Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä yli siitä, että anoppi kohtelee perhettäni huonosti?
rotsku
29.02.2016 |
Nyt tarvitaan apua miniän ja anopin välisten asioiden käsittelyssä!
Neljä vuotta sitten, kun meillä ei vielä ollut lapsia, appivanhemmat olivat oikein mukavia ja heidän luonaan oli mukava käydä. Kävin anopin kanssa kaupungilla, kahveilla ja jopa ravintolassa illalla. Piilovittuilu, minun ja tekemisteni arvostelu astui kuvaan siinä vaiheessa, kun esikoisemme oli syntynyt: milloin oli missäkin vikaa tai en osannut tehdä asioita oikein anopin mielestä. Imetin väärin, puhdistin tukkoisen lapsen nenää väärin, vaatetin lasta väärin, en olisi saanut antaa vauvalle tuttia jne. Vertailu anopin omaan tyttäreen, joka teki aina kaiken oikein anopin mielestä, alkoi. Kun imetys alkoi takkuilla ja esikoiselle piti alkaa antamaan rintamaidon lisäksi korviketta, oli kommenttina "kyllä se on vaan hyvä, kun meidän Susannan (tytär) maito riitti yli vuoden eikä loppunut tuolla tavoin, kyllä se on lapselle tärkeää, että saa äidinmaitoa!". Ja mm. tämä kommentti piti lausua joka ikinen kerta, kun oltiin kylässä heillä... Sekä tietysti päälle lukuisat muut arvostelut, jotka satuttivat sen verran, että käynnit anoppilassa harvenivat, kun kuivin silmin sieltä ei koskaan päässyt kotiin ja saatoin jäädä vatvomaan anopin sanomia asioita päivien ajaksi.
Sitten tuli viime joulu, joka katkaisi kamelin selän. Anoppi oli kutsunut myös meidän perheen heille aatoksi, ja paikalle oli tulossa myös mieheni veli lapsineen ja uuden tyttökaverin kanssa. Olimme sopineet anopin toiveesta, että tulisimme kolmeksi paikalle ja söisimme yhdessä jouluruoan. Aattona olimme anoppilassa tasan kolmelta. Jo ovella selvisi, ettei meitä oltu odotettu, miehen veli tyttöystävineen ei tullut edes tervehtimään vaan makasivat sylikkäin yhdessä makuuhuoneessa. Appiukko leikki lasten kanssa ja anoppi oli raivaamassa keittiön pöytää: he olivat kuulemma syöneet jouluruoan juuri vähän aikaa sitten ja me saisimme kuulemma ottaa jääkaapista jotain, jos olisi nälkä. Minulta tippui leuka lattiaan enkä järkytykseltäni saanut sanaakaan suustani, mutta mies kieltämättä nosti melkoisen metelin. Anoppi sanoi, etteivät olleet kuulemma jaksaneet odotella meitä, kun olimme tulossa liian myöhään (hänen itsensä ehdottamaan aikaan kylläkin...). Koko jouluaatto meni varautuneissa fiiliksissä puolin ja toisin. Ei tarvinne sanoa, että aatto meni täysin pieleen tuon jouluruoan takia, mutta anopilla oli toki sormensa pelissä myös myöhemmin aattona: esimerkiksi kun olin syöttämässä vauvaa makuuhuoneessa, anoppi päätti keittää kahvit ja tarjota pullat juuri silloin, mutta kun vauva oli syönyt, mitään kahvia ei enää ollutkaan tarjolla. Sama juttu iltapalan kanssa, se tarjottiin kyllä miehen veljen perheelle, mutta ei meille. Ja taas sama juttu aamupalan kanssa (yöksi vielä jäätiin, kun oltiin sovittu... olisi pitänyt kääntyä kannoillaan jo heti tullessa, olisi säästynyt paljolta mielipahalta, mutta lasten takia sitä halusi vaan kestää ja jäädä). Anoppi kävi viemässä karkkikaapista suklaata miehen veljelle ja tämän tyttökaverille makuuhuoneeseen, mutta muuten suklaata ei koko jouluna tarjottu kellekään muulle. Yöllä en saanut edes unta, kun tuntui niin pahalta - ei niinkään omasta puolesta vaan miehen ja lastemme puolesta. Mitä olimme tehneet ansaitaksemme tällaisen kohtalon? Ja vielä jouluna? :(
