Mikä on paras ja tehokkain masennuslääke?

54, opetat varmaan maailmaa mullistavaa psykiatriaa yliopistossa, kun kerrot kuinka asiat ovat tai eivät ole. Meille on koulussa korostettu, että seratoniiniteoriaa ei ole voitu kumota ja aivojen suhteen ei ole yksiselitteisiä tämä toimii, tämä ei. Jos huuhaasi olisi totta, olisimme tohtori tolosen vitamiineilla kaikki superterveitä! Ja kyllä, tyypin diabetes on pienempi paha, kuin vakava masennus, psykoosi ja itsemurha. Hienoja sanoja luettelemalla voi yrittää päteä, mutta sitten pitäisi itsekin ymmärtää jostain jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voxra kiinnostaisi minuakin, koska olen niin aikaansaamaton. Mutta luin, että se saattaa tehdä myös aggressiiviseksi. Kannattaako siis pyytää sitä, jos on muutenkin v*tutusta? 

Oletko jopa NIIN laiska, ettet viitsi lukea tuoteselostetta?

4. Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Tajuttomuus-kouristuskohtaukset

Noin yksi tuhannesta Voxraa käyttävästä voi saada tajuttomuus-kouristuskohtauksen. Riski saada kohtaus on suurempi, jos ottaa liian suuren annoksen, käyttää samanaikaisesti tiettyjä lääkkeitä tai on muuten tavallista suurempi vaara saada tajuttomuus-kouristuskohtauksia. Jos tämä huolestuttaa, kysy asiasta lääkäriltä.

Jos saat tajuttomuus-kouristuskohtauksen, kerro asiasta lääkärille, kun olet toipunut. Älä ota enää tabletteja.

Allergiset reaktiot

Jotkut voivat saada Voxrasta allergisia reaktioita, kuten

punainen iho tai ihottuma (kuten nokkosrokko), rakkulat tai kutiavat paukamat iholla. Jotkut ihottumat voivat vaatia sairaalahoitoa, varsinkin, jos niihin liittyy oireita suussa tai silmissä.

poikkeuksellinen hengityksen vinkuminen tai hengitysvaikeudet

silmäluomien, huulien tai kielen turpoaminen

lihas- tai nivelkivut

pyörtyminen tai hetkellinen tajunnan menetys

Jos sinulla on allergisen reaktion oireita, ota heti yhteys lääkäriin. Älä jatka Voxran ottamista.

Allergiset reaktiot voivat kestää pitkään. Jos lääkäri määrää jotakin lääkettä allergisten oireiden hoitoon, ota koko kuuri loppuun.

Muut haittavaikutukset

Hyvin yleisiä haittavaikutuksia

Näitä voi olla useammalla kuin yhdellä kymmenestä:

univaikeudet. Muista ottaa Voxra aamuisin

päänsärky

suun kuivuminen

pahoinvointi, oksentelu

Yleisiä haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä kymmenestä:

kuume, pyörrytys, kutina, hikoilu ja ihottuma (joskus allergisen reaktion johdosta)

tärinä, vapina, heikotus, väsymys, rintakipu

ahdistuneisuus tai ärtyneisyys

mahakipu tai muut mahavaivat (kuten ummetus), makumuutokset, ruokahaluttomuus

verenpaineen nousu (joskus vakava), punastuminen

korvien soiminen, näköongelmat

Melko harvinaisia haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä sadasta:

masentuneisuus (ks myös kohta 2 Ole erityisen varovainen Voxran suhteen - Itsemurha-ajatukset ja masennuksen paheneminen)

hämmentynyt olo

keskittymiskyvyn puute

sydämen nopealyöntisyys

painon lasku

Harvinaisia haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä tuhannesta:

tajuttomuus-kouristuskohtaus

Hyvin harvinaisia haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä 10000:sta

sydämen tykytykset, pyörtyminen

nykimiset, lihasten jäykkyys, hallitsemattomat liikkeet, kävely- tai koordinaatio-ongelmat

levottomuus, ärtyneisyys, vihamielisyys, aggressiivisuus, erikoiset unet, puutuminen tai tunnottomuus, muistihäiriöt

ihon tai silmävalkuaisten kellertyminen, mikä voi johtua maksaentsyymiarvojen noususta, maksatulehdus

vakavat allergiset reaktiot; ihottuma, johon liittyy nivel- ja lihaskipuja

veren sokeriarvojen muutos

tihentynyt tai vähentynyt virtsaamistarve

vakava ihottuma suussa tai muissa kehon osissa, joka voi olla hengenvaarallinen

psoriaasin paheneminen (punertavat ihon paksunemat)

epätodellisuuden tai outouden tunne (depersonalisaatio); aistiharhat (hallusinaatiot) tai harhaluulot (deluusiot), voimakas epäluuloisuus (paranoia)

Muut haittavaikutukset

Muita haittavaikutuksia on ollut pienellä määrällä ihmisiä, mutta haittojen yleisyyttä ei tunneta:

itsetuhoiset ajatukset Voxra-hoidon aikana tai pian hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta 2, "Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Voxraa"). Jos saat tällaisia ajatuksia, ota heti yhteys lääkäriin tai mene heti sairaalaan.

irtautuminen todellisuudesta ja kyvyttömyys ajatella tai arvioida asioita selvästi (psykoosi). Muita oireita voivat olla harhanäyt ja/tai harhakuvitelmat.

Veren punasolujen väheneminen (anemia), veren valkosolujen väheneminen (leukopenia) ja verihiutaleiden väheneminen (trombosytopenia).

Kyselin täällä kokemuksia, en tuoteselostetta. Katsopa vaikka särkylääkkeiden haittavaikutuksia.

