Yläkerran lapsi juoksee, huutaa, kiljuu, rääkyy, hyppii seinille eikä vanhemmat välitä, mitä teen?

Koska ennenvanha on nyt niin suosittua, muistutan, että myös lastenmurhia tapahtui paljon enemmän noina ihanina aikoina. Tilastofakta. Ei ollut vaan tätä laatumediaa repostelemassa niitä pitkin kyliä. Joka kerta meinaa pää poksahtaa kun tulee joku perhemurhatapaus uutisointiin ja keskusteluissa märehditään miten on niin nykyvanhemmuus kateissa ei vaan ennenvanhaan!

Vierailija kirjoitti:

Minun ehdotus kirjoitti:

Minä ajattelin ainakin tehdä näin kun mikään ei näytä auttavan, että nauhotan sitä naapurin lasten kirkumista ja huutoa ja juoksua joka kuulostaa siltä että lapsi juoksee pakoon jotain ikävää, lataan sen YouTubeen jonne kirjoitan talon osoitteen ja kerron että tällaista tuolta perheen asunnosta kuuluu ja laitan siitä YouTube-linkistä mainoksen meidän rappukäytävään. Sitten kerron medialle että tämä on uusi tapa saada riehuva kasvatustaidoton perhe hiljenemään kun nauhoittaa niitä ja nolaa ne YouTubessa, ja sitten koko Suomi tietää millaisia vanhempia ne ovat :DDD

Ja sitten sä saat syytteen siitä nolaamisesta. Ka sä nimittäin tajuat ettei tollanen julkinen nolaaminen ole sallittua. Perhe jatkaa mölisemistään ja nauraa matkalla pankkiin.

Minähän se matkalla pankkiin nauran kun YouTube video saa monta sataa tuhatta uteliasta katsojaa ja minä mainostuloja. Perhe saa korkeintaan sen itse aiheuttamansa huonon maineen, kuka semmoista rupusakkia lähtisi edes oikeudessa puolustamaan? Ei ainakaan minun tuntemani juristit :D

Kuulin jostain että joku mummo oli vienyt kutomansa paksut villasukat yläkerran perheelle jottei niiden kantapäät pitäisi niin kovaa meteliä :DDD Ihan paras!

Vierailija kirjoitti:

Juu en tiedä.. Munkin seinänaapurissa on joku 2-3v muksu, joka huutaa aivan jatkuvasti, jopa yöllä. Ei sillä edes ole mikään hätä. "Mä haluuu-uu-uun pillimehun!!!!". Vanhemmat eivät ilmeisesti edes yritä hiljentää sitä. Mitenköhän niille saisi hommattua häädön..

Just oli uudet hienot ohjeet lastenkasvatukseen ja ohjeissa käskettiin jättämään turhat narinat huomiotta. Pillimehun haluaminen ei ole hätätilanne, siihen on todennäköisesti vastattu normaalilla puheäänellä ei ja selitys miksi ei juoda pillimehua koko ajan. Sen jälkeen ei reagoida ulinaan ja sen pitäisi loppua. Ai kun kivaa naapureille, mutta ehkä se lapsi oppii joskus.

Vierailija kirjoitti:

Koska ennenvanha on nyt niin suosittua, muistutan, että myös lastenmurhia tapahtui paljon enemmän noina ihanina aikoina. Tilastofakta. Ei ollut vaan tätä laatumediaa repostelemassa niitä pitkin kyliä. Joka kerta meinaa pää poksahtaa kun tulee joku perhemurhatapaus uutisointiin ja keskusteluissa märehditään miten on niin nykyvanhemmuus kateissa ei vaan ennenvanhaan!

Siis ennätysmäärä perhesurmia tapahtui Suomessa viime vuosina, oliko peräti 10-12 kpl reilun vuoden aikana?! Sehän on maailmanennätys väkilukua kohti, siksi Suomi sai perheväkivaltaisen maan maineen tuolla ulkomailla.

Siis onko tuommoinen järkyttävän kuuloinen ja tajuntaan menevä hengenlähtö & kauhuelokuvakirkuminen normaalia lasten leikkiä tänä päivänä?

