Lue keskustelun säännöt.
Hahaa, naisillakin on vaikeuksia löytää miehiä
04.03.2016 |
Olenkin aina sanonut, ettei se voi naisillekaan mitään läpihuutohommaa olla kun niin moni tuntemani mies painii ongelman kanssa. Väittävät jopa, että isommissa kaupungeissa on miesten markkinat :O
Kommentit (438)
Kenellä niitä vaikeuksia miehen löytämisessä sitten olisi, jos ei naisilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kun tavalliset pullanaamat ei sytytä näitä naisia.
No, ei se tätä silti miksikään muuta. Vaikeutensa kullakin.
Tuohan koko artikkeli on valehtelua.
"Suomessa on lähes kaikissa ikäluokissa yhtä paljon miehiä kuin naisia, mutta he sijoittuvat pariutumisen kannalta väärin."
Alle 55v on jokaisessa ikäryhmässä enemmän miehiä kuin naisia.
Vierailija kirjoitti:
Kenellä niitä vaikeuksia miehen löytämisessä sitten olisi, jos ei naisilla?
Homomiehen laatima otsikko?
Vierailija kirjoitti:
Kenellä niitä vaikeuksia miehen löytämisessä sitten olisi, jos ei naisilla?
Hehee, olet oikea höpönassu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on. Olen itse akateemisesti koulutettu vasten tahtoaan paritta jäänyt, jo 41-vuotias suomalaisnainen.
Eikä ole ollut nirsouskaan vaivana, kuten usein väitetään, että ainoa syy naisen pariutumattomuuteen on kohtuuttomat odotukset miestä kohtaan. Mulla on aina ollut toiveena löytää vaan ihan tavallinen, mukava ja luonteeltaan kanssani yhteensopiva mies. Ei pituus-, koulutustaso- tai tulorajoja. Kovin pahoja henkilökohtaisia ongelmia en tosin ole hyväksynyt, esim. alkoholi- tai huumeongelmaa tai vakavaa mielisairautta (kerran yritin seurustella bipolaarihäiriöisen kanssa ja se oli yhtä helvettiä).
Olenko sitten ruma ja läski siiderivalas? No en. En nyt missikisoihin tai malliksi kelpaisi, mutta ihan tavallisen näköinen, meikattuna jopa kivan näköinen olen. 165 cm pitkä ja 53 kg painoa. Tyyliltäni semmoinen aika luonnollinen, eli ei mitään tekoripsiä, silikoneja tai platinablondia tukkaa eikä huipputreenattua fitnesskehoa.
Mutta niin vaan on ollut että minusta ei ole juuri kukaan mies joita olen deittaillut ollut kiinnostunut. Valinnanvaraa on miehille niin paljon, kauniimpia ja näyttävämpiäkin naisia. Samaa ongelmaa on useammalla tutullanikin, että ihan fiksut ok näköiset naiset ei vaan ole löytäneet miestä, vaikka yritystä on ollut.
Minä en ainakaan ole löytänyt itselleni kelpaavaa miestä, kun kriteerini ovat näin kovat: haluan älykkään kiltin miehen. Eipä ole löytynyt, vaikka olen koulutettu ja ihan kivan näköinen, vaikka pienikokoinen (lue: ei isoja rintoja) olenkin.
t. Nainen 27v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan koko artikkeli on valehtelua.
"Suomessa on lähes kaikissa ikäluokissa yhtä paljon miehiä kuin naisia, mutta he sijoittuvat pariutumisen kannalta väärin."
Alle 55v on jokaisessa ikäryhmässä enemmän miehiä kuin naisia.
Tuo oli enemmän semmonen ko. naisten omiin kokemuksiin ja havaintoihin perustuva juttu kuin tieteellinen artikkeli.
Naisten ongelma on se, että kouluttaudutaan korkealle ja vaaditaan mieheltä vähintään samantasoista koulutusta. En ole ikinä ymmärtänyt, että mikä siinä koulutuksessa on niin hienoa? Kyllä minulle tärkeämpää on, että mies on luonteensa puolesta minulle sopiva. Ihan sama, mikä koulutus on takana. Ei se koulutus takaa sitä, että se mies olisi joku kultakimpale. Ihan samalla tavalla koulutettu mies voi olla tyhmä, välinpitämätön, työnarkomaani ja pettävä sika. Minulle henkilökohtaisesti on tärkeämpää, että mies viettää aikaansa kanssani paljon. Mitään työnarkomaania ja jatkuvasti työn perässä matkustelevaa en ottaisi. Ja nämähän yleensä ovat niitä koulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan koko artikkeli on valehtelua.
