Naapuri vei 9-kuisen perhepäivähoitajalle hoitoon :(

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika menee hoitoon saman ikäisenä.

Pakko saada kk-opinnot loppuun, jotta voi tarjota toiselle mahdollisimman hyvän elämän... Ja töitäkin pitäisi samalla tehdä, jotta saadaan ruokaa napaan ja pidettyä katto pään päällä.

Ihanne juu olisi saada lapsi tilanteeseen, jossa kaikki on jo valmiina, mutta aina kaikki ei elämässä mene suunnitelmien mukaan..

Opinnot tauolle ja toimmeentulotukea, muuto halvempaan asuntoon?Keksit tuon pakon aivan itse.Suomessa on sosiaaliturva myös sinulle.

Vierailija kirjoitti:

9 kuukauden ikä on huonoin mahdollinen sauma hoitoon laittoon, tapahtui se mistä syystä tahansa. Tuossa iässä lapsi alkaa hahmottaa erillisyyden päähuoltajastaan, ja kokee sen vuoksi voimakasta eroahdistusta. Jotkut lapset eivät kestä tuossa iässä hetkenkään eroa vanhemmastaan ilman, että alkavat itkeä. Se, että vanhempainrahakausi päättyy juuri 9 kk:n kieppeillä, on hulluakin hullumpi linjaus kehityspaykologisesta näkökulmasta. Lailla pitäisi kieltää tuon ikäistten lasten erottaminen vanhemmastaan pitkiksi ajoiksi.

Perhepäivähoitajalle meno nyt ei ole sen kummempaa kuin mennä mummolle. Yksi tuttu hoitaja ja pieni ryhmä lapsia.

Onhan perhepäivähoito paljon päiväkotia parempi ratkaisu. Ja jos hyvin käy, vauva saisi ehkä jatkaa siellä syksylläkin.

t. 70-luvulla 2-kuukautisena hoidossakäyntiuran aloittanut, mutta vasta eskarissa päiväkotiryhmään mennyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika menee hoitoon saman ikäisenä.

Pakko saada kk-opinnot loppuun, jotta voi tarjota toiselle mahdollisimman hyvän elämän... Ja töitäkin pitäisi samalla tehdä, jotta saadaan ruokaa napaan ja pidettyä katto pään päällä.

Ihanne juu olisi saada lapsi tilanteeseen, jossa kaikki on jo valmiina, mutta aina kaikki ei elämässä mene suunnitelmien mukaan..

Opinnot tauolle ja toimmeentulotukea, muuto halvempaan asuntoon?Keksit tuon pakon aivan itse.Suomessa on sosiaaliturva myös sinulle.

Suloista<3 Jotenkin suloista, että joku on vielä näin sinisilmäinen sosiaalietuuksien suhteen...vähän kun lapsi sanoisi, että onhan sinulla pankkikortti.

Miksi ne ei jatka syksyllä pph:lla vaan vaihtavat päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi on "pakko" viedä? En tajua.... asumistukea ja toimeentulotukea saa tarvittaessa jos tulot alle minimin. Tietenkin, jos haluaa enemmän eikä tyydy vähään on "pakko" viedä. Minimitoimeentuluessa on suojaosuus jonka alle eivät voi tulot jäädä. Kertokaa käytännössä, mikä se "pakko" on, varsinkin viedä kokopäivähoitoon eikä puolipäiväiseksi kuten monissa muissa Euroopan maissa (Suomessa pitkät hoitopäivät vrt. muut länsi-Euroopan maat).

Hei! Kerropa lisää!

Itsekin ajattelin mennä töihin kun lapsi on kuukautta, sillä kotihoidontuki+lapsilisä (n.450€/kk) ei riitä maksamaan sähkölaskua, vesilaskua, lainaa, liikennevakuutusta, liikenneveroa sekä bensaa.

Meiltä lähimpään kauppaan on 10km, ja pyörällä on hankala kantaa kauppakasseja. Myös neuvolat jäisi käymättä, sinne matkaa on 15km.

Kerropas kuinka saan asumislisää ja toimeentulotukea?

Mieluummin minä lapseni kanssa olisin kuin töissä hoitamassa muiden lapsia.

No se on näiden yhteiskunnan etuuksien saajien vaikea käsittää että joidenkin on pakko käydä töissä. Jos kaikki ajattelisivat kuten ap, Suomi olisi jo nyt vararikossa. Ja sitä paitsi, jos on esim omistusasunto, ei niitä tukia niin vain saa. Ja jos asunto on velalla ostettu, täytyy sitä myös maksaa pois. Ei taida myyntikään olla tällä hetkellä joka paikassa realistinen mahdollisuus. Ja sitten se isoin huomautus: mitä v****a ap:lle kuuluu naapurin asiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika menee hoitoon saman ikäisenä.

