Lapsenteon tuskaisuus

Vierailija kirjoitti:

Huonostihan sitä kesti. Meillä meni yrityksen aloituksesta plussaan aikaa 10kk, joka on tosi lyhyt aika, mutta tuntui aivan järjettömän pitkältä ja raskaalta. Tiedän hyvin mitä tarkoitat kun sanoit että ennen olit onnellinen ja nyt vain lapsentekoasia pyörii mielessä, minulla kävi aivan samalla lailla.

Minua auttoi hieman ammattitaitoinen lääkäri ja klinikka (perus gyne löysi heti yrittämisemme alussa minulta pco:n joten siirryimme melko nopeasti hoitoon yksityiselle) joista sain sen tunteen että parhaamme tässä yritetään.

Oikeasti ahdistus on alkanut purkautumaan vasta nyt kun laskettu aika kolkuttelee ovella.

En siis ikävä kyllä osaa auttaa muutoin kuin kertomalla että tiedän niin hyvin miltä sinusta tuntuu. Haleja <3

Miten tuota pco:ta hoidettiin? Minulla todettiin se myös, joten kiinnostaa tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen.

Eka vuosi meni tulee kun tulee periaatteella. Toisena vuonna aloin jo turhautua ja surra. Mulla oli ja on tosi epäsäännöllinen kierto, 1kk-6kk, yritä siinää sitte raskautua. 5vuoden yrittämisen jälkeen plussasin, ilman hoitoja. Ja nyt on kolme ihanaa lasta.

Kävittekö jossain hoidoissa vai odottelitteko vain tuon ajan?

Joo ja ei. Missään ei periaatteessa ollut vikaa, toisen lääkärin mielestä. Toinen taas sanoi etten ikinä tule saamaan lapsia. Perus testeissä käytiin ja jätettiin leikki siihen. Päätettiin odottaa x-aika vielä ja sen jälkeen suunnitella adoptio-vaihtoehtoa.

Yrittäminen on kyllä raskasta aikaa, eikä täällä ainakaan auttaneet yhtään läheisten "kyllä se vielä onnistuu" ja "yritä olla stressaamatta" -kommentit. Meilläkin oli yritystä ennen keskenmenoa noin 9kk ja keskenmenon jälkeen lähes 2 vuotta ennen tätä ainoaa onnistunutta raskautta. Nyt menossa rv19, ja pelko kalvaa mieltä päivittäin. Tärppi ei siis edes lievittänyt stressiä ja pelkoa! Voi olla että tämä jää ainoaksi lapseksi, jos kaikki vain menee hyvin. Niin paljon toivottu ja odotettu lapsi, mutta voi kyllä sanoa että työn ja tuskan takana.

Meillä myös puoli vuotta yritystä, enkä ole edes plussannut. No siis ihan hyvähän se vain on ettei ole tullut keskenmenoa, en minä sitä. Keskenmenot vaan ovat tosi yleisiä. Ja tietää ainakin, että voi tulla raskaaksi. En yhtään vähättele keskenmenon kokeneita. Varmasti raskas kokemus. Itse en ole kuitenkaan vaipunut epätoivoon. Mies taas tuntuisi ikäänkuin epäilevän, että mussa jotain vikaa. Ikää on kyllä jo reilu kolkyt. Gynellä kävin ja kaikki kunnossa. Kun kerroin niin mies kysyi ihmetellen, että "sä siis voit tulla raskaaksi?" Huomaa kyllä kaikesta, että mies haluaa lasta vielä enemmän kuin minä. Meillä ei olla pystytty säännölliseen seksiin, joten varmasti parhaimmat päivät ovat välillä menneet "hukkaan". Nyt siis otan tämän asian vielä ihan rennosti. Katsotaan mikä olotila puolen vuoden päästä jos en ole raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella parilla on tietysti oma tapansa, mutta meillä päätimme vain että jätetään ehkäisy pois ja lapsi saa tulla jos on tullakseen. :) Ei stressiä, ei kierron tarkkailua, ei "pakko"seksiä. Puolessa vuodessa sitten tärppäsi. Tämä ei tietenkään ole kaikille toimiva lähestymistapa mutta meille sopi hyvin. Kun ei ollut paineita ja lakanoita pöllyteltiin ihan spontaanisti kun hyvältä tuntui, niin oli kyllä ihana kevät, yksi elämäni parhaista ajoista. Kannattaa ottaa kaikki irti tosta odotteluajasta, vauva-arki on sitten ihan omanlaistaan (ihanaa toki sekin)!

