Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä yli siitä, että anoppi kohtelee perhettäni huonosti?
rotsku
29.02.2016 |
Nyt tarvitaan apua miniän ja anopin välisten asioiden käsittelyssä!
Neljä vuotta sitten, kun meillä ei vielä ollut lapsia, appivanhemmat olivat oikein mukavia ja heidän luonaan oli mukava käydä. Kävin anopin kanssa kaupungilla, kahveilla ja jopa ravintolassa illalla. Piilovittuilu, minun ja tekemisteni arvostelu astui kuvaan siinä vaiheessa, kun esikoisemme oli syntynyt: milloin oli missäkin vikaa tai en osannut tehdä asioita oikein anopin mielestä. Imetin väärin, puhdistin tukkoisen lapsen nenää väärin, vaatetin lasta väärin, en olisi saanut antaa vauvalle tuttia jne. Vertailu anopin omaan tyttäreen, joka teki aina kaiken oikein anopin mielestä, alkoi. Kun imetys alkoi takkuilla ja esikoiselle piti alkaa antamaan rintamaidon lisäksi korviketta, oli kommenttina "kyllä se on vaan hyvä, kun meidän Susannan (tytär) maito riitti yli vuoden eikä loppunut tuolla tavoin, kyllä se on lapselle tärkeää, että saa äidinmaitoa!". Ja mm. tämä kommentti piti lausua joka ikinen kerta, kun oltiin kylässä heillä... Sekä tietysti päälle lukuisat muut arvostelut, jotka satuttivat sen verran, että käynnit anoppilassa harvenivat, kun kuivin silmin sieltä ei koskaan päässyt kotiin ja saatoin jäädä vatvomaan anopin sanomia asioita päivien ajaksi.
Sitten tuli viime joulu, joka katkaisi kamelin selän. Anoppi oli kutsunut myös meidän perheen heille aatoksi, ja paikalle oli tulossa myös mieheni veli lapsineen ja uuden tyttökaverin kanssa. Olimme sopineet anopin toiveesta, että tulisimme kolmeksi paikalle ja söisimme yhdessä jouluruoan. Aattona olimme anoppilassa tasan kolmelta. Jo ovella selvisi, ettei meitä oltu odotettu, miehen veli tyttöystävineen ei tullut edes tervehtimään vaan makasivat sylikkäin yhdessä makuuhuoneessa. Appiukko leikki lasten kanssa ja anoppi oli raivaamassa keittiön pöytää: he olivat kuulemma syöneet jouluruoan juuri vähän aikaa sitten ja me saisimme kuulemma ottaa jääkaapista jotain, jos olisi nälkä. Minulta tippui leuka lattiaan enkä järkytykseltäni saanut sanaakaan suustani, mutta mies kieltämättä nosti melkoisen metelin. Anoppi sanoi, etteivät olleet kuulemma jaksaneet odotella meitä, kun olimme tulossa liian myöhään (hänen itsensä ehdottamaan aikaan kylläkin...). Koko jouluaatto meni varautuneissa fiiliksissä puolin ja toisin. Ei tarvinne sanoa, että aatto meni täysin pieleen tuon jouluruoan takia, mutta anopilla oli toki sormensa pelissä myös myöhemmin aattona: esimerkiksi kun olin syöttämässä vauvaa makuuhuoneessa, anoppi päätti keittää kahvit ja tarjota pullat juuri silloin, mutta kun vauva oli syönyt, mitään kahvia ei enää ollutkaan tarjolla. Sama juttu iltapalan kanssa, se tarjottiin kyllä miehen veljen perheelle, mutta ei meille. Ja taas sama juttu aamupalan kanssa (yöksi vielä jäätiin, kun oltiin sovittu... olisi pitänyt kääntyä kannoillaan jo heti tullessa, olisi säästynyt paljolta mielipahalta, mutta lasten takia sitä halusi vaan kestää ja jäädä). Anoppi kävi viemässä karkkikaapista suklaata miehen veljelle ja tämän tyttökaverille makuuhuoneeseen, mutta muuten suklaata ei koko jouluna tarjottu kellekään muulle. Yöllä en saanut edes unta, kun tuntui niin pahalta - ei niinkään omasta puolesta vaan miehen ja lastemme puolesta. Mitä olimme tehneet ansaitaksemme tällaisen kohtalon? Ja vielä jouluna? :(
Lähtiessä anoppilasta sanoin ystävällisesti anopille, että sanoisi etukäteen, jos ei haluakaan meitä käymään. Anoppi sanoi, ettei mistään sellaisesta ole kyse, vaan että meillä on vaan niin erilainen päivärytmi ettei se satu yksiin heidän kanssaan. Anoppi ei koe selvästikään toimineensa väärin. Joulun jälkeen anopista ei ole kuulunut, appiukko on käynyt meillä pari kertaa kahden kuukauden aikana, vaikka aiemmin kävi pari kertaa viikossa moikkaamassa lapsia ohikulkiessaan ja molemmat kävivät aina harva se viikonloppu. Nyt sitten kutsuivat miehen ja vanhemman lapsen kylään viikonloppuna. Sanoin miehelle, ettei tekisi mieli laskea esikoista mihinkään, jos kuopusta ei ole kutsuttu. Tuntuu, että haluan suojella lapsia eriarvoiselta kohtelulta, mutta lyönkö samalla lisää kiilaa appivanhempien ja meidän perheen väliin? Nyt tuntuu siltä, ettei anoppi olisi tervetullut meille eikä meidän perhe ole menossa heille, koska en halua hänen aiheuttavan enempää harmia ja pahaa mieltä meille. Esikoisen synttäritkin on tulossa ja appivanhempien kutsuminen tuntuu niin epämiellyttävältä jo valmiiksi, että saan ihan fyysisiä oireita...
