Lapsen isä haluaa yhtäkkiä alkaa olemaan oikeasti isä.

Niin joo, ja toi oli hyvä ehdotus pyytää lastenvalvojalta apua asiassa! Vaikka ihan ensin varmaan tapaan miehen ihan kaksinkesken.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sillä on varmaan uusi naisystävä, jolle on kertonut lapsesta. Ja naisystävä kiinnostunut tutustumaan lapseen: pitää kamalana sitä, ettei miesystävä ole missään tekemisissä lapsensa kanssa.

Se voi feikata eli esittää uudelle misulle hyvää isää, mutta on myös mahdollista, että tuo uusi misu on iskenyt kyntensä sinun lapseen. Kokemusta on, oikeudessa leivottiin samanlaisesta isästä huoltaja, koska oli niin hieno uusi vaimo. Papereissa todettiin, ettei minussakaan ollut mitään vikaa. uusperheellä oli omakotitalo, mulla vaan kolmio. Painoa ei annettu sille, että mies oli tavannut tätä ennen lasta kerran vuodessa ja silloinkin vanhempiensa avustamana. Eli suuri varoitus nyt sulle.

Mun yhdelle sukulaiselle kävi samoin. Isä alkoi tavata lasta joka toinen viikonloppu. Heillä kaikki meni hyvin ja lapsi oli onnellinen, kun hänelläkin oli isä. Tästä on jo useampi vuosi ja lapsella on nykyään isän luona sisarpuolikin. Toivottavasti teille käy yhtä hyvin.

Isyys kannattaa selvittää halusitpa sinä sitä taikka et. Se tehdään lapsen takia. Ei sillä perusteella, mitä arvellaan miehen tekevän isyytensä kanssa.Lapsella on oikeus ja miehelllä ja naisella velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla tosi varovainen. Täällä oli ihan karsea juttu viime vuonna samanlaisesta tapauksesta, jossa aiemmin ei mitään kiinnostusta lastaan kohtaan osoittanut isä yhtäkkiä vaatikin saada alkaa tavata alle parivuotiasta lastaan (vai olikohan jopa juuri vuoden täyttänyt, en muista). Äidistä tuntui kamalalta antaa pieni lapsi ventovieraalle, varsinkin kun lapsi itki lohduttomasti sinne mennessään ja sieltä tultuaan. Kunnes sitten viimeisellä kerralla lapsen tultua isältä ja tämän uudelta tyttöystävältä lapsen vaipassa oli verta. Äiti vei lapsen lääkäriin, jossa melko sanatarkasti "kokeneella lääkärillä oli kyyneleet silmissään lapsen tutkittuaan". Ole oikeasti varovainen.

Jotain urbaanilegendaa vain. Ei kaikkea tarvitse uskoa.

Ehkä mies on kasvanut aikuiseksi, tai tuntee olonsa yksinäiseksi kun hänellä ei oo ketään.

Toisaalta vaikka isyys tunnustetaan, voit silti päättää yksin lapsen asioista. Kannattaa olla tarkkana näissä juridisissa asioissa.

Lapselle ois toki tärkeää saada tietää kuka on isä, ilman muuta se on lapsen oikeus.

Minä tiedän jopa tapauksen jossa mies ei ollut ensin millään lailla kiinnostunut lapsesta, ei kertonu asiasta kellekään, edes vanhemmilleen. Tultuaan joidenkin vuosien päästä katumapäälle päätyi monien mutkien kautta lopulta naimisiin lapsen äidin kanssa ja nykyisin heillä on jo useampi lapsi. No tuossa tapauksessa isä oli ollut todella nuori, alle 20 v, eli täysin keskenkasvuinen isäksi tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla tosi varovainen. Täällä oli ihan karsea juttu viime vuonna samanlaisesta tapauksesta, jossa aiemmin ei mitään kiinnostusta lastaan kohtaan osoittanut isä yhtäkkiä vaatikin saada alkaa tavata alle parivuotiasta lastaan (vai olikohan jopa juuri vuoden täyttänyt, en muista). Äidistä tuntui kamalalta antaa pieni lapsi ventovieraalle, varsinkin kun lapsi itki lohduttomasti sinne mennessään ja sieltä tultuaan. Kunnes sitten viimeisellä kerralla lapsen tultua isältä ja tämän uudelta tyttöystävältä lapsen vaipassa oli verta. Äiti vei lapsen lääkäriin, jossa melko sanatarkasti "kokeneella lääkärillä oli kyyneleet silmissään lapsen tutkittuaan". Ole oikeasti varovainen.

