Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita naisia jotka on luokiteltu rumiksi kanssaihmisten toimesta?
06.03.2016 |
Tuntuu että en saa samanlaista ihmisarvoista kohtelua ja kunnioitusta, koska ulkonäköni ei vastaa yleisiä kauneusstandardeja. Nyt en puhu edes mistään tavallisuudesta, vaan siitä että kasvot ovat keskivertoihmisen kasvoja huomattavasti rumemmat/oudon näköiset jopa siinä määrin, että se herättää muiden ihmisten huomion negatiivisella tavalla.
Joku varmasti tulee tähän ketjuun sanomaan että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö ja että minulla ei ole oikeita ongelmia, mutta totuus on että kyllä se ulkonäkö vaikuttaa niin moneen asiaan elämässä, ettei sitä voi vain sivuuttaa jonakin vähäpätöisenä ja merkityksettömänä asiana.
Luulen oikeasti että elämäni olisi ihan erilaista, jos olisin syntynyt viehättäväksi. Enkä nyt tarkoita välttämättä mitään huippumalli-tasoa, vaan sitä että olisi edes ihmisen näköinen. Minun on mahdotonta saada seurustelukumppania, ihmiset yleisesti ottaen välttelevät seuraani, olen todella yksinäinen ja pahinta tässä kaikessa on se itseinho, jota tunnen joka ikinen päivä.
En todellakaan usko että epäviehättävä ihminen voi oppia tykkäämään peilikuvastaan, olen yrittänyt sitä niin monta kertaa ja se on silkka mahdottomuus koska ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti, biologisista syistä ohjelmoitu olemaan viehättyneitä fyysisestä kauneudesta. En tiedä mitä tekisin tämän asian kanssa, se painaa mieltäni todella paljon, olen harkinnut jopa itsemurhaa tämän asian takia. Onko täällä kohtalotovereita, jotka voisivat kertoa oman tarinansa ja jakaa kokemuksensa?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti jotkut täällä ei ole nähnyt rumaa ihmistä? Siis sellaista että on sellaisen nähtyään ajatellut mielessään että "hitsi kun on ruma"? En usko ollenkaan ja kuitenkin ihmiset aina puhuvat rumuudesta ja keskustelevat eri ulkonäköihanteista ja sitten kun tulee puhe tästä aiheesta niin kaikki alkaa hokemaan niitä kliseisiä korulauseita tyyliin, kaikki on kauniita omalla tavallaan ja kukaan ei ole ruma jne. Kun me kaikki tiedetään ettei tuo pidä paikaansa, miksi näistä asioista ei voida puhua niiden oikeilla nimillä, vaan asia yritetään lakaista maton alle, vähättelyllä ja kieltämisellä? Onko tämä aiheena jotenkin tabu? En halua kuulostaa ilkeältä mutta liiallinen poliittinen korrektius ei ikinä auta yhtään ketään.
Minä en ole tavannut koskaan ketään, joka olisi mielestäni ruma. En miestä en naista. Mutta monista ihmisistä on tullut mielestäni rumia kun heidän käytöksensä on paljastunut. Ilkeä, ylimielinen , röyhkeä ja narsistinen. Ihmisen sielun tila rumentaa ihmisen täysin, siihen ei auta kaunis ulkonäkö tai plastiikkkakirurgi. Kun sisältö on pahuutta, ilkeyttä se mädäntää ulkonäön myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksia eilisillalta baarista. Paikalla minä, hyvännäköinen kaverini ja kaverin mallitasoa ulkonäöltään oleva kaveri. Miehet tietty huomioivat vain tätä kauneinta. Hyvännäköinen kaverini ahdistui tästä ja manasi että ärsyttävää olla tuon kanssa baarissa kun se saa kaiken huomion. No, taviksena minä olen tottunut siihen, että olen miehille ilmaa, että saan osakseni halveksuvia mulkaisuja, että miehet yrittävät jollain tavalla saada minut pois paikalta jotta pääsevät lämmittelemään kaveriani, että miehet eivät katso päinkään eivätkä tervehdi (porukkaan tunkiessaan), mutta hyvännäköiselle kaverilleni oli järkytys joutua tavallisen naisen asemaan.
Kauniit naiset tuskin ymmärtävätkään kuinka erilainen paikka maailma on ei-niin-hyvännäköisille naisille. Kauniille naisille miehet lirkuttelevat, yrittävät hauskuuttaa, ostelevat juomia, pyytelevät puhelinnumeroa, hymyilevät ja ovat kivoja. Monet naiset virheellisesti kuvittelevat, että miehet kohtelevat kaikkia naisia tällä tavalla, mutta eihän se ole ollenkaan niin. Sama mies, joka lirkuttelee nätille tytölle työntää surutta ei-niin-hyvännäköisen naisen pois tieltään tokaisten "painu vi*tuun luuska". Ei-niin-hyvännäköiselle naiselle ei availla ovia, miestarjoilija ei hymyile, miespuolinen taksikuski ei auta matkalaukkujen kanssa, kukaan ei koskaan kehu tai ole kiinnostunut, ei todellakaan tule treffipyyntöjä ja baarissa miehet ovat erittäin tympeitä, tönivät ja haukkuvat ja pyrkivät kaikin keinoin osoittamaan ilmeillään ja eleillään, että häivy. Miesten huomio on aina 100% seurueen kauneimmassa, muita porukan naisia ei tosiaan tervehditä, heihin päin ei katsota, heille ei puhuta.