Miten tämä ratkaistaan? Jouluaattoon liittyvä mielipaha tuntuu ihan tuoreelta, eikä ota laantuakseen, mutta myös sitä edeltäneet asiat kalvavat. Miten te olette päässeet yli anopin aiheuttamasta mielipahasta? Onko tähän mitään keinoa, miten välit hoidetaan jatkossa asiallisesti?
Kommentit (59)
Minusta tämä tilanne pitäisi hoitaa niin, että mies menisi vierailulle yksin ja puhuisi asian halki vanhempiensa kanssa. Tuon keskustelun perusteella sitten päätös sovinnosta tai välien katkaisusta.
Mutta minustakin tuntuu oudolta, ettei tästä ole ollut mitään puhetta miehen veljen tai isän kanssa? Entä se miehen sisko, missä hän oli jouluna ja tietäisikö, mikä äitiään vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä porvoolaisissa menee aina saman kaavan mukaan. On kaksi osapuolta. tässä anoppi ja miniä, joilla joku kahina. Kukaan muu perheestä ei ikinä sano mitään, ovat kuin puu-ukkoja.
Esim. tässä stoorissa, jos minä olisin vaikka se anopin tytär ja porukka alkaa syömään juhlavaa joulupäivällistä, niin kyllä minä sanoisin, että odotetaan nyt herran tähden, että veljen perhe tulee.
Sitten se veli, joka menee makuuhuoneeseen kuhertelemaan uuden tyttöystävänsä kanssa, siis kutsuttuna jouluvieraana! (oliko sillä veljellä vielä lapsiakin?).
Eli kaikki, paitsi AP, jotakuinkin, käyttäytyvät kuin vähäjärkiset, eikä kukaan perheessä näe siinä mitään kummallista.
Mikä ihmeen Porvoon -vihaaja tällä palstalla möyhyää.. mun mielestä ap kuulostaa ihan porilaiselta, sillai kai :)
Jos mitään järkevää selvitystä käytökselle ei löydy,
niin vaihtoehdot ovat, joko Alzheimer tai dementia , joka ilmenee muuttuneena käytöksenä, onko mitään lääkitystä anopilla? Jotkin lääkkeet voivat saada aikaan sivuvaikutuksia.
Jos ei ole eikä unohtelua ilmene muuten , niin sitten on vain hullu.
Miehen (jos miehellä munat ) pitäisi ensi sijaisesti ottaa äiti puhutteluun ja kysyä, miksi anoppi korjasi ruoat pois, jos oltiin sovittu tulo kello kolme, eikä siihen käy inttäminen, että tulitte liian myöhään, jos anoppi ITSE kutsui kello 3!
Tämä pitää vääntää rautalangasta hänelle ja kysyä kutsuiko hän omasta mielestään kello 3 ja miksi ei ilmoittanut, että toivookin aiemmin tuloa.
Yksinkertaiset kysymykset ja mies kysymään asiaa. Jos käytös ilmenee myös muulloin ilkeänä eikä vain tässä tietyssä tapauksessa, niin tulee mieleen kyllä jokin lääkitys tai sitten nuo alkavat taudit, jos siis on aiemmin ollut normaali. Jos alusta asti vihamielinen, niin siihen syy voi olla pelkkä se, että ei halua luopua kultapojustaan.
Anopilleni en ole kelvannut 36 vuoteen. Olen kyllä yrittänyt, enää en välitä.
