Lue keskustelun säännöt.
Naapurissa asunut aikuinen tytär vauvansa kanssa jo kuukausia
09.03.2016 |
En voi olla ihmettelemättä, miten aikuinen ihminen vauvan saatuaan asettuu lapsuudenkotiinsa. Eikö tuo ole juuri se aika, jolloin muodostetaan oma perhe-elämä? Tällä tytöllä on mieskin, joka käy vuorotyössä. Ilmeisesti oleskelevat omassa kodissaan silloin kun miehellä useampi vapaapäivä. Oppiiko ihminen "äitiyttä", jos oma äiti on vierellä suunnilleen 24/7 neuvomassa ja laittamassa ruokaa, vaihtamassa vaippaa yms.? Eikö nykynuoret koskaan aikuistu, jos päälle kaksikymppisenä vielä majaillaan vauvan kanssa lapsuudenkodissa?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on omassa kodissa remppa, jos sillä äidillä on vaikka masennus? Tiedän perheen joka asuu anoppilassa paljon koska äiti on ahdistunut ja kärsii vakavasta unettomuudesta, anoppi pystyy auttamaan
Anoppia ei sitten häiritse yöunien puute vai? Vain äideillä on oikeus nukkua, anoppi kestää kuin Duracell-pupu. Terv. eräs anoppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi olla ihmettelemättä, miten aikuinen ihminen vauvan saatuaan asettuu lapsuudenkotiinsa. Eikö tuo ole juuri se aika, jolloin muodostetaan oma perhe-elämä? Tällä tytöllä on mieskin, joka käy vuorotyössä. Ilmeisesti oleskelevat omassa kodissaan silloin kun miehellä useampi vapaapäivä. Oppiiko ihminen "äitiyttä", jos oma äiti on vierellä suunnilleen 24/7 neuvomassa ja laittamassa ruokaa, vaihtamassa vaippaa yms.? Eikö nykynuoret koskaan aikuistu, jos päälle kaksikymppisenä vielä majaillaan vauvan kanssa lapsuudenkodissa?
Mistä ihmeestä tiedät noin tarkkaan naapurisi asiat?
Mun ystävä muutti jopa kahden pienen lapsen kanssa lapsuuden kotiinsa, tosin isän luokse, vaikka heillä on muutaman kymmenen kilometrin päässä oma koti.
Syy oli isän vakava sairastuminen (vaikka päälle päin ei näyttäisi) mutta ystäväni haluaa hoitaa isänsä.viimeiset elinvuotensa hänen kotonaan, tai ainakin niin kauan kuin mahdollista. Jos tätä ratkaisua ei olisi tehty, isänsä olisi joutunut laitoshoitoon. Ja sä ap
jaksat täällä vielä kritisoida perheiden ratkaisuja, vaikka jokainen ratkaisee parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman naapurin kyttäämistä. Suosittelen ap. hankkimaan oman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Puhutaan, että tuoreita äitejä ei saisi jättää yksin oman onnensa nojaan. Facebookiin perustetaan hätäkahvit-ryhmiä ja muutenkin äitien mielenterveydestä ja jaksamisesta ollaan kovin huolissaan.
----
Mutta sitten av-mammat kuitenkin juoruavat ja puhuvat paskaa selän takana, kun äiti ei teekään kaikkea 110-prosenttisesti yksin. -_-
Totta tämäkin, mutta taas unohdetaan isät ihan kokoonaan! Mun mies ei ikimaailmassa olisi suostunut siihen, että olisin linnoittautunut meidän yhteisen vastasyntyneen kanssa hänen anoppinsa luokse ja mummo olisi "ottanut vastuuta" ja päättänyt vauvan hoitoasioista ilman, että häneltä olisi kysytty. Kyllä me haluttiin opetella ihan itse ja yhdessä perheenä kaikki.
Mitähän tällä palstalla muuten sanottaisiin, jos joku tuore isä muuttaisi vauvoineen oman äitinsä luokse?
Olisipa meillä ollut sama mahdollisuus. Miehellä pääosin yötyö ja pieni asunto. Mies oli tosi väsynyt alussa, kun ei saanut nukkua koliikkivauvan takia. Meni parin tunnin unilla aina klo 3 yöllä töihin.
