa, niin auttaa paljon perhearjessa. Haluat varmasti, että lastesi avioiliitto säilyy hyvänä.
Lapset rikkoo parisuhteen,isovanhempien syy, jos tulee ero. Milloin ihmiset oppisivat itse ottamaan vastuun parisuhteestaan.
Nykyajan mummot niin itsekkäitä että pannaan omat turhat menot edelle lapsenlapsia. Antakaa nuoren parin mennä välillä leffaan, konserttiin, teatteriin, bailaamaan jne ja olkaa kunnon mummoja. Lukekaa lapsille satuja yms, askarrelkaa, pelatkaa esim afrikantähteä, palapelejä jne.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä hittoa!:D Ap älä kuuntele näitä: "Lapset ei tuu kylään/menee välit poikki jne" Minä ja sisarukseni emme olleet ikinä mummien hoidettavana. Emme koskaan. Emme siis kertaakaan :D Mutta vierailtiin silti koko perhe mummoloissa ja mummit ja papat meillä. Eikä edes joka viikko. Silti olimme tosi läheisiä. Ikävöin mummojani vieläkin vaikka ovat kuolleet vuosia sitten.
Näin meilläkin ja nyt hoidan äitiäni.
Mun pojat tietää etten lapselapsia aio hoitaa tai hätätilanteessa kyllä autan. Sairaita lapsia ei hoideta miehen sairauden takia.
Olen sanonut että yhden kehitysvammaisen olen hoitanut ja alzheimer äitini että siihen päättyy mun hoidot.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan mummot niin itsekkäitä että pannaan omat turhat menot edelle lapsenlapsia. Antakaa nuoren parin mennä välillä leffaan, konserttiin, teatteriin, bailaamaan jne ja olkaa kunnon mummoja. Lukekaa lapsille satuja yms, askarrelkaa, pelatkaa esim afrikantähteä, palapelejä jne.
Ihan kunnon mummo katson olevani, vaikka en mitään bailausreissuja lastenlasteni vanhemmille järjestäkään. Ihan arjen pyörityksessä minua on jo viimeiset yli kymmenen vuotta tarvittu useita kertoja viikossa. Nyt tarvetta on lähinnä enää harrastuskuljetuksiin, mutta kyllä myös päiväkoti ja eskari ehtivät tulla vuosien mittaan varsin tutuiksi kuuden lapsenlapsen kuljetuksia hoidellessa. Toki myös iltahoitokeikkoja on ollut aina silloin tällöin esim. vanhempien työmatkojen vuoksi.
Täällä tilanne taas se, etten 4 kk vanhan vauvan äitinä haluaisi antaa omaa lastani hoitoon isovanhemmille, en omani enkä miehen. Vielä ei ole ollut tarvettakaan, kun vauva imetyksellä, mutta kauhulla odotan kun lapsi vanhempi ja jos appivanhemmat alkavat kinuamaan lasta hoitoon. Lähinnä ongelmana se, että vaikka ovatkin ihania ihmisiä, ikää kuitenkin jo reilusti. Miten kieltäytyä kohteliaasti, pahoittamatta toisten mieltä? Nähdään kuitenkin muuten usein, mutta yksinään lasta en haluaisi päästää vielä vuosiin esim. yökylään.
Alue: Aihe vapaa
Mä en vieläkään tajua miksi ap:n tyttäret ei tue toisiaan lastenhoidossa, sen sijaan että leikkisästi kinastelevat vuorotyötä tekevän äitinsä hoitoavusta?
Tähän asiaan niin kuin moneen muuhunkin sopii ajatus "kohtuus kaikessa". En ymmärrä vanhempia jotka ovat joka viikonloppu viemässä lapsiaan hoitoon, mutta toisaalta en kyllä ymmärrä näiden "olen jo hommani hoitanut" isovanhempien ajatteluakaan. Hyvin kylmältä vaikuttaa suomalaisten perhesuhteet tämänkin ketjun valossa. Ja elämäänsä kyllä ei auta laittaa hyllylle lasten myötä. Siitä versoo vaan katkeruutta ja juuri tuota "olen osuuteni tehnyt" asennetta. Ei vanhemmuus ole mikään suoritus. Se on itse sitä elämää. Jos ei sellaista halua tai kokee sen velvollisuudeksi, kannattaa jättää ne lapset tekemättä.