Lähtiessä anoppilasta sanoin ystävällisesti anopille, että sanoisi etukäteen, jos ei haluakaan meitä käymään. Anoppi sanoi, ettei mistään sellaisesta ole kyse, vaan että meillä on vaan niin erilainen päivärytmi ettei se satu yksiin heidän kanssaan. Anoppi ei koe selvästikään toimineensa väärin. Joulun jälkeen anopista ei ole kuulunut, appiukko on käynyt meillä pari kertaa kahden kuukauden aikana, vaikka aiemmin kävi pari kertaa viikossa moikkaamassa lapsia ohikulkiessaan ja molemmat kävivät aina harva se viikonloppu. Nyt sitten kutsuivat miehen ja vanhemman lapsen kylään viikonloppuna. Sanoin miehelle, ettei tekisi mieli laskea esikoista mihinkään, jos kuopusta ei ole kutsuttu. Tuntuu, että haluan suojella lapsia eriarvoiselta kohtelulta, mutta lyönkö samalla lisää kiilaa appivanhempien ja meidän perheen väliin? Nyt tuntuu siltä, ettei anoppi olisi tervetullut meille eikä meidän perhe ole menossa heille, koska en halua hänen aiheuttavan enempää harmia ja pahaa mieltä meille. Esikoisen synttäritkin on tulossa ja appivanhempien kutsuminen tuntuu niin epämiellyttävältä jo valmiiksi, että saan ihan fyysisiä oireita...
Miten tämä ratkaistaan? Jouluaattoon liittyvä mielipaha tuntuu ihan tuoreelta, eikä ota laantuakseen, mutta myös sitä edeltäneet asiat kalvavat. Miten te olette päässeet yli anopin aiheuttamasta mielipahasta? Onko tähän mitään keinoa, miten välit hoidetaan jatkossa asiallisesti?
Kommentit (59)
Tulosta tää ketju sille:D ja hei, meilläkin on outoja sukulaisia. On vaan ollut pakko todeta, että ei natsaa, parempi ettei olla tekemisissä. Ei siihen maailma kaafu, vaikmkurjaa onkin. Miksi pahoittaa omaa mieltään turhaa. Voin kyllä sanoa, että jos mun äiti kohtelis veljeä ja sen perhettä noin, olisin todellakin puuttunut asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19: Heh, ei me oltaisi tungettu jouluaatoksi anoppilaan ellei anoppi olisi itse vartavasten meidän perhettä kutsunut. Ja kyllä toiselle pojalleen ja tämän perheelle tarjosi ruoat ja kaikki, mutta samaan aikaan kohteli meitä kuin ilmaa (ei aikaisemmin ole ollut mitään tuollaista...). Että jos olisi halunnut olla passaamatta poikiaan ja näiden perheitä ja ilmoittanut, että haluaa olla rauhassa joulun, niin ei me oltaisi sinne mentykään :) Enkä minä odota appivanhemmilta mitään passaamista vaan tasapuolista käytöstä kaikkia lapsia ja lapsenlapsia kohtaan, ei se varmaan ole liikaa pyydetty? Sitä joulua en enää halua vatvoa, kun se ei siitä muuksi enää muutu, vietetty mikä vietetty.
Minä en kyllä tajua miksi sinne anoppilaan piti oikein jäädä yöksi kun ei saanut edes ruokaa tai kahvia???
Olisitte vaan toivottaneet hyvät joulut ja äkkiä takaisin omaan kotiin lohtimaan jotain ruokaa ja kivaa jouluhommaa lapsille. Mahtoi olla lapsilla kiva joulu kun ei saanut muuta kuin tähteitä jääkaapista, isä huusi mummolle ja tunnelma oli perseestä.
Olisi kyllä ollut viimeinen kerta kun minä tuohon helvettiin olisin mennyt omaa ja lasten elämää pilaamaan!