Olisi ollut ihanaa miehelle, jos olisimme voineet olla äidin luona sen aikaa aina, kun miehen työviikko kesti ja vauvan koliikki kesti.
Ihana äiti ap.n naapurilla, kun haluaa auttaa nuorta perhettä. Ap taas ei ole niin ihana, kun kuvittelee, että hänelle pitää perustella tällainen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on omassa kodissa remppa, jos sillä äidillä on vaikka masennus? Tiedän perheen joka asuu anoppilassa paljon koska äiti on ahdistunut ja kärsii vakavasta unettomuudesta, anoppi pystyy auttamaan
Anoppia ei sitten häiritse yöunien puute vai? Vain äideillä on oikeus nukkua, anoppi kestää kuin Duracell-pupu. Terv. eräs anoppi
On olemassa anoppeja, ja sitten on olemassa anoppeja...
Tiesitkö, että kun ilon jakaa kahdelle se tuplaantuu, mutta kun surut jakaa kahdelle, ne puolittuvat?
Kun yksi ihminen hoitaa vauvaa yötä päivää, hän ei saa koskaan nukkua, mutta kun kaksi ihmistä hoitaa vauvaa yötäpäivää, he voivat nukkua vuorotellen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa meillä ollut sama mahdollisuus. Miehellä pääosin yötyö ja pieni asunto. Mies oli tosi väsynyt alussa, kun ei saanut nukkua koliikkivauvan takia. Meni parin tunnin unilla aina klo 3 yöllä töihin.
Olisi ollut ihanaa miehelle, jos olisimme voineet olla äidin luona sen aikaa aina, kun miehen työviikko kesti ja vauvan koliikki kesti.
Ihana äiti ap.n naapurilla, kun haluaa auttaa nuorta perhettä. Ap taas ei ole niin ihana, kun kuvittelee, että hänelle pitää perustella tällainen ratkaisu.
No voi voi kun sitä se vauvaelämä välillä on! Ihan oikeasti: se on teidän vauva, jonka kanssa teidän pitää opetella uutta elämää. Aina ei tarvitse olla tie siloitettu valmiiksi. Terv. taas se eräs anoppi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on omassa kodissa remppa, jos sillä äidillä on vaikka masennus? Tiedän perheen joka asuu anoppilassa paljon koska äiti on ahdistunut ja kärsii vakavasta unettomuudesta, anoppi pystyy auttamaan
Anoppia ei sitten häiritse yöunien puute vai? Vain äideillä on oikeus nukkua, anoppi kestää kuin Duracell-pupu. Terv. eräs anoppi
On olemassa anoppeja, ja sitten on olemassa anoppeja...
Tiesitkö, että kun ilon jakaa kahdelle se tuplaantuu, mutta kun surut jakaa kahdelle, ne puolittuvat?
Kun yksi ihminen hoitaa vauvaa yötä päivää, hän ei saa koskaan nukkua, mutta kun kaksi ihmistä hoitaa vauvaa yötäpäivää, he voivat nukkua vuorotellen?
Niin jos anoppi sattuu olemaan sikeäuninen, eikä herää vauvatouhuun yöllä vai? Jostain syystä anopin pitää jaksaa kuudenkympin tienoilla käydä töissä ja valvoa vauvan kanssa, mutta nuori miniä voi nukkua välillä, kun on niin rankkaa valvoa oman vauvan kanssa äippälomalla.., tv. Sama anoppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on omassa kodissa remppa, jos sillä äidillä on vaikka masennus? Tiedän perheen joka asuu anoppilassa paljon koska äiti on ahdistunut ja kärsii vakavasta unettomuudesta, anoppi pystyy auttamaan
Anoppia ei sitten häiritse yöunien puute vai? Vain äideillä on oikeus nukkua, anoppi kestää kuin Duracell-pupu. Terv. eräs anoppi
On olemassa anoppeja, ja sitten on olemassa anoppeja...
Tiesitkö, että kun ilon jakaa kahdelle se tuplaantuu, mutta kun surut jakaa kahdelle, ne puolittuvat?
Kun yksi ihminen hoitaa vauvaa yötä päivää, hän ei saa koskaan nukkua, mutta kun kaksi ihmistä hoitaa vauvaa yötäpäivää, he voivat nukkua vuorotellen?
