Naapurissa asunut aikuinen tytär vauvansa kanssa jo kuukausia

Meillä on just toi tilanne. Meillä on koti homeessa ja siellä ei voi asua vauvan ja pienen lapsen kanssa. Olemme evakossa kunnes olemme saaneet kodin rempattua xx kuuksuden päästä. Tilanne on hyvin raskas ja surullinen.

Hoidan vauvan ja lapsen yksin. Teen ruuat ja käyn kaupassa. Siivoan ja pyykkään kaikki omat vaatteemme. Vanhemmat auttavat vain tarjoamalla katon päälle. Joskus hassuttelevat lasten kanssa hetken aikaa.

Kokonaisvastuu on täysin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkäpä tyttärellä on joku ongelma vaikka terveyden kanssa. Jos ei saa nostaa vaikka mitään kiloa painavampaa. Mun äiti auttoi mua joskus leikkauksen jälkeen, kauheaa se oli joutua olemaan yhdessä perhemäisesti mut minkäs teet, pakko oli saada apua.

Mun oma MIES taas auttoi sektion jälkeen. Isällä on oikeus isyyslomaan, paitsi jos haluaa säästää kesäksi ylimääräiseen laiskotteluun.

Hyvä, että tiedät myös naapurin rouvan tyttären miehen kuviot niin tarkkaan, että voit täällä paheksua. 

Ei kyllä liittynyt naapuriin tuo kommentti, vaan isiin, jotka eivät muka voi auttaa vauvanhoidossa leikkauksen jälkeen. Lapsella on 2 vanhempaa.

Minäkin muutin vanhempieni luokse kun vauva oli reilut kaksi kuukautta. Ei siksi että olisin ollut avuton tai tarvinnut äidin apua, vaan koska olin muuttanut homeiseen asuntoon vähän ennen vauvan syntymään ja sairastuin siellä pahasti. Tuossa kamalassa tilanteessa olikin kiva kuunnella naapureiden typeriä ihmettelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on just toi tilanne. Meillä on koti homeessa ja siellä ei voi asua vauvan ja pienen lapsen kanssa. Olemme evakossa kunnes olemme saaneet kodin rempattua xx kuuksuden päästä. Tilanne on hyvin raskas ja surullinen.

Hoidan vauvan ja lapsen yksin. Teen ruuat ja käyn kaupassa. Siivoan ja pyykkään kaikki omat vaatteemme. Vanhemmat auttavat vain tarjoamalla katon päälle. Joskus hassuttelevat lasten kanssa hetken aikaa.

Kokonaisvastuu on täysin meillä.

Eihän tuo ole sama asia. Ap kertoi, että nuoret ovat omassa kodissaan, kun mies on vapailla töistä. Ja jos mummi auttaa vaipanvaihdossa ja tekee ruuat, niin ethän sinä ole samanlainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkäpä tyttärellä on joku ongelma vaikka terveyden kanssa. Jos ei saa nostaa vaikka mitään kiloa painavampaa. Mun äiti auttoi mua joskus leikkauksen jälkeen, kauheaa se oli joutua olemaan yhdessä perhemäisesti mut minkäs teet, pakko oli saada apua.

Mun oma MIES taas auttoi sektion jälkeen. Isällä on oikeus isyyslomaan, paitsi jos haluaa säästää kesäksi ylimääräiseen laiskotteluun.

Hyvä, että tiedät myös naapurin rouvan tyttären miehen kuviot niin tarkkaan, että voit täällä paheksua. 

Ei kyllä liittynyt naapuriin tuo kommentti, vaan isiin, jotka eivät muka voi auttaa vauvanhoidossa leikkauksen jälkeen. Lapsella on 2 vanhempaa.

Kaikilla ei välttämättä talous kestä sitä, että toinenkin jää kotiin ehkä pitkäksikin ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIköhän aika moni äiti olisi iloinen tuollaisesta mahdollisuudesta...

