Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mä tein taas väärin? (Ihmissuhdeasiaa)
03.03.2016 |
Mulla menee aina sukset ristiin ihmisten kanssa. Jossain vaiheessa. Ja tuntuu aina siltä, kuin vika olisi minussa ja siinä, että näytänkin tunteeni, kun tavallisesti olen aika hillitty.
Kun tapasimme, oltiin tosi nopeasti tosi hyviä kavereita. Ajattelin, että jes. Ihanaa saada tällainen tyyppi elämääni, jonka kanssa oli hauskaa viettää aikaa. Hän oli silloin työtön, minä opiskelin. Hän oli jo tuolloin tosi suora sanoissaan, ja jäin usein miettimään itseäni, että olenko liian herkkä kun en koskaan sanoisi toiselle noin enkä toisesta ihmisestä toiselle noin kuin hän. Sitten alkoi tuntua siltä, että hän vain valittaa. Valisitä, valitätä. Kuuntelin, yritin ymmärtää, yritin sanoa jotakin vastaavaa omasta elämästä. Hän oli sellainen, että näytti tunteensa voimakkaasti ja oli suora, omien sanojensa mukaan rehellinen.
Joskus alkoi tuntua siltä, että hän on suorastaan ilkeä. Mutta hänellä tuntui olevan ihmisiä ympärillään joten mietin (kun en koskaan ole hyvä ihmisten kanssa ollut), että vika on minussa. Sitten kerran hän puhui sivu suunsa ja pahoitin mieleni. En alkanut huutaa, en raivota vaan poistuin tilanteesta. Hän huusi solvauksia perääni ja iski ns. vyön alle, todella arkaan paikkaan. Sitten hän tuli perääni ja selitti miksi sanoi mitä sanoi, mutta anteeksi ei pyytänyt. Sitten meidän välit viileni. Sen yhden ainoan kerran kun pahoitin mieleni, minuun otettiin etäisyyttä.
Miten tämän voi estää enää vastaisuudessa?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän oli jo tuolloin tosi suora sanoissaan, ja jäin usein miettimään itseäni, että olenko liian herkkä kun en koskaan sanoisi toiselle noin enkä toisesta ihmisestä toiselle noin kuin hän.
...
Miten tämän voi estää enää vastaisuudessa?
Vastaisuudessa et yritäkään ystävystyä ihmisten kanssa, jotka jo alussa aiheuttavat sinulle epämukavan olon. Normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kun vaihtaisi muuhun seuraan jo tuossa vaiheessa, kun joutuu miettimään "olenko liian herkkä kun en koskaan sanoisi toiselle noin enkä toisesta ihmisestä toiselle noin kuin hän". Tai siis normaali ihminen ei edes miettisi moista, vaan ajattelisi vaan "vitsit mikä epäkohtelias törppö" eikä enää sen jälkeen olisi tekemisissä. Sun vika on siis siinä, että sä jatkat ihmissuhdetta joka jo alussa on selkeästi tuomittu tuhoon. Ja siihen tuhoon ne sitten myöhemmin luonnollisesti aina päätyvätkin.
Karsi jatkossa tuollaiset ihmiset heti seurastasi, niin pääset ystävystymään niiden kivojen, normaalien tyyppien kanssa. Joiden sanomisia ei tarvitse miettiä, ja jotka ei aiheuta sulle huonoa mieltä.
Juuri näin. Hälytyskellot soimaan heti, jos tulee itselle jotenkin epämukava olo jo alkuvaiheessa uuteen ihmiseen tutustuessa ja et pysty olemaan hänen kanssaan suora ja rehellinen omista ajatuksistasi ja tunteistasi alusta alkaen. Itse olen oppimassa tätä pikkuhiljaa.