Voi kun osaisinkin tuon asenteen. Ei tämä stressi varmasti raskaaksi tuloon auta. Meillä on jo yksi lapsi, joka sai alkunsa heti kun alettiin yrittämään. Tästäkin syystä tuntuu todella pitkältä tämä puoli vuotta (vaikka tiedän ettei tämä yrittämiseksi ole pitkä). Lapselle on onneksi jaksettava olla läsnä mutta kokoajan on tunne että jotain puuttuu, erityisesti tuon yhden keskenmenon jälkeen.

Ja 16. vastaajalle ; 4 vuoden yritystä en varmaan kestäisi. Eiköhän siinä vaiheessa olisi jo luovuttanut. Toisilla on kuitenkin suurempi palo saada lapsia kuin toisilla. Aika katkeralta kuulostat kun tulet vähättelemään toisten kokemuksia.

-ap

Se on tosi raskasta. Yritä ajatella kuitenkin, että tilanne on väliaikainen, (olethan jo kuitenkin kerran tullut raskaaksi, joten toivoa on!), ja anna kaiken paskan tunteen tulla äläkä koe siitä syyllisyyttä. Hemmottele itseäsi ja jaksa uskoa! Meillä aika sama tarina. Ekaa yritystä 10 kk ja siitä keskeytynyt keskenmeno noin viikolla 8. Toinen yritys 5 kk (otettiin ovulaation kiihdyttäjät auttamaan) ja nyt rv 15. Kaksoset sieltä sitten pärähti, varmaan just kun oli ne letrozolit ja ultrassa näkyikin että 2 munasoluu siellä melkein aina oli kypysmässä. 

Kaikista ärsyttävintä on se kun usein sanotaan että lopeta stressaaminen, sit tärppää. (juu, kiitti neuvosta, tuohan onkin tooosi helppoa, en siis enää stressaa kun noin sanot :) Se taitaa jopa valitettavasti pitää paikkaansa, koska molemmilla kerroilla kun tulin raskaaksi, piti IVF hoitojakso (eli hormonipistokset alkuun) aloittaa muutaman päivän päästä ja molemmilla kerroilla tulin siis ihan perineteisellä tavalla eka raskaaksi. Olin kai sit jo niinku hyväksynyt, että fine, ei tästä näin mitään tule, otetaan rankemmat keinot käyttöön. Mutta mutta :) Lääkärikin vitsaili, ettei sua tarvi kuin "uhata" ivf:llä, niin jopas rouva pärähtää paksuksi.

Mutta elämäni rankimpia asioita ja aikoja kyllä ollut. Ja seksielämän kyllä pilasi täysin, mutta onneksi miehenikin haluaa lapsia ihan yhtä paljon kuin minä ja ollaan ajateltu että nämä on näitä tiettyjä vaiheita, jotka sitten taas muuttuu.... 

Yksi suositus - ota ovulaatiotestit käyttöön - näin saat kartoitettua oman kierron parhaiten ja seksiä sitten siihen aikaan ennen ja aikana ja jälkeen ja pitäkää vaikka muuten taukoa. Munasoluhan on tosi lyhyen ajan hedelmöityskelpoinen, toisilla kai vain noin 12 tuntia. Ja jos miehesi spermakaan ei ole kovin pitkäikäistä, niin se aika-ikkuna voi olla ihan kuule päivän-kaksi per kierto! (Yleensä siis pidempi, mutta ei kaikilla!) 

