Kadutko ammatinvalintaasi?
Kommentit (26)
Jos nyt lähtisin lukemaan, olisi valintani aivan toinen... nyt lukisin puheterapeutiksi tai toimintaterapeutiksi ja syy on se että niistä on huutava pula
Olen kirjastonhoitaja, mutta haluaisin olla käsityöläinen, esim. verhoilija. Perhepäivähoitajankin työ kiinnostaa.
Ei kiinnostakaan, vaikka jo neljä vuotta takana. Vaihdan alaa tässä kovasti eli luen hiki hatussa pääsykokeisiin, vaikka " uuteen ammattiin" opiskelu kestääkin 5 vuotta. Olen jo 29, kun valmistun. