Lue keskustelun säännöt.
Muita joita ahdistaa lapsiperheen viikonloput?
06.03.2016 |
Mitä ihmettä keksisin tähän viikonloppuahdistukseen?? Lapset ovat vielä pieniä, kohta 3 ja 5 ja heräävät siinä seitsemän maissa joka aamu. Melskaaminen alkaa heti ja minulla stressitaso nousee taivaisiin. Syömme, puemme - ja kello on 7:40 mitä hittoa sitten??? Itseä väsyttää niin että haikailen mielisairaalaan lepotauolle, lapset kitisevät ja natisevat ja riitelevät ja melskaavat niin, että naapurimme valittavat. 9 maissa menemme puistoon räntäsateeseen nököttämään yksin, koska näemmä muissa perheissä siemaillaan lattea kotona ja lapset istuvat postimerkkikokoelmiensa kanssa???
11 laahustamme sisään, syömme ja taistelemme nuoremman päiväunille. Vanhempi lapsi kinuaa saada katsoa padiltä lastenohjelmia ja me kuolemanväsynrinä sorrumme ja ahdistumme sitten siitä miten lapsi katsoo liikaa ruutua..
Iltapäivällä sama puistolusiminen kuin aamupäivällä ja sitten illallinen, kylvyt ja iltasadut. Kitinöiden riitojen ja huutojrn maustamina tietenkin..
Joku ehdottaa nyt, että kutsukaa vieraita, mutta emme joka viikonloppu jaksa järjestää. Lapset villiintyvät vieraista niin että minun aikani menee lasten perässä juoksuun ja vieraat menevät minulta ohi.
Meillä ei ole varaa viedä lapsia mihinkään rientoihin emmekä ihmispaljouteen halua.
Vertaistukea/ ymmärrystä keneltäkään?
Kommentit (95)
Inhoan tätä. Äiti, äiti, äiti... ja ihan koko ajan vingutaan ja tapellaan. Voi kun olisin tämän tajunnut ajoissa, mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa pahasti. Olen ajatellut, että ehkä on joku masennus oikein. Tänään iltapalalla lapsi 3-v. vahingossa tiputti lasin lattialle ja se meni rikki, ja minulla katkesi päässä jokin ja paiskasin saman tien omankin lasin mäsäksi lattaille. Sitten imuroin ja huusin miehelle koko sen ajan ja painelin lopuksi makkariin.
Minä en vain jaksa näitä perhepäiviä. En olisi edes halunnut lasta, koska en ylipäänsä tykkää lapsista. Kyllä tuo oma nyt menettelee, ei se vastenmielistä ole sitä sylissä pitää. Mutta oikein tunnen, kuinka teennäisyys tihkuu minusta ja olen jaksamiseni äärirajoilla, kun leivomme yhdessä pullaa, teemme muovailuvahasta eläimiä, luemme sylikkäin kirjoja tai kun hihkun liukumäen juurella, kun tuli niin hieno vauhti. Puhumattakaan muskarista ja äiti-lapsi-jumpasta.
Haluaisin olla rauhassa. Yksin, hiljaa, paikoillani, ajattelematta ketään missään. Unelmoin elämästä ilman perhettä, yksiössä kaupungilla, poissa tästä omakotitalolähiöhelvetistä.
Tulee ohuesti mieleen elokuva (ja saman niminen kirja) nimeltä Revolutionary Road.
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa pahasti. Olen ajatellut, että ehkä on joku masennus oikein. Tänään iltapalalla lapsi 3-v. vahingossa tiputti lasin lattialle ja se meni rikki, ja minulla katkesi päässä jokin ja paiskasin saman tien omankin lasin mäsäksi lattaille. Sitten imuroin ja huusin miehelle koko sen ajan ja painelin lopuksi makkariin.
Minä en vain jaksa näitä perhepäiviä. En olisi edes halunnut lasta, koska en ylipäänsä tykkää lapsista. Kyllä tuo oma nyt menettelee, ei se vastenmielistä ole sitä sylissä pitää. Mutta oikein tunnen, kuinka teennäisyys tihkuu minusta ja olen jaksamiseni äärirajoilla, kun leivomme yhdessä pullaa, teemme muovailuvahasta eläimiä, luemme sylikkäin kirjoja tai kun hihkun liukumäen juurella, kun tuli niin hieno vauhti. Puhumattakaan muskarista ja äiti-lapsi-jumpasta.
Haluaisin olla rauhassa. Yksin, hiljaa, paikoillani, ajattelematta ketään missään. Unelmoin elämästä ilman perhettä, yksiössä kaupungilla, poissa tästä omakotitalolähiöhelvetistä.