Niin paljon kuin omia lapsiani rakastankin, minä en olisi iloinen tuollaisesta mahdollisuudesta.

Että ensin omien kanssa reilusti yli kaksikymmentä vuotta kunnes KAIKKI ovat aikuisia ja sitten heti aloittaisi uudestaan ? Kiitos ei.

Samaa mieltä!!! Olen kolmen teinin mutsi, ja toivon, että omat voimavarat riittää jokaisella hoitaa omat lapsensa. Olen oman osuuteni hoitanut!!!

Miksi ylipäätään teit lapsia jos asenne on että sulla oli joku tietty osuus minkä hoidit?!

Itse äitinä ajattelen että autan lapsiani aina mikäli pystyn, olen heidän äitinsä aina enkä vain joku tietty osuus elämästä..

Kerropa, montako vuotta sinulla on äitiyttä takana?Tulee aika elämässä, kun kolmen teinin huutoa ja kinastelua kuunnellessaan toivoo jonakin päivänä saavansa nuo ihanat rakkaat pois pesästä ja omilleen. En toivo mitään niin paljon kuin että osaisivat kasvaa vastuullisiksi ja pärjäisivät elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkäpä tyttärellä on joku ongelma vaikka terveyden kanssa. Jos ei saa nostaa vaikka mitään kiloa painavampaa. Mun äiti auttoi mua joskus leikkauksen jälkeen, kauheaa se oli joutua olemaan yhdessä perhemäisesti mut minkäs teet, pakko oli saada apua.

Mun oma MIES taas auttoi sektion jälkeen. Isällä on oikeus isyyslomaan, paitsi jos haluaa säästää kesäksi ylimääräiseen laiskotteluun.

Hyvä, että tiedät myös naapurin rouvan tyttären miehen kuviot niin tarkkaan, että voit täällä paheksua. 

Ei kyllä liittynyt naapuriin tuo kommentti, vaan isiin, jotka eivät muka voi auttaa vauvanhoidossa leikkauksen jälkeen. Lapsella on 2 vanhempaa.

Kaikilla ei välttämättä talous kestä sitä, että toinenkin jää kotiin ehkä pitkäksikin ajaksi.

Isyysvapaasta maksetaan ja jos äitikin oli töissä, ekat kuukaudet on palkallisia.

Hohhoijaa. Puhutaan, että tuoreita äitejä ei saisi jättää yksin oman onnensa nojaan. Facebookiin perustetaan hätäkahvit-ryhmiä ja muutenkin äitien mielenterveydestä ja jaksamisesta ollaan kovin huolissaan.

----

Mutta sitten av-mammat kuitenkin juoruavat ja puhuvat paskaa selän takana, kun äiti ei teekään kaikkea 110-prosenttisesti yksin. -_-

Kyllähän siihen voi olla tuhat ja sata syytä miksi asuvat noin. Elä ja anna elää.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Puhutaan, että tuoreita äitejä ei saisi jättää yksin oman onnensa nojaan. Facebookiin perustetaan hätäkahvit-ryhmiä ja muutenkin äitien mielenterveydestä ja jaksamisesta ollaan kovin huolissaan.

----

Mutta sitten av-mammat kuitenkin juoruavat ja puhuvat paskaa selän takana, kun äiti ei teekään kaikkea 110-prosenttisesti yksin. -_-

Sanos muuta. Aloittajakin käy naapurissa kahvilla ja on tietysti koettanut ottaa selvää tyttären elämästä, muttei ole onnistunut. Sitten tulee tänne kirjoittelemaan ja päivittelemään. Kyllä pitää maailma pieni olla, että jaksaa tuollaista ihmetellä. Luulisi, että aikuinen nainen jo tajuaisi jättää muut ihmiset rauhaan elämään aivan omaa elämäänsä. Ja täällä saa jokainen elää aivan miten lystää, kunhan ei aiheuta muille vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykynuoret koskaan aikuistu, jos päälle kaksikymppisenä vielä majaillaan vauvan kanssa lapsuudenkodissa?

