2.lapsi vaikka parisuhde ei toimi juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

- kirjoitti:

Olen 38v ja meillä on yksi lapsi (2v). Olemme olleet yhdessä 15v. Haaveilemme toisesta lapsesta vaikka parisuhteemme ei voi mitenkään hyvin juuri nyt. Meillä ei ole täällä paikkakunnalla ketään kelle lasta voisi jättää hoitoon, parisuhdeaikaa ei siis oikeastaan ole vaan se on silloin kun lapsi on laitettu nukkumaan. Tämä kai/ pikkulapsiaika tunnetusti muutenkin melko haastavaa mikä vaikuttaa asiaan. Nyt mietimme mitä tehdä, toinen lapsi vai asua hetki erillään vai jatkaa näin ja yrittää parantaa suhdetta ja odottaa että lapsi kasvaa jolloin voi kuitenkin olla jo liian myöhäistä yrittää hankkia toista lasta joskaan ei siitä ikinä varmuutta muutenkaan ole. Mitä tässä nyt oikein tekisi? Muita, etenkin naisia, vastaavassa tilanteess?

En missään nimessä itse tekisi toista lasta jos parisuhde ei toimi. Parisuhdetta ei pelasteta lapsella.

Niin. Vastuutonta.

Tekisin tuossa tilanteessa toisen, jos haluaisin lapselle sisaruksen, sillä ikienne puolesta aikaa ei todennäköisesti ole enää koittaa uudessa suhteessa. Jonkinlainen kumppanuusvanhemmuuspäätöshän tuo käytännössä on, jos molemmat ovat kartalla siitä, mikä suhteen tila on ja mitä riskejä asiaan sisältyy. Esikoisen kannalta en näe sitä mitenkään erokokemusta pahentavana asiahaarana, jos hänellä on elämässään sisarus, päin vastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt saatte vielä toisen lapsen ja sitten satutte eroamaan, kumpaa luulet esikoisen arvostavan: sitä että hän sai sisaruksen mutta koko perhe hajosi vai sitä että perhe olisi ehkä pysynyt kasassa ilman pikkukakkosta!

Asian voi ajatella noin, tai sitten niin, että kumpaa esikoinen arvostaa enemmän: sitä, että elää lapsuutensa ainoana lapsena ja vanhemmat erosivat, vai sitä, että saa sisaruksen ja vanhemmat erosivat. Arvostaako elämää kahden hengen perheiden välillä pallotellessa vai kolmen hengen perheiden. Moni kommentoija tuntuu olettavan, että se kakkosen tekemättä jättäminen olisi jonkinlainen tae siitä, että esikoinen saa elää ydinperheessä. Moni vain jankkaa, että keskity ap tekemään ainokaisesi elämästä mahdollisimman hyvää. Mutta se on aika olennainen näkökulma tässä ap:n tilanteessa, että ero voi olla edessä joka tapauksessa. 

ap. kirjoitti:

Itseasiassa me _molemmat_ haluamme. Paitsi toisen lapsen niin myös omalle lapselle sisaren. Tällä hetkellä mieheni on työtön joten meidän tilanteeseen vaikuttaa varmasti moni muukin seikka, lapsi ei ole tuhonnut todellakaan mitään vaan antaa todella paljon meille molemmille, joten eipäs ihan kaikkea vedetä hatusta.

Fakta on vain se, että jos lapsia meinaa hankkia lisää tässä elämässä tulee sen tapahtua pian kun ottaa huomioon biologinen kello. Parisuhdetta on aikaa sinällään parantaa koko loppuelämä.

Tässä pari syytä.

Parisuhdetta ei ole aikaa parantaa loppuikä, jos suhde päätyy eroon. Jos yhden lapsen kanssa on hankalaa, niin mitä kuvittelet sen olevan kahden kanssa. Millä te elätte, jos sinä olet äitiyslomalla ja mies työtön.

Aika huono tilannehan tuo on, varsinkin kun toinen kaiken lisäksi vielä työtön. Toki aikaa toisen lapsen hankkimiselle ei sinulla enää loputtomiin ole kuten itsekin ymmärrät. Kai tuossa pitää punnita että onko toisen lapsen saaminen parisuhdetta ja tämän hetkistä tilannetta tärkeämpi. 

Itse en tuohon tilanteeseen uutta lasta hankkisi, mutta sinä ja kumppanisi olette ainoat jotka ratkaisun pystyvät tekemään.

Ainakaan se teidän parisuhdeaika ei lisäänny tekemällä lisää lapsia. Että jos jo nyt menee huonosti yhden lapsen kanssa niin toinen lapsi ei suhdettanne paranna. 

Moni rohkaisee täällä laittamaan kaiken likoon parisuhteen eteen ja pidättäytymään toisen lapsen teosta. En tunne miestäsi, mutta yleisen elämänkokemuksen perusteella sanoisin, että mieti tarkkaan, minkälaisia riskejä otat, kun on miehestä kyse. Valitettavan usein miehet osaavat yllättää negatiivisella tavalla, myös ne, joista ei olisi ikinä uskonut. Keskimääräinen mies on erittäin heikko ja selkärangaton olento, ja voi olla kyse vain tilaisuuksien puutteesta, ettei miehesi ole jo lähtenyt jonkun ymmärtäväisen sielunkumppanin (niin kuin työkaverin) matkaan uhriutuen samalla, miten et huomioi häntä tarpeeksi. Joku antoi aiemmin neuvon, että mieti, mitä haluaisit, jos tietäisit eron olevan joka tapauksessa parin vuoden kuluttua edessä. 

Monta kertaa olen vierestä nähnyt, kun mies on yhtäkkiä puukottanut selkään, vaikka vaimo on luullut kaiken olevan hyvin. Tee sellaisia valintoja, että et joudu katumaan, mistä kaikesta luovuit saadaksesi pitää moisen niljakkeen muutaman vuoden pidempään itselläsi, jos hän sellaiseksi niljakkeeksi joskus paljastuu. Miesten takia ei kannata luopua koskaan omista unelmistaan, koska harva mies osaa olla aidosti vastavuoroisesti lojaali. Toki on järkevää miettiä, riittäisivätkö omat rahkeet kahden lapsen yksinhuoltajuuteen.