Voin kuvitella, että tässä olisi juuri minun ajatukseni, jos olisin joutunut lapsiperhevankilaan. Tuo teennäisyys erityisesti on vastenmielistä. En kertakaikkisesti osaa sitä lapsille lepertelyä ja kehumista "kylläpä osasit leipoa hienon pullan" ym. valehtelua.
Meillä 2-vuotias ja samaahan tuo on. Herätys ennen klo 7, sitten tauotta viihdyttämistä, välillä maanitellaan lasta syömään (eikä muuten syö). Rauhassa ei saa tehdä yhtään mitään ikinä, oma syöminen mukaan lukien. Minnekään HopLopiin ei lähdetä hakemaan tauteja. Välillä käydään vierailuilla sukulaisten luona, mutta ei sinnekään meitä joka viikonloppu haluta.
1 kerta ulkoilua riittää. Laitoin minäkin videon aina pyörimään ja oli satukasetteja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on toi elämänvaihe, muistan tuon elävästi. Aika menee oikeesti tosi nopsaan!! Yritä nauttia lapsista kun ne on pieniä, se on tosi rankkaa. Pitää vaan yrittää ajatella, että kohta ne on isoja kuten meillä. Nyt siis 16v ja 15v;).
Samaa tulin sanomaan. :) Mulla nyt 16 ja 14v lapset. Tuo 5 ja 3v ikäiset oli kyllä raskasta aikaa, mutta tosiaan, menee äkkiä ohi vaikka silloin päiväkin voi tuntua ikuisuudelta. Kai se on se kasvatusvastuu mikä teettää kaikenlaista, ihan tarkoituksella tietysti, mutta itse mietin nyt jälkeenpäin, että mikä pakko oli joka asiassa olla niin tarkka. Ap, teillä kuulostaa tosi aktiiviselta ja jos lapset vielä päiväkodissa viikolla niin anna katsoa viikonloppuna ihan hyvällä omallatunnolla ohjelmia tai pelata jotain just vaikka aamulla, että saat itse heräillä rauhassa, ja iltapäivällä. Mun mielestä pieni paha siihen nähden jos kodin ilmapiiri alkaa kärsiä muuten.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset mene pilalle vaikka annat katsoa tv:tä tai pelailla tabletilla muutaman tunnin päivässä. Lapset saattavat olla noin rauhattomia koska ovat stressaantuneita tiukasta päivärytmistä. Mikä pakko on ulkoilla, jos ilma on kauhea? Ei siihenkään kuole ettei aina ulkoilla. Mitäs jos vaikka kaikki makaatte sohvalla katsomassa lasten elokuvia ja syötte jätskiä. Relaa vähän ja laske rimaa.
Jos meillä ei päästä ulos purkamaan energioita, lapset on ihan ylikierroksilla. Ei onnistu mikään rauhallinen koti-ilta leffan ääressä. Ärsyttävää riehumista ja kikattelua, tappelua ja itkua. Ulkona kun juostaan ja ähistään, niin jaksetaan sitten olla vähän rauhassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä meidän 3 ja 6 vuotiaat harrastaa joka päivä myös lauantaisin jotain, lapset ovat siitä
Huolimatta ihan mielettömän energisiä!! Mutta pahimman sekoilun, huutamisen ja tappelun ja juoksemisen on saanut kuriin tällä tyylillä. Onneks harrastukset ovat erittäin mieluisia ja niihin ollaan valmiina lähtemään lauantai aamuna klo 9 ihan pirteänä :-D
Mutta kesäloma, se melkein kahden kuukauden h*lvetti on joka kesäinen itku ja murhe, Harrastukset jää kesälomalle, kavereita ei maisemissa ole. olen niin kuoleman väsynyt joka elokuun alku että kesälomasta palautumiseen menee melkein kuukausi... no onneksi lapset kasvaa ja tämäkin vaihe menee ohitse :)
Meillä on 3 ja 5 vuotiaat eikä kyllä ole päätöntä menoa. Välillä on jopa tylsää kun ovat niin keskenään leikeissä että itse tuumailen "mitähän sitä tekisi?".
Tottakai meilläkin joskus riehutaan mutta helpolla ollaan tähän asti päästy. Varmaan käynyt hyvä tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minnekään HopLopiin ei lähdetä hakemaan tauteja
Tämä.
Me on rankinpina aikoina nukuttu vkl vuorotellen pitkään😊Toinen la ja toinen su ja todellakin isommalle padi käteen kun pienenpi nukkuu. Jos aina käy vaan samassa puistossa se kyllästyttää eli vien lapsia eri puistoihin, jos huono keli käydään kirjastossa(täällä vkl itsepalvelukirjasto auki), käydään myös monesti jos sää sallii makkaranpaistossa jossain tai pulkkamäessä, luistelemassa tai hiihtämässä. Kaikki lasten ilmaistapahtumat kierretään läpi ja maksullisista uimahalli tai joku sisäpuistokin on käyty jos rahaa on tai käydään syömässä jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, minusta kuulostaa, että te nyt ihan itse teette viikonlopuista ankeita!