Tuota ... jos tuoteselosteessa kerrotaan, että yksi kymmenestä saa kuvailemasi oireet, miksi sitä pitää erikseen kysyä? Epäiletkö tuoteselosteen oikeellisuutta vai mitä?

Koska tuoteselosteessa ei puhuta henkilön lähtöoireista mitään ja minua kiinnostaisi, pahentaako lääke ärtyneisyyttä jos sitä on jo valmiiksi vai onko siinä mitään yhteyttä.

Kylläpä siinä puhutaan lähtöoireista :)

... ja jos nyt yhtään asiaa pohdit, niin jos tavikselle tulee agressiivisuutta 10% todennäköisyydellä, niin jos on ennestään agressiivisuuteen taipumusta, niin voisiko olla, että todennäköisyys on huomattavasti suurempi? Ehkä lääkkeiden kohdalla ihmiset eivät pilleriuskovaisena tätä hahmota, joten hahmotellaanpa viinan avulla: mikäli ihminen on selvinpäin agressiivinen, mitäpä luulet viinan tekevän agresiivisuudelle? Montako % muuttuu vähemmän agressiiviseksi tai agressiivisemmaksi?

Potilaan tehtävä on kertoa oireet, lääkärin tehtävä on määrätä siihen hoito ja mahdolliset lääkkeet.

Potilaan ei kuulu ottaa lääkärille kuuluvaa roolia!

Vierailija kirjoitti:

54, opetat varmaan maailmaa mullistavaa psykiatriaa yliopistossa, kun kerrot kuinka asiat ovat tai eivät ole. Meille on koulussa korostettu, että seratoniiniteoriaa ei ole voitu kumota ja aivojen suhteen ei ole yksiselitteisiä tämä toimii, tämä ei. Jos huuhaasi olisi totta, olisimme tohtori tolosen vitamiineilla kaikki superterveitä! Ja kyllä, tyypin diabetes on pienempi paha, kuin vakava masennus, psykoosi ja itsemurha. Hienoja sanoja luettelemalla voi yrittää päteä, mutta sitten pitäisi itsekin ymmärtää jostain jotain.

En minä näitä tutki, vaan referoin tutkimuksia! Serotoniiniteoria on kumottu ajat sitten lopullisesti. Tässä on aiheesta hyvä yhteenveto http://www.psychiatrictimes.com/blogs/couch-crisis/psychiatry-new-brain…

Tutki myös moniko massatuhontaan osallistunut on ollut pilleripäissään (aloita vaikka Hyvinkään ampumatapauksesta ... tai vaikkapa tämä pilotin vuoreen lentämisestä). Sen jälkeen selvitä, moneltako itsarin tehneeltä löytyy mielialalääkkeitä verenkierrostaan. Sitten kun selvität, että lääkärit tekevät eniten itsareita, tajuat, että lääketiede ei varmasti ole ratkaisu ongelmaan, jos kerran edes lääkärit eivät saa itseään terveeksi lääketieteen keinoin. Onko tämä vaikeaa tajuta, vai löydätkö sopivan vastaväitteen?

Vierailija kirjoitti:

54, opetat varmaan maailmaa mullistavaa psykiatriaa yliopistossa, kun kerrot kuinka asiat ovat tai eivät ole. Meille on koulussa korostettu, että seratoniiniteoriaa ei ole voitu kumota ja aivojen suhteen ei ole yksiselitteisiä tämä toimii, tämä ei. Jos huuhaasi olisi totta, olisimme tohtori tolosen vitamiineilla kaikki superterveitä! Ja kyllä, tyypin diabetes on pienempi paha, kuin vakava masennus, psykoosi ja itsemurha. Hienoja sanoja luettelemalla voi yrittää päteä, mutta sitten pitäisi itsekin ymmärtää jostain jotain.

Hm, ehkä mä olen sitten omituinen mt-potilas, mutta itseltäni jäävät syömättä lääkkeet joiden haittavaikutuksina on mainittuna painonnousu, diabetes ynnä muut kivat. Mielummin valitsen masennuksen, psykoosin ja itsemurhan.

Ja ennen kuin tästä alkaa joku itkemään, olen sairastanut niin vakavan masennuksenkin, manian ja yhden psykoosinkin. Itsemurhaa ei ole vielä tapahtunut.

Ps. masennukseen ei todellakaan välttämättä tarvita masennuslääkkeitä, eikä psykoosiin neuroleptejä ;) Mutta jokainen tehköön niin kuin tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

54, opetat varmaan maailmaa mullistavaa psykiatriaa yliopistossa, kun kerrot kuinka asiat ovat tai eivät ole. Meille on koulussa korostettu, että seratoniiniteoriaa ei ole voitu kumota ja aivojen suhteen ei ole yksiselitteisiä tämä toimii, tämä ei. Jos huuhaasi olisi totta, olisimme tohtori tolosen vitamiineilla kaikki superterveitä! Ja kyllä, tyypin diabetes on pienempi paha, kuin vakava masennus, psykoosi ja itsemurha. Hienoja sanoja luettelemalla voi yrittää päteä, mutta sitten pitäisi itsekin ymmärtää jostain jotain.

Hm, ehkä mä olen sitten omituinen mt-potilas, mutta itseltäni jäävät syömättä lääkkeet joiden haittavaikutuksina on mainittuna painonnousu, diabetes ynnä muut kivat. Mielummin valitsen masennuksen, psykoosin ja itsemurhan.

Ja ennen kuin tästä alkaa joku itkemään, olen sairastanut niin vakavan masennuksenkin, manian ja yhden psykoosinkin. Itsemurhaa ei ole vielä tapahtunut.

Ps. masennukseen ei todellakaan välttämättä tarvita masennuslääkkeitä, eikä psykoosiin neuroleptejä ;) Mutta jokainen tehköön niin kuin tykkää.

