ystävän erikoinen käytös

Ja juteltu tosiaan on. Sanoo, että luottaminen on hankalaa ja hän nyt vain on tälläinen. Ikinä ei kukaan porukastamme ole hänen luottamustaan pettänyt, puhunut hänen selän takanaan pahaa tms.. -ap

Ystävänä varmaan ymmärrät, että toimit myös hänen vitutuksenpoistokanavanaan!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiivis, muutaman naisen ystäväporukka ja yhden kanssa alkaa mennä totaalisesti hermot. Heitämme kaveriporukassamme välillä ronskiakin läppää, mutta hän ottaa kaikesta itseensä ja ymmärtää tahallaan väärin, jotta voi sitten suuttua. Hän ei kerro asioistaan, mutta vaatii hänelle kerrottavan kaiken. Hän suuttuu asioista, joita "voi ehkä tapahtua", vaikka olettamukset ovat ihan utopistisia (kuten että joku päivä emme haluaisikaan olla hänen ystäviään) ja jos asiaa oikaisee, hän suuttuu ja sanoo että kun "hänestä nyt vaan tuntuu siltä". Ystäväni on muuten ihana ihminen, mutta jatkuvat syytökset ja dramatisoinnit alkavat ottaa päähän. Neuvoja?

Muista että häntä ette voi muuttaa. Hän on luonteeltaan erilainen kuin te muut. mutta on aika lapsellista mennä sanomaan hälle esim.  että joku päivä emme haluaisikaan olla hänen ystäviään). Miksi ihmeessä sellaista menette jälle sanomaan. Ihan selvästi haluatte kiusata häntä. Jos ette pysty olemaan hänen ystävänsä ja tukemaan häntä niin tehkää pesäero. Mutta lakatkaa kiusaamasta häntä. Ainakin tuosta sinun kirjoituksesta tulee sellainen kuva. On kuin pikkulapset leikkis hiekkalaatikolla. Tänään saat leikkiä mun lapiolla mutte ehkä huomenna et saakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja juteltu tosiaan on. Sanoo, että luottaminen on hankalaa ja hän nyt vain on tälläinen. Ikinä ei kukaan porukastamme ole hänen luottamustaan pettänyt, puhunut hänen selän takanaan pahaa tms.. -ap

No tuota ei kukaan usko. Nytkin teet niin.

Et sinä voi "oikaista" hänen tunteitaan. Jos hänestä tuntuu, että on jäämässä porukasta ulkopuolelle, niin tunne on hänen omansa ja hänelle totta.

Sitä paitsi kuulostaa kyllä siltä, että hän on tunteensa kanssa ihan jäljillä. Te muut haluatte heittää "ronskia läppää", vaikka tiedätte että se loukkaa ystäväänne, tosin teidän mielestänne turhaan. Oikea ystävä ei kuitenkaan vieritä vastuuta jutuistaan kuulijalle, vaan lopettaa sellaiset kuittailut, joista toiselle tulee paha mieli.

Sanot että ystävä "syyttelee", mitä se tarkoittaa? Onko hänellä syytäkin moittia teidän muiden käytöstä? Silloinhan se ei ole syyttelyä, jos olette oikeasti syyllisiä typerään käytökseen. Ja mitä draamaan tulee: varmin tapa paisuttaa mitä tahansa konfliktia on mitätöidä toisen kokemus täysin.

Ystävällänne on hätä, että ette halua enää olla hänen kanssaan. Toistaiseksi kaikki kertomasi on myös tukenut tuota käsitystä.

Ehkäpä pitäisi ottaa tuo ihan rehdisti puheeksi hänen kanssaan, eikä *kröhöm* puhua pahaa toisen selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Ystävänä varmaan ymmärrät, että toimit myös hänen vitutuksenpoistokanavanaan!

