huoltajuuskiista alkaa

Vaikka teillä on yhteishuoltajuus, niin ei sinulla ole oikeutta estää lasta ja äitiä muuttamasta Suomen rajojen sisäpuolella. Ulkomaille viennin voit estää.

Taas malliesimerkki itsekkäästä suomalaisesta lehmästä, yhdenkään miehen ei pitäisi niihin sekaantua saatika lisääntyä niiden kanssa.

Teillä on yhteishuoltajuus. Onko lapsen osoite kuitenkin äidin luonna?

Työpaikan perään muuttamisen vielä ymmärtäisin, mutta nettituttavuus?

Ja hyvä, että antoi sinulle listan vioistasi. Osaat varautua vastaamaan niihin. Soitto lastenvalvojalle ja sinne yhdessä juttelemaan nyt ensimmäiseksi.

Olen samaa mieltä, että käräjöinti ei kannata, jos sen vain mitenkään voi estää. Jos toinen vanhempi on erittäin ärhäkkä ja vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman suhteiden hoitamista, niin etusijalle on aina laitettava tuon suhteen säilyminen. Jos se säilyy nostamalla kädet ylös ja luovuttamalla, niin kannattaa tehdä. Vaikka siinä toinen vanhempi häviää niin lapsi lopulta voittaa edes jotakin.

Jos kuitenkin muuttava vanhempi on vanhemmuudessaan sillä tavalla epävakaa, että hän katkaisisi lapsen ja toisen vanhemman suhteen joka tapauksessa, mikä vaarantaisi lapsen mielenterveyden, niin kannattaa lähteä taisteluun. Mitä enemmän puutteita vanhemmuudessa, sitä tärkeämpää se on. Pahimmassa tapauksessa elämä lähtee muuton yhteydessä muuttajalta täysin lapasesta ja lapsen fyysinen ja psyykkinen terveys vaarantuvat. On ikävää, jos huoltajuudesta pitää lähteä käräjöimään vasta vaihtoehtona lapsen huostaanotolle.

Joka tapauksessa siis tärkeintä on lapsen hyvinvointi. Ei pidä ajatella, kumpi vanhemmista häviää ja kumpi voittaa. Luovuttaminen on suurinta rakkautta, jos sillä pystyy säilyttämään suhteen lapseen.

Terveisin nimimerkki 6 vuotta käräjöintiä.

Ja muista ajatella lapsen parasta. Ettei mene vanhempien omanapa-taisteluksi.

Ei hän yksinhuoltajuutta saa vaikka muuttaisikin. Yksinhuoltajuus myönnetään Suomessa nykyään erittäin harvoin. Ainoastaan, jos et olisi ollut lapsen kanssa tekemisissä tai olisit käyttäytynyt pitkän aikaan erityisen hankalasti yhteishuoltajuuteen liittyvissä seikoissa (esim. aiheettomasti kieltäytynyt hankkimasta lapselle passia, tai muissa vastaavissa "yhteispäätöksissä" kiusallaan kieltäytynyt tekemästä yhteistyötä).

Muuttaa hänellä on oikeus. Viedä lasta mukanaan ei periaatteessa ole, mutta käytännössä on. Jos lapsi on ollut teillä 50/50-periaatteella, ja lapsi on esim päiväkodissa jossa hän saisi jatkaa asuessaan sinun luona, olet aika vahvoilla. Mutta mikäli lapsella ei katsota olevan "vakiintuneita" olosuhteita sinun päässäsi, äiti saa viedä hänet mukanaan. Tämä riippuu, kumpi esittää asiansa paremmin. Toki myös teidän taustat, elämäntilanteet, ja suhde lapseen vaikuttavat lopputulokseen. Se, kumpi pystyy takaamaan lapselle paremmat, vakaammat olot, lienee "voittaja". Todellista voittajaa ei huoltoriidoissa ole.

Tsemppiä. Ei se ihan älyttömän epätodennäköisetä ole, että saisit lapsen kirjoille luoksesi. Muista tarjota äidillekin mahdollisimman laajat tapaamiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että käräjöinti ei kannata, jos sen vain mitenkään voi estää. Jos toinen vanhempi on erittäin ärhäkkä ja vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman suhteiden hoitamista, niin etusijalle on aina laitettava tuon suhteen säilyminen. Jos se säilyy nostamalla kädet ylös ja luovuttamalla, niin kannattaa tehdä. Vaikka siinä toinen vanhempi häviää niin lapsi lopulta voittaa edes jotakin.