Ja minusta taas ei kannata pilata seksiä millään ovistikuilla ja pakkoseksilä. Joka toinen päivä riittää ja ovis on lähellä silloin kuin naista haluttaa. Eli paneskelette silloin kun panettaa. Sit jos on oikeaa lapsettomuusongelmaa niin se on eri asia.

Seksiä joka toinen päivä?? Se vasta PAKKOseksiä minulle olisikin... NO, ollaan kaikki niin erilaisia :) 

Ja vielä - silloin kun on yritystä ja vielä keskenmeno takana - niin silloin EI enää paneta. Ei lainkaan. Ainakaan mua. Eli kaikki seksi on siis "pakkoseksiä". Joten ne ovistikut vaan vähentää reilusti sitä pakkoa. Mutta hienoa, jos jollain kaiken tuon keskellä vielä pysyy aidot halutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ja minusta taas ei kannata pilata seksiä millään ovistikuilla ja pakkoseksilä. Joka toinen päivä riittää ja ovis on lähellä silloin kuin naista haluttaa. Eli paneskelette silloin kun panettaa. Sit jos on oikeaa lapsettomuusongelmaa niin se on eri asia.

Meidän seksi menisi pilalle joka toinen päivä -pakolla. Teemme vuorotöitä ja lisäksi meille riittää ovisajan ulkopuolella kerta viikkoon seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Voi hellanlettas. Yritä neljä vuotta, käy hoidot niin tuu sit valittaan kun ei onnistu. Puoli vuotta, anna mun nauraa.[/quote

Oi, että kun söpöö purkautumista :D

Meillä 6 lasta, 2  oli puhdasta vahinkoa (pillereistä huolimatta raskaana), 3 tuli ekasta kierrosta. Mutta yhtä jouduttiin odottamaan 5 kiertoa ja jota kyllä naureskeltiin ihan ystävien ja suvunkin kesken, että mikä nyt kestää :D

Siskollani oli 9 vuotta lapsettomuutta, lopulta yrityksen (ja useiden turhien hoitojen) lopettua tuli luomulapsi ja kolme lisää, syynä kai liika yrittäminen ja stressaaminen siitä. Eli tiedän kyllä mitä on seurata läheltä lapsettomuutta. Siskollani oli kuitenkin upea suhtautuminen omaan lapsettomuuten ettei tehnyt sitä marttyyriasenteella ja sydämestään on ollut iloinen aina muiden raskautumisista, jopa minun ylläreistäkin. Elämä on toisinaan paskaa, mutta omalla asenteella voi vaikuttaa ihan hurjasti miten elämänsä kantaa.

Tulin raskaaksi 4kk:n jälkeen, joten ehkä olen huono puhumaan... Mutta, jatkoin tuon ajan ja olisin jatkanut sen jälkeenkin ihan rennoin mielin vuoden verran yritystä. Sitten vasta alkanut stressaamaan jos jokin on pielessä. Puoli vuottakin on vielä lyhyt aika.

Ihan turha niiden alkaa täällä jeesustelemaan jotka ei tiedä millasta tuskaa on kun "mitään ei tapahdu."

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha niiden alkaa täällä jeesustelemaan jotka ei tiedä millasta tuskaa on kun "mitään ei tapahdu."

AIVAN!!! Ihan turhaa sanoa että kyllä minä olisin jaksanut. Mistäs tiedät? Niinhän sitä alkuun kai jokainen luulee. Siis ne ekat puoli vuotta. Ja sitä paitsi, jos ikää on jo enemmän, EI OLE AIKAA odottaa... Ja turhaa tulla syyttelee että mitäs odotit - kun ei löytynyt sitä miestä ennen kuin nyt! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha niiden alkaa täällä jeesustelemaan jotka ei tiedä millasta tuskaa on kun "mitään ei tapahdu."

