huoltajuuskiista alkaa

Noista LaSu-ilmoituksista, äiti vakaasti kuitenkin luulee ja väittää että on tehnyt ne aidosta huolesta.

Tässä muutamia aiheita joista oon ilmoituksen saanut:

- Lapsi sanoi isää tyhmäks äidin luona, äiti teki ilmoituksen ( tämä oli enemmänkin huvittavaa kun sain sen kirjallisena)

- Mulla on lapsen kanssa leikki nukkumasta herättäessä, jossa ollaan tavallaan hippaa ja sanotaan toisilleen "nyt nappaan sinut", lapsi oli tätä yrittänyt äidin kanssa leikkiä ja äiti ei ymmärtänyt, oli sitten lapselta kyselemällä saanut selvitettyä että "ai äitikö nappaa sinut, tarkoitatko että äiti pelastaa sinut?", tähän silloin 2-3 v lapsi vastasi myöntävästi ja -> LaSu-ilmoitus että äiti on nyt pelastanut lapsen isän luota lapsen mielestä. Ei auttanut vaikka selitin asian ja leikin äidille, ei ottanut korviinsa ollenkaan. Tämä on kirjattu ilmoitukseen ja jälkitoimenpiteeseen että "äiti kyselemällä tarkentanut ja johdatellut..."

- Laitoin exälleni viime vuonna tekstiviestin jossa kerroin että nämä naurettavat ilmoitukset pitää loppua, kun eivät aja kenenkään asiaa -> äiti soitti lastensuojelun päivystyspuhelimeen ja teki ilmoituksen häirinnästä ja siitä etten huolehdi lapsesta kun oli silloin luonani

- Sairastuin pahasti yhtenä viikonloppuna ja pyysin äitiä hakemaan lapsen kun olin vuoteen omana, äiti teki ilmoituksen kun olen kykenemätön hoitamaan lastani (totta, mutta hoidin sen kuten oli paperille sovittu, eli akuuteissa tilanteissa toinen vanhempi on ensisijainen keneltä kysytään)

Voitte olla varmoja, että oon noiden jälkeen minimoinut yhteydenpidon exääni, koska ihan kaikki käytetään välineenä mua vastaan. Tässä oli vain kerma kakun päältä.

- ap isä

Rankkaa... Olen itse miettinyt tätä usein, olen eronnut ja meillä on pienet lapset. Olen lähivanhempi, lasten äiti. Itselläni ei olisi sydäntä muuttaa lasta toiselle paikkakunnalle ja viedä lapselta isää arjesta. Eri asia jos isä on todella vaikeasti persoonallisuushäiriöinen tai päihderiippuvainen... Mutta erosta huolimatta isä on lapsille niin tärkeä, että heidän sydämensä menisi aivan rikki jos muuttaisin kauaksi isästä. Ap en luultavasti lähtisi käräjöimään, koska uskon että häviät. Toivon, että lapsesi äidin miesystävä voisi itse muuttaa, jolloin lapsenne kuvio säilyisi entisellään.

Kaiken järjen mukaan AP:n pitäisi saada lapsen lähihuoltajuus, mikäli kaikki on kirjoitettu totuudenmukaisesti. Oikeastaan kaikki puoltaa sitä, paitsi äitimyytti. Toivon tosiaan, että oikeusjärjestelmä osoittaa tässä tasapuolisuutensa!

Kannattaa ottaa yhteyttä kunnon lakimieheen. Eikä säästellä tahoja tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Paljon tunteettomia naisia kommentoimassa. On niin tärkeää saada muuttaa toiseen kaupunkiin, mutta etävanhemmaksi ei suostuta.

Kommentoin itse tuolla aiemmin. Olen etävanhempi (isä) jonka lapsen lähivanhempi, päätti muuttaa 300km päähän. Silloin tuli asiaa selviteltyä sekä yksin että juristini avustuksella. Tilanne on, että lähivanhempi voi muuttaa. Ei sen toteamisessa mistään tunteilusta ole kyse, vaan tosiasian ilmoittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa yhteyttä kunnon lakimieheen. Eikä säästellä tahoja tässä asiassa.