En ole kuullut sellaista aiemmin täällä Suomessa enkä ulkomailla eri maissa vuosia asuessani. Nyt sitä kuulee harva se päivä, niin ostareista kotipihaan kuin naapuriasunnoistakin. Tottakai siinä tulee ekana mieleen että lapsi on häiriintynyt koska sitä kohdellaan kaltoin kotona!

Vierailija kirjoitti:

Joo laita vaan karkkeja postiluukkusta ja odottele sitten kun se lapsi tukehtuu niihin. Et voi mistään tietää millaisia nameja tuon ikäinen osaa syödä tai onko allergioita. Hullu.

Siinäpä tajuaisivat ainakin lähteä muualle asustelemaan kun naapurit on niin ilkeitä että tarjoavat nameja! ;D

Lapset ja lasten äänet kuuluvat elämään, ei siinä mitään. Ymmärrän, että seinänaapurin pikkuvauva itkee joskus yöt läpeensä ja sitä varten mulla on korvatulpat, ei siinä mitään. Varsinkin kesäaikaan lapset riekkuvat pihalla ja pitävät välillä kaameaa mekkalaa, ei siinä mitään, lasten kuuluukin leikkiä.

---

Mutta sitä mä en jumankauta ymmärrä, minkä takia tämä yksi samassa rapussa asuva tenava saa ravata parinkin tunnin ajan jatkuvasti alaoven ja asunnon oven välillä paiskoen ovia ja huutaen samalla kurkku suorana kuin palosireeni (huutaa siis ihan iloisena vaan huutamisen ilosta). -.- Kakaralla (ikää ehkä noin 5 vee) on myös tapana aina välillä harrastaa ovikellopimpotusta: aloittaa ylimmästä kerroksesta ja rämpyttää jokaisen asunnon ovikelloa edeten aina pohjakerrokseen saakka. Ja sitten nauraa rätkättäen juoksee roskiskatokseen penkomaan roskia. O.o

---

Kerran mulla meni totaalisesti hermot tähän herranterttuun. Koskaan en ole kuullut, että vanhemmat yrittäisivät mitenkään komentaa tätä mukeloa, joten päätin tehdä sen itse. Menin rappukäytävään ja nappasin tätä kersaa hartioista kiinni ja ilmaisin varsin selvästi, että tämä ovikellojen rämpyttäminen ei vaan kertakaikkiaan ole ok. Alkoi karmea parkuminen ja arvatenkin tämä pikkuenkeli meni kertomaan äidilleen, että paha täti kiusaa häntä. Kersan riehumiseen tällä mun puuttumisella ei ollut tietenkään mitään vaikutusta.

---

Kiitos kun sain avautua. :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla alkaa aina päänsärky kun tuo yläkerran naapurin poikalapsi alkaa metelöimään. Lamppukin tärisee katossa kun kuulostaa siltä että juoksee sisällä kengät jalassa. Välillä kuulostaa myös siltä että lapsi juoksee päin seinää kun kuuluu kova tömähdys ihan kuin joku isompi seinähylly heilahtaisi ja sitten alkaa kamala rääkyminen ja ulvominen joka saattaa kestää puoli tuntia putkeen. Tämä koko metelöintiprosessi kestää tuntikausia, joskus päiväsaikaan kuten nyt, mutta useimmiten klo 17-22 välillä.

Vaikea tehdä täältä kotoa töitä kun tuon huuto ja töminä kuuluu konferenssipuhelun läpi ulkomaille asti, noloa!

Voi jopa olla niin että vanhemmat jättävät sen yksin kotiin, kun kukaan ei näytä sitä yhtään komentavan! Sieltä ei kuulu koskaan aikuisen ääniä, muuta kuin jääkiekkopelien aikaan joku köriläskuoro joka huutaa "jeeee" jos Suomi tekee maalin.

Lapsi ei koskaan pääse pihalle muiden kanssa leikkimään, kertoi eräs naapuri, tuokin minun mielestäni aika outoa kuviota että lasta raahataan pihalla vain edestakaisin autolle vaikka meillä on piha leikkimistä varten ja jota pystyy valvomaan isoista ikkunoista.

