Muita joita ahdistaa lapsiperheen viikonloput?

Vuorotelkaa miehen kanssa, turha molempien herätä.

Ja miksi hankitte lapsia? Mieti miten ihanaa elämä olisi ilman lapsia

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen :( Meillä 2- ja 4-vuotiaat. Aamulla heräävät kasilta, syövät ja sit laitetaan lastenohjelmat pyörimään. 11 jälkeen lounas, sitten ulos. Tunti ulkona, sitten nuorempi päiväunille. Sillä aikaa vanhempi katsoo padilta lastenohjelmia. On, on huono omatunto mutta olemme molemmat niin väsyneitä keksimään aktiviteetteja. Nuorempi herää, välipala ja sitten leikkivät keskenään. Ja taas päivällisen jälkeen pari tuntia lastenohjelmia. Poden tästä maailman huonoin äiti-oloa jatkuvasti, mutta näin meillä toistaiseksi.

Teillä sentään käydään monesti päivässä ulkona! Sehän on tosi hieno juttu. Voi kunpa mekin jaksaisimme. Reino Nordin sanoi hyvin MHL ohjelmassa: lasten kanssa on välillä ihan hemmetin tylsää. Toki he ovat maailman rakkaimmat aarteet meille, mutta emme jaksa leikkiä ja uloslähtökin on työn takana. Onneksi sentään viikolla on päiväkodissa aktiviteetteja.

kuulostatte itsekkäiltä kusipäiltä, jotka eivät ansaitsisi lapsia. vai ei jaksa leikkiä ja uloslähtö työn takana. Ps. Reino Nordinia en ihan heti menis lainailemaan muka hyvänä asiantuntijana lastenkasvatuksesta!!

En edes jaksa lukea näitä, alkaa jo ahistaa.

Älkää ihmiset tehkö lapsia liian pienellä ikäerolla, ei ne kersat ole leikkikavereitä toisilleen, eikä ne mene samalla kaksi kuin yksikin.

Meillä on kaksoset, mutta ei ole noin vaikeeta ollut koskaan.  Ei ole yritetty enää väkisin nukuttaa päiväunia jos ei lapsi halua nukkua, eikä nukuteta liian aikaisin, että nukkuvat edes yhdeksään, herätään aamulla miehen kanssa vuorotellen niin että toinen saa nukkua, annetaan kersojen katsoa ruutua niin paljon kuin haluavat, eivät halua koskaan koko päivää, eikä muutenkaan mitään haittaa ole. Myöskään räntäsateella ei pihalle mennä, eikä ainakaan kahta kertaa päivässä, ulos mennään silloin kun on kiva ilma tai edes siedettävä.

Lähtekää viikonlopuksi joskus vaikka johonkin mökille. .Kuulostaa kyllä siltä, että kaipaatte kaikki irtiottoa arjesta.

En lukenut kaikkia viestejä, mutta onko sulla miestä?

Miksi ihmeessä suoritat ja ulkoilette noin paljon jos et jaksa?

Ens vkl haette vaikka kirjastosta läjän elokuvia ja annat lasten kattoo niitä niin paljon kun sielu sietää. Ite lepäät ja keräät voimia.

Riko rutiineja, tehkää asioita toisin. Ei ne lapset siitä rikki mene. Kyllä se siitä, kun saat levättyä!

Mä ehdottaisin lasten ottamista mukaan leipomiseen ja ruuanlaittoon, kuten myös pyykinpesuun ja siivoamiseen. 

Kyllä ahdistaa. Siksi en olekaan hankkinut lapsia.

Se, että oma elämä aiheuttaa noin paljon ahdistusta, kertoo siitä, että on tehty vääriä valintoja. Hyvä elämä ei ahdista.

Kyllä se aika pian helpottaa. Ja sillä aikaa voisitte yrittää tehdä viikonlopuista leppoisampia, vähän enemmän juhlaa kuin suorittamista. Kyläilyjä, uimahalli-, kirjasto- ja museokäyntejä, leffailta kotona jne.