Nyt en ihan ymmärrä mitä tarkoitit? Kyllä ystävälle vitutuksen saa näyttää, mutta kun vittuuntuu jo valmiiksi asioista joita ei ole tapahtunut. Ja hänellä on myös muita ystäviä, eikä käyttäydy omien sanomisiensa mukaan heidän kanssaan näin. Joten miksi purkaa vitutus vain muutamaan ystävään ja vastavuoroisesti hänen seurassaan saa jatkuvasti pohtia sanomisiaan ettei loukkaannu. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiivis, muutaman naisen ystäväporukka ja yhden kanssa alkaa mennä totaalisesti hermot. Heitämme kaveriporukassamme välillä ronskiakin läppää, mutta hän ottaa kaikesta itseensä ja ymmärtää tahallaan väärin, jotta voi sitten suuttua. Hän ei kerro asioistaan, mutta vaatii hänelle kerrottavan kaiken. Hän suuttuu asioista, joita "voi ehkä tapahtua", vaikka olettamukset ovat ihan utopistisia (kuten että joku päivä emme haluaisikaan olla hänen ystäviään) ja jos asiaa oikaisee, hän suuttuu ja sanoo että kun "hänestä nyt vaan tuntuu siltä". Ystäväni on muuten ihana ihminen, mutta jatkuvat syytökset ja dramatisoinnit alkavat ottaa päähän. Neuvoja?

Muista että häntä ette voi muuttaa. Hän on luonteeltaan erilainen kuin te muut. mutta on aika lapsellista mennä sanomaan hälle esim.  että joku päivä emme haluaisikaan olla hänen ystäviään). Miksi ihmeessä sellaista menette jälle sanomaan. Ihan selvästi haluatte kiusata häntä. Jos ette pysty olemaan hänen ystävänsä ja tukemaan häntä niin tehkää pesäero. Mutta lakatkaa kiusaamasta häntä. Ainakin tuosta sinun kirjoituksesta tulee sellainen kuva. On kuin pikkulapset leikkis hiekkalaatikolla. Tänään saat leikkiä mun lapiolla mutte ehkä huomenna et saakkaan.

Luettiinkohan me samaa aloitusta? Ymmärsin tuon niin, että kukaan ei ole hänelle tuollaista vihjannutkaan, vaan on itse vetänyt jonkun maailmanlopun skenaarion hatustaan. Tuollainen ihminen (jos nyt siis ymmärsin aloituksen oikein) on tosi raskasta seuraa. Kai se on jotain huomionkipeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä voi "oikaista" hänen tunteitaan. Jos hänestä tuntuu, että on jäämässä porukasta ulkopuolelle, niin tunne on hänen omansa ja hänelle totta.

Sitä paitsi kuulostaa kyllä siltä, että hän on tunteensa kanssa ihan jäljillä. Te muut haluatte heittää "ronskia läppää", vaikka tiedätte että se loukkaa ystäväänne, tosin teidän mielestänne turhaan. Oikea ystävä ei kuitenkaan vieritä vastuuta jutuistaan kuulijalle, vaan lopettaa sellaiset kuittailut, joista toiselle tulee paha mieli.

Sanot että ystävä "syyttelee", mitä se tarkoittaa? Onko hänellä syytäkin moittia teidän muiden käytöstä? Silloinhan se ei ole syyttelyä, jos olette oikeasti syyllisiä typerään käytökseen. Ja mitä draamaan tulee: varmin tapa paisuttaa mitä tahansa konfliktia on mitätöidä toisen kokemus täysin.

Ystävällänne on hätä, että ette halua enää olla hänen kanssaan. Toistaiseksi kaikki kertomasi on myös tukenut tuota käsitystä.

Hän heittää ronskia läppää myös itse,muotoilin asian huonosti: emme siis todellakaan piikittele toisiamme tai porukalla mollaa ystäväämme. Syyttelyllä tarkoitan esim. Jos olemme menossa kahdestaan lounaalle, kysyn minne hän haluaa mennä ja hän vastaa että hänelle käy mikä tahansa paikka. Ehdotan itse jotain, se käy ystävälleni ja lounastamme hyvässä hengessä. Muutaman päivän päästä hän avautuu, että painostin häntä ruokapaikan suhteen. Kun sitten "oikaisen" asiaa, että hänelle ruokapaikka sopi eikä halunnut itse valita, hän suuttuu. -ap

Onko hän joskus ollut koulukiusattu? Saattaisi olla. Ja ottaa kaiken siksi "liian"tosissaan. On siis herkkä. Yrittäkää ymmärtää. Ja heittäkää vähän vähemmän sitä ronskia läppää hänen kuullen, jos siis yhtään välitätte hänestä.