Mitä teen?

Käynkö pudottamassa postiluukusta karkkia, sellaisissa käärepapereissa jotka vaikea saada auki jotta sillä olisi jotain muuta puuhaa vähäksi aikaa? Vai pitäisikö tuosta ilmoittaa jollekin jos vanhemmat tosiaan jättää yksin tai antaa lapsen riehua kuin mielipuoli? En ole koskaan kuullut vastaavasta enkä kehtaa enää kutsua ketään kylään, yritän järjestää tapaamiset kaupungille kahviloihin jne. Asumme omistusasuntotalossa mutta veikkaan että tuo asunto on vuokrattu eteenpäin heille sillä en nähnyt kenenkään uusien asukkaiden nimiä listoilla viime yhtiökokouksessa.

Hyviä neuvoja, kiitos?

Eiköhän tuo valtaisa meteli sitten häiritse muitakin ja heistä tehdään häiriöilmoitus, jonka voit tehdä sinäkin. Sellaisen voi tehdä myös omistusasunnossa.

Entäpä jos vanhemmat juttelevat lapselle jolloin se ei teille kuulu, vaikka huuto kuuluukin? Mitäpä jos lasta vaan harmittaa ja reagoi vahvasti ja äiti tai isä siellä kovasti pitää lasta sylissä ja odottaa, että lapsi rauhoittuu, jotta hänelle voi selittää asioita kun kuuntelee?

On sata kertaa parempi antaa lapsen huomata ettei kiukuttelulla saa periksi ja palkita hiljaiseksi karkilla, jotta lapsesta kasvaa tervejärkinen lapsi ja myöhemmin aikuinen. Tulisiko hyvä kasvatus feidata ja oikaista siitä mistä aita on matalin vain siksi, että päiväaikaan naapurin frouvan bisnespuhelut kärsii? Kannattaa hankkia erillinen toimisto.

Mitäpä jos teillä on asunnossa huonot äänieristeet? Tai onteloelementit muuttavat ääniä niin, että ne todella saattaa kuulostaa siltä kuin asia tapahtuisi vieressä?

Tuo lapsen ulkoilutus on silkkaa provon tuottamista sillä ethän voi tietää jos lapsi viedään esimerkiksi puistoon! Ei kaikki tykkää ulkoilla taloyhtiöiden pihassa juurikin tuollaisten kyylien vuoksi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lapsia juoksuteltiin leikkikentillä niin ettei ne jaksaisi enää juosta kotona koska niillä oli virta vähissä.

Tämän päivän vanhemmat on niin patalaiskoja että makaavat sohvalla samalla kun antavat lasten juosta kerrostaloasunnossa ja häiritä muita maksavia asukkaita. Ihmeisesti monilta vanhemmilta mennyt myös korvista kuulot kun eivät tajua millaista mökää pentunsa pitävät??!

Ennenvanhaan lapset juoksivat ulkona pihoilla ja puistoissa ihan itsekseen. Meillä oli nuorin 3 vuotias ja vanhin lähenteli täysi-ikää kun pelattiin pihoilla. Kukaan ei kieltänyt leikkimistä, maailma oli turvallisempi ja jokainen ohikulkeva aikuinen auttoi tarvittaessa. Yhteisöllisyys oli pikkuisen erilaista vaikka tästä ei niin monta (kymmentä) vuotta olekaan.

Olen syntynyt 70-luvun alussa. Muistan kun ollessani 6-vuotias, saman talon kaverit pimpottivat ovikelloa lauantaiaamuna ja kertoivat, että kuulemma joku on jäänyt junan alle siinä lähellä. En edes puuroa loppuun syönyt, kun jo me, alle kouluikäinen pentulauma ylitettiin autotie ja juostiin metsän läpi n. 500 metrin matka radan varteen ihmisruumiin palasia etsimään. Yhtään aikuista ei ollut mukana. Mitään ei löydetty, ja siellä radan varrella olevat poliisit ja palomiehetkin vain käskivät meitä menemään muualle heitä häiritsemästä. 😉 Se ei huolettanut tai hämmästyttänyt ketään, että kulmakunnan kakarat 3-vuotiaista teini-ikäisiin oli siellä ilman vanhempien valvontaa pällistelemässä.

