Lue keskustelun säännöt.
Haastava esikoinen, uupumus...
02.03.2016 |
Tulkoon vaikka mitä kakkaa niskaan mutta pakko purkautua jonnekin, ahdistaa nyt niin.
Jos olis edes joku täällä joka ymmärtää...
Eli 4v esikoinen on syntymästään ollut haastava tapaus, oli kovin itkuinen, ei viihtynyt lattialla ollenkaan, tuntuu että ois vähintään tarvinu sirkuksen siihen että olisi viihtynyt.. Oli huono nukkumaan päivin ja öin ja kuljin varmaan ensimmäiset kuukaudet ihan sumussa.
On siis kovin temperamenttinen ja touhukas ollut aina. Kilju jalkojen juuressa kun koitin ruokaa lämmittää enkä just sillä sekunnilla voinut pitää sylissä... Jälkiviisaanaa tajusin että manduca tai vastaava ois voinut auttaa mutta kun en tiennyt/tajunnut silloin...
Vuoden ikäsenä heittäyty ensimmäisen kerran maahan huutamaan kun ei saanut tahtoa läpi. Liikuttuaan oppimaan ei ollut hetkeäkään paikoillaan, koko ajan liikkeessä ja kaikkialle kiipeemässä. Ainoa rauhallinen hetki oli kun harjoitteli kenkien pukemista ja tämä pikkasen päälle vuoden ikäisenä. Siitä lähtien ollaan myös kävelty kaikkialle kun en sitä karjumista kestänyt kun ei rattaissa suostunut istumaan.
On suuttunut muun muassa siitä kun laitoin jalan hänen mielestään väärään kohtaan, laitoin lampun päälle kun hänen olisi se pitänyt saada tehdä, ei saa nappia housuista auki eikä apua halua, viltti on jumissa sohvalla, menin makoilemaan lasten huoneen lattialle hetkeksi kun väsytti ymym. Ja nämä siitä 1 v lähtien. Nyt sentään vähän rauhoittunut.
Perille ei olla koskaan annettu. 2 v alko semmoset raivarit että huhuh. Puoli tuntia saattoi karjua ja karju vielä kovempaa kun tuli lähelle niin huomattiin että kun ollaan lähistöllä mutta ei lähellä ja annetaan hetken raivota niin hetken päätä halittiin ja juteltiin....
Kun oli 2v tuli isosiskoks. Tehtiin kaikkemme että huomioitiin isosiskoa siinä ja se olikin helppoa kun pikkuveli oli hyvä nukkuja ja viihtyi yksinkin höpisemässä helistimelleen. Toisen lapsen kanssa ei oo oikeastaan koskaan ollut ongelmia. Mustasukkaisuutta on ollut joka oli vielä pitkälle siihen kun toinen päälle 1,5 v mikä kans ottanut voimille kun koittanut parhaansa tehdä ja se kun ei oo voinut hetkeäkään kääntää selkäänsä kun toinen kokoajan kiusaamassa toista jne.
Nyt on ollut havaittavissa vähän helpotusta lasten kasvaessa mutta helppoa ei vieläkään esikoisen kanssa ole. Ja väsymys ei oikein helpota samaa tahtia...
Esikoisen kans menee yleensä hyvin kun on huomioimassa ja touhuamassa, no, joskus silloinkin voi tulla joku harmi ja sitten huudetaan.. Kiivastuu herkästi.
Esikoinen ei myöskään koskaan kuuntele/tottele kun sanon nätisti ja rauhallisesti vaan aina joutuu ääntä korottamaan ja suuttumaan. Tässä nyt ei tietenkään kaikki mutta osa... Niin ja siis esikoinen on jotenkin tosi rauhaton, niinkuin olisi muurahaisia housuissa, joskus illalla menee ihan yli se riehuminen eikä meinaa saada rauhottumaan mitenkään. Suht säännölliset rutiinit on kyllä ja mielestäni on tehnyt parhaani. Toisaalta siis on aivan ihana lapsi jonka kans voi touhuta paljon erilaista ja tehdään yhdessä kotitöitä ja hassutellaan ja välillä vaan luetaan kirjoja tai askarrellaan tai ulkoillaan. Ja on siis kokoajan äänessä, höpisee tai laulaa.
Neuvolassa kun otin tämän puheeksi ja pyysin apua kun hän oli noin 2v ehdotettiin päiväkotia ja siinä lähempänä 3 v ikää aloitti siellä 10 päivää kuussa ja on kyllä viihtynyt hyvin ja huomaa kyllä että on tehnyt hyvää kun on ikäistensä kanssa saanut touhuta, on tosi pieni päiväkoti jotka ulkoilee paljon. Tämä on siis pieni paikkakunta eikä täällä kovin vaihtoehtoja oo mitä tehdä tai minne mennä.. Valitettavasti meillä on aika pieni tukiverkosto täällä, mies osallistuu onneks hienosti...
