Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette eronneet aviosta omasta aloitteestanne:
Kuura
09.03.2016 |
...tai yhteisellä päätöksellä. Minkälainen olotilanne oli, kun menit/päätitte mennä naimisiin? Oliko sinulla mitään epäilyksiä asian suhteen, vai olitko varma, että tämä on nyt loppuelämän juttu?
Olen itse koko elämäni suhtautunut penseästi avioliittoon. Olen eroperheen lapsi ja sukulaisista lähes kaikki ovat eronneet ensimmäisestä liitostaan. Mm. näistä asioista kumpuaa epäilykseni. Miksi minäkään onnistuisin sen paremmin? Kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni (kolmekymppisenä) alan lämmetä ajatukselle. Olen onnellisessa suhteessa niin tasapainoisen miehen kanssa, että olen alkanut asiaa harkita. Asia on jo ollut tapetilla, koska aiomme yrittää myös lasta lähimmän kahden vuoden aikana.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Meidän alamäki alkoi naimisiinmenosta. Oltais me varmaan erottu muutenkin, mutta varmasti se avioliitto nopeutti prosessia. Ja molempien lapsuudenperheet on ollu "kunnes kuolema meidät erottaa"-tyyppisiä. Onnellisuudesta en mene sanomaan, mutta kestäviä, loppuun asti.
Älä mene naimisiin. Ja mieti sen lapsen tekemistäkin tarkkaan. Kuuntele itseäsi.
Tiesitkö jo avioituessasi, että virhe tulee tehtyä tai tunsitko epävarmuutta? Miksi päädyitte naimisiin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menimme naimisiin, koska suhteemme kaipasi kaiken mahdollisen tuen ja vahvistuksen, mitä on olemassa. Ajattelimme, että julkisesti solmittu ja juridisesti pätevä avioliitto lopettaisi sen on-off-vuoristoradan, jolla olimme, ja mieskin pystyisi paremmin sitoutumaan liittoon. Eihän se tietenkään niin mennyt. Mies kaipasi edelleen seikkailuja ja lipesi ihastumisiin aina kun en pystynyt tai jaksanut kiinnittää häneen kaikkea huomiotani. Olin naimisiin mennessäni kyllä onnellinen ja varma, että se onnistuu. En sitten vaan lopulta kestänyt sitä, että mies oli aina ykkönen ja hänen tunne-elämäänsä olisi pitänyt jatkuvasti paapoa.
Meidän alamäki alkoi naimisiinmenosta. Oltais me varmaan erottu muutenkin, mutta varmasti se avioliitto nopeutti prosessia. Ja molempien lapsuudenperheet on ollu "kunnes kuolema meidät erottaa"-tyyppisiä. Onnellisuudesta en mene sanomaan, mutta kestäviä, loppuun asti.
Älä mene naimisiin. Ja mieti sen lapsen tekemistäkin tarkkaan. Kuuntele itseäsi.