Etäisyyden pitäminen auttaa jonkin verran. Yhteyttä ei tarvitse pitää. Älä yritä miellyttää, mutta ole tavattaessa asiallinen. Älä lähde kettuiluun mukaan. Yritä pysyä tilanteen yläpuolella, voitat paljon. Jokin katkeruus saattaa olla asiassa taustalla, ehkä joskus selviääkin. Itselle on kyllä tehnyt tiukkaa tämä irti päästäminen, anna sille aikaa. Huomaat sitten joskus pystyväsi olemaan aivan cool.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppisi on aika katkonut välinsä kaikkiin naispuolisiin sukulaisiin ja tuttuihin/kavereihin, niin silloin kyseessä lienee luonteenpiirre ja kateus/katkeruus. Ja tuo asia ei tule muuttumaan. Veikkaan, että jos koitat puhua asiasta suoraan, niin anoppisi pistää marttyyrivaihteen päälle, ei myönnä mitään ja päinvastoin haukkuu sinut (hulluksi, vainoharhaiseksi, miksi vaan mikä tulee mieleen).
Minusta sinun ei kannata lähteä mukaan tuohon ollenkaan. Ja menette anoppilaan joko perheenä tai sitten ette mene ollenkaan.
Kutsut teille kuten eilenkin, synttäreille ja muihin tilaisuuksiin. Vaikka sunnuntaikahvitteluihin jne etteivät voi väittää, että heidät on "hylätty".
Itsellä on kokemusta yhdestä p...a anopista, siihen ei auttanut mitään mikä teki. Elämästä tulee paljon helpompaa jos ei ole tekemisissä kyseisen laisten ihmisten kanssa. Mieheltä kysyy paljon, kumman puolella seisoo. Mies ei voin katsella menoa, jos haluaa, että perhe pysyy kasassa. Itse en enää meni kylään ja viettäisin joulun oman perheen kanssa. Miksi turhaa mennä , jos kuulee vain vittuilua, ei sellainen ihminen ansaitse kylään ketään. Siinä voi sitten miettiä, kun on vanhuuden päivät yksinään. Joulu on muutenkin stressaavaa aikaa, niin miksi pitää väkisin mennä jonnekin anopille kärsimään ja pilaamaan joulua. Omassa kodissaan saa syödä silloin kun itse haluaa.
Kyllä ilkeä ihminen ajaa luotaan pois, jos käytös jatkuu moisena. Selvittäisin kyllä vaikka miehen kautta onko käytössä mitään lääkkeitä, yhdellä tututulla eräät lääkkeet saivat aikaan kiivaita mielialan vaihteluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani saamastanne erittäin ikävästä kohtelusta.
Minäkin mietin, voisiko - mahdollisesti iäkkäällä - anopilla olla dementia? Hänen käytöksensä muistuttaa muistisairaan tätini ajoittain täysin sairasta ja toisia solvaavaa toimintaa.
Mikäli anoppi on yli 60-vuotias, niin miehesi voi soittaa paikkakunnan terveyskeskuksen muistihoitajalle ja anoppi voidaan tilata käymään vastaanotolla "varmuuden vuoksi" tehtävissä tutkimuksissa. Miehestä ei tarvitse mainita mitään eli kutsu tulee (muka) suoraan muistihoitajalta.
Anopilla on hyvin terävä muisti, en siis usko, että olisi dementiaa. Alzheimer taas ei ole itselleni niin tuttu, että osaisin sanoa juuta tai jaata. Mieheni mielestä äitinsä on ollut aina epävakaa persoonallisuus, joka on häätänyt kaikki naispuoliset elämästään omalla käytöksellään. Vaikea vaan ymmärtää, että tämä tapahtuisi myös oman lapsen puolison kohdalla, mutta on kai sekin mahdollista.
Väärinkäsityksestä sovitun ruoka-ajan kanssa ei voi olla kyse. Anoppi sanoi että söivät jo kun eivät jaksaneet odottaa sovittuun ajankohtaan ja syytti meitä siitä, että meillä on erilainen päivärytmi. Sen allekirjoitan kyllä, että meillä on menty aikalailla vauvan tahtiin, mutta sehän nyt on selvää. Me tultiin vauvasta huolimatta minuutilleen anopin kutsumaan aikaan ja oltaisiin voitu mennä jo aiemminkin jos vaan anoppi olisi kutsunut, mutta itse ehdotti kello kolmeksi jouluruokaa. Meidän puolelta oltaisiin siis voitu joustaa ihan sen mukaan milloin he halusivat syödä. Jos anoppi olisi ehdottanut aamuyhdeksää, me oltaisiin oltu paikalla silloin. Itse luulen, että kyseessä oli joku yritys miellyttää miehen veljen tyttöystävää tai jotain, koska joulun ajan anoppi keskittyi täysin passaamaan miehen veljeä ja tämän tyttökaveria. Mutta pointti olikin siinä, että miten tästä eteenpäin. Ja hyviä näkökulmia onkin tullut jo vaikka kuinka, kiitos niistä ja osoitetusta myötätunnosta myös! Kiva kuulla sekin, ettei kaikki muutkaan ymmärtäisi moista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onhan tuo melkoista käytöstä! Onko mielestäsi pahentunut vuosien mittaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele, että se on mielisairas. Siihen ajatusmaailmaan et pääse sisään. Päätökset muuttuvat miten sattuvat ja logiikka puuttuu. Et kai halua viedä lapsiasi sinne edes hoitoon?!