Pakko saada kk-opinnot loppuun, jotta voi tarjota toiselle mahdollisimman hyvän elämän... Ja töitäkin pitäisi samalla tehdä, jotta saadaan ruokaa napaan ja pidettyä katto pään päällä.

Ihanne juu olisi saada lapsi tilanteeseen, jossa kaikki on jo valmiina, mutta aina kaikki ei elämässä mene suunnitelmien mukaan..

Opinnot tauolle ja toimmeentulotukea, muuto halvempaan asuntoon?Keksit tuon pakon aivan itse.Suomessa on sosiaaliturva myös sinulle.

Voi tulla sinulle nyt yllätyksenä, mutta kaikki eivät halua elää valtion elätteinä... Lisäksi nykyisellään on todella näköalatonta jäädä tukien varaan, oletkos seurannut uutisia viimekuukausina?

Nimenomaan haluan, että pärjätään omillaan, ilman että tarvitsee järsiä kynsiään kauhuissaan josko tukia taas leikataan ja millä sitten pärjätään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on "pakko" viedä? En tajua.... asumistukea ja toimeentulotukea saa tarvittaessa jos tulot alle minimin. Tietenkin, jos haluaa enemmän eikä tyydy vähään on "pakko" viedä. Minimitoimeentuluessa on suojaosuus jonka alle eivät voi tulot jäädä. Kertokaa käytännössä, mikä se "pakko" on, varsinkin viedä kokopäivähoitoon eikä puolipäiväiseksi kuten monissa muissa Euroopan maissa (Suomessa pitkät hoitopäivät vrt. muut länsi-Euroopan maat).

Koska saat lapsen sinun tulee myydä omaisuutesi ja muuttaa liian pieneen halvimpaan mahdolliseen vuokraluukuun saadaksesi yhteiskunnan kaikki mahdolliset tuet, joilla saat ostettua välttämättömyydet kirppikseltä ja ruoat leipäjonosta? Not my life.

Onko sinulle yllätys, että tällaisia tukia eivät saa eivätkä halua ihmiset, joilla elämä on omissa hanskoissa. Pidän enemmän omasta tilavasta omistusasunnosta hyvällä alueella, jossa lapsilla on tilaa ja turvallista asua sekä nautin hyvästä ruoasta, harrastuksista ja matkustamisesta. Osakesijoittamiseen ei rahat riitä, mutta en luopuisi elämänlaadusta vain kököttääkseni lapsien kanssa neljän seinän sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Mun tekee tosi pahaa sen vauvan puolesta. Naapurin piti mennä vasta elokuussa töihin ja lapselle oli jo päiväkotipaikka varattuna. Palasikin aiemmin ja kun ei päiväkotipaikkaa saanut, laittoi kevääksi perhepäivähoitajalle.

9kk! Ja päiväkotiinkin jo 1v2kk ikäisenä.

Mutta kun on raha OMAA lasta tärkeämpi :(

Mulla on kolme lasta jotka ovat menneet joko perhepäivähoitajalle tai päiväkotiin 11 kk, 14 kk ja 9 kk ikäisinä. Nyt ovat 14, 18 ja 22 vuotta ja ovat iloisia ja fiksuja nuoria, jotka pärjäävät hyvin opinnoissaan ja koulussa. Ihan normaaleja ihmisiä noista on tullut.

Ei se päiväkoti tai hoitopaikka ole mikään kiirastuli vaan nimensä mukaisesti hoitopaikka. Ei siellä kukaan vahingoitu enkä kokenut, että mitenkään tekisin haittaa lapsilleni viemällä heidät hoitoon.

Mikä aloittajan ongelma on? Säälintunne? Yleisesti ottaen ei kannata tehdä oletuksia muiden ihmisten elämäntilanteista noin vain tutustumatta siihen ensin, olipa kyseessä tuttava tai vieras. Jokainen tekee omat valintansa ja yleensä niille on perustelut. Maailmaan mahtuu monenlaisia ERILAISIA valintoja ilman että voisi noin vain luokitella jonkun ratkaisun automaattisesti hyväksi tai huonoksi.