Ja ei, kukaan ei ole koskaan "uhkaillut" ystävyyden lopettamisella, enkä ainakaan minä edes ajatellut sitä, vaan hän itse on saanut päähänsä että joskus tämäkin ystävyys loppuu. Olen puhunut hänen kanssaan asiasta ja kysynyt, miksi hänestä siltä tuntuu, mutta vastaus on aina "en tiedä". Ja itse en laske tätä selän takana puhumiseksi, välitän ystävästäni ja ajattelin kysyä täältä neuvoja, miten voisin tilannetta PARANTAA, sillä omat keinoni alkavat olla aika lopussa. Mua myös henk.kohtaisesti harmittaa se, että ystäväni ei kerro minulle asioitaan, vaikka olen itse avautunut hänelle hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Kaikki eivät ole samanlaisia, mutta on myös hankalaa katsoa vierestä kun toista harmittaa, mutta ei silti kerro mikä harmittaa. -ap

Onpa epävakaa ihminen. Olisiko ns. histrioninen persoonallisuus? Minä en ainakaan nyt aikuisiällä jaksaisi tuollaista syyllistävää pelleilyä ja draamahakuisuutta, vähentäisin yhteydenpidon minimiin.

Ystävyys on molemminpuolista kunnioitusta, arvostusta, luottamusta, rehellisyyttä, iloa toisen olemassaolosta. En olisi tuollaisessa seurassa ollenkaan iloinen ja vapautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiivis, muutaman naisen ystäväporukka ja yhden kanssa alkaa mennä totaalisesti hermot. Heitämme kaveriporukassamme välillä ronskiakin läppää, mutta hän ottaa kaikesta itseensä ja ymmärtää tahallaan väärin, jotta voi sitten suuttua. Hän ei kerro asioistaan, mutta vaatii hänelle kerrottavan kaiken. Hän suuttuu asioista, joita "voi ehkä tapahtua", vaikka olettamukset ovat ihan utopistisia (kuten että joku päivä emme haluaisikaan olla hänen ystäviään) ja jos asiaa oikaisee, hän suuttuu ja sanoo että kun "hänestä nyt vaan tuntuu siltä". Ystäväni on muuten ihana ihminen, mutta jatkuvat syytökset ja dramatisoinnit alkavat ottaa päähän. Neuvoja?

Muista että häntä ette voi muuttaa. Hän on luonteeltaan erilainen kuin te muut. mutta on aika lapsellista mennä sanomaan hälle esim.  että joku päivä emme haluaisikaan olla hänen ystäviään). Miksi ihmeessä sellaista menette jälle sanomaan. Ihan selvästi haluatte kiusata häntä. Jos ette pysty olemaan hänen ystävänsä ja tukemaan häntä niin tehkää pesäero. Mutta lakatkaa kiusaamasta häntä. Ainakin tuosta sinun kirjoituksesta tulee sellainen kuva. On kuin pikkulapset leikkis hiekkalaatikolla. Tänään saat leikkiä mun lapiolla mutte ehkä huomenna et saakkaan.

Kun ne pakolaisten suomenkielenoppitunnit alkavat, sinä menet mukaan. Onko selvä?

Vierailija kirjoitti:

Onko hän joskus ollut koulukiusattu? Saattaisi olla. Ja ottaa kaiken siksi "liian"tosissaan. On siis herkkä. Yrittäkää ymmärtää. Ja heittäkää vähän vähemmän sitä ronskia läppää hänen kuullen, jos siis yhtään välitätte hänestä.