Pikkuveli vielä on kotona koska en koe että on vielä tarvetta laittaa häntä sinne. Nyt siis kun pyysin apua silloin neuvolasta kävin ensin juttelemassa perhe neuvolassa yksin ja miehen kanssa ja saatiin onko se nyt perhe työntekijä vai mikä käymään ja on nyt muutaman kerran käynyt.
Tavallaan on ollut avuksi mutta muutama juttu ahdistaa. Odotan hetkeä kun nähdään ilman asioista niin voin vapaammin kertoa mitä mielen päällä on mutta siis niin, tuntuu että tavallaan vähättelee ongelmia tai ei osaa auttaa niitten vaikeiden tilanteiden kans, eikä oikeastaan näe kun pilkahduksia meidän arjesta kun esikoinen on yleensä aika nätisti silloin...
Tarjoaa kaiken maailman loruvinkkejä vaikka mä en mitään muuta teekään esikoisen kans. Kun sanon että me nukutaan tällä hetkellä kaikki perhepedissä koska me ollaan todettu nukkuvamme parhaiten niin niin tuntuu väkisin tarjoavan neuvoja sen suhteen että esikoinen omaan sänkyyn vaikka sen suhteen en kaipaa apua...tulee vaan tunne että arvostellaan...jne..siinä siis nyt muutama juttu...ja siis tosiaan kun osaan lorutella ja tehdä asioita,kaipaisin apua väsymykseen ja niihin haastaviin tilanteisiin.. Saada tunne että tulee ymmärretyksi...
No siinä nyt jotain ja tais tulla aika pitkä juttu....
Kommentit (14)
Oli niin pitkä selostus, että en nyt enää muista, että kaipasitko tukea, lohdutusta, neuvoa vai oliko sulla jokin kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitäpä vähän arvelinkin... Kirjoitin jo alkuun että on lähinnä pakko avautua kun ahdistaa, eihän täällä ole pakko lukea mitään.
Ap
Miks pitää olla niin ilkeä toisille, jos ei oo hyvää sanottavaa niin ei tarvis sanoa mitään.
Neuvolastahan oli nimenomaan neuvottu sinne hoitoon ja ap. itsekin sanoi, että on ollut lapselle hyväksi.
Teillä on ilmeisesti hyvin sinnikäs lapsi ja se tarkoittaa sinnikkyyttä kaiken suhteen, joka on oikeasti hyvä piirre ihmisessä. Yritä muutenkin nähdä ne positiiviset asiat lapsessa ja keskittyä niihin. Iän myötä varmasti helpottaa, kun lapselle pystyy selittämään asioita. Tsemppiä ja voimia!
Yritä iloita ja keskittyä niihin hyviin hetkiin esikoisen kanssa. Oot oikeutettu sun turhautumisen tunteisiin, oot vaan niin väsynyt. Oli vähän kuin olisin omaa tekstiäni lukenu. Esikoinen nyt reilu 5 v ja nyt näkyy merkkejä tasaantumisesta. Itse oon pari iltaa lukenu innokkaasti muksuoppi appia (sovellus esim apple store, ilmainen), löytyy hyviä käytännön vinkkejä. Älä ota stressiä mistään loruttelusta tms. Ota lapsi arkeen mukaan, esim rätti pöydän pyyhkimistä varten jne. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko lapsella olla aistiyliherkkyyttä?
Meidän vastaavan kuuloinen lapsi sai ADHD-diagnoosin kymmenen vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Tiedätkö mitä, olet hyvä äiti! Se välittyy siitä miten arkeanne kuvaat, miten pohdit omaa toimintaa ja miten olet hakenut ratkaisua tilanteeseen. Nyt on aika huokaista syvään ja kiittää itseäsi että olette selvinneet haastavan lapsen kanssa jo näin pitkälle - se ei nimittäin ole pikku juttu, mutta sitä ei tiedä kukaan joka ei ole tällaisen lapsen kanssa elänyt. Oletko lukenut Liisa keltikangas-järvisen tempperamentti kirjaa? Suosittelen!
On raskasta kun tekee kaikkensa mutta sekään ei riitä ja silloin on tärkeä muistaa ajatella armollisesti itseään kohtaan.
Jaksuja!