Siis sääsyellä rahoja. ☺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon tunteettomia naisia kommentoimassa. On niin tärkeää saada muuttaa toiseen kaupunkiin, mutta etävanhemmaksi ei suostuta.

Kommentoin itse tuolla aiemmin. Olen etävanhempi (isä) jonka lapsen lähivanhempi, päätti muuttaa 300km päähän. Silloin tuli asiaa selviteltyä sekä yksin että juristini avustuksella. Tilanne on, että lähivanhempi voi muuttaa. Ei sen toteamisessa mistään tunteilusta ole kyse, vaan tosiasian ilmoittamisesta.

Totta kai lähivanhempi voi muuttaa mihin haluaa, mutta tuollaisesta muutosta voi hyvinkin seurata se, että lähivanhempaa vaihdetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon tunteettomia naisia kommentoimassa. On niin tärkeää saada muuttaa toiseen kaupunkiin, mutta etävanhemmaksi ei suostuta.

Kommentoin itse tuolla aiemmin. Olen etävanhempi (isä) jonka lapsen lähivanhempi, päätti muuttaa 300km päähän. Silloin tuli asiaa selviteltyä sekä yksin että juristini avustuksella. Tilanne on, että lähivanhempi voi muuttaa. Ei sen toteamisessa mistään tunteilusta ole kyse, vaan tosiasian ilmoittamisesta.

Totta kai lähivanhempi voi muuttaa mihin haluaa, mutta tuollaisesta muutosta voi hyvinkin seurata se, että lähivanhempaa vaihdetaan. 

Lähi- ja etävanhempaa ei pelkän muuton perusteella vaihdeta. Lähi- ja etävanhemmuuden muuttaminen, vastoin lähivanhemman - ja alle 12 vuotiaan lapsen omaa vahvaa - tahtoa, on erittäin epätodennäköistä. Käytännössä etä/lähivaihtoon pitää olla yhtä vahvat perusteet, kuin yhteishuollon purkuun ja yksinhuollon määräämiseen entiselle etävanhemmalle. 

Siinäpä se mun suurin synti ja ongelma onkin kun aikanaan vapaaehtoisesti menin etävanhemmaksi suostumaan. On meillä ekassa tapaamissopimuksessa maininta että lähivanhemmuutta voidaan muuttaa myöhemmin lapsen kasvaessa, vaan se ei taida juuri tässä väliksi olla. Mä oon aika tarkka ollut noista sopimuksista että niissä pitää tietyt asiat lukea, onneksi.

Katsotaan kuinka käy. Tuun sitten tänne parin vuoden päästä itkemään hermorauniona. ;)

- ap isä

Vierailija kirjoitti:

Eikös oikeudenkäyntikulut pääsääntöisesti näissä mene omaan kukkaroon, ellei käräjäoikeus perustelluista syistä toisin määrää? Mitä nyt itse oon kuullut niin pääsääntöisesti tasan menee koska kyseessä on riitatilanne. Vai oliko jollain tähän mietteitä?

- ap

Kyllä menee. Mulla on tässä edessäni tuomarin kirjoittamaa mustaa valkoisella, että pääsääntöisesti kumpikin vanhempi maksaa omat kulunsa itse. Vaaditaan hyvin selkeää näyttöä, tai selvä "häviö" (eli jos toinen vaatii aivan älyttömiä kuudetta kertaa-tyyppisesti), että joutuu maksajaksi. Meidän tilanteessa lähi veti etän kahdesti oikeuteen vaatimalla etää maksamaan kulut, kummallakin kerralla "hävisi" tuon kuluvaatimuksen ja muilta osin katsottiin, että ns voittajaa ei ole vaan vaatimuksissa tultiin puolitiehen.

Kyllä sulla on hyvät mahdollisuudet. Se, että lapsi on kirjoilla äidillään, ei merkitse mitään. Hän on todistetusti ollut puolet sinun luona, joten hänen olot on yhtälailla vakiituneet sun luokse.