"Suomessa on lähes kaikissa ikäluokissa yhtä paljon miehiä kuin naisia, mutta he sijoittuvat pariutumisen kannalta väärin."
Alle 55v on jokaisessa ikäryhmässä enemmän miehiä kuin naisia.
Totuuden nimissä miehistä toisaalta paljon isompi osa voidaan jättää pois ihan tavallisilta markkinoilta. Miehissä on kaikissa ikäryhmissä enemmän kotiinsa hautautujia, juoppoja, narkkeja, rikollisia, peruskouluun uransa lopettaneita jne. Nämä tasaavat mukavasti tilannetta kentällä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan ole löytänyt itselleni kelpaavaa miestä, kun kriteerini ovat näin kovat: haluan älykkään kiltin miehen. Eipä ole löytynyt, vaikka olen koulutettu ja ihan kivan näköinen, vaikka pienikokoinen (lue: ei isoja rintoja) olenkin.
t. Nainen 27v.
Miehet eivät välitä naisten koulutustasosta, joten se korkea koulutus ei ole mikään plussa miehille. Kaikki naiset nyt väittävät itseään ihan kivannäköisiksi. Mutta ei sillä ole väliä, kun miehiä kiinnostaa sellainen hymyilevä, paljon naurava sosiaalinen nainen. Se on ihan sama, vaikka näyttäisit Sara Chafakilta, mutta jos et ole puhelias ja hymyile paljon, niin seinäruusuksi jäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan ole löytänyt itselleni kelpaavaa miestä, kun kriteerini ovat näin kovat: haluan älykkään kiltin miehen. Eipä ole löytynyt, vaikka olen koulutettu ja ihan kivan näköinen, vaikka pienikokoinen (lue: ei isoja rintoja) olenkin.
t. Nainen 27v.
Miehet eivät välitä naisten koulutustasosta, joten se korkea koulutus ei ole mikään plussa miehille. Kaikki naiset nyt väittävät itseään ihan kivannäköisiksi. Mutta ei sillä ole väliä, kun miehiä kiinnostaa sellainen hymyilevä, paljon naurava sosiaalinen nainen. Se on ihan sama, vaikka näyttäisit Sara Chafakilta, mutta jos et ole puhelias ja hymyile paljon, niin seinäruusuksi jäät.
Kyl miähistä löytyy niitäkin jotka tykkää ujoista tai hiljaisemmista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan ole löytänyt itselleni kelpaavaa miestä, kun kriteerini ovat näin kovat: haluan älykkään kiltin miehen. Eipä ole löytynyt, vaikka olen koulutettu ja ihan kivan näköinen, vaikka pienikokoinen (lue: ei isoja rintoja) olenkin.
t. Nainen 27v.
Miehet eivät välitä naisten koulutustasosta, joten se korkea koulutus ei ole mikään plussa miehille. Kaikki naiset nyt väittävät itseään ihan kivannäköisiksi. Mutta ei sillä ole väliä, kun miehiä kiinnostaa sellainen hymyilevä, paljon naurava sosiaalinen nainen. Se on ihan sama, vaikka näyttäisit Sara Chafakilta, mutta jos et ole puhelias ja hymyile paljon, niin seinäruusuksi jäät.
Oman kokemukseni mukaan tuo on erittäin totta. Jos on ujo ja hiljainen, voi kelvata jos on sitä söpöllä, ujosti hymyilevällä tavalla, jos on erityisen kaunis. Mutta jos on vain keskiverto ulkonäöltä, totinen ja hiljainen, niin ihan yksin saa olla. Ja jos on oikein totinen niin myös kaunis voi jäädä ilman miesseuraa. Esim. itselläni on työkaveri joka on kauneimpia naisia joita tiedän, mutta hän on vakavaluonteinen introvertti, eikä ole miestä löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naislääkärillä tai asianajajalla pitää olla vähintään joku maisteritason mies kun mieslääkärille kelpaa kaupan kassa ja mies DI.lle kelpaa siivooja. Toisinpäin on sulaa mahdottomuus. Ellei sitten olla tavattu jo peruskoulussa ja toinen valitsi amiksen ja toinen lukion ja siitä toinen töihin ja toinen lääkikseen.
Juuri tämän vuoksi kannustankin nuoria miehiä duunipaikallani pysymään poikamiehenä mahdollisimman pitkään. +30-vuotiaana jopa niille entisille nörteille aukeaa sellaiset kyntömaat etteivät ole voineet kuvitellakaan. Eikä tarvitse takertua ensimmäiseen kohdalle osuvaan, nurkan takana riittää ja todnäk parempaa...