Sympatiat ap:lle. Vähän niinkuin meidän taannoinen joulu joitakin vuosia sitten, paikkana oli minun vanhempieni koti ja sen jälkeen ei ole tarvinnut olla äitini kanssa missään väleissä. Jotkut naiset sekoavat vanhemmiten, anoppisi ja äitini taitavat kuulua heihin. Paskasta ei saa konvehtia, joten annetaan molemmat olla :)?
Teet synttäreille saman kuin anoppisi. Kutsut eri aikaan kun muut vieraat, myöhemmin ja sitten toteat vaan kun bileet on jo ohi, että kun teillä on niin eri aikataulu kuin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä ei kannata olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka käyttäytyy huonosti ja saa aikaan vaan paskan fiiliksen. Asiallinen on helppo olla kun pysyy pois anoppilasta. Jos jossain sukujuhlissa tapaatte (esim. häissä) niin tervehtit ja pysyt pois tulilinjalta. Jos anoppi alkaa länkyttämään paskaa niin tyynesti toteat ettei kiinnosta ja poistut tilanteesta HETI!
Miksi sinun pitää olla tekemisissä anoppisi kanssa? Hänhän on miehesi äiti, ei sinun. Itse olen tehnyt alusta asti selväksi miehelleni että hän hoitaa oman sukunsa, minä omani. Käyn itse pari kertaa vuodessa anopin ja apen luona, mies käy siellä usein lasten kanssa. En itse ymmärrä miksi minun pitäisi mennä sinne. Ja minulla on appivanhempiin ihan asialliset välit. Mutta eivät he ole minun sukulaisiani, mies hoitakoon omansa. En myöskään oleta että mieheni tulee käymään minun vanhempieni luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kerta toisensa jälkeen näitä anoppi-keskusteluja. Vaikka anoppi olisi miten hirveä merinoita tahansa, niin silti aina vaan pidetään yhteyttä ja viedään vielä lapsetkin kiusattavaksi.
Ap, ihan oikeasti nyt. Anoppisi on ilkeä ihminen ja teidän ei tarvitse sietää moista käytöstä. Pahinta on, että hän ilmeisesti ulottaa käytöksensä teidän lapsiinne, kun kerran hekään eivät Jouluna saaneet mitään ruokaa.
Miksi pitäisi alistua kiusaamiselle?
Jotain varmaan on tapahtunut. Onko teillä ollut joku aviokriisi miehesi kanssa, tai onko ollut jotain taloudellisia söhlinkejä joissa appivanhempasi ovat joutuneet teitä auttamaan? Tai onko joku väärinkäsitys mahdollista jossain vaiheessa? Anoppisi on selvästi aika vittuuntunut juuri teihin, syystä tai toisesta. Jätätkö jotain kertomatta vai eikö sinulla oikeasti ole pienintäkään käsitystä mistä tämä voisi johtua.
Mutta joo, onhan tuo anopilta lapsellista käytöstä, ilmaista asia noin. Joskus vaan sitten joillekin ihmisille se oikea kissa on vaikea nostaa pöydälle, esim. että "minua harmittaa kun käytätte liikaa meidän mökkiä osallistumatta kuluihin" tai "olen vihainen sinulle koska tiedän sinun pettäneen poikaani".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette uskokaan, kuinka osa minusta haluaisi päästä näpäyttämään anoppia juuri tuolla tavalla kutsumalla hänet lapsen synttäreille myöhässä, mutta samaan aikaan en halua antaa anopille yhtään enempää syitä inhota minua ja alkaa kohdella lapsiani vielä huonommin sen takia, ettei anoppi jostain syystä pidä miniästään kuten piti vielä ennen lapsien saamista.