Jos kuitenkin muuttava vanhempi on vanhemmuudessaan sillä tavalla epävakaa, että hän katkaisisi lapsen ja toisen vanhemman suhteen joka tapauksessa, mikä vaarantaisi lapsen mielenterveyden, niin kannattaa lähteä taisteluun. Mitä enemmän puutteita vanhemmuudessa, sitä tärkeämpää se on. Pahimmassa tapauksessa elämä lähtee muuton yhteydessä muuttajalta täysin lapasesta ja lapsen fyysinen ja psyykkinen terveys vaarantuvat. On ikävää, jos huoltajuudesta pitää lähteä käräjöimään vasta vaihtoehtona lapsen huostaanotolle.

Joka tapauksessa siis tärkeintä on lapsen hyvinvointi. Ei pidä ajatella, kumpi vanhemmista häviää ja kumpi voittaa. Luovuttaminen on suurinta rakkautta, jos sillä pystyy säilyttämään suhteen lapseen.

Terveisin nimimerkki 6 vuotta käräjöintiä.

No tämäpä kiteyttikin ajatukseni ihan hyvin. Pelkään kyllä että äiti yrittää minut jotenkin savustaa lapsen elämästä ulos. Jos hän muovautuu lähivanhemmaksi, niin hänen tulee turvata lapsen terve ja normaali yhteydenpito ja suhde toiseenkin vanhempaan. Tätä pelkään todella paljon. Parin vuoden ajan oon tässä kuunnellu miten oon huono liki kaikessa ja tapaamisia on estetty äidin puolesta jo muutamia kertoja milloin milläkin perusteella, vaikka tapaamissopimus on ollut voimassa. LaSu ilmoituksia on jo toistakymmentä tehty minusta. Mitään vikaahan minussa ei ole, en käytä alkoholia, en päihteitä muutenkaan, en ole väkivaltainen ja oon erittäin huolehtivainen lapseni kehitykseen liittyen. Ongelma on katkera exä, joka ei millään voi hyväksyä että minä olen aktiivinen isä ja haluan olla lapsen elämässä läsnä.

Siksi mietin sitäkin että lapsen edun mukaista olisi sovussa sopia, vaikka se tarkoittaisikin vähemmän näkemisiä minulle ja lapselle. Tietysti jos sovittelunkin ilmapiiri on sellainen että minut ulos koko touhusta, niin toki taistelen vastaan. Mutta jos saadaan sovinto asiasta niin, että koen sen olevan lapsen edun mukaista nii toki suostun siihen.

Joo en voi äidin muuttoa estää, lapsen asumisesta kuitenkin on sovittava. Kirjat on äidillään lapsella. Väkipakolla en mitään voi estää, tiedän sen, Mutta miten lie käräjäoikeuskin katsoo hyvällä jos itsekkäistä syistä lasta on muuttamassa. Huoh tätä tilannetta.

Minkä ikäinen lapsi on? Mitä pienempi lapsi, sitä todennäköisempää, että vanhempien ollessa muuten tasavertaisia huoltajia hänet määrätään oikeudessa asumaan äidille.

Tämän sepustuksen jälkeen varmaan moni ihmettelee miten vuoroasuminen on edes toiminut tilanteessa. On se toiminut, vaikkakin sosiaalitoimen avustuksella.

Lapsella on tällä paikkakunnalla vakiintunut asuminen, sukulaiset ja päivähoito. lisäksi lapsella on erityistarpeita mm. päivähoidossa ja arjessa. Uudella paikkakunnalla ei ole mitään. Tämä on se syy miksi en haluaisi lapsen muuttavan. Lapsen tukiverkosto tulisi koostumaan äidistä ja tämän nettirakkaudesta.

- AP isä

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsi on? Mitä pienempi lapsi, sitä todennäköisempää, että vanhempien ollessa muuten tasavertaisia huoltajia hänet määrätään oikeudessa asumaan äidille.