Hyvin järkevää. Sinun ei tarvitse odottaa enää pitkään, kun tulee suolistobakteeriston hoitomuodot, jotka voivat auttaa asiaan. Tätä ennen stressin välttäminen (todella monen sairauden, masennuksenkin, alkusyy), vertaistuki, eleämään heittäytyminen, itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, ovat hyviä keinoja välttää masennusta ja monia muita sairauksia.

Ja kun joku kuitenkin lähtee siitä, että lääke on paras, niin kannattaa nyt lukea edes tämä artikkeli suolistobakteereiden ja masennuksen väliltä http://www.iflscience.com/plants-and-animals/link-found-between-gut-bact... .... uudempiakin on pilvin pimein ... ja jos sattuu olemaan raskaana, osallistua kotimaiseen tutkimukseen vauvojen suolistobakteeristosta, osoitteessa http://helmitutkimus.com/

HELMi-lyhenne tulee englanninkielisestä otsikosta Health and the Early Life  Microbiome. HELMi-suolistobakteeristotutkimuksen tavoitteena on kartoittaa lasten suolistobakteeriston kehittymistä ensimmäisen 2 vuoden aikana, ja selvittää mitkä ympäristö- ja elintapatekijät edistävät tai haittaavat bakteeriston kehittymistä. Tutkimukseen kutsutaan 1500-2000 pääkaupunkiseudulla asuvaa perhettä, joihin syntyy vauva 04/2016 – 03/2017.

Ihmisen suolistossa elää monimuotoinen bakteeristo, joka osallistuu useisiin kehonperustoimintoihin kuten ruuansulatukseen ja vastuskyvyn ylläpitoon. Varhaislapsuudessa bakteerit vaikuttavat keskeisesti immuunijärjestelmän kehitykseen ja sen elinikäiseen ohjelmointiin. Monimuotoinen lapsuusajan mikrobisto näyttää vähentävän myöhempää riskiä sairastua hälytyttävästi yleistyneisiin allergioihin, astmaan ja nuoruusiän diabetekseen. Eri ympäristö- ja elintapatekijöiden vaikutuksia ja voimasuhteita mikrobiston muovaajina – ja siten terveyden edistäjinä – tunnetaan kuitenkin toistaiseksi huonosti.

HELMi-suolistobakteeristotutkimus kartoittaa suolistomikrobiston varhaiskehitystä viimeisimpien tutkimusmenetelmien avulla ja selvittää, mitkä tekijät edistävät ja toisaalta häiritsevät terveille lapsille tyypillisen bakteeristokoostumuksen kehittymistä. Taustatietojen keräykseen käytetään helppokäyttöistä puhelinsovellusta, joka mahdollistaa tietojen keräyksen kattavasti ja helposti.

Itselläni parhaiten auttoivat taikasienet, mutta laillisista lääkkeistä olen kyllä tyytyväisin ollut Voxraan jota käytän tälläkin hetkellä. Sitä ennen oli Sepram, ja Venlafaxin oli kokeilussa muttei sopinut ollenkaan. Voxralla ollut vähiten sivuvaikutuksia ja tuntuu että energiaa on enemmän. Tietenkin kaikista elämän osa-alueista on pidettävä huolta jotta lääkekin tehoaisi parhaiten.

Minulla on toiminut hyvin Cipralex + mirtazapin yhdistelmä.

Lääkkeitä olen syönyt nyt kolmisen vuotta, enkä ole aikeissa lopettaa koska riskini masennuksen uusimiseen on niin korkea.

Ennen lääkkeiden aloittamista halusin vain kuolla ja makasin lattialla itkemässä, ajatus liikunnasta oli täysin mahdoton.

Lääkkeiden aloittamisen jälkeen oloni parani nopeasti ja aloin harrastaa myös liikuntaa. Nyt juoksen puolimaratoneja. Koen, että liikunta pitää minut terveenä lääkkeiden ohella, mutta en olisi parantunut pelkällä liikunnalla, kuten jotkut täällä ehdottelevat...

Oletteko koskaan pohtineet sitä, mitä menetätte, jos haette itsellenne masennusdiagnoosin? Sen jälkeen ette saa sairauskuluvakuutusta (mahdollisesti ette muitakaan vakuutuksia), jatkohoidot, vaikka ei liittyisi mitenkään masennukseen, voivat estyä (koska olette tuolloin mielisairaan statuksella) ja pahimmillaan työnantaja voi laittaa teidät YT-erotettavien listalle. Kannattaako siis oikeasti olla diagnoosihakuinen, vai olisiko viisaampaa panostaa mielenterveyden ylläpitämiseen muilla keinoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voxra kiinnostaisi minuakin, koska olen niin aikaansaamaton. Mutta luin, että se saattaa tehdä myös aggressiiviseksi. Kannattaako siis pyytää sitä, jos on muutenkin v*tutusta? 

Oletko jopa NIIN laiska, ettet viitsi lukea tuoteselostetta?

4. Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Tajuttomuus-kouristuskohtaukset

Noin yksi tuhannesta Voxraa käyttävästä voi saada tajuttomuus-kouristuskohtauksen. Riski saada kohtaus on suurempi, jos ottaa liian suuren annoksen, käyttää samanaikaisesti tiettyjä lääkkeitä tai on muuten tavallista suurempi vaara saada tajuttomuus-kouristuskohtauksia. Jos tämä huolestuttaa, kysy asiasta lääkäriltä.

Jos saat tajuttomuus-kouristuskohtauksen, kerro asiasta lääkärille, kun olet toipunut. Älä ota enää tabletteja.

