Lue keskustelun säännöt.
Voiko kenestä tahansa tulla vaikka näyttelijä, muusikko, lääkäri, astrofyysikko?
01.03.2016 |
Tuli mieleen tuosta keskustelusta, että mitä kannattaa opiskella. Vastattiin, että lääkäriksi tms. Onko todella näin, että kenestä tahansa normaaliälyllä varustetusta pulliaisesta voisi tulla mitä vain? Voisiko esimerkiksi minusta, matemaattisesta idiootista, tulla vaikkapa lääkäri tai fyysikko?
(En haaveile lääkärin urasta.)
Kommentit (31)
Jokainen voi miettiä kysymystä pohtimalla omaa aiempaa menestymistään suhteessa tekemäänsä työmäärään ja miten mm. tuntemansa henkilöt ovat pärjänneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kliseistä, mutta mä jaksan yhä uskoa, että kenestä vain voi tulla mitä vain, jos haluaa riittävästi. Tietysti asiaan vaikuttaa moni muukin seikka ja esim.puhdas tuuri, miten onnistuu järjestämään asiansa päästäkseen eteenpäin. Mutta yleensä jos halu on riittävä, niin ihminen löytää tavan päästä tavoitteeseensa. Mut periaatteessa kaikista voi tulla mitä vaan. Eri asia kuitenkin on, kuinka paljon työtä sen eteen joutuu tekemään ja kuinka hyvä on. Sanoisin siis että kuka vaan joka haluaa voi olla fyysikko tai näyttelijä, mut hyvä fyysikko tai näyttelijä ei oo jokainen koulutuksen saanut vaan siihen vaikuttaa sellaiset ominaisuudet joita ei välttämättä voi oppia.
No, minusta matemaattisesta idiootista on tullut matemaattisen alan DI. Eli kyllä se aika pitkälle mahdollista on, jos on kiinnnostusta ja sisua.
Väittäisinkin, että lähes kaikista keskivertoälykkäistä voi tulla vaikka lääkäri tai minkä tahansa alan maisteri tai DI. Yleensä vasta jonkinlaiseksi huipuksi pääseminen vaatii lahjakkuutta - perusammattilaiseksi pääsee ilmankin, kunhan tekee työtä sen eteen. Työtä joutuu opiskeluvaiheessa tietysti tekemään enemmän kuin luonnostaan lahjakas.
Vierailija kirjoitti:
No, minusta matemaattisesta idiootista on tullut matemaattisen alan DI. Eli kyllä se aika pitkälle mahdollista on, jos on kiinnnostusta ja sisua.
Väittäisinkin, että lähes kaikista keskivertoälykkäistä voi tulla vaikka lääkäri tai minkä tahansa alan maisteri tai DI. Yleensä vasta jonkinlaiseksi huipuksi pääseminen vaatii lahjakkuutta - perusammattilaiseksi pääsee ilmankin, kunhan tekee työtä sen eteen. Työtä joutuu opiskeluvaiheessa tietysti tekemään enemmän kuin luonnostaan lahjakas.
Olen samaa mieltä. Jokaisesta motivoituneesta on matemaattiselle alalle rivityöntekijäksi. Jos on valmis käyttämään aikaa, niin normaaliälyllä oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tuntea omat, luontaiset vahvuutensa ennen kuin voi sanoa suuntaan tai toiseen. Sitten sekin, että ymmärtääksen omat voimavarat, täytyy katsoa ja vertailla niitä omia voimavarojaan muiden voimavaroihin.
Suomessa vaan on hirveä hypetys ollut aina tämän "sisukkuuden" suhteen, eli hakataan päätä seinään, kunnes seinä lopulta murtuu...tosin useimmat murtuu ennen seinää. Disipliiniä (=sisua) hehkutetaan siis aivan samalla tavalla ja intensiteetillä, kuin esim. Japanissa.
Tottakai. Ja jokainen voi olla rikas tai voittaa Olympialaisissa 110 metrin aidat jos vaan haluaa ja viitsii.
T:Kokoomusnuori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, minusta matemaattisesta idiootista on tullut matemaattisen alan DI. Eli kyllä se aika pitkälle mahdollista on, jos on kiinnnostusta ja sisua.
Väittäisinkin, että lähes kaikista keskivertoälykkäistä voi tulla vaikka lääkäri tai minkä tahansa alan maisteri tai DI. Yleensä vasta jonkinlaiseksi huipuksi pääseminen vaatii lahjakkuutta - perusammattilaiseksi pääsee ilmankin, kunhan tekee työtä sen eteen. Työtä joutuu opiskeluvaiheessa tietysti tekemään enemmän kuin luonnostaan lahjakas.