Tämä tapahtui siis 70-luvulla Vantaalla suunnilleen niillä tienoin, jossa nykyisin on Koivukylän juna-asema. Tuohon aikaan oli myös ihan normaalia jättää vauvat vaunuihin nukkumaan kaupan ulkopuolelle sillä aikaa kun mamma itte kävi kaupassa. Nykyisin ei uskalleta jättää edes koiria siihen kaupan eteen odottamaan.

Meillä on samanlainen tilanne kuin AP:lla, mutta lapsia on kolme: 2 poikaa ja näitä vähän pienempi tyttö. Ovat alle kouluikäisiä. Juokseminen, tömistely, tavaroiden viskominen, patterien hakkaaminen, aivan järjetön kiljuminen alkaa heti siinä klo 6-7 maissa aamulla ja sitä jatkuu joskus jopa keskiyön kieppeille asti. Ei ole mitään epäilystä siitä, milloin tämä perhe EI ole paikalla. Hiljaisuus on silloin jotain aivan käsinkosketeltavaa. 

En tiedä mikä meno on arkena kun olen töissä, mutta viikonloppuna tuntuu että yläkerrassa ei ole hetkeäkään hiljaista.

Kuten AP:llakin, vaikuttaa siltä, että perheen äiti ei saa lapsiaan kuriin. Heillä on ilmeisen vapaa meininki. Isäpappa on joskus harvoin kotona, silloin kuuluu selvästi että lapsille yritetään pitää hieman kuria.

Olen aivan ymmälläni tilanteesta. Vein heille joskus kirjeen, jossa kerroin tilanteesta ( = yläkerran äänet kuuluvat ihan kybällä alas ja häiritsevät), nimi ja puhelinnumero oli alla jos olisi jotain keskusteltavaa. Mutta tämä ei ole johtanut mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu en tiedä.. Munkin seinänaapurissa on joku 2-3v muksu, joka huutaa aivan jatkuvasti, jopa yöllä. Ei sillä edes ole mikään hätä. "Mä haluuu-uu-uun pillimehun!!!!". Vanhemmat eivät ilmeisesti edes yritä hiljentää sitä. Mitenköhän niille saisi hommattua häädön..

Just oli uudet hienot ohjeet lastenkasvatukseen ja ohjeissa käskettiin jättämään turhat narinat huomiotta. Pillimehun haluaminen ei ole hätätilanne, siihen on todennäköisesti vastattu normaalilla puheäänellä ei ja selitys miksi ei juoda pillimehua koko ajan. Sen jälkeen ei reagoida ulinaan ja sen pitäisi loppua. Ai kun kivaa naapureille, mutta ehkä se lapsi oppii joskus.

Ne Hesarin jutun ohjeet eivät olleet uusia vaan kymmeniä vuosia vanhoja. Niissä mielestäni tiivistyy yleiset väärät uskomukset lasten kasvatuksesta.

Itse pienen (2v) lapsen äitinä olisin vain iloinen, jos joku naapuri kertoisi jos häntä äänet häiritsevät. Meillä siis esim. pattereihin koskeminen ehdottomasti kiellettyä ja ns. "turha" huutaminen myös, mutta jos lapsi nyt joskus kiljaisee riemuissaan ja mölisee hetken omiaan, on se ihan ok minulle. Tämä on hänenkin kotinsa.

Juokseminenkin on ok, mikä tosin on vaikeaa asunnon pohjan takia (ei ole pitkiä suoria ;D), mutta seiniin ei törmäillä.

Ja viimeistään klo 20 on aina kuolemanhiljaista kun lapsi nukkuu.