Niille, jotka väittää että äiti saa ihan ilmoituksella muuttaa lapsen kanssa mihin vaan Suomen rajojen sisällä: ei saa. Yhteishuoltajuuteen kuuluu mm. se, että lapsen asuinpaikka päätetään yhdessä. Tuota päätöstä ei lain mukaan siis voi toinen huoltaja yksin tehdä. Toki asia on kaksipiippuinen siinä mielessä, että aikuisella ihmisellä on oikeus muuttaa.

Tämän vuoksi asiaa tulkitaankin riitatilanteissa lapsen näkökulmasta: jos lapsi on ollut enemmän lähivanhemman luona, ja hänen asumisolot ovat vakiintuneet erityisesti lähivanhemmalle, silloin lapsi lähtee lähin mukaan.

Nyt kuitenkaan tilanne ei ole se, koska lapsi on ollut ap:lla paperilla ja käytännössä 50/50.

Lisäksi ap:n lapsen erityistarpeet huomioon ottaen (erityispalvelut tutussa päiväkodissa) olisi lapsen etu jäädä vanhalle paikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon tunteettomia naisia kommentoimassa. On niin tärkeää saada muuttaa toiseen kaupunkiin, mutta etävanhemmaksi ei suostuta.

Kommentoin itse tuolla aiemmin. Olen etävanhempi (isä) jonka lapsen lähivanhempi, päätti muuttaa 300km päähän. Silloin tuli asiaa selviteltyä sekä yksin että juristini avustuksella. Tilanne on, että lähivanhempi voi muuttaa. Ei sen toteamisessa mistään tunteilusta ole kyse, vaan tosiasian ilmoittamisesta.

Niin, mutta oliko lapsi sulla puolet ajasta ennen muuttoa?

Meillä kävi myös noin. Pienestä se oli kiinni. Lapsi oli ollut lähillä enemmän ja sanoi itse olosuhdeselvityksessä että asuisi mielellään isänkin luona mutta vähän mieluummin äidin kanssa kun on tottunut. Toki myös äiti oli lasta huijannut mm että pääsee isänkin luo enemmän ja useammin kun kiltisti suostuu äidin kanssa muuttamaan. Ja lahjonut vielä, että saa uuden hienon kännykän jos muuttaa äidin kanssa.

Vahvoilla oltiin, mutta koska pelattiin reilusti, eikä manipuloitu lasta niin hävittiin.

Ap:n tilanteessa lapsi on ollut yhteishuollossa molemmolla vanhemmilla yhtä paljon. Lisäksi tuon ekan(ko?) sopimuksen kohta lähihuoltajuuden mahdollisesta muutoksesta on erittäin hyvä, käytä ap just noita yksityiskohtia!

Ap on just niin vahvoilla kuin kukaan voisi vastaavassa tilanteessa olla. Ja elämme muutoksen aikoja. Äitimyytti on murtumassa ja isiä määrätään lähihuoltajaksi enenevässä määrin. Myös lähihuoltajuuden muutoksia on tehty juurikin vastaavissa tilanteissa.

Tutustu ap isät lasten asialla ry:n toimintaan. Voit saada sieltä apuja! Ja hommaa hyvä juristi, en tarkoita jotain menestynyttä mulkkua, vaan näihin asioihin erikoistunutta henkilöä, joka ei ole liian kiireinen.

Toivottavasti tänä päivänä sossut ja tuomarit ovat jo tasapuolisempia. Vielä kymmenkunta vuotta sitten olivat aika vahvasti äidin puolella. Tuttavapiirissä tapaus, jossa äiti oli aivan rapajuoppo ja lapset olivat mustelmilla ja puhuivat hoidossa ja koulussa, että äiti hakkaa. Lapsista tehtiin lastensuojeluilmoituksia roppakaupalla, mutta sosiaaliviranomaiset olivat aina siinä kannassaan, että äiti ei pahoinpitele, eikä juomisestakaan ole haittaa. Isä yritti oikeuden kautta saada lapsia itselleen, mutta kun isä oli kuulemma se hankala, eikä ymmärtänyt äidin elämää.