Allergiset reaktiot

Jotkut voivat saada Voxrasta allergisia reaktioita, kuten

punainen iho tai ihottuma (kuten nokkosrokko), rakkulat tai kutiavat paukamat iholla. Jotkut ihottumat voivat vaatia sairaalahoitoa, varsinkin, jos niihin liittyy oireita suussa tai silmissä.

poikkeuksellinen hengityksen vinkuminen tai hengitysvaikeudet

silmäluomien, huulien tai kielen turpoaminen

lihas- tai nivelkivut

pyörtyminen tai hetkellinen tajunnan menetys

Jos sinulla on allergisen reaktion oireita, ota heti yhteys lääkäriin. Älä jatka Voxran ottamista.

Allergiset reaktiot voivat kestää pitkään. Jos lääkäri määrää jotakin lääkettä allergisten oireiden hoitoon, ota koko kuuri loppuun.

Muut haittavaikutukset

Hyvin yleisiä haittavaikutuksia

Näitä voi olla useammalla kuin yhdellä kymmenestä:

univaikeudet. Muista ottaa Voxra aamuisin

päänsärky

suun kuivuminen

pahoinvointi, oksentelu

Yleisiä haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä kymmenestä:

kuume, pyörrytys, kutina, hikoilu ja ihottuma (joskus allergisen reaktion johdosta)

tärinä, vapina, heikotus, väsymys, rintakipu

ahdistuneisuus tai ärtyneisyys

mahakipu tai muut mahavaivat (kuten ummetus), makumuutokset, ruokahaluttomuus

verenpaineen nousu (joskus vakava), punastuminen

korvien soiminen, näköongelmat

Melko harvinaisia haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä sadasta:

masentuneisuus (ks myös kohta 2 Ole erityisen varovainen Voxran suhteen - Itsemurha-ajatukset ja masennuksen paheneminen)

hämmentynyt olo

keskittymiskyvyn puute

sydämen nopealyöntisyys

painon lasku

Harvinaisia haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä tuhannesta:

tajuttomuus-kouristuskohtaus

Hyvin harvinaisia haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä 10000:sta

sydämen tykytykset, pyörtyminen

nykimiset, lihasten jäykkyys, hallitsemattomat liikkeet, kävely- tai koordinaatio-ongelmat

levottomuus, ärtyneisyys, vihamielisyys, aggressiivisuus, erikoiset unet, puutuminen tai tunnottomuus, muistihäiriöt

ihon tai silmävalkuaisten kellertyminen, mikä voi johtua maksaentsyymiarvojen noususta, maksatulehdus

vakavat allergiset reaktiot; ihottuma, johon liittyy nivel- ja lihaskipuja

veren sokeriarvojen muutos

tihentynyt tai vähentynyt virtsaamistarve

vakava ihottuma suussa tai muissa kehon osissa, joka voi olla hengenvaarallinen

psoriaasin paheneminen (punertavat ihon paksunemat)

epätodellisuuden tai outouden tunne (depersonalisaatio); aistiharhat (hallusinaatiot) tai harhaluulot (deluusiot), voimakas epäluuloisuus (paranoia)

Muut haittavaikutukset

Muita haittavaikutuksia on ollut pienellä määrällä ihmisiä, mutta haittojen yleisyyttä ei tunneta:

itsetuhoiset ajatukset Voxra-hoidon aikana tai pian hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta 2, "Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Voxraa"). Jos saat tällaisia ajatuksia, ota heti yhteys lääkäriin tai mene heti sairaalaan.

irtautuminen todellisuudesta ja kyvyttömyys ajatella tai arvioida asioita selvästi (psykoosi). Muita oireita voivat olla harhanäyt ja/tai harhakuvitelmat.

Veren punasolujen väheneminen (anemia), veren valkosolujen väheneminen (leukopenia) ja verihiutaleiden väheneminen (trombosytopenia).

Kyselin täällä kokemuksia, en tuoteselostetta. Katsopa vaikka särkylääkkeiden haittavaikutuksia.

Tuota ... jos tuoteselosteessa kerrotaan, että yksi kymmenestä saa kuvailemasi oireet, miksi sitä pitää erikseen kysyä? Epäiletkö tuoteselosteen oikeellisuutta vai mitä?

Koska tuoteselosteessa ei puhuta henkilön lähtöoireista mitään ja minua kiinnostaisi, pahentaako lääke ärtyneisyyttä jos sitä on jo valmiiksi vai onko siinä mitään yhteyttä.

Pahensi aluksi. Ensimmäisten viikkojen aikana teki mieli tiuskia perheelle ja työkavereille koko ajan, sellaisistakin asioista jotka eivät koskaan ennen olleet ärsyttäneet. Olin kuitenkin varautunut tilapäiseen aggressiivisuuden nousuun ja pysyin hiljaa vaikka vaikeata oli. Muutaman viikon päästä ärtymys hellitti lähes täysin. Jonkin verran ärtyneisyyttä esiintyy edelleen, mutta yleensä normaalina reaktiona ärsyttäviin tilanteisiin. Terapian avulla yritän vähentää näitä ärsytyksen ja vihan aiheuttajia elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voxra kiinnostaisi minuakin, koska olen niin aikaansaamaton. Mutta luin, että se saattaa tehdä myös aggressiiviseksi. Kannattaako siis pyytää sitä, jos on muutenkin v*tutusta? 

Oletko jopa NIIN laiska, ettet viitsi lukea tuoteselostetta?

4. Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Tajuttomuus-kouristuskohtaukset

Noin yksi tuhannesta Voxraa käyttävästä voi saada tajuttomuus-kouristuskohtauksen. Riski saada kohtaus on suurempi, jos ottaa liian suuren annoksen, käyttää samanaikaisesti tiettyjä lääkkeitä tai on muuten tavallista suurempi vaara saada tajuttomuus-kouristuskohtauksia. Jos tämä huolestuttaa, kysy asiasta lääkäriltä.

Jos saat tajuttomuus-kouristuskohtauksen, kerro asiasta lääkärille, kun olet toipunut. Älä ota enää tabletteja.