Meillekin kuuluu välillä (asutaan alimmassa kerroksessa) kun yläkerrassa lapset kiljuvat/juoksevat, mutta ei ole tosiaankaan pitkiä aikoja joten en ole nähnyt aiheelliseksi siitä mitään sanoa - tämäkin tapahtuu yleensä ihan säädylliseen aikaan. Ja tapahtukoot, kyllä (tässä vanhassa kerrostalossa) väkisinkin lasten elämä kuuluu - välillä ja normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ehdotus kirjoitti:

Minä ajattelin ainakin tehdä näin kun mikään ei näytä auttavan, että nauhotan sitä naapurin lasten kirkumista ja huutoa ja juoksua joka kuulostaa siltä että lapsi juoksee pakoon jotain ikävää, lataan sen YouTubeen jonne kirjoitan talon osoitteen ja kerron että tällaista tuolta perheen asunnosta kuuluu ja laitan siitä YouTube-linkistä mainoksen meidän rappukäytävään. Sitten kerron medialle että tämä on uusi tapa saada riehuva kasvatustaidoton perhe hiljenemään kun nauhoittaa niitä ja nolaa ne YouTubessa, ja sitten koko Suomi tietää millaisia vanhempia ne ovat :DDD

Ja sitten sä saat syytteen siitä nolaamisesta. Ka sä nimittäin tajuat ettei tollanen julkinen nolaaminen ole sallittua. Perhe jatkaa mölisemistään ja nauraa matkalla pankkiin.

Minähän se matkalla pankkiin nauran kun YouTube video saa monta sataa tuhatta uteliasta katsojaa ja minä mainostuloja. Perhe saa korkeintaan sen itse aiheuttamansa huonon maineen, kuka semmoista rupusakkia lähtisi edes oikeudessa puolustamaan? Ei ainakaan minun tuntemani juristit :D

Hyvä jos sun kolmea sukulaista kiinnostaa sun videos 😄😄 voi LOL mitä ihmiset taas luulee itsestään. "Sataa tuhatta" 😂 Enkä edes ala sun "juristeista" 😂😂😂 ahhaha! Kiitos, taas tuli muutama lisävuosi elämää (ja naapureille meteliä naurusta 😉)

Ei ole normaalia lapsiperhe-elämää eikä ormaalia elämisen ääntä, että lasten kirkumiset ja jatkuva pauke ja töminä kuuluu monen tunnin ajan naapuriasuntoihin ja aikuisten kiroilu päälle. Kyllä tuommonen perhe on selvästi häiriöperhe ja se pitää saada ruotuun. Kerrostalossa kuuluu ottaa huomioon muutkin asukkaat! 

Ehdotan ap:lle, puhu asiasta muiden naapureiden kanssa ja tehkää yhteinen kirjallinen valitus isännöitsijälle. Eikä lasun tekeminenkään varmaan olisi pahitteeksi.

Lasten huutamista ihmetteleville tiedoksi, että päiväkodissa opitaan huutamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lapsia juoksuteltiin leikkikentillä niin ettei ne jaksaisi enää juosta kotona koska niillä oli virta vähissä.

Tämän päivän vanhemmat on niin patalaiskoja että makaavat sohvalla samalla kun antavat lasten juosta kerrostaloasunnossa ja häiritä muita maksavia asukkaita. Ihmeisesti monilta vanhemmilta mennyt myös korvista kuulot kun eivät tajua millaista mökää pentunsa pitävät??!

Ennenvanhaan lapset juoksivat ulkona pihoilla ja puistoissa ihan itsekseen. Meillä oli nuorin 3 vuotias ja vanhin lähenteli täysi-ikää kun pelattiin pihoilla. Kukaan ei kieltänyt leikkimistä, maailma oli turvallisempi ja jokainen ohikulkeva aikuinen auttoi tarvittaessa. Yhteisöllisyys oli pikkuisen erilaista vaikka tästä ei niin monta (kymmentä) vuotta olekaan.

Nykyään lapsia ei voi pistää pihalle, kun sekin ärsyttää naapureita. Ei saa pelata palloa, ei saa huutaa, ei saa kävellä nurmikolla, ei saa sitä ja ei saa tätä. Kaikki on kielletty, lasten pitää olla näkymättömiä ja kuulumattomia. Ja varjele jos ne lapset on itsekseen ulkona, heti ollaan lasua tekemässä kun ne on jätetty heitteille.