No mikäs juttu toi on jos on helppo löytää niitä kivojakin ihmisiä ja tutustua heihin. Sen kun vain valitset. Mutta mitä jos kokee, ettei ole antaa kellekään mitään, niin sitten on ihan yksin, jos muut eivät vain ole mukavia sinulle koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän oli jo tuolloin tosi suora sanoissaan, ja jäin usein miettimään itseäni, että olenko liian herkkä kun en koskaan sanoisi toiselle noin enkä toisesta ihmisestä toiselle noin kuin hän.
...
Miten tämän voi estää enää vastaisuudessa?
Vastaisuudessa et yritäkään ystävystyä ihmisten kanssa, jotka jo alussa aiheuttavat sinulle epämukavan olon. Normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kun vaihtaisi muuhun seuraan jo tuossa vaiheessa, kun joutuu miettimään "olenko liian herkkä kun en koskaan sanoisi toiselle noin enkä toisesta ihmisestä toiselle noin kuin hän". Tai siis normaali ihminen ei edes miettisi moista, vaan ajattelisi vaan "vitsit mikä epäkohtelias törppö" eikä enää sen jälkeen olisi tekemisissä. Sun vika on siis siinä, että sä jatkat ihmissuhdetta joka jo alussa on selkeästi tuomittu tuhoon. Ja siihen tuhoon ne sitten myöhemmin luonnollisesti aina päätyvätkin.
Karsi jatkossa tuollaiset ihmiset heti seurastasi, niin pääset ystävystymään niiden kivojen, normaalien tyyppien kanssa. Joiden sanomisia ei tarvitse miettiä, ja jotka ei aiheuta sulle huonoa mieltä.
Juuri näin. Hälytyskellot soimaan heti, jos tulee itselle jotenkin epämukava olo jo alkuvaiheessa uuteen ihmiseen tutustuessa ja et pysty olemaan hänen kanssaan suora ja rehellinen omista ajatuksistasi ja tunteistasi alusta alkaen. Itse olen oppimassa tätä pikkuhiljaa.
No mikäs juttu toi on jos on helppo löytää niitä kivojakin ihmisiä ja tutustua heihin. Sen kun vain valitset. Mutta mitä jos kokee, ettei ole antaa kellekään mitään, niin sitten on ihan yksin, jos muut eivät vain ole mukavia sinulle koskaan.
Sitten on mieluummin yksin. Ja voin sanoa että sama on tilanne itselläkin - kun vihdoinkin uskalsin karsia kaikki mulkut "ystävät" (eli ihmiset jotka kaveerasivat kanssani vain koska hyötyivät minusta jotenkin ja/tai vaan vittuilivat), niin eipä jäänyt yhtään jäljelle. Mutta SILTI nyt on parempi, sillä mieluummin ilman kavereita kuin huonossa seurassa koko ajan kärsien. Eipä tarvitse enää miettiä että mitä uskaltaa sanoa, tai tekeekö toinen taas oharit jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän oli jo tuolloin tosi suora sanoissaan, ja jäin usein miettimään itseäni, että olenko liian herkkä kun en koskaan sanoisi toiselle noin enkä toisesta ihmisestä toiselle noin kuin hän.
...
Miten tämän voi estää enää vastaisuudessa?
Vastaisuudessa et yritäkään ystävystyä ihmisten kanssa, jotka jo alussa aiheuttavat sinulle epämukavan olon. Normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kun vaihtaisi muuhun seuraan jo tuossa vaiheessa, kun joutuu miettimään "olenko liian herkkä kun en koskaan sanoisi toiselle noin enkä toisesta ihmisestä toiselle noin kuin hän". Tai siis normaali ihminen ei edes miettisi moista, vaan ajattelisi vaan "vitsit mikä epäkohtelias törppö" eikä enää sen jälkeen olisi tekemisissä. Sun vika on siis siinä, että sä jatkat ihmissuhdetta joka jo alussa on selkeästi tuomittu tuhoon. Ja siihen tuhoon ne sitten myöhemmin luonnollisesti aina päätyvätkin.