Allergiset reaktiot

Jotkut voivat saada Voxrasta allergisia reaktioita, kuten

punainen iho tai ihottuma (kuten nokkosrokko), rakkulat tai kutiavat paukamat iholla. Jotkut ihottumat voivat vaatia sairaalahoitoa, varsinkin, jos niihin liittyy oireita suussa tai silmissä.

poikkeuksellinen hengityksen vinkuminen tai hengitysvaikeudet

silmäluomien, huulien tai kielen turpoaminen

lihas- tai nivelkivut

pyörtyminen tai hetkellinen tajunnan menetys

Jos sinulla on allergisen reaktion oireita, ota heti yhteys lääkäriin. Älä jatka Voxran ottamista.

Allergiset reaktiot voivat kestää pitkään. Jos lääkäri määrää jotakin lääkettä allergisten oireiden hoitoon, ota koko kuuri loppuun.

Muut haittavaikutukset

Hyvin yleisiä haittavaikutuksia

Näitä voi olla useammalla kuin yhdellä kymmenestä:

univaikeudet. Muista ottaa Voxra aamuisin

päänsärky

suun kuivuminen

pahoinvointi, oksentelu

Yleisiä haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä kymmenestä:

kuume, pyörrytys, kutina, hikoilu ja ihottuma (joskus allergisen reaktion johdosta)

tärinä, vapina, heikotus, väsymys, rintakipu

ahdistuneisuus tai ärtyneisyys

mahakipu tai muut mahavaivat (kuten ummetus), makumuutokset, ruokahaluttomuus

verenpaineen nousu (joskus vakava), punastuminen

korvien soiminen, näköongelmat

Melko harvinaisia haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä sadasta:

masentuneisuus (ks myös kohta 2 Ole erityisen varovainen Voxran suhteen - Itsemurha-ajatukset ja masennuksen paheneminen)

hämmentynyt olo

keskittymiskyvyn puute

sydämen nopealyöntisyys

painon lasku

Harvinaisia haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä tuhannesta:

tajuttomuus-kouristuskohtaus

Hyvin harvinaisia haittavaikutuksia

Näitä voi olla enintään yhdellä 10000:sta

sydämen tykytykset, pyörtyminen

nykimiset, lihasten jäykkyys, hallitsemattomat liikkeet, kävely- tai koordinaatio-ongelmat

levottomuus, ärtyneisyys, vihamielisyys, aggressiivisuus, erikoiset unet, puutuminen tai tunnottomuus, muistihäiriöt

ihon tai silmävalkuaisten kellertyminen, mikä voi johtua maksaentsyymiarvojen noususta, maksatulehdus

vakavat allergiset reaktiot; ihottuma, johon liittyy nivel- ja lihaskipuja

veren sokeriarvojen muutos

tihentynyt tai vähentynyt virtsaamistarve

vakava ihottuma suussa tai muissa kehon osissa, joka voi olla hengenvaarallinen

psoriaasin paheneminen (punertavat ihon paksunemat)

epätodellisuuden tai outouden tunne (depersonalisaatio); aistiharhat (hallusinaatiot) tai harhaluulot (deluusiot), voimakas epäluuloisuus (paranoia)

Muut haittavaikutukset

Muita haittavaikutuksia on ollut pienellä määrällä ihmisiä, mutta haittojen yleisyyttä ei tunneta:

itsetuhoiset ajatukset Voxra-hoidon aikana tai pian hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta 2, "Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Voxraa"). Jos saat tällaisia ajatuksia, ota heti yhteys lääkäriin tai mene heti sairaalaan.

irtautuminen todellisuudesta ja kyvyttömyys ajatella tai arvioida asioita selvästi (psykoosi). Muita oireita voivat olla harhanäyt ja/tai harhakuvitelmat.

Veren punasolujen väheneminen (anemia), veren valkosolujen väheneminen (leukopenia) ja verihiutaleiden väheneminen (trombosytopenia).

Kyselin täällä kokemuksia, en tuoteselostetta. Katsopa vaikka särkylääkkeiden haittavaikutuksia.

Tuota ... jos tuoteselosteessa kerrotaan, että yksi kymmenestä saa kuvailemasi oireet, miksi sitä pitää erikseen kysyä? Epäiletkö tuoteselosteen oikeellisuutta vai mitä?

Koska tuoteselosteessa ei puhuta henkilön lähtöoireista mitään ja minua kiinnostaisi, pahentaako lääke ärtyneisyyttä jos sitä on jo valmiiksi vai onko siinä mitään yhteyttä.

Pahensi aluksi. Ensimmäisten viikkojen aikana teki mieli tiuskia perheelle ja työkavereille koko ajan, sellaisistakin asioista jotka eivät koskaan ennen olleet ärsyttäneet. Olin kuitenkin varautunut tilapäiseen aggressiivisuuden nousuun ja pysyin hiljaa vaikka vaikeata oli. Muutaman viikon päästä ärtymys hellitti lähes täysin. Jonkin verran ärtyneisyyttä esiintyy edelleen, mutta yleensä normaalina reaktiona ärsyttäviin tilanteisiin. Terapian avulla yritän vähentää näitä ärsytyksen ja vihan aiheuttajia elämässäni.