Jalosti sanottu, mutta eikö vanhempia sen vuoksi olekin kaksi? Eikö isä voi töistä tultuaan
/aamuyöstä hoitaa vauvaa siten, että äiti saa jatkuvasti edes muutaman tunnin yhtäjaksoiset unet. Ei siihen normitilanteessa mitään mummoja tarvita, vaikka toki välillä on kiva saada apua isovanhemmilta (ei koko ajan).
Niin ikävää kuin se onkin, AP:lle ei kuulu puupennin vertaa, miksi elävät noin. Syitä voi olla monia, mutta ne ei naapurin kyylälle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ikävää kuin se onkin, AP:lle ei kuulu puupennin vertaa, miksi elävät noin. Syitä voi olla monia, mutta ne ei naapurin kyylälle kuulu.
Ei tietenkään sen enempää kuulu ap:lle kuin meille muillekaan, mutta tämä onkin keskustelupalsta. Välillä ottaa päähän, kun oli aihe mikä tahansa, siitä ei voi aiheena keskustella, "kun ei se sulle kuulu". Itse aloitin joskus ketjun saikuista ja miten jotkut on niin helposti saikulla, niin ihan samat kommentit. Onko nää jotain nyky-Suomen tabuja, ettei voi aiheesta keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on omassa kodissa remppa, jos sillä äidillä on vaikka masennus? Tiedän perheen joka asuu anoppilassa paljon koska äiti on ahdistunut ja kärsii vakavasta unettomuudesta, anoppi pystyy auttamaan
Anoppia ei sitten häiritse yöunien puute vai? Vain äideillä on oikeus nukkua, anoppi kestää kuin Duracell-pupu. Terv. eräs anoppi
On olemassa anoppeja, ja sitten on olemassa anoppeja...
Tiesitkö, että kun ilon jakaa kahdelle se tuplaantuu, mutta kun surut jakaa kahdelle, ne puolittuvat?
Kun yksi ihminen hoitaa vauvaa yötä päivää, hän ei saa koskaan nukkua, mutta kun kaksi ihmistä hoitaa vauvaa yötäpäivää, he voivat nukkua vuorotellen?
Jalosti sanottu, mutta eikö vanhempia sen vuoksi olekin kaksi? Eikö isä voi töistä tultuaan
/aamuyöstä hoitaa vauvaa siten, että äiti saa jatkuvasti edes muutaman tunnin yhtäjaksoiset unet. Ei siihen normitilanteessa mitään mummoja tarvita, vaikka toki välillä on kiva saada apua isovanhemmilta (ei koko ajan).
Riippuu varmaan vähän siitä, mitä se isä tekee työkseen ja mikä sinusta on normitilanne. Vuorotyötä tekevä isä saattaa olla yöllä töissä. Pitkää päivää tekevän yrittäjän on pakko levätä joskus. Jotkut isät ovat kerrallaan viikon tai vaikka kuukauden poissa työmatkalla. Ja jotkut isät ovat vaikkapa lentäjiä tai kirurgeja, joiden on ihan pakko olla 100% skarppina aamulla töissä.
Niin rankkaa kuin se muutamille tuntuu olevankin, niin onneksi on olemassa niitä ihania ja avuliaitakin isovanhempia, jotka pyyteettömästi tahtovat auttaa omia lapsiaan vanhemmuuden alkutaipaleella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan ei voi tietää miten on. Ja johan on monessa tutkimuksesa todettu, ettie ole äidillä eikä vauvalle hyväksi että ovat keskenään kotona aina vaan. Lapsen etu olisi nimenomaan, että on muita ihmisiä lähellä myös. Äitikin yleensä jaksaa paremmin. Surullinen tämä suomalainen katkeruus ja yksinpärjäämismyytti. Ei siinä ole mitään hienoa että selviytyy yksin elämän läpi. Siinä on, että oppii jakamaan ja olemaan toisten lähellä. Toki, onhan heitäkin, jotka eivät halua kasvaa aikuiseksi, vaan käyvät vielä kolme lasta kainalossa kiukuttelemassa lapsuudenkodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on omassa kodissa remppa, jos sillä äidillä on vaikka masennus? Tiedän perheen joka asuu anoppilassa paljon koska äiti on ahdistunut ja kärsii vakavasta unettomuudesta, anoppi pystyy auttamaan
Anoppia ei sitten häiritse yöunien puute vai? Vain äideillä on oikeus nukkua, anoppi kestää kuin Duracell-pupu. Terv. eräs anoppi
On olemassa anoppeja, ja sitten on olemassa anoppeja...