Leipominen lasten kanssa ei mun mielestä ole rentouttavaa, mutta pizzan leipominen toimii. Lähinnä niin että ne saa sotkea yhdet taikinamöykyt ja sitten täyttää oman pizzansa. 

Piiiitkät iltatoimet vie myös mukavasti osan päivästä. Meilläkin oli lapsilla omat Ikean vauva-ammeet, jonne mahtuivat varmaan viisivuotiaiksi asti ja senkin jälkeen niissä saattoi uittaa kylpyleluja. Herkkuiltapalaa ja aikaa jutella ja syödä rauhassa.

Ja kun lapset eivät vielä osaa kelloa, niin voi mennä vaikka aikaisemmin sänkyyn ja lukea tosi monta iltasatua "kun nyt on viikonloppu ja saatte valvoa myöhään". Mun mies joskus nauroi mulle, että miten ne lapset aina onnistuu ylipuhumaan sut lukemaan vielä pari aukeamaa tai vielä yhden kirjan. Mieskään ei ollut tajunnut, että se on mun taktiikka, sanon lopettavani pari aukeamaa ennen kuin oikeasti aion, ja lapset on hirveän tyytyväisiä, kun saivat äidin lukemaan vielä vähän. Ja lupaavat mennä kiltisti nukkumaan jos luet ihan vähän vielä. 

Tämä ketju vain vahvistaa päätöstäni jäädä lapsettomaksi. :D

Ei voi mitään mutta kuulostaa ihan kamalalta :( Olen itse siinä vaiheessa että pitäis päättää yritetäänkö lasta vai ei. Olen tosi kahden vaiheilla. Vaaka kallistuu enemmän ja enemmän siihen suuntaan että meille ei koskaan lasta tule. Voin kertoa miten itse vietin viikonlopun, ihan vaan vertailun vuoksi:

Perjantaina kävin salilla ja lähdin sitten alkuillasta kyläilemään kaverin luona. Tulin kotiin yöllä vasta kahden jälkeen. Aamulla nukuin melkein yhteentoista. Söin aamiaista, surffasin netissä ja iltapäivällä lähdin miehen ja koiran kanssa käymään asioilla ja sukulaisia tapaamaan. Tulimme kotiin iltasella viiden aikaan, söimme ja kokkasimme yhdessä vähän lisää ruokaa. Mies katseli leffaa ja itse surffailin netissä etsien muutamia sisustusjuttuja: olin väsynyt edellisillan valvomisesta. Nukkumaan mentiin kyllä vasta puolenyön jälkeen. Sunnuntaina heräiltiin joskus kymmenen aikaan, syötiin aamiaista ja lähdettiin yhdessä koiran kanssa pitkälle lenkille metsään. Iltapäivällä lähdimme ystävien luokse kylään, tulimme kotiin vasta lähempänä kahdeksaa. Aikatauluja ei ollut (mitä nyt oli sovittu kyläpaikkojen kanssa mihin aikaan suunnilleen tullaan paikalle), tehtiin mitä  huvitti ja missä järjestyksessä huvitti. Tänä viikonloppuna oli kylläkin poikkeuksellisen paljon "ohjelmaa" sosiaalisen elämän muodossa, ei me yleensä näin joka päivä nähdä tuttavia tai sukulaisia :) Mukava ja tosi hauska viikonloppu kaikenkaikkiaan, nauroin tosi paljon ja olin iloinen, nautin hyvästä seurasta! 

ei ahdista. 

Lasteni kanssa on ihan mukavaa usein ja kukaan ei kitise & riehu hysteerisenä koko ajan. Emme laita lapsia illalla aikaisin petiin voidaksemme rentoutua, koska voimme rentoutua myös heidän leikkiessä vieressä. Aamulla vastaavasti kukaan ei herää riehumaan ja tappelemaan kukonlaulun aikaan eikä tarvitse lähteä räntäsateeseen seisomaan, koska lapsemme pystyvät oleskelemaan ilmojen mukaan myös sisällä tarvittaessa. 