Kuulostaa hyvältä. Mielenkiintoinen yhtymäkohta stressiin on se, että työpaikalla erottaa helposti sen, kuka seuraavaksi masentuu: naisista etenkin tulee todella ärtyisiä ja he alkavat tiuskimaan aiheetta lähes joka asiasta. Fiksu esimies havaitsee ongelman ja löysää vaatimuksia, mutta tyhmä ei ota tätä huomioon ja noin vuoden sisällä kyseinen ihminen onkin sitten pitkällä sairauslomalla. Kumpi olisi siis viisaampaa, keskittyä ennaltaehkäisevään sairauksien estoon vai siihen, että kun sairastutaan, yritetään piilottaa ongelmaa lääkkeillä?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan pohtineet sitä, mitä menetätte, jos haette itsellenne masennusdiagnoosin? Sen jälkeen ette saa sairauskuluvakuutusta (mahdollisesti ette muitakaan vakuutuksia), jatkohoidot, vaikka ei liittyisi mitenkään masennukseen, voivat estyä (koska olette tuolloin mielisairaan statuksella) ja pahimmillaan työnantaja voi laittaa teidät YT-erotettavien listalle. Kannattaako siis oikeasti olla diagnoosihakuinen, vai olisiko viisaampaa panostaa mielenterveyden ylläpitämiseen muilla keinoin?

Minulla on periaate joka pätee sekä masennukseen että muihin sairauksiin. Jos pärjään ilman lääkäriä, en mene lääkäriin. Kun en enää selviä yksin, menen lääkäriin ja otan vastaan hoitoja ja lääkkeitä. En usko että lähes kukaan hakee masennusdiagnoosia huvikseen, vaan vasta silloin kun elämä ilman apua on muuttunut sietämättömäksi. Oma lääkärini on tosin kehottanut minua hakemaan toistuvaan masennukseeni apua aikaisemmin, eikä vasta sitten kun olen itsemurhan partaalla. Yritän noudattaa hänen neuvoaan jatkossa.

Venlafaxin auttoi keskivaikeaan masennukseeni. Söin vuoden 150 mg. Aloitusoireita en juurikaan huomannut hienoista väsymystä ja toisaalta levottomuutta lukuunottamatta, mutta lopetusoireet olivat melko ikävät. Niistäkin pääsi yli. Lääke tasasi tunteita, mutten ollut zombie. Päinvastoin, lääkkeen aloittamisen jälkeen (ilman terapiaa) pystyin jälleen esimerkiksi kokemaan luonnon kauneuden ja näin värit kirkkaampina. Olin iloisempi enkä saanut itselleni hyvin tyypillisiä ahdistuskohtauksia, jolloin ei voinut muuta kuin itkeä peiton alla.

Jos masennus iskisi uudelleen, voisin syödä jälleen Venlafaxinia, eli lasketaanko tämä suositteluksi?

Tämä ei liity enää AP:n kysymykseen, mutta kerron tarinani siltä varalta, jos se vaikka auttaisi jotakuta tätä keskustelua lukevaa masennuksesta kärsivää. En käynyt terapiassa, mutta käsittelin paljon asioita itsekseni ja uskoisin, että terapiassa keskitytään samantapaisiin juttuihin. Huomasin, että olin ensinnäkin yrittänyt elää ekstrovertin tapaisesti ja haalinut paljon menoja ja ystäviä ympärilleni, vaikka olen hyvin vahvasti introvertti ja tarvitsen paljon vapaata aikatauluttamatonta yksinoloaikaa akkujen lataamiseen. Yritin siis elää, kuten luulin että yhteiskunta toivoo ihmisen elävän, enkä ollut rehellinen itselleni.

Lisäksi olen perfektionismiin ja tarpeettomaan syyllisyyteen taipuvainen, johtuen lapsuudessa vallinneesta tarpeesta miellyttää vanhempia, mistä tuloksena masennuksen aiheuttaneet tuhoisat ajatusmallit. Kun aloin työstää mielessäni näitä asioita, ensimmäisenä harjoittelin myötätuntoa ja ymmärrystä itseäni kohtaan. Pyrin myös löytämään syyt vahvojen reaktioiden ja erityisesti kielteisten tunteiden taustalla ja syyn löydettyäni aloin purkaa ajatusmallia osiin ja korvata hyväksyvämmällä ja hetkessä elävällä ajattelutavalla. Kun opin tällä menetelmällä hiljalleen ensinnäkin tuntemaan itseni paremmin ja toisekseen hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, masennus väistyi.

Lääkitys lopetettiin omasta pyynnöstäni, vaikka lääkäri suositteli vielä jatkamaan. Koin, että lääkitys on hoitanut tehtävänsä ja esti minua kokemasta voimakkaita tunteita, jotka oli jo aika opetella käsittelemään. Nyt olen ollut kolmisen kuukautta ilman lääkkeitä ja tuntuu, että menen suurilla harppauksilla eteenpäin ajatusmallien muokkaamisessa nyt, kun koen taas tunteiden koko kirjon ja löydän lisää syitä, jotka aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita. Olen oppinut sen, että tunteet ovat minun hallinnassani, enkä minä tunteiden.

Liikunta auttaa, toki, mutta en usko yhdenkään masennuksen lopullisesti parantuvan pelkällä liikunnalla. En myöskään usko, että ilman liikuntaa masennus ei koskaan paranisi. Tärkeintä itselleni on ajatustyö, itsensä tunteminen (tai sen opettelu) sekä rehellisyys ja hyväksyntä itseäni kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sopii kenellekin.

Varaudu siihen, että tähän ketjuun tuppaa porukkaa sanomaan LIIKUNTA ja OIKEA RAVINTO, kun he eivät ymmärrä, että vaikea masennus on SAIRAUS, jota joissakin tapauksissa on vain lääkittävä ihan lääkkeillä. Tai muuten ei pääse edes sängystä ylös.

Aivan liian monella se johtaa myös itsemurhaan.

Väärää tietoa. Itsemurhan teheiltä on lähes kaikilta löydetty mielialalääkkeitä verestä. Eli lääkkeet johtavat useammin itsariin kuin lääkkeettömyys.

Kuolleilta syöpäpotilailta löytyy lähes aina merkkejä sädehoidosta tai solunsalpaajista. Sädehoito ja solunsalpaajahoito pitää lopettaa, koska ne tappaa.