Täyttää viisi tänä vuonna. Eli ei ole enää vauvaikäinen ja siten kiinni äidissä.

Ap:n exä on siis valmistautunut huolellisesti huoltajuusoikeudenkäyntiin. Toisen vanhemman mustamaalaaminen ja todisteiden lavastaminen sitä varten on tyypillistä valmistautumista: tehdään juuri lastensuojeluilmoituksia ihan tyhjästä ja pahimmillaan jopa rikosilmoituksia, joista sitten voidaan mainita käräjäoikeudessa. Ei oikeuta kiinnosta, onko rikosilmoitusilla ollut pohjaa vai ei, eivätkä ne virallisesti saa vaikuttaa päätöksiin, mutta ainakin sosiaaliviranomaisten lausuntoihin ne vaikuttavat satavarmasti. Ja siihenhän se toinen vanhempi juuri pyrkiikin. Tehokkainta on syyttä toista vanhempaa perheväkivallasta ja väittää olevansa huolissaan lapsen turvallisuudesta, jos hän joutuu edes tapaamaan tätä muka-väkivaltaista.

Koska väkivaltaisia miehiä tiedetään olevan olemassa, sosiaaliviranomaiset uskovat näitä väitteitä herkästi ja saattavat lähteä aktiivisesti ajamaan tällaisen muka alakynnessä olevan äidin asiaa.

Kuten eka jo totesikin, sulla ei ole oikeudellisia perusteita millä estää lähivanhemman muuttamisen Suomen rajojen sisäpuolella.

Toki voit yrittää vaatia lähihuoltajuutta itsellesi, mutta suurella todennäköisyydellä se ei tule onnistumaan koska sinä olet jo etävanhempi ja tunneside siksi lapsen kanssa heikentynyt. (vaikka se ei niin olisi, niin siten se tulkittaisiin) Noin erityisesti mitä pidemmän aikaa teidän asumuseron alkamisesta on.

Sit tässä on meillä mukavasti kuten aina, vain toispuoleinen kertomus. Tämä "nettituttavuus" saattaa olla jo vanhempi juttu mistä ap ei tiedä yhtään mitään. Myöskin ap:n hyvyys ihmisenä on täysin subjektiivisesti kerrottu. Ja "itsekkäistä syistä lasta on muuttamassa" on kyllä mielenkiintoinen sanavalinta. 

Yhtä kaikki, käräjäoikeuteen meno on tykillä kärpäsen ampumista ja ihan saletisti tulee vaikeuttamaan kaikkea yhteydenpitoa tulevaisuudessa.

Ex-vaimo ei ole missään tilivelvollisuudessa suunnitelmiensa kanssa, edes pakolla, entiselle puolisolleen ja jos vaikka itse saisin kutsun oikeuteen siksi että tekisin elämästäni parempaa lapsellenikin, niin kyllä se vaikuttaisi negatiivisesti mun haluuni toimia etävanhemman kanssa yhteistyössä millään tasolla vaikka miten olisi pikkusieluista sun muuta. Loppuisi siihen asti ollut joustavuus tapaamisten sun muitten kanssa siihen paikkaan.

Valitettavasti vielä viisivuotias tulkitaan käytännössä niin pieneksi, että äiti on etusijalla. Jo 8-vuotias olisi ihan eri asia. Ap:n tilanteessa on täysin sosiaaliviranomaisten ammattitaidosta kiinni, kenen puoleen vaaka keikahtaa. Ap:n pitäisi olla vahvoilla, mutta pelkään pahaa. Kun käräjille asti mennään, loka yleensä lentää rankasti, eikä kiltimpi osapuoli yleensä edes ymmärrä käyttää kaikkia käytettävissään olevia keinoja, vaan toisen käytös tulee yllätyksenä.

Kannattaa muistaa, että kärjäjillä vain todistajien pitää puhua totta. Jos äiti kokee lapsen mielenterveydelleen ja selviämiselleen tärkeäksi, kuten usein kokee (en voisi elää ilman häntä), hän saattaa päästellä oikeudessa ihan mitä tuubaa tahansa.

6 jatkaa lisätietoja saatuaan.

