Haluan näyttelijäksi, mutta työtarjouksia ei tule?
Olen haaveillut lapsesta asti näyttelijän ammatista. Miksi aina tv-sarjoissa ja elokuvissa pyörivät samat näyttelijät? Teattereihin ei pääse mukaan, kuin joihinkin tylsiin komedioihin taustakuoroon ja kuvauksiin haetaan vaan massakohtauksiin avustajia elokuvalipulla tai talkoohengessä.
On tosi kuluttavaa ja katkeroittavaa nähdä aina samat ylityöllistetyt näyttelijät keulakuvina ja uusille kyvyille ei anneta mahdollisuutta eikä niitä missään julkisesti edes haeta? Ja jos haetaan, rooleihin hakee hirveä määrä muitakin ja sieltä ei erotu ja työt menee muille.
Onko neuvoja, miten pääsisi samalla viivalle muiden kanssa tai edes saamaan joitakin näyttelijän töitä?
Kommentit (72)
Mene aluksi harrastateatteriin. Sen jälkeen pyri teatterikorkeaan
No menet ja haet nyt ensin tietysti teatterikorkeaan... sillä sä pääset "samalle viivalle". Muuten ei taida onnistua.
Jos olet mukana niissä massakohtauksissa sekä sivurooleissa, niin saatat joskus päätyä jopa päärooliin jos sut huomataan. Sulla ei varmaankaan ole suhteita. Kuvittelisin että suhteista on hyötyä. Onko sulla tutkinto teatterikorkeakoulusta? Sekin varmaan auttaisi.
Jonkinlainen koulutus pitäisi olla. Moni lähtee ulkomaille opiskelemaan. Suomessa vaihtoehtoja on esimerkiksi:
Lahden kansanopiston teatterilinja
Työväen akatemian teatterilinja
Voionmaan opiston elokuvanäyttelijäkoulutus
tai
Turun taideakatemian esittävän taiteen koulutus
Snellman-korkeakoulun puhe- ja draamataiteen linja
Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelma
Taideyliopiston teatterikorkeakoulu
jne. jne. Onhan noita.
En ole itse kiinnostunut näyttelemisestä, mutta minusta näin katsojana alkaa olla puuduttavaa nähdä joka ikisessä ohjelmassa ne samat kasvot. Mustakalliot ja Hirviniemet on jo nähty. Ihan vain vaihtelun vuoksi olisi kiva, että siellä olisi uusiakin kasvoja. Itse ajattelen, että jos tänä aikana rahat viihteen tekemiseen on vähissä, niin nämä tietyt näyttelijät käyttävät sitä valtaa mitä heillä on, ja huolehtivat että kavereillakin on töitä. Ja jos meininki on edes vähän samanlaista mitä Parviainen joskus antoi blogissaan ymmärtää, niin ei tuo töiden saaminen ole kyvyistä kiinni vaan vähän jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet mukana niissä massakohtauksissa sekä sivurooleissa, niin saatat joskus päätyä jopa päärooliin jos sut huomataan. Sulla ei varmaankaan ole suhteita. Kuvittelisin että suhteista on hyötyä. Onko sulla tutkinto teatterikorkeakoulusta? Sekin varmaan auttaisi.
Suoraan sanoen tuo on kyllä jotain teinityttöjen unelmaa, että sieltä joukkokohtauksesta joku bongattaisiin. Helsinkiin vaan ja vaikka HEO:n näyttelijälinjalle ja johonkin nimekkääseen harrastajateatteriin. Siitä se lähtee.
Ei ole tutkintoa teatterikoulusta tai opistosta. Olen kyllä miettinyt joitakin opistotason koulutuksia, vaikka ne kalliita onkin. Ei vaan ole tietoa, mistä kaikkialta töitä pitäisi hakea? ap
Kokemus on avain, harva pystymetsästä tullut saa heti oikeita töitä. Meet kaikkiin pikkuprojekteihin mukaan ja extraksi isompiin, saat cv:hen rivejä.
Suomessa on niin pienet piirit, että elokuvissa/tv:ssä samat naamat pyörii aina vaan. Teatterin puolella ehkä helpompaa.
t.kameraoperaattori
Tuttu näyttelijäkoulutettu nainen vaihtoi alaa. Ei vaan elänyt näyttelijänä, opiskelee nyt hoitoalaa. Työllisyystilanne on siis heikko, että onnea matkaan jos päädyt näyttelijähommiin.
Ilmoittaudu työnhakijaksi työkkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tutkintoa teatterikoulusta tai opistosta. Olen kyllä miettinyt joitakin opistotason koulutuksia, vaikka ne kalliita onkin. Ei vaan ole tietoa, mistä kaikkialta töitä pitäisi hakea? ap
Sun pitäisi olla jo teatterissa harrastuspohjalta ja sitten myös sivurooleissa sekä avustajina. Ei sinua kukaan pystymetsästä ota näyttelijäksi, kun sulla ei ole edes teatterikorkean tutkintoa. Vedät nyt siellä harrastajateatterin puolella ensin niitä rooleja ja sitten samanaikaisesti yrität hakea teatterikorkeakouluun.