AIVAN!!! Ihan turhaa sanoa että kyllä minä olisin jaksanut. Mistäs tiedät? Niinhän sitä alkuun kai jokainen luulee. Siis ne ekat puoli vuotta. Ja sitä paitsi, jos ikää on jo enemmän, EI OLE AIKAA odottaa... Ja turhaa tulla syyttelee että mitäs odotit - kun ei löytynyt sitä miestä ennen kuin nyt! 

Luulen että suurin osa osaa ottaa ekat puoli vuotta - vuoden ihan rennosti, jollei sitten ole jotain kuvitelmia helposta raskaaksi tulosta. Sen ekan vuoden jälkeen vasta näkee, miten asiaan oikeasti suhtautuu. En myöskään jaksa uskoa, että itselleen saa aiheutettua lapsettomuutta miettimällä lapsen hankkimista, vaikka siitä moni helposti raskaaksi tullut mielellään syyllistääkin.

Sanoisin, että ap:lla on tosi hyvä tilanne, jos kerran on jo yksi lapsi ja yritystä vasta puoli vuotta takana. Luultavasti olet raskaana parin kuukauden sisään.

Täällä myös 6 yk:ta takana ja välillä stressattu ja itketty, kun menkut pari päivää myöhässä ja toivoo ja toivoo... ja sitten täti tulee kylään. Itselläni helpotti, kun puolen vuoden yrityksen jälkeen kävin gynellä kuuntelemassa, että "alakerrassa kaikki ok", ja kannattaa vielä se toiset puoli vuotta yritellä.

Teillä on aika usein seksiä, ehkä kannattaisi vähän hiljentää tahtia? Lastit laimenevat, jos tyhjentää pussit joka päivä. Ovulaatioviikollakin riittäisi joka toinen päivä.

Itse ajattelin myös panostaa omaan hyvinvointiin ja hemmotteluun, jos raskautuminen nyt olisi siitä kiinni. Siis kampaajalle, jumppaan, kosmetologille jne.

Ai niin, meilläkin ainokainen sai alkunsa "yhden laukauksen taktiikalla", joten tiedän, miten ärsyttävää tämä odottelun odottaminen on!!

Meillä reilu vuosi yritystä.

Nyt letrot käytössä ja jännittää aivan älyttömästi miten käy.

Clomit ei oo saanut tehtyä mulle mitään ovulaatioita. Takana 14 vuotta e-pillereitä.

Kyllä jokainen kierto on tuskaa. Seksiä on paljon ja siemen on hyvää. Ovulaatiotestit on käytössä lääkärin määräyksestä.

Aika vaikea tätä asiaa on olla miettimättä.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on aika usein seksiä, ehkä kannattaisi vähän hiljentää tahtia? Lastit laimenevat, jos tyhjentää pussit joka päivä. Ovulaatioviikollakin riittäisi joka toinen päivä.

Itse ajattelin myös panostaa omaan hyvinvointiin ja hemmotteluun, jos raskautuminen nyt olisi siitä kiinni. Siis kampaajalle, jumppaan, kosmetologille jne.

Meille kyllä annettiin lääkärissä vihreää valoa, kun sanottiin että seksiä on joka päivä.

Nro 38

Lapsettomuushoitoihin perehtynyt gyne totesi minulla monirakkulaiset munasarjat, kukaan muu gyne ei ole aikaisemmin sanonut mitään, vaikka ultrattu. Diagnoosina pcos, vaikka säännöllinen kierto. Yritettiin puoli vuotta clomefenillä, sitten metformiinilääkitys ja eka kierrosta tärppäsi. Siinä kierrossa käytettiin niitä parhaimpia ovistikkuja (clearbluen kallein). Uskon, että ovis saattoi minulla olla aina aiemmin kuin luultiin. Oviksen aikaan peittoja heiluteltiin n. 1,5 vrk välein.