Ei, yksikään nykynuori ei aikuistu ikinä.

T. 15-vuotiaasta omillaan asunut nyt 18-v nuori nainen, joka on tehnyt töitä siitä asti, kun oppi kävelemään ja joka ottaa nyt vkl vapaaehtoisesti viikonloppuhoitoon päälle 30-v äidin 6kk vanhan vauvan ilman korvausta.

Kannattaa tosiaan hankkia lapset parikymppisenä, koska silloin on niiin nuori että omat vanhemmat pitää vielä ihan lapsena. Sen ansiosta ne hoitaa sun lapset ja antaa vielä rahaa käteen. Siinä menee pikkulapsivaihe kätevästi bilettäessä. Kun muut hankkii lapsia kolmikymppisenä niin niillä on paljon vaikeampaa, koska ovat irtaantuneet niin paljon vanhemmista että joutuvat hoitaan kaiken yksin ja maksaan kaiken omasta pussista. Sitten vielä sen lisäksi voit kolmikymppisenä tuntea itses niitä paremmaksi ja aikuisemmaksi, kun muistutat joka välissä miten sulla on jo peruskouluiäset lapset kun heillä on vasta vaippaikäisiä. Ja alle nelikymppisenä sun lapset on jo muuttaneet kotoa ja pääset taas bilettään!

Tänään olen itkenyt monta tuntia putkeen parikuisen "temppuilujen" takia (aloitti kaupassa karjumaan täysillä, puolet tarvittavista ruokaostoksista jäi kauppaan.. Vaunuissa karjuu ja rääkyy vaikka miten vähän olisi päällä, silti huutaa kuumuutta ja epämukavuutta). Tässä nytkin istun keittiön lattialla ja yritän saada sitterissä kitisevää vauvaa hiljaiseksi maitopullolla. Univelkaa helvetisti, haluaisin nukkua edes viisi minuuttia.

Olisipa minullakin äiti, jolta voisi pyytää apua kun tuntuu ettei yksinään selviä..

Vierailija kirjoitti:

Oppiiko ihminen "äitiyttä", jos oma äiti on vierellä suunnilleen 24/7 neuvomassa ja laittamassa ruokaa, vaihtamassa vaippaa yms.? Eikö nykynuoret koskaan aikuistu, jos päälle kaksikymppisenä vielä majaillaan vauvan kanssa lapsuudenkodissa?

Eikös se nimenomaan ole se vanha perinteinen malli, että monta sukupolvea asuu saman katon alla?

Vierailija kirjoitti:

Tänään olen itkenyt monta tuntia putkeen parikuisen "temppuilujen" takia (aloitti kaupassa karjumaan täysillä, puolet tarvittavista ruokaostoksista jäi kauppaan.. Vaunuissa karjuu ja rääkyy vaikka miten vähän olisi päällä, silti huutaa kuumuutta ja epämukavuutta). Tässä nytkin istun keittiön lattialla ja yritän saada sitterissä kitisevää vauvaa hiljaiseksi maitopullolla. Univelkaa helvetisti, haluaisin nukkua edes viisi minuuttia.

Olisipa minullakin äiti, jolta voisi pyytää apua kun tuntuu ettei yksinään selviä..

Ei liity aiheeseen mutta sanonpa kuitenkin: olisko vauvalla refluksiin taipumusta. Kokeile jos koroke pään/selän alla auttaisi. Meillä huus hysteerisenä jos oli vaakatasossa. Myös maidonliru voi ruokatorvessa kulkea ees taas ja aiheuttaa epämukavaa oloa. Meillä auttoi tosi paljon vellin ja kiinteiden aloitus. Vauva rahoittui käytännössä yhdessä illassa kun sai ekan annoksen velliä. Tuo on tuskaista kun vauva huutaa, siksi laitoin tämän viestin. Ennen pitkää kyllä helpottaa. Tsemppiä!