Tiesitkö, että kun ilon jakaa kahdelle se tuplaantuu, mutta kun surut jakaa kahdelle, ne puolittuvat?
Kun yksi ihminen hoitaa vauvaa yötä päivää, hän ei saa koskaan nukkua, mutta kun kaksi ihmistä hoitaa vauvaa yötäpäivää, he voivat nukkua vuorotellen?
Jalosti sanottu, mutta eikö vanhempia sen vuoksi olekin kaksi? Eikö isä voi töistä tultuaan
/aamuyöstä hoitaa vauvaa siten, että äiti saa jatkuvasti edes muutaman tunnin yhtäjaksoiset unet. Ei siihen normitilanteessa mitään mummoja tarvita, vaikka toki välillä on kiva saada apua isovanhemmilta (ei koko ajan).Riippuu varmaan vähän siitä, mitä se isä tekee työkseen ja mikä sinusta on normitilanne. Vuorotyötä tekevä isä saattaa olla yöllä töissä. Pitkää päivää tekevän yrittäjän on pakko levätä joskus. Jotkut isät ovat kerrallaan viikon tai vaikka kuukauden poissa työmatkalla. Ja jotkut isät ovat vaikkapa lentäjiä tai kirurgeja, joiden on ihan pakko olla 100% skarppina aamulla töissä.
Niin rankkaa kuin se muutamille tuntuu olevankin, niin onneksi on olemassa niitä ihania ja avuliaitakin isovanhempia, jotka pyyteettömästi tahtovat auttaa omia lapsiaan vanhemmuuden alkutaipaleella.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus ärsyttää. Olen tuon viestin kirjoittaja ja mieheni on yrittäjä, joka tekee pitkää päivää. Silti olemme pystyneet jakamaan vanhemmuuden tasapuolisesti. On toki ihanaa ja ideaalista, jos isovanhemmat auttavat, mutta itse en haluaisi isovanhempia "liian" lähelle. Minusta vaan tuntuu, että joskus isät jäävät usein ikään kuin paitsioon omien lastensa hoidossa jo alkutaipaleella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa omituinen keskustelu.
Olen jo aikuinen, mutta lapsuudenperheeni asui isoäitini luona, kun olin ihan pieni vauva. Työtön isoäitini katsoi perääni päivisin, kun vanhemmat olivat töissä, enkä joutunut vuoden ikäisenä päiväkotiin. Töiden ohella vanhemmat rakensivat lapsuudenkotiani, johon sitten muutimme jokusen vuoden päästä.
Järjestely oli mielestäni fiksu, ja kaikki osapuolet ovat jälkikäteen muistelleet sitä onnellisena aikana. Ei ehkä toimisi kaikilla perheillä, mutta meillä toimi.
En ole koskaan ajatellut, että vanhempani olisivat olleet "epäitsenäisiä". Päin vastoin, he tekivät nuoresta asti enemmän töitä ja pidempää päivää kuin kukaan tuntemani, ja ovat myöhemmin auttaneet kumpikin omia vanhempiaan kaikin mahdollisin tavoin. Eikö elämä ole sitä, että vuorotellen kannatellaan toinen toisiamme ja autetaan kehdosta hautaan?
Ylipäänsä meidän suvussa rakastetaan ja pidetään huolta. Olen yhä edelleen, aikuisena, aina tervetullut "kotiin" vanhemmilleni ja sukulaisilleni - ja he ovat tervetulleita minun ja mieheni luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niillä on omassa kodissa remppa, jos sillä äidillä on vaikka masennus? Tiedän perheen joka asuu anoppilassa paljon koska äiti on ahdistunut ja kärsii vakavasta unettomuudesta, anoppi pystyy auttamaan
Anoppia ei sitten häiritse yöunien puute vai? Vain äideillä on oikeus nukkua, anoppi kestää kuin Duracell-pupu. Terv. eräs anoppi
On olemassa anoppeja, ja sitten on olemassa anoppeja...