Ja ps. elämämme ei ole yhtä juhlaa ja auvoa, mutta olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen siitä, että kotonamme ketään ei pääsääntöisesti ahdista elää, eikä meidän ole pakko paeta kotia/lapsiamme jonnekin erikseen rentoutumaan.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 3-vuotiaalla oma tabletti (mun vanha). Aluksi oli tietysti ajatus, että sitä katsotaan tietty aika ja vain tiettyjä juttuja, mutta hah. Olen niin laiska luonteeltani, että helposti se menee siihen, että lapsi katsoo sitä vähän enemmänkin. Sinänsä hauska juttu, mutta olen huomannut, että lapsi (lapset) on synnynnäisesti utelias ja tykkää tehdä itse asioita, että ei hän tabletista kovin kauaa jaksa kiinnostua. Jos vaikka äiti on omasta mukavuudenhalustaan antanut lapsen katsoa tablettia koko lauantain, niin aika pian se lapsi löytää muuta puuhaa ja oikeita leikkejä, ja iltasaduksi pitää olla oikea kirja eikä mikään tabletti.

Meillä on myös 2.5-vuotiaalla oma tabletti. Käytännössä ei ole mitään rajoitteita sen käytössä, mutta kyllä lapsi mielummin leikkii tai piirtää/värittää kuin katselee lastenohjelmia/pelaa. Kipeänä katsoo sitten enemmän, kun ei jaksa leikkiä. Meillä on myös pelit lähinnä opetuspelejä. Niiden lisäksi netflix ja areena. Mielestäni tabletti ei ole mikään peikko mitä pitäisi vältellä. Kun sisältö on oikeanlaista, siitä voi olla todella paljon hyötyä. Ja aloittajalle sanoisin, että lakkaa suorittamasta. Ota rennosti. Lapset vaistoaa kireyden. Ei tarvitse olla täydellinen, kunhan kaikilla on hyvä olla.

Meillä on kolme vilkasta poikaa. Ahdistaisi minuakin jos koko ajan annettaisiin katsoa telkkaria ja sitten pitäisi ahdistua siitä että mitä seuraavaksi. Keksikää tekemistä niille viikonlopuille. Tuolla asenteella ei varmasti ole eikä tule mukavaa! Kaikista pahinta on jäädä kotiin taistelemaan ja kuuntelemaan kiukuttelua. Lähtekää johonkin muualle kuin siihen lähipuistoon. Käykää jossain kauempana, syökää lounas jossain tai ottakaa eväitä, menkää uimaan, pulkkamäkeen, hiihtämään, kirjastoon, lukekaa kirjoja, askarrelkaa, leipokaa, ihan mitä vaan. On ihan omaa saamattomuutta jos ei osaa muuta kuin lykätä lapset ruudun ääreen. Tässä ketjussa on ihan pöyristyttävä määrä vanhempia joiden mielestä on ok antaa lasten katsoa telkkaria tuntitolkulla joka päivä. Se kuitenkaan ei ole ok, ja tiedätte sen itsekin.

Olen vela. Ei varmaan pitäisi sano mitään, mutta yritä motivoida ja kannustaa lapsia. Jo paljon ennen lähtöä ala valmistella lapsia henkisesti tulevaan reissuun ja yllätä palkitsemalla hyvästä käytöksestä. Motivoi myös omaehtoisiin leikkeihin. Lapsi kuin lapsi innostuu aika helposti ja homma sujuu jos tehtävä ei a. pelota, b. ole liian vaikea. Kehu oppimisesta. Yritä saada lapsille mahdollisimman paljon seuraa toisista lapsista. Älä lupaa palkintoja etukäteen vaan totea, että nyt meni niin hienosti, että saat vaikkapa lakun. Ole johdonmukainen ja selkeä. Opeta lapsia sietämään pettymyksiä. Käy ulkona vaan kerran päivässä lasten kanssa. Todellakin olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta tällaisia tuli mieleen.