Tuon ikäisten kanssa on kiva retkeillä, kun kumpikin jo kulkee omin jaloin ja pientä voi tarpeen tullen kantaa harteilla tai kantorepussa. Eväät vaan mukaan ja menoksi. Ihan sama minne. Kaksi ulkoilua voi yhdistää yhdeksi pidemmäksi. Vietätte rauhallisen aamupäivän, lounaan jälkeen päivälepo ja sen jälkeen koko iltapäiväksi ulos. Tai sitten aamulla ulos, eväslounas mukaan ja päivälepoaikaan kotiin.
Muita kivoja ilmaisia, tai lähes ilmaisia, on tietenkin kirjasto ja uimahalli. Ainaisen puistossa värjöttelyn sijaan voi ihan vain kävellä ympäri omia huudeja ja tutkailla ympäristöä. Jos teillä on lähellä ostoskeskus, kahvila, huoltsikka tms, jossa pieni ilmainen leikkipaikka lapsille, niin sinne vaan kahville ja välipalalle tai syömään.
Kotiin kivaa rentoa tekemistä: leipomista ja herkuttelua, musiikkia, tanssia, elokuvia, majanrakennusta, pelejä, leikkejä, lukemista. Leikit olohuoneen lattialle ja itse sohvalle rötvälleen. Välillä vähän jotain kommentoi niin muksut pysyy tyytyväisenä ja luulevat että osallistut ja olet kiinnostunut, vaikka ajatukset olisikin ihan muualla. Välillä on lupa huijata!
Ja kyllä se nyt olisi hyvä totuttaa niitä muksuja kyläilyyn ja vierailijoihin vaikka siitä villiintyvätkin. Ja luulen, että tuon villitsimisen saa aikaan se, että vieraat ovat niin harvinaisia teillä, että jännitys purkautuu noin? Napakat säännöt vaan noihin tilanteisiin ja totuttuaan riehuminenkin varmasti vähenee.
Ja te itsekin iltaisin ajoissa nukkumaan! Tuo aika on vielä joskus ohi ja sitten on taas mahdollista valvoa iltaisin ja nukkua aamulla pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa pahasti. Olen ajatellut, että ehkä on joku masennus oikein. Tänään iltapalalla lapsi 3-v. vahingossa tiputti lasin lattialle ja se meni rikki, ja minulla katkesi päässä jokin ja paiskasin saman tien omankin lasin mäsäksi lattaille. Sitten imuroin ja huusin miehelle koko sen ajan ja painelin lopuksi makkariin.
Minä en vain jaksa näitä perhepäiviä. En olisi edes halunnut lasta, koska en ylipäänsä tykkää lapsista. Kyllä tuo oma nyt menettelee, ei se vastenmielistä ole sitä sylissä pitää. Mutta oikein tunnen, kuinka teennäisyys tihkuu minusta ja olen jaksamiseni äärirajoilla, kun leivomme yhdessä pullaa, teemme muovailuvahasta eläimiä, luemme sylikkäin kirjoja tai kun hihkun liukumäen juurella, kun tuli niin hieno vauhti. Puhumattakaan muskarista ja äiti-lapsi-jumpasta.
Haluaisin olla rauhassa. Yksin, hiljaa, paikoillani, ajattelematta ketään missään. Unelmoin elämästä ilman perhettä, yksiössä kaupungilla, poissa tästä omakotitalolähiöhelvetistä.
Voin kuvitella, että tässä olisi juuri minun ajatukseni, jos olisin joutunut lapsiperhevankilaan. Tuo teennäisyys erityisesti on vastenmielistä. En kertakaikkisesti osaa sitä lapsille lepertelyä ja kehumista "kylläpä osasit leipoa hienon pullan" ym. valehtelua.
No ei tietenkään kuulu teeskennellä tai valehdella, ja joka kerta ei lapsen leipoma pulla ehkä ilahduta. Mutta itselläni on kyllä niin, että ihan aidosti musta mun pienen lapsen tekeleet (oli ne piirustuksia, rakennelmia, leipomuksia tai mitä vaan) on vaan ihan älyttömän suloisia! Ei tarvitse teeskennellä yhtään, kun kehun niitä lapselle. Ja joo, tiedostan, että ei ne oikeasti ole niin upeita, mutta kun musta ne _tuntuu_ upeilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa ikävältä, ei kyllä yhtään tutulta. Meillä 5 ja 2 vuotiaat, heräävät 8-9 aikoihin, alkavat heti leikkiä yhdessä jomman kumman huoneessa ja itse saan juoda kahvit rauhassa. Aamupalaa eivät halua eli syödään brunssi joskus 10 jälkeen.. ihania viikonloppuja!