Jaahas, mistä löydätte niitä friends with benefits -tyyppejä?
Puhtaita, hygieniastaan huolta pitäviä, normaalin näköisiä ja kokoisia, mukavia, huumorintajuisia..
Joku voisi mun kanssa katsoa vaikka leffaa, puristella ja silitellä sieltä täältä ja harrastaa seksiä.
Tosin iso nega tuossa on että ihastuisin ehkä liian helposti ja sydän parka menisi rikki.
Kommentit (43)
Ensin tarvitset ystävän (friends) sitten jos olette molemmat samassa tilanteessa, voitte sopia seksiin johtavista järjestelyistä (benefits).
Ilman ystävä-osuutta toinen teistä (tai molemmat) on vain hoito.
Jos ei ole ensin ystävä, tuo on helposti parisuhde (leffat, syömään yhdessä yms) ja toinen osapuoli yleensä hämmästyy tai jopa loukkaantuu jos toinen sitten tapailee muita vakavissaan samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri jos olisi kyseessä, niin voisi mennä kiusalliseksi tilanne töissä. Muut kun keksisivät, niin olisi ehkä vähän nolo olla.
Riippuu työyhteisön ilmapiiristä, sen koosta, ettei ole vahingossakaan mahdollisuutta tulevaisuudessakaan esimies-alainen kuvioon.
Tiedän esimerkiksi henkilöitä jotka erottuaan (tosiaan vasta sen jälkeen) ovat löytäneet toisensa parisuhdemielessä työpaikalta. Olivat eri osastolla tosin ja "samalla tasolla" noin työuran mielessä. Mistä minä tiedän kauan siinä heilutettiin peittoa ennen kuin muuttivat yhteen. Se muille kuulukaan.
Vastaavasti nykyisessä työpaikassa se olisi vähintään skandaali.
Leffan katsominen, puristelu ja silittely = parisuhde.
Seksiä ja ehkä puristelua/silittelyä hetken ennen suihkua ja poistumista = panosuhde.
Varmasti löydät vaikka tältä sivulta, jos oikeasti tahdot sellasen saada.
Löytyispä edes someone with benefits.
Vierailija kirjoitti:
Omani löysin työn kautta. Olen töissä lounasravintolassa ja ystävystyimme pikku hiljaa. Aika nopeasti ekojen treffien jälkeen kävi selväksi että suhde välillämme ei toimi, mutta olemme edelleen ystäviä. Vietämme n. 1-2 kertaa viikossa aikaa yhdessä ja panemme. Toimii tällaiselle ikisinkulle hyvin!
Oliko se työkaveri vai asiakas?
Baarista ja musiikkikeikalta olen löytänyt. Yhden opiskelukaverin kanssa myös pantiin pari kertaa, mutta se ei kestänyt pidempään.
Mulla meni siinä järjestyksessä, että aluksi se oli ihan kaveri ja sitten otettiin mukaan ne benefits. Kun kyllästyttiin panemaan toisiamme parin vuoden jälkeen, jätettiin pois benefits ja ollaan edelleen kaverit.
Minusta pointti on siinä kaveruudessa, ihan sananmukaisesti. Pelkkä seksisuhde sitten otetaan jostain randomista.
Ei niitä kyllä naisetkaan noin vain löydä. Yhden yön juttuja kyllä, vaikka olen tinderissäkin ilmoittanut, ettei sellaista kiitos. Että juurikin fwb tyyppistä etsin. Yksi juttu sentään on, löytyi töistä, tosin tämä mies ei enää siellä ole. Mutta tapaamme aika harvoin, pari kertaa kuussa. Mielelläni näkisin useammin, mutta minkäs teet. Välillä tuntuu ettei tämä mies ole juuri kiinnostunut, mutta tavatessa sitten on ihan erilainen, kohtelee vähän kuin oltaisi parisuhteessa. Suutelee, pitää kainalossa jne. Itse en kuitenkaan suhdetta halua, vaikka hänestä pidänkin ja seksi on ihan mahtavaa.
Nuoruudessa minullakin oli semmoinen. Hän oli ollut koulussa rinnakkaisluokalla, tiesimme toisemme ja tunsimme samoja ihmisiä. Sitten törmäiltiin yöelämässä ja siitä se sitten lähti. Ensin lähdettiin baarista samaa matkaa jommankumman luokse, myöhemmin sovittiin treffejä ihan varta vasten.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo luontaisetu hommat toimi. Tunteet tulee mukaan, joko naisella tai miehellä ja harva uskaltaa niistä puhua toiselle, koska taustalla on pelko siitä, että toinen säikähtää ja haluaa lopettaa tapailun. Toisessa roikutaan kiinni siinä toivossa, että ehkä tämä tästä vakavoituu, joskus voin niinkin käydä, mutta useimmiten särkyy sydän. Pahimmassa tapauksessa joutuu sivusta seuraamaan, kuinka toinen kaulailee toisen kanssa ja jos asiasta osoittaa mieltään, tulee kommentti "eihän me olla yhdessä".
Juuri näin käy. Hyvin puettu sanoiksi.
Tinderistä on kaikki FWB:t löytyneet. Estottomia 35-40-vuotiaita eronneita 1-2 lapsen äitejä. Pk-seutu. M43
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo luontaisetu hommat toimi. Tunteet tulee mukaan, joko naisella tai miehellä ja harva uskaltaa niistä puhua toiselle, koska taustalla on pelko siitä, että toinen säikähtää ja haluaa lopettaa tapailun. Toisessa roikutaan kiinni siinä toivossa, että ehkä tämä tästä vakavoituu, joskus voin niinkin käydä, mutta useimmiten särkyy sydän. Pahimmassa tapauksessa joutuu sivusta seuraamaan, kuinka toinen kaulailee toisen kanssa ja jos asiasta osoittaa mieltään, tulee kommentti "eihän me olla yhdessä".
Voi toimia, mutta tiettyjä varotoimia kannattaa tehdä.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että liian usein ei saa nähdä. Max kerta viikkoon, mielummin jopa harvemmin. Välillä kannattaa pitää parinkin viikon taukoja. Jos nähdään esim. 2xviikossa, tulee ongemia.
Kannattaa lisäksi käydä treffeillä muiden kanssa (ja tottakai olla asiasta avoin myös fwb:n kanssa).
Näillä suhteilla on myös viimeinen käyttöpäivä, eli vuoden jälkeen kannattaisi alkaa miettimään lopettamista. Yleensä nämä suhteet kuolevat tuohon mennessä jo muutenkin, mutta jos vielä jatkuu, niin paha merkki.
Ai niin, omani olen pääsääntöisesti löytänyt Tinderistä. Kannattaa jo profiilissa ilmoittaa mitä etsii, niin tulee paremmin samanmielisiä mätsejä. Profiilissa ei tarvi olla kuvaa jos ei omalla naamallaan kehtaa etsiä pelkkää seksiä, mutta kuvat kannattaa vaihtaa mätsin kanssa pikimmiten.
Netin kautta otin yhteyden lapsuuden/teiniaikojen kaveripiirissä olleisiin sinkkukavereihin ja kysyin muutamien "mitä kuuluu?" Kysymysten jälkeen aika suoraan. Saatettiin kattoo leffoja tai tv:tä tai kuunnella musiikkia ja sitten paneskella. Eka tapaaminen oli hemmetin jännittävää ja vähän sekoilua mutta, oltiiin netissä jo selvitelty mistä tykkää niin toimi tosi hyvin. Kun tspasin nykyisen, niin oli hflppo vaan kaittaa viesti, että ei enää tavata niisdä merkeissä.
Netistä