Itselle persläpinarsistianoppi. Kyykyttää koko ajan. Outoja päätöksiä ja epäloogisuutta. Mies ei kiinnitä huomiota hänen juttuihinsa, mutta itse olen kyllä haavi auki...kerrankin hän tuli meille ja alkoi puhua paasata poikien pippeleistä. Puhui veitikoiden koko eroista yms. Siinä vähän ihmettelin aihetta, mutta anoppi vaan jatkoi...appi piti ihan normipuheenaiheena lasten pippelin koosta puhumisen..,
Olisko anoppis kumminkin narsistinen. Ja miehesi veli myös? Oma miehes voi olla ainoa terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kutsut anopin johku synttäreille niin kutsu mylhemmin kuin muut vieraat ja sano että aloitettinkin jo vähän aiemmin , että saa nähdä onko vielä vähän jäljellä kakkua,
anna maistaa omaa lääkettään. Tosin jos puheet kovin ikäviä.aiheiltaan , niin en kyllä olisi tekemisissä vaan tyyliin kerran vuodessa. Mies pitäköön yhteyttä mutsiinsa.
Jos anopillasi on sellainen tapa että vähän aikaa mielistellään jotain ja siten otetaan taas seuraava kohde. Tuli vain mieleen kun mainitsit että miehen veljellä on uusi tyttöystävä. Jos hän on nyt anopin suosiossa ja hän on esimerkiksi sanonut että haluaa syödä aikaisemmin ja anoppi mielistelyhaluissaa suostui. Korostaakseen sitä että hänellä on uusi suosikki, syrjii nyt sinua? Mitään järkevää selitystä tuollaiselle en keksi, eli jos kyse olisi mainitsemastani asiasta niin kyllähän tuo jonkun näköisistä mielenterveysongelmista kertoo.
Voi olla, että sinulla on huono anoppi, mutta epäilen, koska minulla on huonoja kokemuksia samasta yhtälöstä. Mieheni ex-vaimo vältteli miehen äitiä, vaikka äiti ei ole tehnyt mitään pahaa. Jotkut miniät ylitulkitsevat ja haluavat marttyyrin kruunun, jotta saisivat miehen täysin itselleen. He eivät tajua, ettei kukaan ala oikeasti vihaamaan omaa äitiään keksittyjen juttujen vuoksi. Lopulta liitto päätyy eroon, kun hysteerinen miniä ei kykene elämään normaalia elämää, johon kuuluvat kaikki sukulaiset ja ystävät. Löysätkää nutturaa ja opetelkaa nauttimaan elämästä. Kukaan ei tahdo teille pahaa, vaikka ei osaisikaan toimia teidän suunnitelmienne mukaan.
Jos anoppi tai oma äiti ns. astuu varpailleni niin saavat olla sen jälkeen kaikessa rauhassa.
Sama koskee myös muita sukulaisia!
Jos ei voi olla normaalisti ja aina jää tympeä olo esim. näkemisestä tai puhumisesta puhelimessa niin keino on se ,että vähentää yhteydenpitoa.
Ei kannata tehdä elämisestä liian vaikeaa sukulaisten vuoksi.
Tietysti suvussa voi olla niitä 'helmiä' jotka kunnioittavat ja osaavat käyttäytyä fiksusti, sellasia ihmisiä on sit tietysti mukava nähdäkkin.
Voisiko kyseessä olla jonkin unohtelu, mikä voisi enteillä Alzheimeria? Jos anoppi muistaa että sanoi kello 13 vaikka, vaikka olisi sanonutkin jotain muuta . Näin on käynyt esim. jos olen varannut jonkun ajan, ja kirjoittanut sen heti huolella ylös niin yhtäkkiä se aika onkin ollut ihan toinen toisen mukaan. Jos unohtaa eikä merkitse ylös heti niin noin voi käydä ja sitten ollaan kannoillaan, kun ei noudateta sovittua aikaa , vaikka virhe olikin oma. Voihan olla, että suuttui siitä niin paljon, että kahveja ei enää keittänyt. Tästä ei käynyt ollenkaan ilmi, mitä loppujen lopuksi anoppi sanoi omasta mielestään sovituksi ajaksi. Se pitäisi häneltä varmistaa. Joillain ihmisillä keittää yli, jos sovittua ruoka-aikaa ei noudateta, oma äitini on juuri tällainen. Hän kantaa ruoat roskiin jos myöhästyy minuutinkin.