Haluan ihan todella kovasti sitä, että lapsilla olisi hyvät välit molempiin isovanhempiinsa ja olen alusta asti yrittänyt, että lapset näkisivät yhtä paljon sekä minun että miehen vanhempia. Samaan aikaan tuntuu, että lapsia pitää suojella, etteivät joudu kohtaamaan eriarvoista kohtelua miehen vanhemmilta. Sekin pelottaa, että lapset joutuvat kuuntelemaan äitinsä arvostelemista isovanhemmiltaan. Itse olen joutunut lapsena juuri tällaiseksi välikappaleeksi, ku isäni äiti ei tykännyt äidistäni ja lopulta äiti lopetti käymästä appivanhemmillaan, enkä haluaisi omille lapsille samaa. Mutta miten paljon miniän tulee kestää anopilta? Minä kun en ole anopille poikkipuolista sanaa sanonut ikinä. Ainoa mistä anoppi tuntuu ottaneen nokkiinsa voisi olla se, että hän kuvittelee meidän käyvän useammin minun vanhempieni luona, mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Appiukko ei tunnu asettuvan kummankaan puolelle, mutta nyökyttelee vaimonsa vieressä kuin joku Pentti Arajärvi eli ei puutu eikä tartu, mutta ollessaan keskenään meidän kanssa, saattaa joskus sanoa vaimostaan painavia sanoja. Täytyy vielä painottaa, että mielipahani ei kohdistu appiukkoon ollenkaan.
Toisinaan syytän välirikosta itseäni, vaikka mieheni sanoo, että anoppi on onnistunut kuulemma rikkomaan välinsä aina kaikkiin naispuoleisiin ihmisiin elämässään: siskoihin, veljien vaimoihin, naapureihin ja muihin tuttuihin. Ex-miniään anopilla oli vielä huonommat välit ja kaikki meni juuri samalla tavalla. Ensin alkoi miniän arvostelu lasten pukemisessa, nukuttamisessa, syöttämisessä ja kaikessa mahdollisessa. Kun toinen miniä minua tulisieluisempana kimpaantui eikä halunnut enää tulla käymään anoppilassa ala-arvoisen kohtelun takia, niin miniää ja miniän vanhempia mustamaalattiin lasten kuullen oikein olan takaa vaikka mitään syytä ei ollutkaan - syitä kyllä keksittiin.
Yritän nyt miettiä, että pitäisikö yrittää hillitä itsensä ja yrittää käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan koskaan? Pitäisikö sanoa, että lapsia ei laiteta eriarvoiseen asemaan: joko molemmat lapset tulee kylään tai ei tule kumpikaan? Pitäisikö koko perheen lähteä viikonloppuna anoppilaan ja esittää, ettei ole tiennyt, ettei ole kutsuttu ja jos asiasta tulee puhetta, niin nostaa kissa pöydälle ja yrittää keskustella aikuismaisesti asiat halki? Pitäisikö sanoa, että jos minä tai toinen lapsistani ei ole tervetullut teille, niin ei anoppikaan ole meille? Mikä on ennen kaikkia lasten kannalta paras ratkaisu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan vitura mikä anoppi! Mutta sun tehtävä on suojella itseäsi ja lapsiasi! Välit poikki ilman selityksiä ja mies voi yksinään käydä, sinä ja lapset ette koskaan, ellei anoppi tajua omaa käytöstään ja pyydä vuolaasti anteeksi.
Jumalauta mitä porukkaa, vaikka olisi kuinka eri rytmit niin kohtelias ja ystävällinen voi olla aina!Jos ei mummolassa käynneistä ole lapsille mitään haittaa niin kyllä miehellä on ihan täysi oikeus viedä lapset käymään vanhemmillaan vaikka vaimo ei tulisikaan mukaan.
Ei mieskään voi estää vaimoa viemästä lapsia omille vanhemmilleen.
Mummo tässä ihan itse on sössinyt suhteen lapsenlapsiinsa moisella käytöksellä, että siitä sulle vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun jälkimmäinen anoppi oli todella outo. Kylvi riitaa tahallaan mieheni ja tämän sisarusten välille. Kohteli vävyjä ja miniöitä miten sattuu. Alkuun tavatessamme oli niin höveliä että; halusi ystävystyä ja piti minua kovasti ihanana. Itseäni huolestutti jo silloin, koska tuommoiset ihmiset ovat niitä joilla on itsellään vaikeuksia rajojen kanssa. Myös mies oli varoittanut minua äidistään. Jonain seuraavista vierailuista sitten asiat olivatkin aivan toisin.