Meillä myös on tai oikeastaan oli haastava esikoinen. Pojan temperamentti näkyi jo heti vauvana, ja puolivuotiaasta lähtien elämä oli yhtä uhmaa. Mustasukkaisuus oli myös todella suurta pikkuveljeä kohtaan. Olin niin monta kertaa ahdistunut tilanteesta, että et uskokaan! Mietin niin monena iltana, mikä sitä lasta vaivaa: adhd, jokin tarkkaavaisuushäiriö, dysfasia, autismi, vai mikä, kun tuntui, että hänen kanssaan oli kaikki, aina, ihan kamalan vaikeaa. Sisällä ei voitu olla lainkaan, kun lapsi "hyppi seinille" ja aiheutti joka paikkaan kaaoksen. Olin todella stressaantunut noihin aikoihin, eikä pikkulapsiajasta ole todellakaan mitään ihania vaaleanpunaisia muistoja.
Mutta. Sitten kun lapsi täytti 5, alkoi jotain tapahtumaan. Pikkuhiljaa tuli lyhyitä kausia, että jotkin asiat menivät jouhevammin (kunnes taas tuli kaamea vastutuskausi). Mutta suurin muutos on tullut nyt eskarin aikana, erityisesti nyt kevätpuolella, kun lapsi on pian täyttämässä 7. Pojasta on kasvanut ihana tyyppi, toki joskus edelleen rasittava, mutta muutoin niitä ylilyöntejä tulee enää harvoin. Liikunnallisesti hän on tosi lahjakas, ja hänestä onkin kasvanut oikea urheilijanuorukainen. Tokihan me edelleen väännetään niistä samoista asioista, mitä on harjoiteltu jo pian 7 vuotta (esim. käsienpesusta ja muista rutiineista), mutta kaikki menee nykyisin niin paljon jouhevammin. Nykyisin ihan nautin jo hänen seurastaan - mieti, siihen meni melkein 7 vuotta, että lapsi antaa enemmän kuin ottaa!
Eli koita jaksaa, kyllä se vielä helpottaa. Vuosi vielä, niin helpompaa ja eskarissa alkaa jo oikeasti näkymään muutoksia! Niin, ja meilläkin esikoinen oli päivähoidossa, kun minä pienemmän kanssa kotona. Että älä tunne siitä huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapsella olla aistiyliherkkyyttä?
Mulla vastaavan ikäinen tytär, jolla aistiyliherkkyys ja puheenkehityksen viivästymä. On niin hankala, jos asiat ei mene niinkuin haluaa, ettei kukaan voi ymmärtää mitä vanhempana joutuu kestämään..
On nyt ollu pkssa, jossa osaamista erityislapsien hoitoon ja myös puheterapiassa nyt vuoden ja vihdoin pääsemässä toimintaterapiaan.
Taistele ja vaadi sun lapselle se hoito mitä se tarvitsee - sun ei tarvitse olla yksin superihminen, pilaat vaan oman hyvinvoinnin.
Onneksi tokasta lapsesta tuli "normaali"
M29
Kitos teidän ihanista kommenteista! Tekee kyllä välillä hyvää avatua ja kuulla että sitä ehkä tekee jotain oikein. Tuli suoraan sanottuna ehkä vähän paha mieli jostakin mitä "perhetyöntekijä" (en tiedä virallista nimitystä) sanoi tai tuli tunne ettei täysin ymmärrä...Tsemppiä muillekin samassa tilanteessa oleville! Ja se on kyllä totta että sinnikkyys on myös hyvä juttu, vaatii kyllä vanhemmilta paljon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten taas joku kokee oikeudekseen dissata toista äitiä,hyi sinua😞Kyllä osaa pistää vihaksi.On selvää ettei sulla ole vastaavaa kokemusta kun sieltä kommentoit ” valtaistuimeltasi”😡Voi. aloittaneelle sanoa että toi kirjoittamasi voisi olla minun textiä,niin samat tuntemukset täällä jotka sinulla 2.vsitten.Ja olen lastentarhanopettaja jolla 15. V kokemus ja kaikkeni olen myös tehnyt esikoisen kanssa jotta olisi kaikilla mukavia päiviä mutta tuntuu ettei mikään auta.Päiväkotiin en haluaisi laittaa kun tiedän sen menon liiankin hyvin....ehtii sinne vielä kun palaan töihin.
Siis toi dissaaja oli nimimerkki vierailija...
Siis esikoinen, jo valmiiksi "haastava" (lainausmerkeissä, koska musta toi on ihan normaali lapsi) ja sitten vielä siivotaan jaloista pois päiväkotiin ja äiti ja pikkuveli jää kotiin.. ihan itseaiheutettu soppa, mulla esikoinen oli tuollainen roikkuja, hermostuu pienistä (verrattuna pikkusiskoonsa) jne mutta temperamentti nyt vaan on erilainen ja sen kanssa on elettävä, en mä lasta päiväkotiin heivaa pois jaloista..Että perhetyökin tuohon sotkettu. Huhhuh. Jotkut ei vaan osaa.