Meidän eka lapsi meni hoitoon 2-vuotiaana. Silloin ei ollut asuntolainaa ja isäkin pystyi jäämään hoitovapaalle. Toinen lapsi meni hoitoon 1v1vk iässä, oli juuri rakennettu talo jota on pakko maksaa. Tuleva kolmas lapsi menee todennäköisesti hoitoon 1v3kk iässä. Meillä on aivan loistava lapsilähtöinen päiväkoti, jossa pienet omana ryhmänä. En murehdi hoitoonmenoa yhtään. Meillä hyvin maltillisen pituiset hoitopäivät onneksi. Ei kannata aina suoralta kädeltä tuomita toisten valintoja, elämäntilanteet ovat niin erilaisia!! Muu elämä ei pysähdy lapsen syntymään. Työ, koti, lääkäri, ruoka jne. on maksettava myös sen jälkeen.

Tilanteita on erilaisia, itse en toimisi noin mutta ei minulla ole oikeutta arvostella toisten valintoja eikä ole sinullakaan. Toimi itse toisin, se on ainoa mitä voit tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on "pakko" viedä? En tajua.... asumistukea ja toimeentulotukea saa tarvittaessa jos tulot alle minimin. Tietenkin, jos haluaa enemmän eikä tyydy vähään on "pakko" viedä. Minimitoimeentuluessa on suojaosuus jonka alle eivät voi tulot jäädä. Kertokaa käytännössä, mikä se "pakko" on, varsinkin viedä kokopäivähoitoon eikä puolipäiväiseksi kuten monissa muissa Euroopan maissa (Suomessa pitkät hoitopäivät vrt. muut länsi-Euroopan maat).

Koska saat lapsen sinun tulee myydä omaisuutesi ja muuttaa liian pieneen halvimpaan mahdolliseen vuokraluukuun saadaksesi yhteiskunnan kaikki mahdolliset tuet, joilla saat ostettua välttämättömyydet kirppikseltä ja ruoat leipäjonosta? Not my life.

Onko sinulle yllätys, että tällaisia tukia eivät saa eivätkä halua ihmiset, joilla elämä on omissa hanskoissa. Pidän enemmän omasta tilavasta omistusasunnosta hyvällä alueella, jossa lapsilla on tilaa ja turvallista asua sekä nautin hyvästä ruoasta, harrastuksista ja matkustamisesta. Osakesijoittamiseen ei rahat riitä, mutta en luopuisi elämänlaadusta vain kököttääkseni lapsien kanssa neljän seinän sisällä.

Lisäksi itse tunnen perheitä, joissa nuo sosiaalietuudet tunnetaan oikein hyvin ja lapsien kanssa viigdytään kotona niiden turvin. Toisessa perheessä äiti on nyt kahdeksatta vuotta kotona, toisessa taas kuudetta vuotta. Peruskoulun jälkeisiä opintoja ei ole, eikä liioin työpaikkaakaan. Hitto että hirvittäisi olla samassa tilanteessa, nyt kun tukia ajetaan alas... Ja työmarkkinoilla ei kyllä ole halutuimpien joukossa kouluttamattomana + pitkällä tauolla työelämästä.

Ja asioiden hallinnasta, toisessa perheessä ei ollut varaa hankkia lapsen synttäreille edes synttärikakkua... Että onko sellainenkaan elämä sitten lapsesta niin hirvittävän kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on "pakko" viedä? En tajua.... asumistukea ja toimeentulotukea saa tarvittaessa jos tulot alle minimin. Tietenkin, jos haluaa enemmän eikä tyydy vähään on "pakko" viedä. Minimitoimeentuluessa on suojaosuus jonka alle eivät voi tulot jäädä. Kertokaa käytännössä, mikä se "pakko" on, varsinkin viedä kokopäivähoitoon eikä puolipäiväiseksi kuten monissa muissa Euroopan maissa (Suomessa pitkät hoitopäivät vrt. muut länsi-Euroopan maat).

Koska saat lapsen sinun tulee myydä omaisuutesi ja muuttaa liian pieneen halvimpaan mahdolliseen vuokraluukuun saadaksesi yhteiskunnan kaikki mahdolliset tuet, joilla saat ostettua välttämättömyydet kirppikseltä ja ruoat leipäjonosta? Not my life.

Onko sinulle yllätys, että tällaisia tukia eivät saa eivätkä halua ihmiset, joilla elämä on omissa hanskoissa. Pidän enemmän omasta tilavasta omistusasunnosta hyvällä alueella, jossa lapsilla on tilaa ja turvallista asua sekä nautin hyvästä ruoasta, harrastuksista ja matkustamisesta. Osakesijoittamiseen ei rahat riitä, mutta en luopuisi elämänlaadusta vain kököttääkseni lapsien kanssa neljän seinän sisällä.