Tiesitkö, että kun ilon jakaa kahdelle se tuplaantuu, mutta kun surut jakaa kahdelle, ne puolittuvat?
Kun yksi ihminen hoitaa vauvaa yötä päivää, hän ei saa koskaan nukkua, mutta kun kaksi ihmistä hoitaa vauvaa yötäpäivää, he voivat nukkua vuorotellen?
Niin jos anoppi sattuu olemaan sikeäuninen, eikä herää vauvatouhuun yöllä vai? Jostain syystä anopin pitää jaksaa kuudenkympin tienoilla käydä töissä ja valvoa vauvan kanssa, mutta nuori miniä voi nukkua välillä, kun on niin rankkaa valvoa oman vauvan kanssa äippälomalla.., tv. Sama anoppi
Juuri tämän asenteen takia en todellakaan pyydä anopilta apua vaikka kuinka vannottaa soittamaan heti jos tarvitsee.. Kun selän takana kuitenkin supistaisiin, että miten se miniä on niin paska äiti kun ei yksinään pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EIköhän aika moni äiti olisi iloinen tuollaisesta mahdollisuudesta...
Niin paljon kuin omia lapsiani rakastankin, minä en olisi iloinen tuollaisesta mahdollisuudesta.
Että ensin omien kanssa reilusti yli kaksikymmentä vuotta kunnes KAIKKI ovat aikuisia ja sitten heti aloittaisi uudestaan ? Kiitos ei.
Tuo tarkoitti varmaan sitä vauvan äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EIköhän aika moni äiti olisi iloinen tuollaisesta mahdollisuudesta...
Niin paljon kuin omia lapsiani rakastankin, minä en olisi iloinen tuollaisesta mahdollisuudesta.
Että ensin omien kanssa reilusti yli kaksikymmentä vuotta kunnes KAIKKI ovat aikuisia ja sitten heti aloittaisi uudestaan ? Kiitos ei.
Tyttäreni, yh, asui luonani 1.5kk vauvan syntymän jälkeen. Onnellinen olin ja autoin :)
Vierailija kirjoitti:
Niin ikävää kuin se onkin, AP:lle ei kuulu puupennin vertaa, miksi elävät noin. Syitä voi olla monia, mutta ne ei naapurin kyylälle kuulu.
Mitä tarkoittaa, että ei jokin asia kuulu puupennin vertaa? Mikä on puupenni?
Mistä sinäkin, typerä besserwisser, tiedät onko haukkumillasi äideillä edes miestä?
Jos sinulla on mies, niin kaikilla naisilla ei todellakaan ole ja silti he hankkivat lapsen.
Kannattaisi jo kömpiä sieltä 1800-luvun impivaarasta 2010-luvun Suomeen!
Tottakai, koska kaikillahan on luonnollisestikin täysin sama tilanne kuin sinulla, vai mitä?
- Riippuu ihan TES:ta saako äiti ekat kuukaudet palkkaa vai ei. Esim. minä en saanut senttiäkään, vaikka töissä olinkin ennen jokaista äitiyslomaa.
- Isyysloman pitäminen ei käytännössä onnistu esim. (pien)yrittäjiltä. En tiedä tarkalleen saisivatko he isyyspäivärahaa normaalisti (luultavasti saisivat), mutta ainakaan mitään tukea työntekijän palkkaamiseksi siksi aikaa ei saa, eli joko firma olisi seisauksissa isyysloman ajan, tai sitten kaikki tuet menisivät työntekijän palkkaamiseen eikä riittäisikään.
- Tuttavani repesi pahasti synnytyksessä ja muutenkin kaikki mahdollinen meni pieleen. Akuutti toipuminen kesti 6kk, jonka ajan äiti oli täysin autettava. Vauvalla olisi pitänyt olla VÄHINTÄÄN 3 vanhempaa, jotta heidän elämänsä olisi voinut jatkua suht normaalisti (isä käy töissä, äiti yrittää toipua ja avustaja hoitaa vauvaa ja äitiä). ONNEKSI heillä oli mummo ja vaari, jotka ottivat heidät luokseen asumaan ja auttoivat elämän eteenpäin.