Onneksi ei ole lapsia tämän miehen kanssa. Omia lapsiani en koskaan halunnut viedä kylään tämän anopin luo, minusta siinä määrin outo tyyppi. Myös mies oli pitänyt omien lastensa ja äitinsä suhteet melko etäisinä, otti poikansa mukaan käymään vasta kun tämä oli jo aikuinen.
Ei niille kaikille mielenterveyshäiriöille vain voi mitään.
30: Ei ole mitään rahasotkuja, minä ja mies ollaan koko suhteen ajan oltu vakituisissa työsuhteissa ja töissä (poislukien tietysti sen ajan, kun olen ollut äitiys- ja vanhempainvapaalla, mutta silloinkaan ei ole ollut rahasta tiukkaa, että appivanhempien olisi pitänyt jelppiä). Ovat kyllä apuansa tarjonneet ja se on otettu vastaan, ikinä ei ole ruinattu apivanhemmilta apua pienemmissäkään asioissa. Peräkärryä on joskus pyydetty lainaan huonekalujen kuljettamiseksi, siinä kaikki. Ei ole miehen kanssa ollut koskaan mitään aviokriisejä, ei yhtään isompaa riitaakaan, saati sitten vihjailtua pettämistä. Olen anopille sanonut, että en ole ketään miestä rakastanut niinkuin hänen poikaansa rakastan ja tekisin hänen ja lasten eteen mitä vain. Anoppi sanoi silloin, että kukaan ei ole hänen pojastaan sanonut ikinä noin kauniisti, joten tuskin siitäkään kiikastaa näin vuosien jälkeen. Jokin muuttui, kun lapset syntyivät ja tuntuu menevän koko ajan vaan pahempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihmettelijöille tiedoksi: lasten ruoasta kyllä huolehdittiin joulunakin eli mies otti esikoiselle mitä löysi jääkaapista. Jos lapsille ei olisi ollut ruokaa, niin oltaisiin lähdetty kyllä samoin tein! Syy miksi jäätiin jouluna vielä yöksi olivat lapset: serkukset olivat odottaneet toistensa näkemistä ja lapsilla oli hauskaa keskenään. Olisi ollut ankeaa perua lapsilta heidän ansaitsemansa jouluilo ja viedä omat lapset takaisin kotiin, johon ei oltu hankittu edes joulukuusta ja lasten lahjatkin oli viety jo etukäteen anoppilaan odottamaan joulupukkia. Ja ehkä me miehen kanssa lapsellisesti ajateltiin, että se jouluilo löytyy meille aikuisillekin vielä jostain, mutta eipä löytynyt.
Ainoa järkevä ja oikea ratkaisu on katkaista välit. Et voi korjata hullua, ja on väärin altistaa lapsia tuollaiselle ihmiselle. Ilman isovanhempaa on parempi kuin huono isovanhempi.
rotsku kirjoitti:
30: Ei ole mitään rahasotkuja, minä ja mies ollaan koko suhteen ajan oltu vakituisissa työsuhteissa ja töissä (poislukien tietysti sen ajan, kun olen ollut äitiys- ja vanhempainvapaalla, mutta silloinkaan ei ole ollut rahasta tiukkaa, että appivanhempien olisi pitänyt jelppiä). Ovat kyllä apuansa tarjonneet ja se on otettu vastaan, ikinä ei ole ruinattu apivanhemmilta apua pienemmissäkään asioissa. Peräkärryä on joskus pyydetty lainaan huonekalujen kuljettamiseksi, siinä kaikki. Ei ole miehen kanssa ollut koskaan mitään aviokriisejä, ei yhtään isompaa riitaakaan, saati sitten vihjailtua pettämistä. Olen anopille sanonut, että en ole ketään miestä rakastanut niinkuin hänen poikaansa rakastan ja tekisin hänen ja lasten eteen mitä vain. Anoppi sanoi silloin, että kukaan ei ole hänen pojastaan sanonut ikinä noin kauniisti, joten tuskin siitäkään kiikastaa näin vuosien jälkeen. Jokin muuttui, kun lapset syntyivät ja tuntuu menevän koko ajan vaan pahempaan suuntaan.