Karsi jatkossa tuollaiset ihmiset heti seurastasi, niin pääset ystävystymään niiden kivojen, normaalien tyyppien kanssa. Joiden sanomisia ei tarvitse miettiä, ja jotka ei aiheuta sulle huonoa mieltä.
Ehkä siinä on s, että syyllisyydentunteidensa takia aloittaja on huono ystävystymään, joten on tavallaan sen varassa, että joku ystävystyy häneen. Ja ne ovat näitä kovia tyyppejä.
Arvailua, mutta itselläni ongelma on tämä. Vaikeaa ystävystyä kenekään kanssa, joka ei ole aloitteellinen, koska en usko että minulla on mitään annettavaa muille (jotka eivät tee tuttavuutta).
Tähän vielä lisäisin, että kyseessä on muna-kana-ongelma: Jos kaveeraat mulkkujen kanssa, itsetuntosi pysyy huonona. Kun itsetuntosi on huono, kaveraat mulkkujen kanssa.
Kun saat itsesi irti huonoista ihmissuhteista ja opit pitämään puolesi etkä enää alistu esim. kuuntelemaan jatkuvasti haukkuja, alkaa itsetuntosikin parantumaan ja vapaudut turhista syyllisyydentunteista. Jos vaan jatkuvasti alistut kuuntelemaan "rehellisiä totuuksia" eli jotain paskaa jota kukaan normaali ei jäisi kuuntelemaan, pysyt kynnysmattona eikä kukaan persoonaltaan kiva ihminen halua sinuun tutustuakaan.
Eka askel on siis lopettaa ne huonot ihmissuhteet ja oppia tunnistamaan ne jo alkumetreillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun esimerkkisi on sen verran ympäripyöreä, ettei siihen pysty kyllä sanomaan mitään ohjetta mitä teit väärin tai kuka teki väärin. Voisitko olla vähän tarkempi?
Yksi asia on hyvä muistaa. Mitä yhteistä on sinulla ja ihmisillä joiden kanssa sinulla menee suket ristiin? Sinä itse. Eli jos menee aina samalla tapaa asiat voi omassa käytöksessä ole jotain mitä pitäisi vähän pohtia tai sitten valitset aina sellaisia ihmisiä joiden kanssa asiat tulevat menemään juurikin noin.
Mitä syytä tätäkin oli nyt alapeukuttaa. Tarkoituksenani ei ollut syytellä ap:ta vaan miettiä miksi hänelle käy omien sanojen mukaan aina näin. Esim. jos joku ihminen päätyy aina alkoholistin kanssa suhteeseen on siinä varmaan joku syy miksi aina näin käy? Ihminen saattaa alitajuisesti etsiä tietynlaisia ihmisiä myös kavereikseen ta henkilö on itse tietynlainen ja tämä taas houkuttelee tietynlaisia ihmiä hänen kavereikseen.
Juttu menee niin että muiden ihmisten käytökseen ei ihminen voi vaikuttaa, mutta omaansa pystyy. On siis turha käyttää aikaa siihen että miettii mitä toinen teki väärin vaan voi käyttää ajan siihen että miettii mitä itse tekisi eri tavoin ettei enää vastausuudessa kävisi samoin.
*Ja alapeukkuja taas satelee tähänkin*
No eikö aloittaja sitä juuri miettinytkin, mutta tärkeintä olisi sanoa hänelle, ettei hänessä ole mitään vikaa, eikä ruokkia ap:n tapaa syyttää itseään.
No en kylläkään syyttänyt vaan yritin neuvoa siten, että ap ymmärtäisi käyttää turhan murehtimisen sijaan aikansa johonkin järkevään ja ottaa vastuun siitä miten voi vaikuttaa positiivisesti omaan elämäänsä. Kuinka usein uhrin aseman ottaminen tai siihen toisen jättäminen on auttanut ketään?
