Suomalaisia erikoisuuksia. Miksi lapsen nimi ilmoitettaan vasta kastetilaisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No samalla tapaa voisi kysyä, että miksi jotkut antavat nimen jo ennen syntymää vatsalle? Se vasta friikkiä tuntuu, kun lasta ei ole vielä edes nähnyt.

Tapoja on monia, miksi suomalainen tapa olisi jotenkin erityisen juntti? Päinvastoin voisi ajatella, että nimen panttaaminen ja paljastaminen tuo ainutkertaiseen hetkeen lisää juhlallisuutta.

Vauvat on kyllä minusta aika "samannäköisiä", enkä ole kasvoista nähnyt, että tämä onkin  Teemu Niko Aleksanteri , eikä Martti Varma Voitto.  Tästä voitte päätellä, että mun lapsella oli nimi jo ennekuin tiesin sukupuoltakaan, ja nimi myös kerrottiin suvulle jo ennen lapsen syntymää.

Minulle on kommentoitu lapselle antamaani nimeä, vaikka siis lapsi jo syntynyt, että "kun sä tommosen nimen annoit niin jos sen hiuksista tuleekin eri väriset niin nimi ei sovi".

Vierailija kirjoitti:

443 kirjoitti:

Sen verran maailmaa nähneenä sanoisin, että ihan suomalainen tapa tämä. Yleensä lapsen nimi kerrotaan, kun se vain on päätetty vanhempien kesken.

Mutta miksi? Mistä alkujuuret tähän erikoisuuteen?

Laittakaa muitakin havainnoimianne erityisyyksiä juuri suomalaisuuteen liittyen.

Lapsen nimeä ei saa kertoa ennen kastetta, koska sitten paholainen voi kutsua lasta ennen kuin se on kastettu eli Jumala on kutsunut lapsen nimeltä seurakunnan jäseneksi. Sitten jää vissiin paholainen nuolemaan näppejään.

Ajatella, että Suomessa vuonna 2016 on edelleen ihmisiä, jotka elävät typerien taikauskojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun suomalaiset luukevat lapsen saavan nimen kasteessa. Lue vaikkapa Hesarin Syntyneitä -osastoa: ...ja sai kasteessa nimen xxx. Aika junttia minun mielestäni.

No tavallaan jos vanhemmat lyövät lukkoon sen nimen vasta siinä, se on vasta "virallinen" silloin, halutaan se nimi jotenkin erityisessä tilaisuudessa julkistaa tai jotain.

Itsekin jätin nimen ilmoittamisen maistraattiin kyllä aika viime tinkaan, vaikka melko varma se oli jo hetken ollut. En tiedä mitä olisin vastannut jos joku olisi nimeä kysellyt, mutten kyllä sitä kuuluttanutkaan ennen kuin paperit oli lähetetty.

No harva sitä siinä alttarilla enää arpoo.

Äiti: "No, onko e nyt Aapo vai Arvo."

Isä: "En mää tiedä. Päätä sä."

Pappi: "Kun, nuo vieraatkin jo vähän odottavat..."

Kummi: "Mä oon kyllä sen Karin kannalla. Musta se Kari olis hyvä."

No jos se lyödään lukkoon edellispäivänä tai sitä edellisenä niin tarviiko se vielä erikseen soitella suku lävitse jos juhlat ovat tulossa.

Vierailija kirjoitti:

443 kirjoitti:

Sen verran maailmaa nähneenä sanoisin, että ihan suomalainen tapa tämä. Yleensä lapsen nimi kerrotaan, kun se vain on päätetty vanhempien kesken.

Mutta miksi? Mistä alkujuuret tähän erikoisuuteen?

Laittakaa muitakin havainnoimianne erityisyyksiä juuri suomalaisuuteen liittyen.

Lapsen nimeä ei saa kertoa ennen kastetta, koska sitten paholainen voi kutsua lasta ennen kuin se on kastettu eli Jumala on kutsunut lapsen nimeltä seurakunnan jäseneksi. Sitten jää vissiin paholainen nuolemaan näppejään.

Edellä mainitusta johtuen lapsi myös kiikutettiin kasteelle mahdollisimman nopeasti, useimmiten jo parin-kolmen päivän kuluessa syntymästä. Ei pantattu kastetta (ja nimen julkaisemista) kuukausikaupalla kuten nykyään.

Entisaikoina matka papin luo kastetilaisuuteen saattoi olla pitkäkin. Nimeä saattoi muuttaa kasteeseen asti. Pahoilaisjutun lisäksi luulen, että nämä käytännön syyt ovat myös taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun suomalaiset luukevat lapsen saavan nimen kasteessa. Lue vaikkapa Hesarin Syntyneitä -osastoa: ...ja sai kasteessa nimen xxx. Aika junttia minun mielestäni.

No tavallaan jos vanhemmat lyövät lukkoon sen nimen vasta siinä, se on vasta "virallinen" silloin, halutaan se nimi jotenkin erityisessä tilaisuudessa julkistaa tai jotain.