Tulee mieleen, että anoppi ei olisi halunnut teidän tekevän lapsia tai ei oikeasti ole pitänyt sinua parhaimpana miniänä itelleen.
Näissä porvoolaisissa menee aina saman kaavan mukaan. On kaksi osapuolta. tässä anoppi ja miniä, joilla joku kahina. Kukaan muu perheestä ei ikinä sano mitään, ovat kuin puu-ukkoja.
Esim. tässä stoorissa, jos minä olisin vaikka se anopin tytär ja porukka alkaa syömään juhlavaa joulupäivällistä, niin kyllä minä sanoisin, että odotetaan nyt herran tähden, että veljen perhe tulee.
Sitten se veli, joka menee makuuhuoneeseen kuhertelemaan uuden tyttöystävänsä kanssa, siis kutsuttuna jouluvieraana! (oliko sillä veljellä vielä lapsiakin?).
Eli kaikki, paitsi AP, jotakuinkin, käyttäytyvät kuin vähäjärkiset, eikä kukaan perheessä näe siinä mitään kummallista.
Onneksi lapsilla on vielä ap:n puolen isovanhemmat! Meillä kun meni äitini perseilyn vuoksi välit poikki, jäi lapset ilman isovanhempaa. Minä kärsin kauhean lapsuuteni jäljiltä yhä ja äitini pääsee kiusaamaan lapsiani vain kuolleen ruumiini yli. Huonosta ihmissuhteesta on aina pyrittävä erilleen, oli se sitten kenen kanssa tahansa. Tsemppiä ap - nyt eroon anopista kunnes osaa käyttäytyä (tuskin koskaan..).
Miehen veli ei ottanut asiaan muuta kantaa kuin sanomalla miehelleni, että asiasta on turha riidellä, kun joulut nyt on semmoista aikaa, ettei aikataulut millään voi miellyttää kaikkia ja että heidän mielestään klo 15 oli liian myöhäinen aika jouluaterialle. Veljen mielestä mieheni nosti asiasta turhaan metelin. Minun ja mieheni mielestä taas jos jouluateria on sovittu edellisenä päivänä tiettyyn aikaan, niin sitten siitä pidettäisiin kiinni. Tai sekin olisi ollut ihan ok, jos meille olisi vaikka ilmoitettu, että he haluavatkin syödä jo aiemmin ja kysytty, että pääsisittekö sittenkin tulemaan jo vaikka pari tuntia aiemmin. Ei ollut kiva mennä paikalle sovittuun aikaan ja huomata, että jouluruoka onkin muiden tähteiden kaivamista jääkaapista. Aina edellisinä vuosina on kyllä syöty yhdessä ja odoteltu kaikkien perheet paikalle vaikka olisivat olleet vaikka myöhässäkin.
Ja minähän en tästä äläkkää nostanut, vaan mieheni. Silti anoppi näyttää nyt kostavan minulle, kun kahden kuukauden kuluttua mies ja esikoinen ovat tervetulleita heille mutta minä ja kuopus ei?
17: Anoppi sanoi, että ruoka on kello kolme. Varmistin anopilta puhelimessa vielä edellisenä päivänä, että onhan puhuttu samasta kellonajasta, että kello viisitoista, kello kolme. Ja kyllä oltiin. Ja vauva saa kyllä sekä korviketta että rintamaitoa: rintamaitoa aina ensin ja sitten korviketta jos ei tule kylläiseksi. Näin myös jouluna. Makuuhuoneessa olin ihan siksi, että vauva juo parhaiten kyljellä makuulla ja tarvitsee rauhaa, että imetys onnistuu. Kyllä minä asetan ainakin vauvan tarpeet omieni edelle eikä me jääty makuuhuoneeseen asumaan kuitenkaan, max. vartin olin siellä. Pöytään oli katettu kupit vain appivanhemmillle, miehen veljelle ja tämän vaimolle, ei siis meille ollenkaan, kuten kyllä normaalisti aiemmin...