Lisäksi itse tunnen perheitä, joissa nuo sosiaalietuudet tunnetaan oikein hyvin ja lapsien kanssa viigdytään kotona niiden turvin. Toisessa perheessä äiti on nyt kahdeksatta vuotta kotona, toisessa taas kuudetta vuotta. Peruskoulun jälkeisiä opintoja ei ole, eikä liioin työpaikkaakaan. Hitto että hirvittäisi olla samassa tilanteessa, nyt kun tukia ajetaan alas... Ja työmarkkinoilla ei kyllä ole halutuimpien joukossa kouluttamattomana + pitkällä tauolla työelämästä.

Ja asioiden hallinnasta, toisessa perheessä ei ollut varaa hankkia lapsen synttäreille edes synttärikakkua... Että onko sellainenkaan elämä sitten lapsesta niin hirvittävän kivaa.

Onko varaa edes tupakkaan ja alkoholiin?

Vierailija kirjoitti:

Tilanteita on erilaisia, itse en toimisi noin mutta ei minulla ole oikeutta arvostella toisten valintoja eikä ole sinullakaan. Toimi itse toisin, se on ainoa mitä voit tehdä.

Meinaatko että yhteiskunnallista arvokeskustelua ei ole tarvetta käydä? Olen eri mieltä. Ja tämä aihe, jos mikä, on yksi tabuista yhteiskunnassamme. Itse ihmettelen, miten moni uskaltaa ottaa sen riskin, että aiheuttaa lapselleen trauman liian varhaisella erolla. Aikuinen ei voi tietää, kuka ja millainen lapsi tulee oireilemaan hylkäämiskokemusta myöhemmällä iällä ja kuka ei. Heikoimmat joka tapauksessa kärsivät. Kun nykyihmiset voivat valita lastensa lukumäärän, ja suurimmalla osalla perheistä se on 1 tai 2, miksi ei malteta hoitaa niitä muutamia vuosia ihan rauhassa kotona, vaan mennään aikuisten ehdoilla?

Itse tiedän monta pariskuntaa, jotka ovat myöhemmin katuneet liian pienenä hoitoon laittoa, kun onkin käynyt ilmi, että lapsi on temperamentiltaan herkkä.

Vierailija kirjoitti:

9 kuukauden ikä on huonoin mahdollinen sauma hoitoon laittoon, tapahtui se mistä syystä tahansa. Tuossa iässä lapsi alkaa hahmottaa erillisyyden päähuoltajastaan, ja kokee sen vuoksi voimakasta eroahdistusta. Jotkut lapset eivät kestä tuossa iässä hetkenkään eroa vanhemfmastaan ilman, että alkavat itkeä. Se, että vanhempainrahakausi päättyy juuri 9 kk:n kieppeillä, on hulluakin hullumpi linjaus kehityspaykologisesta näkökulmasta. Lailla pitäisi kieltää tuon ikäistten lasten erottaminen vanhemmastaan pitkiksi ajoiksi.

Miksi alapeukut? Tulinko pilaamaan hyvän keskustelun faktoilla?

Minä olin vauvan kanssa 6kk kotona ja sitten palasin töihin. Kaikki ei kerta kaikkiaan JAKSA olla vaan kotona ja erkaantua maailmasta! Kunnon kansalaisia niistä kasvaa, harvassa maassa on näin jäätävän pitkät äitiyslomat ku Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vauvan kanssa 6kk kotona ja sitten palasin töihin. Kaikki ei kerta kaikkiaan JAKSA olla vaan kotona ja erkaantua maailmasta! Kunnon kansalaisia niistä kasvaa, harvassa maassa on näin jäätävän pitkät äitiyslomat ku Suomessa.

Harvassa maassa pienten lasten vanhemmat tekevät niin jäätävän pitkiä työpäiviä kuin Suomessa.

Muualla esim keski-euroopassa, twhdään hurjan paljon enemmän osa-aikaisia töitä. Myös ruotsissa.

Äitiyslomat on Suomessa liian pitkiä... pelkkää työelämän pakenemista. Vuosi riittää!

Kotihoito on ok, jos vanhemmat jakaa hoitoajan puoliksi. Jos se jää vain äidin kontolle, niin äiti jää auttamattomasti jälkeen työkuvioissa.

Omat lapseni ovat hoitaneet lapsensa kotona noin parivuotiaiksi siten, että toisessa perheessä äiti oli lapsen kanssa vähän yli vuoden ja isä n9kk ja toisessa äiti meni töihin lapsen ollessa 9kk ja isä(opettaja) jäi lukuvuodeksi hoitovapaalle.