Lue keskustelun säännöt.
Miten joku kehtaa elää työttömänä aikuisiän
01.03.2016 |
ei tunne ylpeyttä että on itse hankkinut elannon. Lapset on tehty vain siksi että niistäkin saa rahaa. Koskaan eivät vie/päästä heitä edes ulos.
Naapuri afrikkalainen mies, suomalainen nainen ja elävät näin.
Mitä virkaa sellaisilla ihmisillä on? Loiseläjiä. Liian laiskoja opiskeluun ym.
Miksi heidän annetaan maata kotona vuosikausia. Ei työtön itse työtä hae. Se paikka on annettava rahaa vastaan.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
No se on se "hankala" lapsuus, "hankala" parisuhde, erityisherkkyys ja masennus. Jatkuva miellyttäminen vuodesta toiseen ja oppiminen siihen, että aina joku hoitaa ja tulee hätiin; ei tarvitse opetella yksin pärjäämään. Ei voi mitään muuta kuin maata perse pitkällä iäkkään äitinsä luona lapsensa kanssa asuen ja passattavana ollen; katto pään päällä, ruoka ja laskut hoituu itsestään ilmaiseksi. Ja samalla valittaa, kun vanha äiti koittaa potkia persuksiin (vaatii hakemaan töitä, katsomaan mihin vähäiset rahat humputtaa ja osallistumaan kotitöihin/ruokakuluihin) ja pitää lapselle rotia, jolla ei mitään kunnioitusta ja käytöstapoja; lellitty pentu.
Samalla me muut reilu kolmekymppiset eletään useamman lapsen kanssa niitä kuuluisia ruuhkavuosia ilman kunnollisia tukiverkkoja päivähoito-työ-koti-lainojen maksu-harrastukset rumbaa pyörittäen ja elämän lyödessä turpiin irvistetään ja yritetään lujemmin, kun luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
Säälittävät luuserit.
Hehe, ei kukaan pakota elämään sitä koti, kaksi lasta ja kultainen noutaja - elämää. Noin kärjistetysti. Itse olen nimenomaan streotyyppisesti edellä mainituista oloista, mutta muksua en ole hankkinut ja tässä pohdinkin että ehkä tämä loppuelämä voisi mennä rauhallisesti yksin asuessa. Et ei kuulosta kovinkaan fiksusti järkätyltä sunkaan elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehtaan. Olin töissä 22 vuotta, ja jäin työttömäksi. Olen totaalisen uupunut viime vuosien työpaineista ja nyt nautin joutilaisuudesta. Haen töitä, mutta ei vaikuta ruusuiselta. Opiskelua työttömyysetuudella ei hyväksytty, joten eipä tässä muutakaan voi.
K yllä hyväksytään ainakin minun tyttö voi opiskella ja saa ansio sidonnaisen päivärahan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehtaan. Olin töissä 22 vuotta, ja jäin työttömäksi. Olen totaalisen uupunut viime vuosien työpaineista ja nyt nautin joutilaisuudesta. Haen töitä, mutta ei vaikuta ruusuiselta. Opiskelua työttömyysetuudella ei hyväksytty, joten eipä tässä muutakaan voi.
K yllä hyväksytään ainakin minun tyttö voi opiskella ja saa ansio sidonnaisen päivärahan!
Niin, jokainen tilanne harkitaan tapauskohtaisesti. Minun kohdallani ei opiskelua ansiosidonnaisella hyväksytty, kuten kirjoitin.
Sinulle, joka arvostelit valintojeni järkevyyttä ja julistit loppuelämäsi yksin asuvasi.
On minunkin lähtökohtani olleet vaikka mitä. Miljoona syytä olisi ollut jäädä surkuttelemaan; köyhä lapsuus, koulukiusattuna oleminen, poikaystävän kuolema, veljen ajautuminen huumeiden kautta hautaan, oma ja läheisten terveys, alkoholistit appivanhemmat jne. Mutta miksi hemmetissä, kun kaikki nuo (niin kuin 90% elämän ongelmista) on sellaisia, joihin ei voi itse vaikuttaa suoraan. Ja jos ei voi vaikuttaa, niin antaapa olla. Panostaa siihen mihin voi vaikuttaa. Kaikkia se elämä koittelee; on vaan itsestä kiinni, mitä silloin tekee. Jääkö surkuttelemaan ja kaivamaan itselleen pohjatonta kuoppaa, vaan puskeeko eteenpäin.
En minä omassa elämässäni ja näissä kuuluisissa ruuhkavuosissa mitään järin mahdottoman rankkaa näe. Samaa varmaan monella muullakin. Lisäksi oma rumbani koti-työ-hoito-harrastukset-lapset sujuu mallikkaasti. Omat lapset ei ole vaativia ADHD tapauksia, työpaikka (jota monella ei ole) on hyväpalkkainen ja kiva, koti iso ja siisti jne.
Mutta tosiaan, huono oli lapsuus ja enemmän on vastoinkäymisiä osunut kohdalle kuin keskiverto suomalaiselle. Voisi todellakin masentua, menettää työkykynsä ja surkutella perse homehtuen kurjaa kohtaloaan.
Mene sinä viisastelemasta vaikka ruokkimaan niitä lintuja !
En uskalla kuvitellakaan mitä nykyisessä pakolaistilanteessa tapahtuisi jos 300.000 kantasuomalaista menettäisi kaiken sosiaalitukensa.
Presidentti Kekkonen sanoi aikanaan viisaasti : Eurooppa ei kestä uutta suurtyöttömyyttä ( viittasi siis tilanteeseen ennen toista maailmansotaa ja silloiseen Saksaan jossa ei ollut mitään työttömyyskorvauksia,eikä niitä tunnettu silloin muuallakaan.)
Kaikki ääriliikkeet keräisivät heti seuraavissa vaaleissa äänivyöryn äänten jättipotin ja alkaisi tapahtua.
Minä vain en haluaisi sitä tähän maahan jäädä katsomaan vaan ennakoisin tulevan tilanteen ja suuntana olisi Australia,Kanada tai Brasilia. (mielummin turvallisuussyistä kyllä rahtilaivalla ,kuin lentokoneella)
Pienissäkin maissa voi alkaa tapahtua-(90-luvun ex-Jugoslavia on siitä hyvä Eli siis erottin paha esimerkki) Jos pakolaisakselilla alkaa tapahtua jotain Saksassa voi se tapahtuminen tarttua pian tännekin.