Muistan sen jutun. Onneksi ap:n lapsi on niin iso että että osaa kertoa jos kaikki ei ole hyvin isän luona.

Minustakin parasta tavata ensin kahdestaan miehen kanssa ja jutella rauhassa kasvokkain hänen toiveistaan ja odotuksistaan jne. Itse tsekkaisin tyypin facebookista/muualta somesta ja katselisin vähän millaista kuvaa antaa itsestään. 

Lastenvalvojan kauttahan tuo sitten menee jos virallisesti alatte isyyttä selvittämään ja tapaamisista sopimaan eli et ole yksin asiassa. Voit ihan hyvällä omallatunnolla sanoa että haluat jatkaa yksinhuoltajana kuten tähänkin asti ja että asiaa voidaan katsoa uudelleen vaikka viiden vuoden päästä, vieraalle ihmiselle sinun ei tarvitse antaa lapsesi huoltajuutta. Yksinhuoltajuus kun ei vaikuta tapaamisiin eikä estä miestä tutustumasta lapseen. Menee varmasti useampi kuukausi lyhyillä tapaamisilla (valvotuilla, esim sinun kanssasi tai sitten sosiaalitoimesta valvoja mukaan) ennen kuin voidaan edes ajatella että lapsi menisi isänsä luo yöksi. Eli olettaisin että mikäli kyse on päähänpistosta tai syystä a tai b muuten vaan lyhytaikaisesta kiinnostuksesta lapseen niin ehdit sen huomaamaan ennen kuin heille mitään varsinaista isä-lapsisuhdetta ehtii muodostumaan. 

Ei mitään isyystestiä ainakaan tässä vaiheessa. Sano tuolle että ottaa kuukauden päästä uudestaan yhteyttä jos on vielä samaa mieltä. Jos on niin tiedät että ainakin muutaman viikon on miettinyt asiaa. Sitten varovaisesti tutustumaan puolin ja toisin. Lapselle olisin alusta asti rehellinen. Tuon ikäinen ymmärtää jo niin paljon. Huoltajuutta en lähtisi jakamaan.

Meilläkin kävi noin, tosin huomattavasti nopeammassa mittakaavassa, mies tulikin katumapäälle "en halua kuulla asiasta mitään"-päätöksestä pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Kaikki oli siis tietenkin paljon helpompaa, koska lasta ei vielä ollut maailmassa.

Hetkeäkään en ole katunut, mies on hyvä isä ja lapsi (nyt 2v) jumaloi isäänsä. Meidän välit on ok, tullaan toimeen ja asiat sujuu, säännöllisen epäsäännöllisesti tulee jotain pientä kärhämää mutta niitä kaiketi tulee joissakin ydinperheissäkin. Minulle on tärkeintä, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja todella nauttii isänsä seurasta, puhuu usein isästään ja innolla lähtee tämän luokse.

Suosittelisin siis minäkin, että tapaa miestä ihan kahden kesken, jutelkaa rauhassa ja tutustukaa, keskustelkaa asioista. Jos mies oikeasti, vilpittömästi haluaa olla lapsen elämässä, hän kyllä käy myös "tylsät" vaiheet läpi eli nämä puuduttavat keskustelut ja "tenttaamiset" eikä odota, että on yhtäkkiä jo "isolle" lapselle tuttu ja 100% isä ja vie kermat kakusta.

Huoltajuutta ei tarvitse muuttaa, minullakin on yksinhuoltajuus (ja tulee aina olemaankin) vaikka isä on aktiivisesti elämässä mukana - ei hän ole huoltajuutta koskaan edes pyytänyt. Meilläkin on siis isyystesti tehty eli hänellä on kaikki oikeudet lapseen kuitenkin vaikkei huoltaja olekaan.

Huomenta vaan ja kiitos kaikille asiallisista kommenteista! Soittelin tuossa äsken miehelle ja sovimme että näemme jo huomenna kahvilassa. Lapsi viikonlopun siskoni luona serkkunsa kanssa leikkimässä, niin ei tarvitse miettiä lastenhoitajaa siksi ajaksi.. Empä tajunnut muuten kysyä, että tietääkö kukaan miehen suvusta tai kavereista lapsesta :D

Ap