Sanoisin että olet vahvoilla. Puhun kokemuksesta. Miehelläni oli hänen tyttäreensä liittyen hyvin samantyyppinen tilanne. Hänen exä teki hänestä (no tai meistä..) perättömia lasuja pari kappaletta ja rikosilmoituksenkin. Kun ne oli todettu aiheettomiksi, eikä niistä seurannut jatkotoimenpiteitä, ei niillä ollut painoarvoa myöhemmin oikeudessa tai sossujen kanssa olosuhdeselvitystä tehdessä.

Kyllä sossut ja tuomari tietävät, että kuka tahansa voi tehtailla kenestä tahansa erinäisiä ilmoituksia pilvin pimein. Eritoten monet tuomarit huomaavat tuollaisesta, että kuka on se hankala ja riitaisa ja voi hyvinkin olla, että se paremmin käyttäytynyt katsotaan paremmaksi lähihuoltajaksi, eritoten kun lapsen olot ovat muutenkin vakiintuneet vanhalle paikkakunnalle.

Valmistaudu, lue ihmisten kokemuksia vastaavista tilanteista, vaadi kohtuullisia asioita, käyttäydy asiallisesti, jousta. Nämä on mun neuvot sulle. Älä luovuta. Tilanteesi on aivan optimaalinen saamaan lapsen asumaan luoksesi. Ainakin kertomasi perusteella.

Paljon peukkuja ja voimia sulle. Toi on pitkä tie kuljettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka teillä on yhteishuoltajuus, niin ei sinulla ole oikeutta estää lasta ja äitiä muuttamasta Suomen rajojen sisäpuolella. Ulkomaille viennin voit estää.

Höpö höpö jos lapsella on kaverit siellä missä isä ja kytköksiä sinne, voi isä hakea itseään lähivanhemmaksi. Ei äiti voi yksin tätä päättää, vaan kyse on lapsen edusta.

Tämä on ikävä kyllä turhan yleistä toimintaa eronneilta äideiltä. Halutaan omia lapsi itselleen eron jälkeen vaikka väkisin. En tiedä mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että isilläkin on oikeutensa.

Faktahan on , että sinä et voi päättää missä lapsesi äiti asuu.

Jos olette kerta oikeuteen menossa missä myös selvitetään lapsen olosuhteet niin teistä tongitaan kaikki esille ja myös mainitsemallasi tuomiolla on vaikutusta.

Oikeus katsoo asioista LAPSEN edun mukaan. Ja jos lapsi asunut aina äitinsä kanssa ja asiat sujuneet ongelmitta niin olet heikoilla.

Käräjäoikeudella on muuten asiasta ennakkopäätös että tapaajavanhempi maksaa tapaamiskulut..että toivotaan ettei eksäsi muuta monen sadan kilsan päähän.

Vierailija kirjoitti:

Kuten eka jo totesikin, sulla ei ole oikeudellisia perusteita millä estää lähivanhemman muuttamisen Suomen rajojen sisäpuolella.

Toki voit yrittää vaatia lähihuoltajuutta itsellesi, mutta suurella todennäköisyydellä se ei tule onnistumaan koska sinä olet jo etävanhempi ja tunneside siksi lapsen kanssa heikentynyt. (vaikka se ei niin olisi, niin siten se tulkittaisiin) Noin erityisesti mitä pidemmän aikaa teidän asumuseron alkamisesta on.

Sit tässä on meillä mukavasti kuten aina, vain toispuoleinen kertomus. Tämä "nettituttavuus" saattaa olla jo vanhempi juttu mistä ap ei tiedä yhtään mitään. Myöskin ap:n hyvyys ihmisenä on täysin subjektiivisesti kerrottu. Ja "itsekkäistä syistä lasta on muuttamassa" on kyllä mielenkiintoinen sanavalinta. 

Yhtä kaikki, käräjäoikeuteen meno on tykillä kärpäsen ampumista ja ihan saletisti tulee vaikeuttamaan kaikkea yhteydenpitoa tulevaisuudessa.