Minusta taas matemaattisena idioottina tuntuu ei-matemaattiselta alalta valmistuneena maisterina päinvastaiselta.
Vierailija kirjoitti:
No, minusta matemaattisesta idiootista on tullut matemaattisen alan DI. Eli kyllä se aika pitkälle mahdollista on, jos on kiinnnostusta ja sisua.
Väittäisinkin, että lähes kaikista keskivertoälykkäistä voi tulla vaikka lääkäri tai minkä tahansa alan maisteri tai DI. Yleensä vasta jonkinlaiseksi huipuksi pääseminen vaatii lahjakkuutta - perusammattilaiseksi pääsee ilmankin, kunhan tekee työtä sen eteen. Työtä joutuu opiskeluvaiheessa tietysti tekemään enemmän kuin luonnostaan lahjakas.
Miten jossain lääketieteessä voi olla luonnostaan lahjakas? Toki vakaa leikkauskäsi ja siisti haava vaatinee harjoittelua/taitoa/lahjakkuutta...mutta joku yleislääkärin tautien diagnosointi on ihan kokemusta ja opiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei voi. Jos on täysin epämusikaalinen (kuten itse olen), ei kyllä mitenkään voi ryhtyä muusikoksi. Tai no, toki voisin, mutta enpä kyllä sillä kykenisi leipääni tienaamaan, kun ei kukaan minua palkkaisi.
Näyttelijänäkään en pärjäisi. Toki voisi ilmoittaa olevani näyttelijä ja pyrkiä töihin alalle, mutta kyllä castingissa aika nopeasti selviäisi osaamiseni taso. :D
Ei voi. Eri ammateissa vaaditaan eritasoista älykkyyttä. Kaikkien älykkyys ei riitä kaikkiin ammatteihin. http://www.iqcomparisonsite.com/occupations.aspx
Sama pätee muihinkin ominaisuuksiin. Kaikista ei voisi tulla balettitanssijaa, kuvataiteilijaa tai muusikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyllä tulla 17 vuotiaana koneinsinööriksi tai kirurgiksi, mutta vain, jos on hyvät geenit ihonvärin suhteen, ei tarvitse edes osata lukea.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi. Eri ammateissa vaaditaan eritasoista älykkyyttä. Kaikkien älykkyys ei riitä kaikkiin ammatteihin. http://www.iqcomparisonsite.com/occupations.aspx
Sama pätee muihinkin ominaisuuksiin. Kaikista ei voisi tulla balettitanssijaa, kuvataiteilijaa tai muusikkoa.
Tämä on varmasti totta, mutta kannattaa huomata, että esim. luonnontieteilijäksi tai elektroniikkainsinööriksi pääsee tuonkin mukaan jo alle 100 ÄO:lla. Ei siis vaadita kuin vähän alle keskimääräinen ÄO oikeasti, kun taas monet luulee että tarvitsisi olla poikkeuksellisen älykäs ollakseen vaikka fyysikko tai monimutkaisia laitteita suunnitteleva elektroniikkainsinööri.
Itsehän olen koodari, akateemisesti koulutettu, ja matemaattisesti lahjaton ja ÄO noin 90. Oikein hyvin on mennyt alalla silti. Toki asiat kestää minulta vähän kauemman oppia ja vaativat enemmän tankkaamista kuin älykkäämmiltä, mutta siihen minä olen valmis hyvän palkan ja mukavan työn eteen. Ja sitten kun olen jonkun asian oppinut, osaan kyllä soveltaa sitä siinä missä älykkäämmätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kliseistä, mutta mä jaksan yhä uskoa, että kenestä vain voi tulla mitä vain, jos haluaa riittävästi. Tietysti asiaan vaikuttaa moni muukin seikka ja esim.puhdas tuuri, miten onnistuu järjestämään asiansa päästäkseen eteenpäin. Mutta yleensä jos halu on riittävä, niin ihminen löytää tavan päästä tavoitteeseensa. Mut periaatteessa kaikista voi tulla mitä vaan. Eri asia kuitenkin on, kuinka paljon työtä sen eteen joutuu tekemään ja kuinka hyvä on. Sanoisin siis että kuka vaan joka haluaa voi olla fyysikko tai näyttelijä, mut hyvä fyysikko tai näyttelijä ei oo jokainen koulutuksen saanut vaan siihen vaikuttaa sellaiset ominaisuudet joita ei välttämättä voi oppia.