Ei kukaan tee lasua jos lapset leikkii omassa pihapiirissä.

Ainoa vaan että jos jotkut lapset käyttäytyy pihalla niin että huutavat kuin hullujenhuoneella ja kirkuvat samalla tavalla kuin heitä tapettaisiin, niin joku sivustaseuraaja voi olettaa että lasta hakataan tai raiskataan kotona koska ääntelee noin, ja tekevät lasun sen vuoksi.

Eli juuri kuten mä sanoin, jos lapset huutaa pihalla niin heti ollaan tekemässä lasu, koska aikuinen kuvittelee ties mitä siitä huudosta. Ennen todettiin että lapset nyt huutaa ja kiljuu, nykyisin aletaan heti miettiä että mitä jos sitä lasta raiskataan kotona. Sairasta!

Höpön pöpön. Ei sitä kuule ennenkään tuollaista taukoamatonta mielipuolista kirkumista ja ulvomista hyväksytty. Hyvin äkkiä oli joku aikuinen komentamassa hiljaiseksi, ja myös siinä ulkona leikkipihalla. Mitä huudahduksia leikkiin kuului oli ihan ok, mutta päätöntä kiljumista ei hyväksytty.

Vierailija kirjoitti:

Tuo lapsen ulkoilutus on silkkaa provon tuottamista sillä ethän voi tietää jos lapsi viedään esimerkiksi puistoon! Ei kaikki tykkää ulkoilla taloyhtiöiden pihassa juurikin tuollaisten kyylien vuoksi. :)

Jos pihassa on esimerkiksi kaikki puitteet leikkimiseen eli on turvallinen sisäpiha, samanikäisiä leikkikavereita niin minusta semmoinen käytös on vanhemmilta jotenkin ylimielistä, että "katsokaas kun me ollaan parempia ihmisiä ja liian hienoja leikkimään teidän kanssa" ja tottakai ne muut ajattelee siitä että "pitääkö tuo naapuri meitä ja meidän lapsia niin kauheina ja huonoina ettei päästä lasta leikkimään meidän lasten kanssa".

Voihan se lapsikin ihmetellä että onko hän huonompi kuin muut lapset jos ei pääse pihalle näiden kanssa kun näkee ikkunasta miten kivaa muilla on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lapsia juoksuteltiin leikkikentillä niin ettei ne jaksaisi enää juosta kotona koska niillä oli virta vähissä.

Tämän päivän vanhemmat on niin patalaiskoja että makaavat sohvalla samalla kun antavat lasten juosta kerrostaloasunnossa ja häiritä muita maksavia asukkaita. Ihmeisesti monilta vanhemmilta mennyt myös korvista kuulot kun eivät tajua millaista mökää pentunsa pitävät??!

Ennenvanhaan lapset juoksivat ulkona pihoilla ja puistoissa ihan itsekseen. Meillä oli nuorin 3 vuotias ja vanhin lähenteli täysi-ikää kun pelattiin pihoilla. Kukaan ei kieltänyt leikkimistä, maailma oli turvallisempi ja jokainen ohikulkeva aikuinen auttoi tarvittaessa. Yhteisöllisyys oli pikkuisen erilaista vaikka tästä ei niin monta (kymmentä) vuotta olekaan.

Nykyään lapsia ei voi pistää pihalle, kun sekin ärsyttää naapureita. Ei saa pelata palloa, ei saa huutaa, ei saa kävellä nurmikolla, ei saa sitä ja ei saa tätä. Kaikki on kielletty, lasten pitää olla näkymättömiä ja kuulumattomia. Ja varjele jos ne lapset on itsekseen ulkona, heti ollaan lasua tekemässä kun ne on jätetty heitteille.

Ei kukaan tee lasua jos lapset leikkii omassa pihapiirissä.

Ainoa vaan että jos jotkut lapset käyttäytyy pihalla niin että huutavat kuin hullujenhuoneella ja kirkuvat samalla tavalla kuin heitä tapettaisiin, niin joku sivustaseuraaja voi olettaa että lasta hakataan tai raiskataan kotona koska ääntelee noin, ja tekevät lasun sen vuoksi.