Ex-vaimo ei ole missään tilivelvollisuudessa suunnitelmiensa kanssa, edes pakolla, entiselle puolisolleen ja jos vaikka itse saisin kutsun oikeuteen siksi että tekisin elämästäni parempaa lapsellenikin, niin kyllä se vaikuttaisi negatiivisesti mun haluuni toimia etävanhemman kanssa yhteistyössä millään tasolla vaikka miten olisi pikkusieluista sun muuta. Loppuisi siihen asti ollut joustavuus tapaamisten sun muitten kanssa siihen paikkaan.

Kuulostat hyvin tyypilliseltä ex-vaimolta joka luulee että vain SINUN mielipiteellä on väliä ja lapsi kuuluu ennen kaikkea SINULLE.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vähän mietityttää. Sain lapsen äidiltä ilmoituksen, että on muuttamassa toiselle paikkakunnalle nettituttunsa perässä ja lapsen aikoo viedä mukanaan. Minulla on tietysti eri mielipide tästä että haluanko lapsen muuttavan paikkakunnalle jossa ei ole mitään hänellä.

Totta kai yritämme ensin sovitella asian, mutta luulen meidän olevan niin eri planeetoilla mielipiteinemme että käräjän vääjäämättä odottavat. Itse yritän lapsen edun mukaisesti asian miettiä, mielestäni pientä lasta ei pitäisi muuttaa jo muutenkin vaikeassa tilanteessa kauemmaksi kotiseudustaan. Lapsi alle kouluikäinen siis vielä kuitenkin.

Yhteishuoltajuus on voimassa, lapsi tapaa vanhempia yhtä paljon. Ei elatusmaksuja tai mitään, kaikki on toiminut hyvin. Viikonloppuna kuitenkin sain exältäni listan miksi olisin huonompi lähivanhempi. Esimerkkeinä voitaneen laittaa vaikkapa se että minulla kun on sakkotuomio käräjiltä (ei liity lapseen mitenkään) ym ym. Tiedän ettei näillä ole mitään väliä ja lakimieheen otinkin tänään sitten jo yhteyttä asiasta.

Jos muutto toteutuu hänellä, niin yhteyshuolto tuskin tulee jatkumaan. Hirvittää jo ajatuskin äidin saamasta yksinhuoltajuudesta. Hän tulee melko varmasti sulkemaan minut parhaansa mukaan ulos lapsen asioista. On tehnyt sitä jo yhteishuollon aikana perusteettomasti (mm. pyytänyt ettei päivähoito luovuta minulle tietoja). Kaikki nämä oon saanu tapella läpi äidin kanssa. Ihme että yhteishuolto on tähänkään asti kantanut.

En tiedä mikä on parhaiten lapsen edun mukaista, rauhallisin metodi ois vain nostaa kädet ylös ja mennä riitelemättä läpi. Vuosien mittainen käräjöinti ei ole kenellekkään hyväksi. En ymmärrä miksi näin itsekkäitä vanhempia pitää edes olla olemassa.

terkuin Isä

Jos lapsi asuu äidillä äiti voi muuttaa minne haluaa. Sitä et pysty estämään eikä mikään käräjäoikeuskaan pysty siihen. Ja muuttoa puoltaa juuri lapseen ikä. Kouluikäisen on vaikeampi muuttaa kavereiden vuoksi. Enemmänkin tulee mieleen kirjoittelusta, että sua harmittaa kun exä on löytäny toisen. Ja nyt haluat tehdä hänen elämästään hankalampaa. Mikään välimatka ei ole liian pitkä tapaamaan lastaan jos haluja riittää. Et voi vaatia lapsen äitiä asumaan sinun naapurissa niin kauaa että lapsi on aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikävä kyllä turhan yleistä toimintaa eronneilta äideiltä. Halutaan omia lapsi itselleen eron jälkeen vaikka väkisin. En tiedä mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että isilläkin on oikeutensa.

Veikkaan, että kyse on juuri sellaisista ihmisistä, jotka muutenkin luulevat miesten tekevän lapsia vain vaimolleen. Tuntuu joillain olevan sellainen käsitys, että mies ei välitä lapsistaan yhtä paljon, mies ei osaa olla uskollinen, mies ei rakasta naistaan vaan katselee aina muita jne jne jne. Veikkaan, että nämä tällaiset eivät ymmärrä isälläkin olevan velvollisuuksia.