Itsekin jätin nimen ilmoittamisen maistraattiin kyllä aika viime tinkaan, vaikka melko varma se oli jo hetken ollut. En tiedä mitä olisin vastannut jos joku olisi nimeä kysellyt, mutten kyllä sitä kuuluttanutkaan ennen kuin paperit oli lähetetty.

No harva sitä siinä alttarilla enää arpoo.

Äiti: "No, onko e nyt Aapo vai Arvo."

Isä: "En mää tiedä. Päätä sä."

Pappi: "Kun, nuo vieraatkin jo vähän odottavat..."

Kummi: "Mä oon kyllä sen Karin kannalla. Musta se Kari olis hyvä."

No jos se lyödään lukkoon edellispäivänä tai sitä edellisenä niin tarviiko se vielä erikseen soitella suku lävitse jos juhlat ovat tulossa.

Ei toki, mutta useat ovat sen nimen jo aiemmin päättäneet. Ei sen kastatilaisuuden ole tarkoitus olla mikään nimenpaljastusjuhla. Ei lapsi saa nimeä siinä kasteessa, vaan lapsi saa nimen sillä sekunnilla kun vanhemmat ovat sen päättäneet. 

Lapsikastekin on sitäpaitsi pakanallinen ja kamala rituaali. Ettehän te nyt puoluekirjaakaan anna lapselle syntyessä käteen? Miksi puolustuskyvytön vauva liitetään johonkin uskontoon vastentahtoisesti? Miksei anneta valita vanhempana itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

443 kirjoitti:

Sen verran maailmaa nähneenä sanoisin, että ihan suomalainen tapa tämä. Yleensä lapsen nimi kerrotaan, kun se vain on päätetty vanhempien kesken.

Mutta miksi? Mistä alkujuuret tähän erikoisuuteen?

Laittakaa muitakin havainnoimianne erityisyyksiä juuri suomalaisuuteen liittyen.

Lapsen nimeä ei saa kertoa ennen kastetta, koska sitten paholainen voi kutsua lasta ennen kuin se on kastettu eli Jumala on kutsunut lapsen nimeltä seurakunnan jäseneksi. Sitten jää vissiin paholainen nuolemaan näppejään.

Onneksi en usko jumaliin ja paholaisiin, niin ei tarvi pelätä tuollaisten henkiolentojen saavan otetta lapsestani. Maailmassa on ihan riittävästi pahuutta ilman tuollaisia kuvitteellisia mörköjäkin.

Muita suomalaisia erityisyyksiä:

- suomalaisten suhtautuminen jouluun - se on niin vakavaa ja masentavaa. Kerran sanoin ystävilleni, että viettäisimme joulua yhdessä, vähän viiniä, nyyttikestit ja avoimet ovet-tyyliin. Ei passannut. Jokainen sulkeutui omaan kotiinsa, joku jopa ihan yksinään olemaan. Koska jouluna ei kyläillä, ja ollaan muutenkin synkeitä.

- suomalaisten yllättävän rempseä suhtautuminen alastomuuteen. Itse olen eurooppalaiseen tapaan hieman estoisempi, en esim. halua nähdä työkavereitani alastomana, siksi en sauno heidän kanssaan.  Ei vain ole luontevaa minusta.

- itse nimesin lapseni aikoinaan suoraan kun heidät synnytin. Eikä se nimi muuttunut. Siksipä kutsuimme lasta nimellä jo heti kun kotiin pääsimme. Sekös aiheutti pöyristystä joissain ihmisissä. Jopa nuoret aikuiset ihmettelivät miten voimme nimetä lapsen ennen kuin ristiäiset on pidetty. No hohhoijaa, nykyaikana!!! Mihin enää papin aamenta tarvitaan!!!

Mitkä suomalaiset tavat ovat teidän mielestänne kummeksuttaneet Yhdysvaltalaisia eniten?

Meillä mies hämmentyi ravintolakulttuurista - ei tippiä ja verotkin olivat jo laskussa, jota piti erikseen pyytää. Sauna oli jo tuttu juttu ajatuksena, mutta koki epämiellyttävänä muiden miesten kommentoinnin kookkaasta varustuksestaan.

Jouluaatto ja lahjat. Jouluaamun merkityksettömyys edes lapsille.

Uskonnon merkitsemättömyys - kukaan ei painosta kirkkoon.

Mies kokee huvittavana sen, kuinka hätääntyneiksi ihmiset joskus menevät kun hän "vahingossa" sanoo jollekin jotain hississä tai pysäkillä.

Ihailee vilpittömästi ainutkertaista suomalaista kykyä hienovaraiseen kommunikointiin vieraiden ihmisten kanssa. Ei vieläkään osaa keskittyä vierustoveriin julkisissa liikennevälineissä niin, että ymmärtäisi, milloin toinen haluaa pois, jos toinen ei siitä sano.

Läksyjen vähyys ja taukojen pituus.

Up