Lamaannuttava kätkytpelko....
Vauva täytti juuri 2kk ja alusta asti piinannut kätkytpelko on kasvanut niin isoksi, että tänään sain jonkinlaisen paniikkikohtauksen... Tuntuu etten enää kestä, tuntuu tekisi mieli kävellä jyrkänteeltä jottei tarvitsisi olla näkemässä jos meidän pieni onkin yksi näistä harvoista...
Vauva on kolmen vuoden lapsettomuuden tulos, tuli aivan ihanana yllätyksenä luomusti juuri kun oltiin haettu lähetteet lapsettomuustutkimuksiin. Odottaessa pelkäsin alussa kohdunulkoista ja keskenmenoakin jonkinverran, mutten lamauttavasti. Loppuraskaudessa pelkäsin kohtukuolemaa, ja synnytyspelko-polilla kävin koska pelkäsin vauvan vahingoittuvan synnytyksessä.
Kaikki on ollut niin täynnä pelkoa, että alan olla jo ihan lopussa henkisesti...
Sydäntä puristaa ja ahdistaa ajatella, että tämä riski kestää vielä 10 kuukautta...
Kommentit (15)
Rakas ystävä, pelkäät kötkytkuolemaa, etä kätkyttä. Kätkye on vauvan nukkumapaikka. Ei sitä kukaan pelkää.
Kaikki vanhemmat pelkäävät kohtukuolemas, kätkytkuolemaa, myöhemmin lapsen sairastumista ja onnettomuuksia. Se ei lopu koskaan, mun lapsi on nyt 18 ja pelkään, että joku se "kaveri" tapaa sen niin kuin nykyään lehdissä usein kerrotaan. Ei siitä pääse eroon, sen kanssa on vain opittava elämään.
Joo, on isoja pelkoja ja sitten vielä niitä pieniä (kiusataanko, saako kavereita, itsetunto...)
Huolehtimista et voi lopettaa mutta hommaa apua, pidä huoli että saat nukuttua!
Minä herään edelleen tarkistamaan hengittävätkö lapset. Ja esikoinen on jo 5 :D Tuo vähenee kyllä ajan myötä, ja onneksi se pikkuvauva-aika menee nopeasti ohi.
Sun täytyy saada tuo kierre loppumaan. Itsekin pelkäsin alussa kätkytkuolemaa niin, että heräsin jatkuvasti yöllä vaikka vauva nukkui hyvin. Yhtenä yönä tajusin, että sen on loputtava, kun olin lopen uupunut. Jotenkin sain mielenrauhan, kun tajusin että asia on "herran hallussa" (en ole uskonnollinen lainkaan) - ei ole kerta kaikkiaan mitään, mitä asian hyväksi voisin tehdä. Tästä lähtien nukuin rauhallisemmin, vaikkei pelko ihan täysin kadonnutkaan.
Tai sitten hankit kätkythälyttimen, jos saat sillä mielenrauhan. Tai sitten ammattiapua. Mutta hysteerisen pelon pitää loppua tai sairastut vielä itse.
Minä pelkäsin sitäkin, että kissa menee nukkumaan vauvan naamalle.
Mitä nuo kätkythälyttimet oikeastaan edes auttaa, kun eikö kätkytkuolemassa ole todella heikko elvytysvaste..? Eli käytännössä herää siihen jos se tapahtuu, muttei voi tehdä mitään lapsensa pelastamiseksi.
Tee mitä pystyt kätkytkuoleman estämiseksi (nukkuminen samassa huoneessa, pääty koholle, tutti, ei tupakointia) ja sitten voit luottaa siihen että teit kaikkesi. Se ajatus auttoi minua. Hälytintä en hankkinut. Edelleen tarkastan lapsen (5v) hengityksen ennen kuin menen nukkumaan ja aamulla ensimmäiseksi. Ja pelko on varjostanut äitiyttä myös minulla pos testistä alkaen, taustalla minullakin vaikea raskautuminen ja yksi keskenmeno. Ja olen terv huoltoalalla.
Älä tupakoi, anna lapselle tutti, älkää nukkuko perhepdissä. Ja nukuta vauvaa selällä kunnes osaa itse kääntyä vatsalta selälle.
Ja hae apua ahdistukseesi, ihan psykologin keskustelutukea. Tässä hyvinvoiva äiti on parasta lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Tee mitä pystyt kätkytkuoleman estämiseksi (nukkuminen samassa huoneessa, pääty koholle, tutti, ei tupakointia) ja sitten voit luottaa siihen että teit kaikkesi. Se ajatus auttoi minua. Hälytintä en hankkinut. Edelleen tarkastan lapsen (5v) hengityksen ennen kuin menen nukkumaan ja aamulla ensimmäiseksi. Ja pelko on varjostanut äitiyttä myös minulla pos testistä alkaen, taustalla minullakin vaikea raskautuminen ja yksi keskenmeno. Ja olen terv huoltoalalla.
Meillä on pinnis oman sänkymme vieressä, vauva siis käytännössä vieressäni, ainoastaan pinniksen kalterit välissä. Päätykin on kohotettu, samoin tuttia annetaan. Puetaan keveästi yötä vasten, on unipussi jossa aukot käsille. Tuuletetaan päivisin hyvin, yöllä pakko pitää ikkuna kiinni pakkasten takia, mutta avataan syötön ajaksi jotta tuulettuu... Itse en tupakoi, mutta mies tupakoi ja ulkona tietty, ei sisällä missään tapauksessa..
10 kuukauden kuluttua alat pelätä jotain muuta. Pelkäävä mieli keksii kyllä jotain. Itselläkin kokemusta vähän samankaltaisesta, mutta onneksi hain ja sain apua. Samaa suosittelen sullekin. Juttele asiasta rohkeasti neuvolasta ja pyydä aika perheneuvolan psykologille.
osta se hälytin. minäkin pelkäsin kätkytkuolemaa, pelkäsin myös kohtukuolemaa. pelkään aina, kun lapset ovat jonkun muun hoidossa, pelkään että yöllä syttyy tulipalo ja perhe kuolee siinä. pelkään, että kun lapset menee kouluun heitä kiusataan. pelkään., että joku perheestäni sairastuu. mutta en anna tuon pelon häiritä elämääni.
Menipä nyt sitten tilaukseen kätkythälytin...
Minullakin oli se kätkythälytin kun tajusin heti vauvan tultua kotiin osastolta etten pysty nukkumaan ilman, että joku muu valvoo lapseni hengitystä. En oikeastaan ymmärrä miksi ihmiset ovat niin niitä vastaan (jotkut ainakin). Sanovat ettei niistä ole mitään hyötyä, mutta mielestäni siinä on suuri ero hälyttääkö laite sinulle alle puolessa minuutissa ettei vauva hengitä kuin että huomaat sen aamulla herätessäsi..
Eikä se siihen lopu, sitten alkaa pelot vakavista sairauksista, syövistä jne. Kannattaa hakea jo tässä vaiheessa apua, ei tule kuin pahenemaan.