Jaa-a.. Lapsia on toki erilaisia, mutta meillä on lapset vuoden ikäerolla ja nyt ovat 6- ja 7v. Ei meillä mitään isompia rähinöitä ole ja tosi harvoin edes käydään missään. Enkä koe että meillä olis ikinä mitenkään kiireistä, aikaa on kaikkeen, vaikka molemmat käydään töissä ja lapset on koulussa ja eskarissa. Mun mielestä lastenkin on hyvä oppia rauhoittumaan ja relaamaan välillä. Koko ajan ei tarvitse olla tekemässä jotakin. Eikä vanhemmat ole mikään ohjelmatoimisto ja tarvitsevat myös omaa rauhaa. Jos itse olen töiden jälkeen ihan poikki, niin pistän sohvalle maate ja sanon lapsille että äiti lepää nyt vähän aikaa. Kyllä ne yleensä uskoo ja touhuavat sen aikaa jotain hiljaista leikkiä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään mutta kuulostaa ihan kamalalta :( Olen itse siinä vaiheessa että pitäis päättää yritetäänkö lasta vai ei. Olen tosi kahden vaiheilla. Vaaka kallistuu enemmän ja enemmän siihen suuntaan että meille ei koskaan lasta tule. Voin kertoa miten itse vietin viikonlopun, ihan vaan vertailun vuoksi:

Perjantaina kävin salilla ja lähdin sitten alkuillasta kyläilemään kaverin luona. Tulin kotiin yöllä vasta kahden jälkeen. Aamulla nukuin melkein yhteentoista. Söin aamiaista, surffasin netissä ja iltapäivällä lähdin miehen ja koiran kanssa käymään asioilla ja sukulaisia tapaamaan. Tulimme kotiin iltasella viiden aikaan, söimme ja kokkasimme yhdessä vähän lisää ruokaa. Mies katseli leffaa ja itse surffailin netissä etsien muutamia sisustusjuttuja: olin väsynyt edellisillan valvomisesta. Nukkumaan mentiin kyllä vasta puolenyön jälkeen. Sunnuntaina heräiltiin joskus kymmenen aikaan, syötiin aamiaista ja lähdettiin yhdessä koiran kanssa pitkälle lenkille metsään. Iltapäivällä lähdimme ystävien luokse kylään, tulimme kotiin vasta lähempänä kahdeksaa. Aikatauluja ei ollut (mitä nyt oli sovittu kyläpaikkojen kanssa mihin aikaan suunnilleen tullaan paikalle), tehtiin mitä  huvitti ja missä järjestyksessä huvitti. Tänä viikonloppuna oli kylläkin poikkeuksellisen paljon "ohjelmaa" sosiaalisen elämän muodossa, ei me yleensä näin joka päivä nähdä tuttavia tai sukulaisia :) Mukava ja tosi hauska viikonloppu kaikenkaikkiaan, nauroin tosi paljon ja olin iloinen, nautin hyvästä seurasta! 

Tähän tyyliin minunkin viikonloppuni menevät. Välillä tietty ei halua olla seurallinen, mutta onneksi ei tarvitsekaan, kun ei ole ketään huollettavia. Pidän elämästäni  erittäin paljon näin, enkä keksi mitään syytä vaihtaa viikonloppujani lapsiperheen viikonloppuihin. Niissä ei tunnu olevan mikään asia paremmin, ja ellei vanhemmuus olisi jonkinlainen "juttu", harva edes miettisi tällaista vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme vilkasta poikaa. Ahdistaisi minuakin jos koko ajan annettaisiin katsoa telkkaria ja sitten pitäisi ahdistua siitä että mitä seuraavaksi. Keksikää tekemistä niille viikonlopuille. Tuolla asenteella ei varmasti ole eikä tule mukavaa! Kaikista pahinta on jäädä kotiin taistelemaan ja kuuntelemaan kiukuttelua. Lähtekää johonkin muualle kuin siihen lähipuistoon. Käykää jossain kauempana, syökää lounas jossain tai ottakaa eväitä, menkää uimaan, pulkkamäkeen, hiihtämään, kirjastoon, lukekaa kirjoja, askarrelkaa, leipokaa, ihan mitä vaan. On ihan omaa saamattomuutta jos ei osaa muuta kuin lykätä lapset ruudun ääreen. Tässä ketjussa on ihan pöyristyttävä määrä vanhempia joiden mielestä on ok antaa lasten katsoa telkkaria tuntitolkulla joka päivä. Se kuitenkaan ei ole ok, ja tiedätte sen itsekin.