Ai että vaikeasti kehitysvammaisesta voi tulla fyysikko, jos vain opiskelee ahkerasti?
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta keskustelusta, että mitä kannattaa opiskella. Vastattiin, että lääkäriksi tms. Onko todella näin, että kenestä tahansa normaaliälyllä varustetusta pulliaisesta voisi tulla mitä vain? Voisiko esimerkiksi minusta, matemaattisesta idiootista, tulla vaikkapa lääkäri tai fyysikko?
(En haaveile lääkärin urasta.)
Ei idiootista jos sillä tarkoitat ihmistä jolla ei ole lahjoja opiskella. Kyllä täytyy olla kuitenkin älliä päässä että oppii. Mutta ei se kato ihmisen taustaa onko millaisesta perheestä lähtösin. Näyttelijäksi täytyy olla lahjoja ei kuka tahaansa osaa näytellä. Lääkäriksi täytyy olla myös älykäs ja lahjakas jotta oppii kaiken sen mitä lääkärin tulee tietää ja se ei ole mikään pieni määrä tietoa.
Voi kyllä. Se vaan vaatii peräänantamattomuutta ja kovaa työtä. Päämäärän saavuttamiseksi pitää olla hyvä suunitelma ja pysysä johdonmukaisesti kurssissa. Urakka vie aikaa ja vaatii sinnikästä ponnistelua, mutta on se mahdollista. Riippuu ihmisestä itsestään, kuinka paljona on halua panostaa, jotta saavuttaa unelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minusta matemaattisesta idiootista on tullut matemaattisen alan DI. Eli kyllä se aika pitkälle mahdollista on, jos on kiinnnostusta ja sisua.
Väittäisinkin, että lähes kaikista keskivertoälykkäistä voi tulla vaikka lääkäri tai minkä tahansa alan maisteri tai DI. Yleensä vasta jonkinlaiseksi huipuksi pääseminen vaatii lahjakkuutta - perusammattilaiseksi pääsee ilmankin, kunhan tekee työtä sen eteen. Työtä joutuu opiskeluvaiheessa tietysti tekemään enemmän kuin luonnostaan lahjakas.
Miten jossain lääketieteessä voi olla luonnostaan lahjakas? Toki vakaa leikkauskäsi ja siisti haava vaatinee harjoittelua/taitoa/lahjakkuutta...mutta joku yleislääkärin tautien diagnosointi on ihan kokemusta ja opiskelua.
Ei varmaan suoraan lääketieteessä lahjakas voi olla, mutta luulisin että esim. hyvästä loogisesta päättelykyvystä on suurta apua ammatissa, ja varsinkin siinä vaiheessa kun ei vielä ole sitä kokemuksen tuomaa varmuutta. Uskon tosiaan silti että kuka tahansa suunnilleen normaaliälyinen pystyy oppimaan lääkäriksi jos halua on, mutta tietyillä ihmisillä alku on vaikeampaa ja voi tulla epätoivon tunteita osaamisen ja pärjäämisen kanssa.
Itse olen eri ammatissa, mutta sellaisessa jossa olen luontaisesti lahjaton, ja kyllä opinnot ja uran ekat 5-10 vuotta vaativat melkoista sisua ja kovaa työtä myös vapaa-ajalla.
Ei voi. Mä olen aina ollut matemaattisesti daiju. En vaan tajunnu, vaikka tukiopetustakin sain. Samoin lukion kemia, ne kaavahommat, huhhuh. En halustani huolimatta voisi opiskella fyysikoksi tai vastaavaksi. Haaveammattini oli joku avaruustieteilijä. En noin muuten ole tyhmä, kielet sujui ja sosiaalinen äly on todella hyvä.
Mielestäni ihmisen potentiaaliin älykkyyttä enemmän vaikuttavat motivaatio ja itsetunto. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät todella paljon työtä ollakseen esimerkiksi hyviä tanssijoita/näyttelijöitä, ja uskovat olevansa hyviä alallansa, vaikka eivät todellisuudessa yllä keskivertoa korkeammalle. Sitten tunnen taas toisia, jotka eivät usko itseensä ja kuvittelevat olevansa huonoja kaikessa, mitä tekevät, mutta pärjäävätkin keskivertoa paremmin ryhtyessään toimeen. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan tule koskaan hakeutumaan haluamallensa alalle, koska eivät usko itseensä. Uskonpuutteen vuoksi heillä ei tunnu olevan myöskään motivaatiota.
Salkkareihin kyllä.