Ja todennäköisesti ap ei ole tehnyt mitään väärin ja uskon,että ongelma on siitä että hän löytää kavereikseen vääränlaisia ihmisiä emme silti tässä voi tietää tietää miten asiat ovat menneet. Koska lukija tietää ainoastaan ap:n version. Ihminen on subjektiivinen yksilö ja objektiivinen katsominen ei tule kellekkään luonnostaan. Vaikka myötäelämisen taito on lahja, ei pidä aina suoraan hypätä myöskään siihen kelkkaan, koska se voi vaikeuttaa sitä oikeiden neuvojen antamistakin joskus.
Mua vaivaa tässäkin keskustelussa muutaman kommentoijan ajatus siitä, että ystävyyden pitäisi olla lähtökohtaisesti jotenkin rypytöntä. Useampikin sanoi, että semmonen ihminen, joka aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, pitää samantien heivata ulos.
Miksi?
Kuka keksi, että ystävän kanssa pitäisi olla samanlainen, samaa mieltä ja jotenkin sopusoinnussa alusta asti ja koko ajan? Toki joidenkin ihmisten kanssa vain klikkaa paremmin kuin toisten, mutta eihän tämmöistä voi eikä pidä kaikilta ihmissuhteilta vaatia!
Ihmiset on elämissään myös hyvin erilaisissa tilanteissa, ja tämä pitää ystävyyssuhteissa ymmärtää. Esim. läheisin ystäväni on usein kovin negatiivinen paljolti rankan elämänvaiheen takia, mutta koen omaksi roolikseni hänen elämässään juuri nyt tuen, tsempin ja ilon antamisen. Ei tulisi mieleenkään katkaista välejä, vaikka hän onkin joskus raskasta seuraa. Mutta jos uskoisin elämäntaito-oppaita, olisi tuokin ihminen dumpattu ajat sitten.
Ehkä Ap:n ja kenties monen muunkin ongelma on jotenkin liiallinen "laaduntarkkailu". Koska ystävyyden kuuluu muka olla jotenkin ihanasti ja luonnollisesti soljuvaa, oikein skumpassa uitettua symbioosia, pienetkin mutkat matkassa tuntuvat ystävyydessä epäonnistumiselta. Oikeasti ystävä saa ärsyttää ja hämmästyttää, mutta toki myös ihastuttaa ja ilostuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän oli jo tuolloin tosi suora sanoissaan, ja jäin usein miettimään itseäni, että olenko liian herkkä kun en koskaan sanoisi toiselle noin enkä toisesta ihmisestä toiselle noin kuin hän.
...
Miten tämän voi estää enää vastaisuudessa?
Vastaisuudessa et yritäkään ystävystyä ihmisten kanssa, jotka jo alussa aiheuttavat sinulle epämukavan olon. Normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kun vaihtaisi muuhun seuraan jo tuossa vaiheessa, kun joutuu miettimään "olenko liian herkkä kun en koskaan sanoisi toiselle noin enkä toisesta ihmisestä toiselle noin kuin hän". Tai siis normaali ihminen ei edes miettisi moista, vaan ajattelisi vaan "vitsit mikä epäkohtelias törppö" eikä enää sen jälkeen olisi tekemisissä. Sun vika on siis siinä, että sä jatkat ihmissuhdetta joka jo alussa on selkeästi tuomittu tuhoon. Ja siihen tuhoon ne sitten myöhemmin luonnollisesti aina päätyvätkin.
Karsi jatkossa tuollaiset ihmiset heti seurastasi, niin pääset ystävystymään niiden kivojen, normaalien tyyppien kanssa. Joiden sanomisia ei tarvitse miettiä, ja jotka ei aiheuta sulle huonoa mieltä.
Ehkä siinä on s, että syyllisyydentunteidensa takia aloittaja on huono ystävystymään, joten on tavallaan sen varassa, että joku ystävystyy häneen. Ja ne ovat näitä kovia tyyppejä.