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan ole löytänyt itselleni kelpaavaa miestä, kun kriteerini ovat näin kovat: haluan älykkään kiltin miehen. Eipä ole löytynyt, vaikka olen koulutettu ja ihan kivan näköinen, vaikka pienikokoinen (lue: ei isoja rintoja) olenkin.
t. Nainen 27v.
Annas kun arvaan: Olit nuorena sellainen nainen jolle kaikki oli hirveän "vaikeaa". Ts. jos mies pyysi kahville niin et oikein voinut kun sillä oli rasvainen tukka tai rako hampaiden välissä tai nolo paita tai tilanne oli vain aina väärä kun olit kirjastossa lukemassa tai salilla treenaamassa tai koululla opiskelemassa. Etkä miehiä etsimässä. Ja sitten selittelit itsesi jotenkin ulos kaikista näistä tilanteista. Ei se mitään, kaltaisiasi on tämä maa täynnä.
Itse viehätyn vakavan ja vihaisen näköisistä naisista.
Olen normaali ja opiskelen korkeakoulussa...
Olen luovuttanut miehen löytämisen suhteen :) Olen korkeakoulutettu, suuressa kaupungissa asuva nuori nainen. En kykene muuttumaan ulkonäöllisesti paremmaksi (olen kasvoiltani perusnätti, siro, keskipituinen, hyvin pukeutuva ja laittaudun), persoonaani olen kehittänyt ja lopulta todennut, että olen arvokas ja hyvää seuraa itselleni sekä ystävilleni. Olisin halunnut miehen, joka olisi kanssani samantasoinen, ainoa millä ei ole väliä minulle koskaan ollut on juuri koulutustaso.
Nro 7 kirjoitti asiaa. Jokainen mies, jota olen tapaillut on myöhemmin paljastunut samanaikaisesti paria muutakin naista tapailleeksi mieheksi, joka helposti sai valita naisista sen kauneimman ja fiksuimman itselleen.
Vuosien tapailuryityksen jälkeen tunnistan itseni artikkelista, että lopulta olo on se ettei tosiaan miehille kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan ole löytänyt itselleni kelpaavaa miestä, kun kriteerini ovat näin kovat: haluan älykkään kiltin miehen. Eipä ole löytynyt, vaikka olen koulutettu ja ihan kivan näköinen, vaikka pienikokoinen (lue: ei isoja rintoja) olenkin.
t. Nainen 27v.
Annas kun arvaan: Olit nuorena sellainen nainen jolle kaikki oli hirveän "vaikeaa". Ts. jos mies pyysi kahville niin et oikein voinut kun sillä oli rasvainen tukka tai rako hampaiden välissä tai nolo paita tai tilanne oli vain aina väärä kun olit kirjastossa lukemassa tai salilla treenaamassa tai koululla opiskelemassa. Etkä miehiä etsimässä. Ja sitten selittelit itsesi jotenkin ulos kaikista näistä tilanteista. Ei se mitään, kaltaisiasi on tämä maa täynnä.
En ole tuo lainattu, vaan 10 vuotta vanhempi paritta jäänyt nainen. Ja täytyy sanoa että tavallaan tuossa on perää. Nimittäin, jotenkin nuorena ajattelin että miestä ei tarvitse etsiä, että sellainen jossain vaan arjen tiimellyksessä automaattisesti tulisi vastaan kuin kohtalon ohjaamana, ja jossain vaiheessa tulisi tunne "tämä on se oikea". Äitini ja isäni olivat tavanneet sellaisella tavalla, ilman että kumpikaan etsi ketään, joten kuvittelin että niin se menee.
Vaan ei mennyt. Aika harvoin tuli ketään kiinnostuneita, kun ei käynyt missään tapaamispaikoissa kuten baareissa tai deiteillä. Ja silloin kun tuli, niin tosiaan, kun ei tullut miehestä heti oloa että hän olisi jotenkin oikea, niin tylytin tyypin pois "kimpustani". Alitajuisesti kun odotin että tulee joku, joka vie jalat alta heti. Vasta yli 30-vuotiaana tajusin että ne muuthan ihan oikeasti ETSII aktiivisesti puolisoita, ja nykyään taitaa olla harvinaisempaa että se etsimättä löytyy, kotona istuen ja töissä käyden. Parhaat ja kauneimmat vuoteni siis tavallaan tuhlasin pariutumismielessä.
Niin, kun tavalliset pullanaamat ei sytytä näitä naisia.