Yksi lapsista joutui psykiatriseen hoitoon ja kertoi siellä, että äiti hakkaa. Asiasta tehtiin kyllä lasu, mutta sekään ei johtanut mihinkään. Vuosien varrella muuttoja oli useita, äidin kotona lymyili ryyppyremmiä, yksi mies teki tuhopolton äidin kotiin ja soskut raahasivat humalaista äitiä kotiin kun alle kymmenenvuotiaat lapset olivat keskenään öitä kotona. Isoin hoiti alle viisivuotiaita yksinään. Mikään ei ollut soskujen mielestä vakavaa ja isän huolelle ei ollut syytä. Äiti heitti toisinaan lapsia pihalle pakkaseen sisävaatteissa ja lapset lämmittelivät läheisessä marketissa. 

Kun lapset kasvoivat isoiksi (13-14-v), niin lapset yksinkertaisesti karkasivat isälleen, eivätkä enää suostuneet menemään äidilleen. Silloinkin soskut vielä yrittivät puhua, että jos olisit kuitenkin äidin luona. Lapset eivät halunneet. Isä sai vihdoin lapset turvaan. Nykyään lapset ovat aikuisia ja käyvät terapioissa ja itkevät, mikseivät sossut ottaneet vakavasti heidän tilannettaan. Äiti on täysin alkoholisoitunut ja istuu päivät pubissa ja hän on jo ollut oikeudessa seuraavan pesueensa pahoinpitelystä. Kukaan näistä isommista lapsista ei ole äitinsä kanssa missään tekemisissä.

Mielestäni tuossa lähiomaiseni tapauksessa soskut tekivät karkeita virhearviointeja ja pelasivat lasten mielenterveyden kustannuksella ja lopulta edesauttoivat lasten ja äidin välien tuhoutumista. Äidiltä on sen jälkeen jo sijoitettu kiireellisesti muutaman kerran näitä uusiakin lapsia, mutta aina palautetaan takaisin. Näistä "uusista lapsista" yksi yritti itsemurhaa kuusivuotiaana ja kertoi sijoituspaikassaan, ettei halua enää äidilleen. Joutui silti takaisin. Isommista lapsista myös yksi yritti vanhempana itsemurhaa ja joutui suljetulle ja sieltäkin tehtiin lasu äidin toiminnasta, mutta ei vaikutusta. 

Ei liity ihan ap:n tapaukseen, mutta vielä muutamia vuosia sitten soskun asenne oli tämä ainakin yhdellä paikkakunnalla. Ja mikä pahinta, isojen lasten välit tuhoutuivat täysin äitiin ja äiti saa heidän osaltaan viettää yksinäisiä jouluja ja äitienpäiviä. Lasten ja isän välit ovat lämpimät ja viettävät yhdessä paljon aikaa. 

Tahdoin vain ap sinulle sanoa, että joudut ehkä pettymään pahasti. Exäsi ei ole juoppo eikä väkivaltainen, joten soskut eivät välttämättä välitä tuon taivaallista. Toisaalta ehkä tilanne on jo nykyään eri. 

Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Tahdoin vain ap sinulle sanoa, että joudut ehkä pettymään pahasti. Exäsi ei ole juoppo eikä väkivaltainen, joten soskut eivät välttämättä välitä tuon taivaallista. Toisaalta ehkä tilanne on jo nykyään eri. 

Voimia.

Ei ole, onneksi. Jos olisi jotain tuollaista niin olisin kaksinkerroin enemmän mutkallani. Äiti on kuitenkin muuten ihan yhtä hyvä vanhempi lapselle kuin minäkin. Ei tuu meilläkään olemaan lastensuojelulla helppoa kun tekevät sitä selvitystä. Kertoivat että tutkivat lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta ja perushoitoa ja turvaa. Näissä kun ollaan ihan tasan äidin kanssa, niin kyllä tää on sellainen arpakone varmaan lopulta että miten käy.