Väärä korrelaatio. Syöpäpotilas ei voi parantua itse, mutta masentunut voi. Masentuneelle riittää, kun ottaa itseään perseestä kiinni ja tekee asialle jotain, mutta syöpöpotilas ei voi mitään syövälleen, ellei satu osaamaan miten solut jumitetaan mitoosissa G0-vaiheeseen, joka saadaan aikaan sytoilla.

Taas joku urpo, joka luulee, että masennus on jokin tahtotila ja siitä pääsee eroon nostamalla perseensä. Mistähän rautalangasta se pitäisi vääntää, että ihmiset ymmärtäisivät? Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Masennus alkaa olosuhteissa missä ihmisellä on huono olla. Seuraavaksi tämä stressi sairastuttaa ihmisen elimistön, tulee tulehdusreaktio ja fyysisiä muutoksia aivoissa. Kun masennus on päässyt tuohon vaiheeseen, siitä on erittäin vaikea päästä omin avuin eroon. Eikä siinä enää perseen nostaminen ole avuksi. Koska se perse ei nouse ja vaikka nousisi, niin se ei auta enää. Masennus on sairaus, ymmärrätkö? Sairaus, joka pahimmillaan johtaa kuolemaan, joko oman käden kautta tai juuri niillä fyysisillä muutoksilla (syöpä esim.). Siksi vakuutusyhtiöt eivät annan masentuneille vakuutusta, ennenkuin hän on ollut viisi vuotta terve, koska masentuneet ovat niin sairaita sekä mielessään, että elimistössään. Sairaita tahtomattaan. Kukaan ei valitse masennusta, kukaan ei halua olla masentunut.

Vieläkö rautalankaa? Ei taida auttaa jos älysi ei riitä. Sen minä tiedän, että masennus ei ole tyhmien tauti, vaan viisaiden. Sellaisten, jotka miettivät ja murehtivat, ovat tunteellisia ja empaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut varmaan kymmentä eri lääkettä. Ne ssri:t ja snri:t olivat sanoinkuvaamatonta kuraa.

Voxra oli paras.

Parasta on ollut liikunta ja jos on ollut jotain minne herätä joka aamu. Lukeminen on hyvä myös.

Silloin kun ei pääse sängystä ylös, olen nukkunut. Nukun joskus 20 tuntiakin.

En minä tästä koskaan parane, mutta aina kun on parempi jakso, niin liikun niin paljon kuin mahdollista.

Ehkä kaikkein tärkeintä on vältellä sellaisia ihmisiä joista tulee huono olo.

Tuo viimeinen lause on niin totisinta totta. He ovat masentuneelle myrkkyä. Ja silloin, masennuksen syövereissä, tosiaan huomaat, ketkä ovat tosi ystäviä. Muut kääntävät selkänsä. Ikinä en unohda niitä, joihin saatoin luottaa kaikessa kun kärsin vaikeasta masennuksesta. Sitä ei ymmärrä jos ei sitä ole itse kokenut, eikä valitettavasti moni lääkärikään tajua, että kyseessä on mahdollisesti tappava sairaus.

En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta minulle määrättiin Venlaflaxinia. Ja se sai minut heräämään tähän päivään!. Vireystila oli aivan eriluokkaa mitä se oli ollut, jaksoin mennä ja touhuta ja hymyilytti paljon. Jopa ennen niin vaikeat sosiaaliset tilanteet helpottuivat.

Pääsin ekan kerran elämäni aikana nauttimaan juhlista ja ihan vain shoppailusta kaupungilla ilman erillistä ahdistavaa tunnetta. Aikaisemmin halusin piiloutua katseilta ja tunsin pakokauhua kaikkien isompiin juhliin menemisestä. Nykyisin en enää syö venla, enkä mitään lääkkeitä.

Mutta Venla pelasti minut. Olin niin lähellä päättää minun elämäni, kun en vain enää jaksanut. Mutta tuo lääke piristi minut ja sain tarvitsemani buustin siihen että sain asioita järjestykseen, minkä jälkeen olikin helpompi pikkuhiljaa aloittaa pärjäämään ilman lääkettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue tarkkaan: A-SEN-NE MUU-TOS!

KAIKKI OLEELLINEN YHDESSÄ LAUSEESSA! OLEN 100% SAMAA MIELTÄ!

Sulla tais käpslokki jäädä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sopii kenellekin.

Varaudu siihen, että tähän ketjuun tuppaa porukkaa sanomaan LIIKUNTA ja OIKEA RAVINTO, kun he eivät ymmärrä, että vaikea masennus on SAIRAUS, jota joissakin tapauksissa on vain lääkittävä ihan lääkkeillä. Tai muuten ei pääse edes sängystä ylös.

Aivan liian monella se johtaa myös itsemurhaan.

Väärää tietoa. Itsemurhan teheiltä on lähes kaikilta löydetty mielialalääkkeitä verestä. Eli lääkkeet johtavat useammin itsariin kuin lääkkeettömyys.

Kuolleilta syöpäpotilailta löytyy lähes aina merkkejä sädehoidosta tai solunsalpaajista. Sädehoito ja solunsalpaajahoito pitää lopettaa, koska ne tappaa.

Väärä korrelaatio. Syöpäpotilas ei voi parantua itse, mutta masentunut voi. Masentuneelle riittää, kun ottaa itseään perseestä kiinni ja tekee asialle jotain, mutta syöpöpotilas ei voi mitään syövälleen, ellei satu osaamaan miten solut jumitetaan mitoosissa G0-vaiheeseen, joka saadaan aikaan sytoilla.