Toisin kun muilla aloilla, taiteessa ei koulutus ole välttämätöntä, eikä edes mikään tae että saisit mitään töitä vaikka teatterikorkeakoulu olisi käyty. Suhteilla kaikki työt menee ja loput onnella.
Tiedän erään tutun ihmisen, joka on kouluttautunut näyttelijäksi ja naama pyörii televisiossa, mutta silti se pääasiallinen tulonlähde on työkkäri, koska ei sillä vaan elä. Teatteriin ei todellakaan ole helpompi päästä kuten joku täällä sanoi: kukapa näyttelijä ei haluaisi vakituista työtä ja säännöllisiä tuloja?
Vierailija kirjoitti:
Toisin kun muilla aloilla, taiteessa ei koulutus ole välttämätöntä, eikä edes mikään tae että saisit mitään töitä vaikka teatterikorkeakoulu olisi käyty. Suhteilla kaikki työt menee ja loput onnella.
Koulutuksella saa suhteita muihin näyttelijöihin sekä niinsanotusti pääsee piireihin, vaikka se ei automaattisesti töitä takaa. On se teatterikorkea tietynlainen meriitti kuitenkin niissä piireissä. Tietenkin harrastuspohjaltakin voi päästä eteenpäin, mutta se tarkoittaa sitä että AP menee nyt aluksi ihan muulle alalle töihin kun niitä näyttelijänhommia ei nyt just hänelle irtoa siinä määrin että niillä eläisi. Sitten harrastajateatterin sekä sivuroolien kautta pyrkii kuitenkin teatterin saralla eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Toisin kun muilla aloilla, taiteessa ei koulutus ole välttämätöntä, eikä edes mikään tae että saisit mitään töitä vaikka teatterikorkeakoulu olisi käyty. Suhteilla kaikki työt menee ja loput onnella.
Näinhän asia olisi ulkomailla, mutta Suomessa ainoa koulu, jonka kautta saat suhteita on Teatterikorkeakoulu. Moni joutuukin karvaasti pettymään kun on maksettu kalliit koulut ulkomailla ja ei vaan aukea työpaikka edes Imatran kaupunginteatterista kun se Teak puuttuu CV:stä. Ja jos joku joskus saakin jonkin vuoden pestin jostain pienemmillä meriiteillä, niin ei silti voi oikein yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Toisin kun muilla aloilla, taiteessa ei koulutus ole välttämätöntä, eikä edes mikään tae että saisit mitään töitä vaikka teatterikorkeakoulu olisi käyty. Suhteilla kaikki työt menee ja loput onnella.
Ja saattaa olla että lisäksi pitäisi hallita se taiteenalansa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet mukana niissä massakohtauksissa sekä sivurooleissa, niin saatat joskus päätyä jopa päärooliin jos sut huomataan. Sulla ei varmaankaan ole suhteita. Kuvittelisin että suhteista on hyötyä. Onko sulla tutkinto teatterikorkeakoulusta? Sekin varmaan auttaisi.
Suoraan sanoen tuo on kyllä jotain teinityttöjen unelmaa, että sieltä joukkokohtauksesta joku bongattaisiin. Helsinkiin vaan ja vaikka HEO:n näyttelijälinjalle ja johonkin nimekkääseen harrastajateatteriin. Siitä se lähtee.
Onhan se pieni mahdollisuus että sivurooleista etenee, mutta kuitenkin parempi sekin on kuin olla tekemättä mitään.
Hohoh...töihin tarvitaan aikuisilla koulutus. Hophop opiskelemaan. Lapset pääsee ammattiteattereihin avustajiksi sattumien kautta... lapseni päätynyt näyttelemän tanssiharrastuksen kautta ja nyt tulee kutsuja koe-esiintymisiin, kun on teatterin listoilla valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tutkintoa teatterikoulusta tai opistosta. Olen kyllä miettinyt joitakin opistotason koulutuksia, vaikka ne kalliita onkin. Ei vaan ole tietoa, mistä kaikkialta töitä pitäisi hakea? ap
Mitäpä, jos ensin kyllästäisit itsesi sillä näyttelemisellä ja teatterilla niin, että saisit sitä herkkua tarpeeksesi ilman että alat panostamaan siihen suuria taloudellisia summia tai muutat sen vuoksi muualle. Kesäteattereihin ja harrastelijateattereihin pääsee kuka vaan. Kun näytteleminen alkaa tuntua työltä, voi tulla mieleen että ehkä tämä voi jäädä elämässä kivaksi harrastukseksi, eikä harmita että se pääasiallinen raha elämiseen tulee jostain muusta työstä.
2/5, melkein siedettävä. Mietit vaan esim. otsikkoa vähän uudestaan.