Ja jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Puhutaan, että tuoreita äitejä ei saisi jättää yksin oman onnensa nojaan. Facebookiin perustetaan hätäkahvit-ryhmiä ja muutenkin äitien mielenterveydestä ja jaksamisesta ollaan kovin huolissaan.

----

Mutta sitten av-mammat kuitenkin juoruavat ja puhuvat paskaa selän takana, kun äiti ei teekään kaikkea 110-prosenttisesti yksin. -_-

Hiukka on eroa sillä, tekeekö 110-prosenttisesti vai meneekö täysin äitinsä passattavaksi moneksi kuukaudeksi vai kenties saa hiukan apua, mutta asuu kuitenkin omassa kodissaan.

Jos niillä on omassa kodissa remppa, jos sillä äidillä on vaikka masennus? Tiedän perheen joka asuu anoppilassa paljon koska äiti on ahdistunut ja kärsii vakavasta unettomuudesta, anoppi pystyy auttamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppiiko ihminen "äitiyttä", jos oma äiti on vierellä suunnilleen 24/7 neuvomassa ja laittamassa ruokaa, vaihtamassa vaippaa yms.? Eikö nykynuoret koskaan aikuistu, jos päälle kaksikymppisenä vielä majaillaan vauvan kanssa lapsuudenkodissa?

Eikös se nimenomaan ole se vanha perinteinen malli, että monta sukupolvea asuu saman katon alla?

No mä oon syntynyt 70-luvulla, eikä silloin enää useampi sukupolvi asunut yhdessä. Ihan omissa nurkissa oltiin, kun meidänkin lapset syntyi. Vaan eipä ollut vanhemmilla ylimääräistä rahaakaan, että olisivat ottaneet nurkkiinsa nuoren parin lapsineen. Meilläkin oli 6 hengen suurperhe, ja käytännössä isovanhemmat olivat ma-la töissä. Sunnuntaisin käytiin siellä syömässä tai he meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppiiko ihminen "äitiyttä", jos oma äiti on vierellä suunnilleen 24/7 neuvomassa ja laittamassa ruokaa, vaihtamassa vaippaa yms.? Eikö nykynuoret koskaan aikuistu, jos päälle kaksikymppisenä vielä majaillaan vauvan kanssa lapsuudenkodissa?

Eikös se nimenomaan ole se vanha perinteinen malli, että monta sukupolvea asuu saman katon alla?

No mä oon syntynyt 70-luvulla, eikä silloin enää useampi sukupolvi asunut yhdessä. Ihan omissa nurkissa oltiin, kun meidänkin lapset syntyi. Vaan eipä ollut vanhemmilla ylimääräistä rahaakaan, että olisivat ottaneet nurkkiinsa nuoren parin lapsineen. Meilläkin oli 6 hengen suurperhe, ja käytännössä isovanhemmat olivat ma-la töissä. Sunnuntaisin käytiin siellä syömässä tai he meillä.

Joku kaveri asui tosin maalla samassa taloudessa isovanhempiensa kanssa, mut kyllä se niin päin taisi mennä, että ne auttoivat vanhaa mummua ja pappaa, eikä siksi, että mummu ja pappa olisivat vauvanhoitovastuussa.

Hohhoijaa. Oma äitini vietti mun ja siskon vauva-aikana paljon aikaa lapsuuden kodissaan koska se yksinkertasesti oli kaikista kivaa. Äitini oli jo lähemmäks parikyt vuotta painanu duunia ja asunu omillaan nii meidän vauva-aikana oli kiva olla paljon perheen (johon hänen omat vanhempansa ja sisaruksensa luonnollisesti kuuluivat) kanssa ku kerranki pystyi. Joistain teistä on varmaan kovin järkyttävää se että eräs äitini sisaruksista jopa asui lastensa ja puolisonsa kanssa samas isos talos kuin vanhempansa. Äidilläni on tiivis suku. Ei kyse ollu siitä et ihmiset ei ois yksin pärjänny vaan he halus tukea toisiaan ja olla paljon tekemisis toistensa kanssa.