Ei ole ollut. Yritetty on ymmärtää, mutta kun suuttuu niin pienistä asioista ettei itse voi käsittää. Ja itse heittää läppää myös, emmekä edelleenkään heitä läppää toisistamme. Sen toin lähinnä siksi esille, että itse ainakin olen avoin persoona ja haluaisin että ongelmat sovittaisiin heti, eikä muutaman päivän päästä tapahtuneesta ja usein vielä humalassa. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä voi "oikaista" hänen tunteitaan. Jos hänestä tuntuu, että on jäämässä porukasta ulkopuolelle, niin tunne on hänen omansa ja hänelle totta.

Sitä paitsi kuulostaa kyllä siltä, että hän on tunteensa kanssa ihan jäljillä. Te muut haluatte heittää "ronskia läppää", vaikka tiedätte että se loukkaa ystäväänne, tosin teidän mielestänne turhaan. Oikea ystävä ei kuitenkaan vieritä vastuuta jutuistaan kuulijalle, vaan lopettaa sellaiset kuittailut, joista toiselle tulee paha mieli.

Sanot että ystävä "syyttelee", mitä se tarkoittaa? Onko hänellä syytäkin moittia teidän muiden käytöstä? Silloinhan se ei ole syyttelyä, jos olette oikeasti syyllisiä typerään käytökseen. Ja mitä draamaan tulee: varmin tapa paisuttaa mitä tahansa konfliktia on mitätöidä toisen kokemus täysin.

Ystävällänne on hätä, että ette halua enää olla hänen kanssaan. Toistaiseksi kaikki kertomasi on myös tukenut tuota käsitystä.

Hän heittää ronskia läppää myös itse,muotoilin asian huonosti: emme siis todellakaan piikittele toisiamme tai porukalla mollaa ystäväämme. Syyttelyllä tarkoitan esim. Jos olemme menossa kahdestaan lounaalle, kysyn minne hän haluaa mennä ja hän vastaa että hänelle käy mikä tahansa paikka. Ehdotan itse jotain, se käy ystävälleni ja lounastamme hyvässä hengessä. Muutaman päivän päästä hän avautuu, että painostin häntä ruokapaikan suhteen. Kun sitten "oikaisen" asiaa, että hänelle ruokapaikka sopi eikä halunnut itse valita, hän suuttuu. -ap

Se on dorka. Heivatkaa se, niin elämänne paranee.

Varmaan jotenkin heikko itsetunto. Tuollaiselle ihmiselle harvoin voi sanoa mitään, kun loukkaantuu verisesti. Ehkä voisin vähän hillitä ronskin läpän heittämistä mutta en usko, että tilanne normalisoituu siitäkään. Tollanen on todella raskasta seuraa, kun täytyy koko ajan miettiä että mistähän se toinen on nyt mahdollisesti loukkaantunut. Toi syömisesimerkki osoitti jo sen, että taitaa olla aika epävakaasta henkilöstä kyse. Itse ehkä vähentäisin yhteydenottoa, oma mielenterveys on tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jotenkin heikko itsetunto. Tuollaiselle ihmiselle harvoin voi sanoa mitään, kun loukkaantuu verisesti. Ehkä voisin vähän hillitä ronskin läpän heittämistä mutta en usko, että tilanne normalisoituu siitäkään. Tollanen on todella raskasta seuraa, kun täytyy koko ajan miettiä että mistähän se toinen on nyt mahdollisesti loukkaantunut. Toi syömisesimerkki osoitti jo sen, että taitaa olla aika epävakaasta henkilöstä kyse. Itse ehkä vähentäisin yhteydenottoa, oma mielenterveys on tärkeämpi.

Se siinä juuri raskasta onkin kun joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan ja miettimään äänenpainoa myöten kaikkea. Totta on että toiset ovat herkempiä, mutta kovin oma itsensä ei aina pysty olemaan. Voi mennä monta viikkoa niin, että kaikki on hyvin ja sitten jokin pieni asia, kuten tuo lounastaminen, saa taas moneksi päiväksi asiat solmuun. Jatkuva stressi syö, varsinkin kun on tärkeästä ihmisestä kyse. -ap