Ei kukaan varmasti ole sitä mieltä, että aina voi antaa lasten katsoa tuntikausia lastenohjelmia. Nyt vaan on ainakin täällä etelässä kurjin mahdollinen sää. Ihan kohta on paljon helpompi lähteä retkelle, pyöräilemään  tai ylipäätään liikkeelle, kun sää paranee ja vaatteet vähenee. Päivät on valoisampia ja jaksaa paremmin touhuta. Kukaan ei kuitenkaan hyödy siitä, että äiti ahdistuu.

Ihan varmasti apnkin perheessä tehdään paljon asioita, mutta pienet lapset jaksaa piirtää 10 minuuttia ja sitten pitäisi taas olla jotain uutta ja innostavaa. 6 v. saattaa keksiä koko viikonlopun kestävän askarteluprojektin tai rakennella legoista leikin jonka parissa kuluu tuntikausia.

Jospa mä kerron mun lapsiperheviikonlopusta? Saattaisi helpottaa tuskaa... mulla on yksi yläasteikäinen ja kaksi ala-asteikäistä lasta. esikoinen lähti perjantaina harrastuksensa leirille, palasi sunnuntaina iltapäivällä, syötiin, teki läksynsä ja lopun ajan rötkötti puhelimellaan. Varmaan 5 sanaa + halaus vaihdettiin sunnuntaina. Keskimmäinen ja nuorin oli perjantai illan kotona (harrastusten jälkeen, noin klo 19 eteenpäin), saunottiin ja katottiin teklkkaria kun syötiin päivällistä (telkun katsominen meillä ruokailun yhteydessä on hyvin harvinaista, joten lapset olivat tästä poikkeuksesta iloisia). keskimmäinen lähti la aamuna omaan turnaukseen josta yökylään kaverilleen, palautui sieltä alkuiltapäivästä sununtaina, ilta meni kuten esikoisella. Ja kuopus: la aamaupäivällä oli muutama futispeli, jonka jälkeen haettiin kaveri yökylään meille, lapset touhusi keskenään ja minä makasin sohvassa ja kattelin telkkua, kun oli sen verta flunssainen olo, että mikään siivoaminen yms ei napannut. Lauantain jouduin heräämään klo 8, kun keskimmäinen lähti, sunnuntaina nousin ylös 9.30. Eli. tuohon ohimenevä tila, missä nyt elät. Ne lapset sensijaan on loppuelämän tila.

Vierailija kirjoitti:

Jospa mä kerron mun lapsiperheviikonlopusta? Saattaisi helpottaa tuskaa... mulla on yksi yläasteikäinen ja kaksi ala-asteikäistä lasta. esikoinen lähti perjantaina harrastuksensa leirille, palasi sunnuntaina iltapäivällä, syötiin, teki läksynsä ja lopun ajan rötkötti puhelimellaan. Varmaan 5 sanaa + halaus vaihdettiin sunnuntaina. Keskimmäinen ja nuorin oli perjantai illan kotona (harrastusten jälkeen, noin klo 19 eteenpäin), saunottiin ja katottiin teklkkaria kun syötiin päivällistä (telkun katsominen meillä ruokailun yhteydessä on hyvin harvinaista, joten lapset olivat tästä poikkeuksesta iloisia). keskimmäinen lähti la aamuna omaan turnaukseen josta yökylään kaverilleen, palautui sieltä alkuiltapäivästä sununtaina, ilta meni kuten esikoisella. Ja kuopus: la aamaupäivällä oli muutama futispeli, jonka jälkeen haettiin kaveri yökylään meille, lapset touhusi keskenään ja minä makasin sohvassa ja kattelin telkkua, kun oli sen verta flunssainen olo, että mikään siivoaminen yms ei napannut. Lauantain jouduin heräämään klo 8, kun keskimmäinen lähti, sunnuntaina nousin ylös 9.30. Eli. tuohon ohimenevä tila, missä nyt elät. Ne lapset sensijaan on loppuelämän tila.