Totta kai yritän parhaani perustella miksi lapsen asuminen tulisi jäädä tänne. Järkiperusteita kaikki, mutta riittääkö ne niin on ihan toinen asia.

Oon aina sanonut, ettei tässä ole lapsen kannalta hyviä vaihtoehtoja enää kun ero on tullut. Pitää valita vaan näistä huonoista se vähiten huono.

ap isä

Vierailija kirjoitti:

Niille, jotka väittää että äiti saa ihan ilmoituksella muuttaa lapsen kanssa mihin vaan Suomen rajojen sisällä: ei saa. Yhteishuoltajuuteen kuuluu mm. se, että lapsen asuinpaikka päätetään yhdessä. Tuota päätöstä ei lain mukaan siis voi toinen huoltaja yksin tehdä.

Joo. Lain mukaan yhteishuoltajuudessa huoltajat yhdessä päättävät mm lapsen asuinpaikkakunnan. Mutta käytäntö on eri. Erityisesti tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen lapsen asuinpaikkakunnasta, pystyy lähivanhempi käytännössä päättämään, missä lapsen kanssa asuu. Oikeudella (tai etävanhemmalla) ei ole mitään käytännön mahdollisuutta estää tätä.

Vielä järkyttävämpää on, että esimerkiksi Helsingin maistraatti ottaa vastaan jopa lapsen osoitteenmuutosilmoituksen ilman, että sen on allekirjoittanut lapsen molemmat huoltajat. Helsingin maistraatti ei edes omassa tapauksessani lähettänyt ilmoitusta, että lapseni kotipaikka on muuttunut.

Täällä oli yksi lähivanhempi joka oli muuttanut turvaverkostonsa luo, ymmärrän että se syö isää, mutta on tosi raskasta sekin ettei ole kuin lapset. Jos itse eroaisin, haluaisin myös muuttaa lähemmäksi sukua ja vanhempia kun nyt asun heistä kaukana vain miehen työn vuoksi. Ja jos noin ikävästi koskaan kävisi, tiedän että mieskin syyt ymmärtäisi. Mutta, ap:n eksä muuttamassa jonkun nettipoikaystävän luo, aika eri tilanne. Eikai tää oo se sama mutsi joka olisi halunnut vielä toisen yhteisen lapsen? Joka tapauksessa, ap kuulostaisi olevan vahvoilla kenenkään selväjärkisen kirjoissa. Tsemppiä taisteluun!

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli yksi lähivanhempi joka oli muuttanut turvaverkostonsa luo, ymmärrän että se syö isää, mutta on tosi raskasta sekin ettei ole kuin lapset. Jos itse eroaisin, haluaisin myös muuttaa lähemmäksi sukua ja vanhempia kun nyt asun heistä kaukana vain miehen työn vuoksi. Ja jos noin ikävästi koskaan kävisi, tiedän että mieskin syyt ymmärtäisi. Mutta, ap:n eksä muuttamassa jonkun nettipoikaystävän luo, aika eri tilanne. Eikai tää oo se sama mutsi joka olisi halunnut vielä toisen yhteisen lapsen? Joka tapauksessa, ap kuulostaisi olevan vahvoilla kenenkään selväjärkisen kirjoissa. Tsemppiä taisteluun!

Oliskin jokin noin hyvä peruste tässä takana. :(

Ei oo tämä nyt sama, jos joku vastaava on aiemmin ollut.

Ja kiitos kaikille mielipiteistänne ja tsempeistä ja myös niistä eriävistä viesteistä. Sain ainakin pahimman olon purettua tästä ulos. En tiedä onko tässä mitään järkeä koko touhussa ja mikä lopulta on se fiksuin tie. Tapella vuosia ja vahingoittaa sitä kautta lasta ja vanhempien välejä lopullisesti, vai tulla vastaan sen verran että inhimillisenä pysyy asiat. Tässä on niin paljon mitä pitää huomioida. Kun vaan se toinenkin osapuoli joustais ja miettis vaihtoehtoja sen yhden ja ainoan sijaan.

