Naapuri vei 9-kuisen perhepäivähoitajalle hoitoon :(

Meidän esikoinen meni kehutulle pph:lle 9kk, täytti kolmen päivän päästä 10kk. Ottihan se koville sekä meille vanhemmille että lapselle, mutta nopeasti sopeutui ja oli samalla pph:lla 5-vuotiaaksi asti, jolloin siirtyi päiväkotiin viskareille. Vieläkin muistelee "maijaa" lämmöllä ja sanoo aina, että pitäis joskus käydä moikkaamassa. Ikää nyt 12 ja ihan tasapainoinen, fiksu ja rauhallinen lapsi. Kyllä hyvä pph on kullanarvoinen. Ilman muuta pienen on parempi pph:lla, olettaen, että pph on hyvä. Sitten tässä lähellä olen kauhulla katsellut yhtä pph:ta, joka riepottaa lapsia kädestä, tiuskii, äyskii jne. Vanhempien tullessa muuttuu siirappiseksi. Monesti mietin, että kerron vanhemmille sen käytöksen, jota seurasin tuossa hiekkiksella ja takapihaltani päivittäin. Onneksi lopetti työt, oli kyllä ollut pitkään pph. Yksityinen, mainosti 23 vuoden kokemustaan...

Up

Kun lapsemme syntyivät (96,98,00) asuimme Helsingin Kruununhaassa. Siellä oli ihan normaalia viedä lapset hoitoon 9kk-1v iässä joko pph:lle tai päiväkotiin. Kotiäitejä ei siellä juuri ollut. Esim. srk:n kerhoon olivat saaneet haalittua peräti kuusi 3-6v lasta. Niistäkin neljä oli pph:lla, joka vei ja haki kerhoon. Tiesin tämän, koska äitiyslomalla kävin puistossa ja juttelin puistotätien kanssa.

Itsekin vein vanhimman päiväkotiin viikkoa vaille vuoden ikäisenä. Hän oli ryhmänsä neljänneksi nuorin. Vanhin oli 1v 7kk. Sittemmin ryhmään tuli 9kk ikäinen.

Sittemmin muutimme toisaalle Helsinkiin. Keskimmäinen meni päiväkotiin 2v 10kk ikäisenä. Tarkoitus oli olla kuopuksen kanssa kotona siksi kunnes on 2v. Pää ei kestänyt. Vein päiväkotiin 1v 7kk ikäisenä.

Huom! On mahdollisuus VALITA kotihoidon ja päivähoidon välillä. Ei ole PAKKOA kumpaankaan. Jos joku haluaa hoitaa kotona, ok. Kunhan ei pakota muita samaan.

Jännä että kaikki aloitusta vastustavat ja kotiäitiyttä vastustavat henkilöt hyökkäävät tähän ketjuun. Jos oli niin kova pala viedä pieni lapsi hoitoon, niin kannattaako edes avata tätä ketjua? Jotain kummallista defenssiä ilmeisesti kaikki nämä kotiäitejä mollaavat viestit. 

Ja kumma että kaikki kotiäidit ovat muka "työtä vieroksuvia sossupummeja". Onko koskaan tullut mieleen, että jotkut nauttivat elämästään omilla säästöillään tai perinnöillä? Mistä kumpuaa tuo vihamielisyys kotiäitejä kohtaan, jotka nauttivat siitä että saavat hoitaa kotona omia lapsiaan?

Kaikki eivät halua elää kiireisenä koko elämäänsä, vaan jossain kohtaa on hyvä vähän hidastaa tahtia. Lapsen saaminen on hieno mahdollisuus siihen. Pelon kanssa eläminen ei ole ratkaisu, voit silti milloin tahansa menettää työpaikkasi, vaikka kuinka suunnittelisit tulevaisuutta ja pitäisit kkynsin ja hampain kiinnin työpaikastasi. Kuulostaa aivopesulta, että et voi jättää työmarkkinoita muutamiksi vuosiksi. Aina löytyy töitä töitä haluavalle, ja alaakin voi vaihtaa vaikka 5-kymppisenä! Näin ollen neuvoisin teitä kaikkia "hysteerisiä" uranarkomaaneja, että nauttikaa elämästänne ja nauttikaa lapsistanne. Kuolinvuoteella moni saattaa katua sitä ettei viettänyt tarpeeksi aikaa omien lastensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Jännä että kaikki aloitusta vastustavat ja kotiäitiyttä vastustavat henkilöt hyökkäävät tähän ketjuun. Jos oli niin kova pala viedä pieni lapsi hoitoon, niin kannattaako edes avata tätä ketjua? Jotain kummallista defenssiä ilmeisesti kaikki nämä kotiäitejä mollaavat viestit. 