Eli juuri kuten mä sanoin, jos lapset huutaa pihalla niin heti ollaan tekemässä lasu, koska aikuinen kuvittelee ties mitä siitä huudosta. Ennen todettiin että lapset nyt huutaa ja kiljuu, nykyisin aletaan heti miettiä että mitä jos sitä lasta raiskataan kotona. Sairasta!

Höpön pöpön. Ei sitä kuule ennenkään tuollaista taukoamatonta mielipuolista kirkumista ja ulvomista hyväksytty. Hyvin äkkiä oli joku aikuinen komentamassa hiljaiseksi, ja myös siinä ulkona leikkipihalla. Mitä huudahduksia leikkiin kuului oli ihan ok, mutta päätöntä kiljumista ei hyväksytty.

Juuri näin!

Aiemmin Irmapetterin isä saattoi komentaa lapsia pitämään pienempää meteliä pihalla jos meluaminen karkasi käsistä, ja kaikki tottelivat. Muiden lasten vanhemmat tekivät samoin jos osuivat paikalle. Kaikki veti yhtä köyttä.

Tänä päivänä Jormaelinan isä tai äiti loukkaantuu kun Irmapetterin isä on mennyt aiheuttamaan kauheita traumoja heidän kullanmurulleen ja nostavat siitä kamalan metelin kun joku on kehdannut komentaa heidän lastaan joka varmasti pahoittanut mielensä eikä kykene enää koskaan normaaliin sosiaaliseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan lapsia juoksuteltiin leikkikentillä niin ettei ne jaksaisi enää juosta kotona koska niillä oli virta vähissä.

Tämän päivän vanhemmat on niin patalaiskoja että makaavat sohvalla samalla kun antavat lasten juosta kerrostaloasunnossa ja häiritä muita maksavia asukkaita. Ihmeisesti monilta vanhemmilta mennyt myös korvista kuulot kun eivät tajua millaista mökää pentunsa pitävät??!

Ennenvanhaan lapset juoksivat ulkona pihoilla ja puistoissa ihan itsekseen. Meillä oli nuorin 3 vuotias ja vanhin lähenteli täysi-ikää kun pelattiin pihoilla. Kukaan ei kieltänyt leikkimistä, maailma oli turvallisempi ja jokainen ohikulkeva aikuinen auttoi tarvittaessa. Yhteisöllisyys oli pikkuisen erilaista vaikka tästä ei niin monta (kymmentä) vuotta olekaan.

Nykyään lapsia ei voi pistää pihalle, kun sekin ärsyttää naapureita. Ei saa pelata palloa, ei saa huutaa, ei saa kävellä nurmikolla, ei saa sitä ja ei saa tätä. Kaikki on kielletty, lasten pitää olla näkymättömiä ja kuulumattomia. Ja varjele jos ne lapset on itsekseen ulkona, heti ollaan lasua tekemässä kun ne on jätetty heitteille.

Ei kukaan tee lasua jos lapset leikkii omassa pihapiirissä.

Ainoa vaan että jos jotkut lapset käyttäytyy pihalla niin että huutavat kuin hullujenhuoneella ja kirkuvat samalla tavalla kuin heitä tapettaisiin, niin joku sivustaseuraaja voi olettaa että lasta hakataan tai raiskataan kotona koska ääntelee noin, ja tekevät lasun sen vuoksi.

Asun maa kerroksessa ihan leikkipihan vieressä. En koskaan kuule kuin normaaleja lasten ääniä, mutta talon toisella puolella asuva valittaa aina kirkuvista lapsista. En tiedä miksi lapset muka kirkuisivat siellä kun eivät leikkipihan puolellakaan kirkuile. Ennen asuin koulun pihan vieressä. Kävelykatu minun ja pihan välissä. Ei sielläkään sen ihmeemmin kirkuiltu, vaikka lapsia oli monta luokallista. Joku ilmeisesti kuulee äänet eri tavalla. Ja pakko lisätä, että koulun pihan vieressä asuessa olin lapseton sinkku, joka teki vuorotyötä.