Arvailua, mutta itselläni ongelma on tämä. Vaikeaa ystävystyä kenekään kanssa, joka ei ole aloitteellinen, koska en usko että minulla on mitään annettavaa muille (jotka eivät tee tuttavuutta).Tähän vielä lisäisin, että kyseessä on muna-kana-ongelma: Jos kaveeraat mulkkujen kanssa, itsetuntosi pysyy huonona. Kun itsetuntosi on huono, kaveraat mulkkujen kanssa.
Kun saat itsesi irti huonoista ihmissuhteista ja opit pitämään puolesi etkä enää alistu esim. kuuntelemaan jatkuvasti haukkuja, alkaa itsetuntosikin parantumaan ja vapaudut turhista syyllisyydentunteista. Jos vaan jatkuvasti alistut kuuntelemaan "rehellisiä totuuksia" eli jotain paskaa jota kukaan normaali ei jäisi kuuntelemaan, pysyt kynnysmattona eikä kukaan persoonaltaan kiva ihminen halua sinuun tutustuakaan.
Eka askel on siis lopettaa ne huonot ihmissuhteet ja oppia tunnistamaan ne jo alkumetreillä.
Tämä on loistava huomio. Kannattaisi itse hakeutua ihmisten, jotka NOSTAVAT itsetuntoasi seuraan, olipa heissä muita "huonoja puolia" sitten olemassa. Itse sain paljon apua siitä, että olin miehen kanssa, joka nosti itsetuntoani, vaikka hän minun normaaleihin standardeihini nähden oli "tylsimys". Ajan kanssa huomasin, että hän tukee mua niin paljon, ettei "tylsyydellä" ole mitään väliä. Ja jos kaipaan jännempää seuraa, voi etsiä sitä muista ihmisistä. Kukaan ei täytä kenenkään kaikkia tarpeita!
Vierailija kirjoitti:
Mua vaivaa tässäkin keskustelussa muutaman kommentoijan ajatus siitä, että ystävyyden pitäisi olla lähtökohtaisesti jotenkin rypytöntä. Useampikin sanoi, että semmonen ihminen, joka aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, pitää samantien heivata ulos.
Sä puhut nyt aidan seipäästä kun muut puhuu aidasta. On eri asia olla asioista eri mieltä, kuin se, että toinen esim. arvostelee ja saa toisen miettimään mikä itsessä on vikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun esimerkkisi on sen verran ympäripyöreä, ettei siihen pysty kyllä sanomaan mitään ohjetta mitä teit väärin tai kuka teki väärin. Voisitko olla vähän tarkempi?
Yksi asia on hyvä muistaa. Mitä yhteistä on sinulla ja ihmisillä joiden kanssa sinulla menee suket ristiin? Sinä itse. Eli jos menee aina samalla tapaa asiat voi omassa käytöksessä ole jotain mitä pitäisi vähän pohtia tai sitten valitset aina sellaisia ihmisiä joiden kanssa asiat tulevat menemään juurikin noin.
Mitä syytä tätäkin oli nyt alapeukuttaa. Tarkoituksenani ei ollut syytellä ap:ta vaan miettiä miksi hänelle käy omien sanojen mukaan aina näin. Esim. jos joku ihminen päätyy aina alkoholistin kanssa suhteeseen on siinä varmaan joku syy miksi aina näin käy? Ihminen saattaa alitajuisesti etsiä tietynlaisia ihmisiä myös kavereikseen ta henkilö on itse tietynlainen ja tämä taas houkuttelee tietynlaisia ihmiä hänen kavereikseen.
Juttu menee niin että muiden ihmisten käytökseen ei ihminen voi vaikuttaa, mutta omaansa pystyy. On siis turha käyttää aikaa siihen että miettii mitä toinen teki väärin vaan voi käyttää ajan siihen että miettii mitä itse tekisi eri tavoin ettei enää vastausuudessa kävisi samoin.
*Ja alapeukkuja taas satelee tähänkin*
No eikö aloittaja sitä juuri miettinytkin, mutta tärkeintä olisi sanoa hänelle, ettei hänessä ole mitään vikaa, eikä ruokkia ap:n tapaa syyttää itseään.