Ja kumma että kaikki kotiäidit ovat muka "työtä vieroksuvia sossupummeja". Onko koskaan tullut mieleen, että jotkut nauttivat elämästään omilla säästöillään tai perinnöillä? Mistä kumpuaa tuo vihamielisyys kotiäitejä kohtaan, jotka nauttivat siitä että saavat hoitaa kotona omia lapsiaan?

Kaikki eivät halua elää kiireisenä koko elämäänsä, vaan jossain kohtaa on hyvä vähän hidastaa tahtia. Lapsen saaminen on hieno mahdollisuus siihen. Pelon kanssa eläminen ei ole ratkaisu, voit silti milloin tahansa menettää työpaikkasi, vaikka kuinka suunnittelisit tulevaisuutta ja pitäisit kkynsin ja hampain kiinnin työpaikastasi. Kuulostaa aivopesulta, että et voi jättää työmarkkinoita muutamiksi vuosiksi. Aina löytyy töitä töitä haluavalle, ja alaakin voi vaihtaa vaikka 5-kymppisenä! Näin ollen neuvoisin teitä kaikkia "hysteerisiä" uranarkomaaneja, että nauttikaa elämästänne ja nauttikaa lapsistanne. Kuolinvuoteella moni saattaa katua sitä ettei viettänyt tarpeeksi aikaa omien lastensa kanssa. 

Ehkäpä ärsyttää se asenne että yhteiskunnan tuelle vain, toimeentulotukea hakemaan. Se kun nyt ei kuitenkaan ole normaalien ihmisten mielestä tavoiteltava tilanne. Jos kaikki ajattelisivat noin, oltaisiin konkurssissa jo nyt. Ja toiseksi ärsyttää tuollainen toisten asioihin puuttuminen ja arvostelu. Että yritetään niitä omia valintoja saada näyttämään paremmalta arvostelemalla toisten valintoja. Itse yrittäjänä tein töitä vanhempain vapaalla jonkin verran. Isovanhemmat sitten hoitivat lasta kolmevuotiaaksi asti. Olen onnekas että tällainen oli mahdollista, kaikille se ei ole. Ei tulisi mieleenkään arvostella jotain naapuria siitä että hän vie lapsensa hoitoon. Ja haluaisin kotiin lapsen vuoksi jäävien muistavan että he myös ovat tehneet valinnan. Ja että siihen valintaan tulisi olla tyytyväinen ilman että tarvitsee arvostella toisia. Sillä jos tuntee olonsa tyytyväiseksi vain silloin, kun voi ajatella olevansa parempi kuin jotkut muut, on siinä omassa valinnassa lähtökohtaisesti jotain pielessä.

Eniten tässä keskustelussa raivostuttaa taas kerran tämä yltiöpäinen halu ja tarve ARVOSTELLA TOISEN PERHEEN PÄÄTÖKSIÄ. Olen sanonut tämän tällä palstalla ennenkin: kyllä äiti on toiselle äidille susi. Mitään rajaa ei osata vetää eikä kenellekään tule mieleen, että voisiko päätösten takana kenties olla todella hyvät perusteet ko. päätökselle. Ei ei ei, kun minä ajattelen varhaisen hoitoon viemisen olevan väärin, niin sehän silloin myös on väärin. Minun päätökseni, mielipiteeni ja arvoni ovat ainoat oikeat ja teen sen kyllä muille selväksi. Näin ajattelee hyvä äiti, joka hoitaa lapset kotona kouluikään asti, koska kyllä yhteiskunta aina jotain tukea antaa.