- ap isä

Nostetaas tätä nyt ylös kun asia etenee. Ensimmäinen neuvottelu lastenvalvojan luona ei tuottanut tulosta. Luultavasti käräjät edessä, sillä niin eri kannalla oltiin asiassa. Äiti haluaa yksinhuoltajuuden ja tarjosi minulle joka toista viikonloppua, ja satunnaisia tapaamisia kun ajelee tänne kotiseudulleen.

Jonkinlaiseen kompromissiin olin varautunut ennalta, sillä en välttämättä koe hyväksi asiasta riidellä. Mutta se miten äiti puhui minusta vanhempana herätti pelon siitä, miten hän tulee turvaamaan lapsen tapaamiset minun kanssani jos lapsen vie mennessään.

Äiti ääneen kertoi, ettei luota minuun vanhempana ollenkaan, ja ei missään nimessä haluaisi IKINÄ jättää lasta luokseni. En kuulemma osaa perushuoltoakaan tehdä. Tiesin ettei hän voi myöntää mun pärjäävän, mutta tämä yllätti. Kuitenkin vuoroviikoin on menty ja systeemi on toiminut hyvin tähän asti, eikä ole perään soitellut. Kyseltäessä että miten kuitenkin on nyt menty tällä systeemillä vastasi vain että on aina huolestunut, muttei ole asiaa ottanut esille. WTF.

Kerroin sitten huoleeni ääneen, että en usko että äiti lapsen viedessään turvaisi hyvän ja terveen kontaktin minuun missään muodossa, jos noin negatiivisesti minusta ajattelee. Luultavasti se menisi minun mustamaalaamiseeni lapselle. Keskustelimme myös aiempien tapaamisten estämisestä. Lastenvalvoja ehdotti että jos äiti kokee että ei luota minuun, niin he voivat ennalta tsekata tilanteen ja näin turvata lapsen tulon mun luo. Kuulostaa tosi ... fiksulta. Huoh.

Tää kuulosti niin pöyristyttävältä, olo on kuin mua kohdeltais murhaajana ja maailman huonoinpana isänä. Perustelin kantani juurikin sillä että olen lasta hoitanut mallikkaasti ja ollut aktiivinen, lisäksi kaikki lapsen tukiverkot, erityistarpeet ym toin esille. Millään ei tuntunut olevan mitään väliä, palaverin pääpaino oli siinä miten huono minä oon ja mitä "virheitä" teen. mm. lapsen kuvia jaan sosiaalisessa mediassa, joka otettiin esille huonona asiana. Lisäksi exän mielestä yllätys, yllätys, minussa on narsistin piirteitä. Taitaa olla perusdiagnoosi jokaiselle ex-miehelle.

Keskenään sopimiseen näyttää mahis olevan 0 %, joten ehkä pitää sitten käräjöidä niin mahis on edes se 50/50. Pelkään kovasti lapseni kannalta tätä tilannetta. Vieraannuttamisen pelko tuntuu aika läheiseltä nyt.

Anteeksi avautumiseni. Oon vähän shokissa.

- AP isä

Fakta on että lähi saa lapsensa kanssa muuttaa minne haluaa kunhan edes auttaa sitä että tapaamiset toteutuu.

Ja etä maksaa tapaamiskulut.. tästäkin on oikeuden päätös.

Mitään pakko keinos ei ole olemassakaan millä voisit lähin muutos suomenrajojen sisällä estää. Yhteishuoltajuus ei vaikuta siihen mitenkään.

Tulet hä iämään. Vaikittaa siltä, ettet kestä äidin uutta onnea ba haluat estääsen. Mitä sulle kuuluu, missä ovat tutustuneet? Oisko baari parempi...? Tosin erityislapsi kertoo jo aika paljon vanhemmista.