Miten sitä jaksaisi lasten kanssa kaikki päivät??? ov
mua alkaa niin kyllästyttään tää kotona oleminen jo, mieheltä ei heru apua eikä aikaa antaa mulle yhtään vapaata täältä...
Mikään ei kiinnosta, hermot menee todella helposti, ei ole mitään paikkaa minne mennä kun kaikki on töissä... Maalla kun asutaan niin ei ole kaupunkien toiminta mahdollisuuksia...
Alkaa kyllä pikkuhiljaa mielenkiinto kaikesta katoamaan. =(
Kommentit (11)
töihin! Johan tulee sisältöä elämään! Mulla auttoi!
Jos sulla on auto käytössä, pinkaiskaa välillä kylille vaikka puistoon tms.
keitä makaronit siinä sivussa ja paista jauheliha.. pyöritä videoita. osta lapsiportit niin voit panna ne huoneeseen.
ja on auto kyllä mutta minne sillä menisin, puistoja ei ole kerran maalla asutaan ja omassa pihassa kyllä kesällä riittää puuhaa mutta näin talvella ei sitten mitään tekemistä...
Asutaan saman katon alla kyllä ja olen koittanut puhua mutta en jaksa sitä -ihan kohta- minkä miehen suusta aina kuulee ja niitä tyhjiä lupauksia joita se jakelee... että sillon ja sillon voit mennä minne haluut jne...
-ap-
älä kysele lupaa mieheltäsi! ILMOITA että olet aloittamassa harrastuksen, vaikka uimisen, ja sit kysyt mieheltäsi tyyliin :
" -kumpi on parempi päivä tiistai vai torstai?" jos tulee jotain vasta lauseita pistät faktat tiskiin, sinä et voi nyt hyvin ja tarvitset edes kerran viikossa aikaa itsellesi!
Asutaan saman katon alla kyllä ja olen koittanut puhua mutta en jaksa sitä -ihan kohta- minkä miehen suusta aina kuulee ja niitä tyhjiä lupauksia joita se jakelee... että sillon ja sillon voit mennä minne haluut jne...
olen ollu kotiäitinä jo jonkin aikaa.Töissäkin olis kiva olla mut kiva mun lapset saa kasvaa kotona
jokaisella on omat mielipiteet asioista ja minä en aio kotiin jäädä jos mahdollisuus on mennä töihin...
Mulla ei vaan yksinkertaisesti hermot näytä kestävän tätä yhtään enempää.
Ja en tosiaan tiennyt sitä ennen kun olen tämän kokenut eli silloin kun aloin tätä toista odottamaan niin en todellakaan käsittänyt että en enää viihdykkään kotona...
Ja on sekin tietty eri asia että meillä laspet on 6 vuotias ja 6 kk...
niistä kun ei mitään seuraa toisilleen ole...
Olen muuten koittanut tota että ilmotan vaan miehelleni että menen nyt mutta jotenkin aina siinä käy niin että en menekkään tai muuta sellasta.
JA eniten haluisin että voisin olla vaan kotona ja mies hoitas kaikki iltahommat yms...
-ap-
ettei miehesi osallistu lainkaan lasten -tai kodinhoidollisiin tehtäviin. Työnjakoa sitten vain sopimaan. Ei kaikki hommat sulle kuulu vaikka kotona päivät oletkin. Eikö sulla ole lähistöllä ketään naapuria ym. joka myös kotona lasten kanssa ja voisitte kyläillä?
mutta eipä ole muuttunut ei ja kaiken hupuksi tämä jatkuu samanlaisena vaikka minä menenkin töihin... ei se mies silti mitään tee...
JA ei ole kavereita kuka ois kotona kun ne on kaikki töissä... =(
Kaikilla on niin isot lapset (saman ikäiset kun meidän vanhempi lapsi) että niiden vanhemmat on töissä... meillä näillä kahella lapsella on ikä eroa 5 vuotta...
-ap-
no niille sitten tuli lisää lapsia aika pian mutta meille ei tullut...
Ja nyt sitten kun tuli niin kellään muulla ei enää ole pieniä, siis vauvoja...
-ap-
Ekan kanssa olinkin 2,5 vuotta kotona...
oletko yksin huoltaja vai asutteko saman katon alla?
meillä oli aika samanlaista, kunnes ajoin ajokortin ja pääsin liikkeelle kahden pienen lapsen kanssa paremmin. äiti-kerho oli pelastus, aluksi pelotti mennä mutta sieltä sain todella hyviä ystäviä! ajan kanssa opin vaatimaan itselleni aikaa saada harrastaa. välillä tulee pitkiäkin taukoja mutta hermo lepää kun tietää että on olemassa jotain ihan vain minua varten. sinun täytyy nyt puhua miehellesi. pakotat hänet keskittymään sinunkin hyvin vointiisi! tai sitten palaat töihin, kouluun
pääsisit ainakin kotoa pois?!