Taas joku urpo, joka luulee, että masennus on jokin tahtotila ja siitä pääsee eroon nostamalla perseensä. Mistähän rautalangasta se pitäisi vääntää, että ihmiset ymmärtäisivät? Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Masennus alkaa olosuhteissa missä ihmisellä on huono olla. Seuraavaksi tämä stressi sairastuttaa ihmisen elimistön, tulee tulehdusreaktio ja fyysisiä muutoksia aivoissa. Kun masennus on päässyt tuohon vaiheeseen, siitä on erittäin vaikea päästä omin avuin eroon. Eikä siinä enää perseen nostaminen ole avuksi. Koska se perse ei nouse ja vaikka nousisi, niin se ei auta enää. Masennus on sairaus, ymmärrätkö? Sairaus, joka pahimmillaan johtaa kuolemaan, joko oman käden kautta tai juuri niillä fyysisillä muutoksilla (syöpä esim.). Siksi vakuutusyhtiöt eivät annan masentuneille vakuutusta, ennenkuin hän on ollut viisi vuotta terve, koska masentuneet ovat niin sairaita sekä mielessään, että elimistössään. Sairaita tahtomattaan. Kukaan ei valitse masennusta, kukaan ei halua olla masentunut.

Vieläkö rautalankaa? Ei taida auttaa jos älysi ei riitä. Sen minä tiedän, että masennus ei ole tyhmien tauti, vaan viisaiden. Sellaisten, jotka miettivät ja murehtivat, ovat tunteellisia ja empaattisia.

Hahhah ... ihanaa tuubaa :) ... no, minä kyllä tiedän DSM-IV määrittelyt ja uudet DSM-V määrittelyt sairauksista. Koomista, että 20v sitten ei ollut näin paljoa masentuneita, mutta nyt 20% on mielisairaita kansasta. Eli helvetin hyvin on THL ja muut instanssit onnistuneet, kun sairaiden määrä vain kasvaa!

Vaikka masennus diagnosoidaan sairaudeksi, siitä paranee vain siten, että itse tekee asialle jotain. Kukaan muu ei sinua voi auttaa, eikä yksikään lääke sinua paranna. Lääke voi auttaa sinua alkuun siinä, mitä sinun olisi pitänyt pystyä tekemään jo ennen kuin sairastuit. Masennuksen laukaisijana on lähes poikkeuksetta stressi. Viisas kuuntelee kehoansa ja välttää stressiä. Tyhmä on se, joka ajaa itsensä niin piippuun, että antaa stressin masentaa. Miten siis voi päätellä, että masennus on viisaiden sairaus? Sehän on ehdottomasti tyhmien sairaus, sellaisten tyhmien, jotka eivät osaa elää siten, ettei masentuisi (sairastuisi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka vastasi kanssasi samaan aikaan tuon liikunta-vastauksen. Ymmärrän, että masennus on oikea sairaus mahdollisesti vakavilla seurauksilla, eikä tarkoituksenani ole sitä millään tavalla vähätellä. Mutta on tutkittu asia, että masennuslääkkeet eivät ole tehokkaita. Ap on jo saanut tärkeän avun, joka on terapia. Liikunnan on todettu olevan vähintään yhtä tehokas apu kuin masennuslääkkeet, jollei tehokkaampi. Liikunta ja terapia yhdessä ovat tehokkain apu masennukseen. Ja liikunnalla en nyt tarkoita jotain fitness-mimmiksi ryhtymistä, vaan esim. kevyitä kävelylenkkejä ja ulos/metsään lähtemistä. Tärkeintä on, että saisi itsensä aluksi edes hetkeksi ulos ja löytäisi elämästä jotain, mistä saisi edes pientä nautintoa. Minusta ei kuulosta siltä, että ap olisi niin pahasti masentunut, että tämä olisi täysin mahdoton ajatus. Voin toki olla väärässäkin. Tsemppiä ap:lle!

Liikunta on hyvä, mutta jos kysytään lääkettä, niin minusta olisi kiva lukea niitä vastauksia, jotka vastaavat siihen. Kaikki varmaan tietää, että liikunta toimii, mutta jos ihminen on niin masentunut, kuten esim minä nyt (en ole ap) että en halua juurikaan olla seisallani, niin liikunta on ihan mahdoton ajatus. Minulla sattuu kaikkiin niveliin ja lihaksiin ja elimistö tuntuu lyijynpainavalta. Joka päivä mietin kuinka voisin päästä pois ja onneksi myös sitä kuinka voisin tämän parantaa. Masennus sairastuttaa ihmisen fyysisesti ja siihen perustuu ajatus, että fyysisesti sitä voi myös parantaa. Mutta pitää olla tarpeeksi terve siihen. Sen jälkeen, kun alkaa elimistö toimimaan ja jaksaa jo tehdä jotain muutakin, niin liikunta voi olla hyvä apu paranemisessa. Liikunta auttaa suojaamaan, ettei uudelleen masennu.

Siihen saakka, minäkin mielelläni lukisin ihmisten kokemuksia lääkkeistä. Minä olen kokeillut varmaan kaikki mahdolliset. Paras on ollut sepram, mutta sain siitä niin pahoja sivuoireita, että piti heti lopettaa. Nyt vain olen ja koitan selvitä iltaan saakka, kun pääsee nukkumaan.

Mikäli olet kokeillut lääkkeet, miks et kokeile sähköshokkihoitoa (ECT)? Se tehoaa 80%:lle masentuneista ja on erittäin paljon tehokkaampi kuin lääkkeet.

Minulla on aika epäileväinen asenne sähköshokkihoitoa kohtaan. Olen erään ystäväni hoidon nähnyt, enkä samaa halua itselleni. En halua menettää lapsuusmuistojani, vaikka siellä niitä pahoja onkin, mutta myös paljon hyvää ja arvokasta. Lääkärinikään ei ole sitä minulle koskaan ehdottanut näiden vuosien aikana.