No en kylläkään syyttänyt vaan yritin neuvoa siten, että ap ymmärtäisi käyttää turhan murehtimisen sijaan aikansa johonkin järkevään ja ottaa vastuun siitä miten voi vaikuttaa positiivisesti omaan elämäänsä. Kuinka usein uhrin aseman ottaminen tai siihen toisen jättäminen on auttanut ketään?
Ja todennäköisesti ap ei ole tehnyt mitään väärin ja uskon,että ongelma on siitä että hän löytää kavereikseen vääränlaisia ihmisiä emme silti tässä voi tietää tietää miten asiat ovat menneet. Koska lukija tietää ainoastaan ap:n version. Ihminen on subjektiivinen yksilö ja objektiivinen katsominen ei tule kellekkään luonnostaan. Vaikka myötäelämisen taito on lahja, ei pidä aina suoraan hypätä myöskään siihen kelkkaan, koska se voi vaikeuttaa sitä oikeiden neuvojen antamistakin joskus.
Jos ihminen on uhri se on voitava myöntää. Jos sen kieltää jää ikuisesti uhriksi. Ei se, että tunnistaa olevansa uhri ja saa siihen myös kompin toisilta tarkoita, että aloittaja on lopun elämäänsä uhri. Mutta hän on vielä menossa kohti sen tajuamista, että kyllä, hän on uhri ja saa sanoa sen, ettei häntä ole kohdeltu oikein ja sitä kautta on mahdollista löytää, että hänelle kuuluu myös muu kuin uhrin osa. Saada siis TUKEA. Uhri tarvitsee tukea. Eväämällä koko uhriuden aloittaja vastuutetaan itse selviytymään, missä silloin tuki?
"Jos ihminen on uhri se on voitava myöntää. Jos sen kieltää jää ikuisesti uhriksi. Ei se, että tunnistaa olevansa uhri ja saa siihen myös kompin toisilta tarkoita, että aloittaja on lopun elämäänsä uhri. Mutta hän on vielä menossa kohti sen tajuamista, että kyllä, hän on uhri ja saa sanoa sen, ettei häntä ole kohdeltu oikein ja sitä kautta on mahdollista löytää, että hänelle kuuluu myös muu kuin uhrin osa. Saada siis TUKEA. Uhri tarvitsee tukea. Eväämällä koko uhriuden aloittaja vastuutetaan itse selviytymään, missä silloin tuki?"
No eiköhän se tullut jo kaikille tässä vaiheessa selville, että ap kokee olevansa uhri eikä kukaan ole sitä kieltänyt. Ei ole vain tullut vielä mitään oikeita neuvoja hänelle. Surkuttelulla ja omaan maailmaansa eristymisellä ei minusta kyllä mitään saavuteta. Ja tuosta yksin jäämisestä, niin mielestäni hänelle olisi kyllä parempi apu antaa seuvoja miten hän voisi saada tukea ihan irl ihmisiltä, kun löytää oikeanlaisia ihmisiä kavereikseen eikä mitään av-komppaamista, joka pahimmillaan ehkä jopa aiheuttaa hänelle sen tunteen että "kyllä minä tässä olen kärsinyt ja parempi olla ihan yksin sitten".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin ja eikö ap nimenomaan kysynyt "miten vältää tämmöinen vastaisuudessa"? Hän kaipaa siis neuvoja eikä päähän silittelyä.
No mikä se sinun neuvosi on siihen, miten ap voi saada tukea tulevaisuudessa? Miten itsetutkiskelu sitä tuo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun esimerkkisi on sen verran ympäripyöreä, ettei siihen pysty kyllä sanomaan mitään ohjetta mitä teit väärin tai kuka teki väärin. Voisitko olla vähän tarkempi?