Aika hyvä esimerkki: lapsiperheviikonloppu on siedettävää silloin, kun LAPSET ON enimmäkseen POISSA :D.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään mutta kuulostaa ihan kamalalta :( Olen itse siinä vaiheessa että pitäis päättää yritetäänkö lasta vai ei. Olen tosi kahden vaiheilla. Vaaka kallistuu enemmän ja enemmän siihen suuntaan että meille ei koskaan lasta tule. Voin kertoa miten itse vietin viikonlopun, ihan vaan vertailun vuoksi:

Perjantaina kävin salilla ja lähdin sitten alkuillasta kyläilemään kaverin luona. Tulin kotiin yöllä vasta kahden jälkeen. Aamulla nukuin melkein yhteentoista. Söin aamiaista, surffasin netissä ja iltapäivällä lähdin miehen ja koiran kanssa käymään asioilla ja sukulaisia tapaamaan. Tulimme kotiin iltasella viiden aikaan, söimme ja kokkasimme yhdessä vähän lisää ruokaa. Mies katseli leffaa ja itse surffailin netissä etsien muutamia sisustusjuttuja: olin väsynyt edellisillan valvomisesta. Nukkumaan mentiin kyllä vasta puolenyön jälkeen. Sunnuntaina heräiltiin joskus kymmenen aikaan, syötiin aamiaista ja lähdettiin yhdessä koiran kanssa pitkälle lenkille metsään. Iltapäivällä lähdimme ystävien luokse kylään, tulimme kotiin vasta lähempänä kahdeksaa. Aikatauluja ei ollut (mitä nyt oli sovittu kyläpaikkojen kanssa mihin aikaan suunnilleen tullaan paikalle), tehtiin mitä  huvitti ja missä järjestyksessä huvitti. Tänä viikonloppuna oli kylläkin poikkeuksellisen paljon "ohjelmaa" sosiaalisen elämän muodossa, ei me yleensä näin joka päivä nähdä tuttavia tai sukulaisia :) Mukava ja tosi hauska viikonloppu kaikenkaikkiaan, nauroin tosi paljon ja olin iloinen, nautin hyvästä seurasta! 

Voi olla erilaistakin lasten kanssa. Perjantaina tulin kotiin ja painuttiin lasten kanssa syomaan naapurissa olevan pubiin. Kotiin tultiin seiskan jalkeen ja lapset menivat nukkumaan 21 maissa. Nuorempi herasi aikaisin seitseman maissa ja katsoi yksin telkkaria noin tunnin. Sitten nousin mina ja tein aamupalaa. Kiskoin vanhemman lapsen pystyyn ja jakauduimme miehen kanssa; han vie pojan harrastamaan ja me mention tyton kanssa laheiseen elainpuistoon katsomaan sikoja. Ihania. Tultiin kotiin ja lounastettiin. Pyorittiin kotona ja sitten mentiin kavereille iltakylaan jossa paljon lapsia paikalla, kaikilla oli kiva ja kotiin tultiin 22 ja sankyyn. Sunnuntaina syotiin yhdessa aamiaista 9 maissa ja lapset roikkui yopuvuissa aamupaivan. Sitten lahdettiin kaikki koiran kanssa pitkalle lenkille. Koko perhe meni pizzalle ja leffaan iltapaivasta ja illasta laitettiin kamoja viikkoa varten ja kaikki hengailivat erikseen ja yhdessa. Pidettiin levyraatia sangyssa ennen nukahtamista. Lapset 8 ja 5v, ei rauhallisia tai introvertteja. Ma en jaksaisi viikonloppuja jos ei olisi keksittya ohjelmaa molemmille paiville ja myos yopuku aikaa ja telkkaria. Rantasateessa puistoon puistattaa jo ajatuksena.

up