Varmaan siis aika samanlaista kuin ei-niin-hyvännäköisen miehen elämä. Suorastaan naurattaa kun joku kaveri aina joskus kehottaa minua hankkimaan miehen tai esim. baarissa lähestymään jotakuta miestä. Olen jo 30+ ikäinen ja kun en minä miehiä vetänyt puoleeni kakskymppisenäkään, ja silloin kun olen jollekin miehelle baarissa erehtynyt puhumaan niin on nostettu nokka pystyyn, tuhahdettu ja lähdetty pois paikalta, niin miten minä nyt kolmekymppisenä a) voisin saada miehen ja b) haluaisin miehen. Miehet eivät ole tuoneet elämääni minkäänlaista positiivista sisältöä koskaan, joten miksi haaskaisin heihin aikaani.
Olemme kohtalotoverit. Sinä ja minä. Samoin on minuakin kohdeltu. Monet kerrat.
Vierailija kirjoitti:
Olemme kohtalotoverit. Sinä ja minä. Samoin on minuakin kohdeltu. Monet kerrat.
Ns. normaalit ihmiset eivät jostain syystä halua myöntää että ilmiö on olemassa. Olen joskus kaverien puhuessa jostain "ihanasta ja kivasta" miehestä kertonut miten kyseinen mies kohtelee minua, mutta saan kuulla vian olevan asenteessani. Että olen vain negatiivinen. En sitten tiedä miten siitä että mies tulee paikalle, katsoo lävitseni, ei tervehdi, ottaa tuolini ja yrittää blokata minut pois paikalta kääntämällä mulle selkänsä ja asettumalla minun ja kaverini väliin ja mulkoilee kiukkuisesti jos yritän huomauttaa, että hei niin mä istuin tässä, saa jotain positiivista..Suurimmalle osalle naisia ns. laatumiehen huomio vain on niin tärkeää, että ei haittaa jos mies on vähempiarvoisia kohtaan tyly ja inhottava. Itseasiassa joidenkuiden itsetuntoa myös selvästi nostattaa se, että saavat paistatella miehen huomiossa. On kiva näyttää seuraneitihaaremille kuka onkaan se alfanaaras.
Kokemuksia eilisillalta baarista. Paikalla minä, hyvännäköinen kaverini ja kaverin mallitasoa ulkonäöltään oleva kaveri. Miehet tietty huomioivat vain tätä kauneinta. Hyvännäköinen kaverini ahdistui tästä ja manasi että ärsyttävää olla tuon kanssa baarissa kun se saa kaiken huomion. No, taviksena minä olen tottunut siihen, että olen miehille ilmaa, että saan osakseni halveksuvia mulkaisuja, että miehet yrittävät jollain tavalla saada minut pois paikalta jotta pääsevät lämmittelemään kaveriani, että miehet eivät katso päinkään eivätkä tervehdi (porukkaan tunkiessaan), mutta hyvännäköiselle kaverilleni oli järkytys joutua tavallisen naisen asemaan.
Kauniit naiset tuskin ymmärtävätkään kuinka erilainen paikka maailma on ei-niin-hyvännäköisille naisille. Kauniille naisille miehet lirkuttelevat, yrittävät hauskuuttaa, ostelevat juomia, pyytelevät puhelinnumeroa, hymyilevät ja ovat kivoja. Monet naiset virheellisesti kuvittelevat, että miehet kohtelevat kaikkia naisia tällä tavalla, mutta eihän se ole ollenkaan niin. Sama mies, joka lirkuttelee nätille tytölle työntää surutta ei-niin-hyvännäköisen naisen pois tieltään tokaisten "painu vi*tuun luuska". Ei-niin-hyvännäköiselle naiselle ei availla ovia, miestarjoilija ei hymyile, miespuolinen taksikuski ei auta matkalaukkujen kanssa, kukaan ei koskaan kehu tai ole kiinnostunut, ei todellakaan tule treffipyyntöjä ja baarissa miehet ovat erittäin tympeitä, tönivät ja haukkuvat ja pyrkivät kaikin keinoin osoittamaan ilmeillään ja eleillään, että häivy. Miesten huomio on aina 100% seurueen kauneimmassa, muita porukan naisia ei tosiaan tervehditä, heihin päin ei katsota, heille ei puhuta.
Varmaan siis aika samanlaista kuin ei-niin-hyvännäköisen miehen elämä. Suorastaan naurattaa kun joku kaveri aina joskus kehottaa minua hankkimaan miehen tai esim. baarissa lähestymään jotakuta miestä. Olen jo 30+ ikäinen ja kun en minä miehiä vetänyt puoleeni kakskymppisenäkään, ja silloin kun olen jollekin miehelle baarissa erehtynyt puhumaan niin on nostettu nokka pystyyn, tuhahdettu ja lähdetty pois paikalta, niin miten minä nyt kolmekymppisenä a) voisin saada miehen ja b) haluaisin miehen. Miehet eivät ole tuoneet elämääni minkäänlaista positiivista sisältöä koskaan, joten miksi haaskaisin heihin aikaani.