Yksi asia on hyvä muistaa. Mitä yhteistä on sinulla ja ihmisillä joiden kanssa sinulla menee suket ristiin? Sinä itse. Eli jos menee aina samalla tapaa asiat voi omassa käytöksessä ole jotain mitä pitäisi vähän pohtia tai sitten valitset aina sellaisia ihmisiä joiden kanssa asiat tulevat menemään juurikin noin.
Mitä syytä tätäkin oli nyt alapeukuttaa. Tarkoituksenani ei ollut syytellä ap:ta vaan miettiä miksi hänelle käy omien sanojen mukaan aina näin. Esim. jos joku ihminen päätyy aina alkoholistin kanssa suhteeseen on siinä varmaan joku syy miksi aina näin käy? Ihminen saattaa alitajuisesti etsiä tietynlaisia ihmisiä myös kavereikseen ta henkilö on itse tietynlainen ja tämä taas houkuttelee tietynlaisia ihmiä hänen kavereikseen.
Juttu menee niin että muiden ihmisten käytökseen ei ihminen voi vaikuttaa, mutta omaansa pystyy. On siis turha käyttää aikaa siihen että miettii mitä toinen teki väärin vaan voi käyttää ajan siihen että miettii mitä itse tekisi eri tavoin ettei enää vastausuudessa kävisi samoin.
*Ja alapeukkuja taas satelee tähänkin*
Pitäisi olla oikeus loukkaantua ja myöskin sanoa se. Lisäksi on itse kestettävä sanomista, alkoholistin kanssa oleva todennäköisesti vihaa itseään.
Liikaa yleistetään tuota, samalla tavoin, jos tosissaan jokainen saisi aloittaa puhtaalta pöydältä, ongelmiakin vähemmän.
Hiukan pystyy vaikuttamaan toistenkin käytökseen kun kokee kohtuuttomaksi jonkin asian. Aina ei riipu ittestä.
Et tehnyt mitään väärin. Se toinen tekee väärin sulle. Sun pitää oppia arvostamaan itseäsi ja löydettävä sopivampaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä se sinun neuvosi on siihen, miten ap voi saada tukea tulevaisuudessa? Miten itsetutkiskelu sitä tuo?
Miettisin missä vika on. Mitä korjattavaa itsessä/kavereissa? Miksi päätyy aina samanlaisten ihmisten kanssa tekemisiin ja miten voisi muuttaa sen ettei päädy? Tukea saa kun tutustuu sellaisiin ihmisiin, jotka sitä haluavat ja osaavat antaa. Jos ihminen miettii miksi minulle aina käy näin? On se itsetutkiskelua, eikä silloin vastaus siihen löydy siitä, että miettii mitä muut tekevät väärin vaan miten itse voisi tehdä toisin.
Itsesääliin ja toisten säälimiseen voi käyttää loputtomasta aikaa, mutta totuus on ettei sillä ole mitään vaikutusta asioihin. Hyvänlaista empatiaa on halua auttaa itseään ja toisiaan ratkaisukeskeisesti. Jos tarkoituksena on vaan voivotella tilannetta ei kyseessä ole silloin todellisen muutoksen halu vaan pelkää asioiden vatvominen.
Loppujen lopuksi se tuki löytyy minusta ihmisestä itsestään. Kaikki me ollaan yksin ja itsemme ensisijaisia tukipilareita. Muut ihmiset ovat vain seiniä ,joiden avulla pienet tuulet pysyvät poissa.
Kuten sanottu muita et voi muuttaa, itseäsi hieman helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen todella kiltti ihminen. Ujoudesta johtuen saatan olla hieman varautunut uusissa ihmissuhteissa pitkäänkin. Ilmenee siis hienotunteisuutena ja siten, etten pidä itsestäni meteliä vaan kuuntelen ja kommentoin mieluummin sen kaverin juttuja. Sitten kun pikkuhiljaa tutustutaan, alan olla rennompi ja otan itselleni ja jutuilleni enemmän tilaa. Niinhän sen kuuluukin olla, tasapuolista! Tässä vaiheessa vaan on monet hermostunut ja tosiaan sukset on menneet ristiin. Ehkä vedän vaan puoleeni ihmisiä joille on tärkeintä olla itse huomion keskipisteenä... minultahan sitä huomiota saa kun en itse halua alussa paljastaa kaikkia korttejani :/
Vastaan ehkä vähän karrikoiden, mutta "syy" on varmaan siinä omassa muutoksessasi ystävyyssuhteen aikana. Ne ihmiset, joille kelpaat nyökyttelevänä, kuuntelevana ja hyvin vähän tilaa vievänä ottavat sinut katraaseensa ajatellen, että sellainen sinä olet aina. Mutta kun rentoudut ja otat enemmän tilaa itsellesi, niin nämä tilasyöpöt kaverisi kokevat sen uhkaavana totutulle "tasapainolle". On hankalaa tottua kaveriin uudenlaisena, jos hän on ollut tutustuessaan erilainen.
En tällä tarkoita, että olisit viallinen tai olisit ns. syypää, vaan että mahdollinen syy suhdekarikoille voi löytyä tuosta. Itse huomaan ainakin vähän varovani liian perässävedettäviä ihmisiä, sillä on tylsää ja rankkaa olla yksin äänessä oleva toisen vain ollessa ja tullessa siinä mukana. Joku toinen taas voi nauttia tällaisesta asetelmasta vähän härskistikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se sinun neuvosi on siihen, miten ap voi saada tukea tulevaisuudessa? Miten itsetutkiskelu sitä tuo?
Miettisin missä vika on. Mitä korjattavaa itsessä/kavereissa? Miksi päätyy aina samanlaisten ihmisten kanssa tekemisiin ja miten voisi muuttaa sen ettei päädy? Tukea saa kun tutustuu sellaisiin ihmisiin, jotka sitä haluavat ja osaavat antaa. Jos ihminen miettii miksi minulle aina käy näin? On se itsetutkiskelua, eikä silloin vastaus siihen löydy siitä, että miettii mitä muut tekevät väärin vaan miten itse voisi tehdä toisin.
Itsesääliin ja toisten säälimiseen voi käyttää loputtomasta aikaa, mutta totuus on ettei sillä ole mitään vaikutusta asioihin. Hyvänlaista empatiaa on halua auttaa itseään ja toisiaan ratkaisukeskeisesti. Jos tarkoituksena on vaan voivotella tilannetta ei kyseessä ole silloin todellisen muutoksen halu vaan pelkää asioiden vatvominen.
Loppujen lopuksi se tuki löytyy minusta ihmisestä itsestään. Kaikki me ollaan yksin ja itsemme ensisijaisia tukipilareita. Muut ihmiset ovat vain seiniä ,joiden avulla pienet tuulet pysyvät poissa.
Kuten sanottu muita et voi muuttaa, itseäsi hieman helpommin.
Entäs jos tutustuessaan ihmisiin, jotka haluavat tukea sinua alatkin sortaa heitä, koska siinä on jotakin vikaa, jos joku haluaa sinulle hyvää? Et siis ehkä heti ala sitä sortoa, mutta jostain syystä vähitellen. Ehkä siksi, ettei se ihminen osaakaan kaikessa tukea ja olla miellyttävästi sinulle? Ja toisaalta siksi, ettet ole kertakaikkiaan tottunut ajatukseen, että kukaan fiksu ja järkevä ihminen haluaa sinulle mitään hyvää -> tässä täytyy siis olla jotain vikaa ja olemalla inhottavahan se selviää. Jos hänessä ei ole mitään vikaa hän ei hylkää sinua ja jos on niin hylkää.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Hälytyskellot soimaan heti, jos tulee itselle jotenkin epämukava olo jo alkuvaiheessa uuteen ihmiseen tutustuessa ja et pysty olemaan hänen kanssaan suora ja rehellinen omista ajatuksistasi ja tunteistasi alusta alkaen. Itse olen oppimassa tätä pikkuhiljaa.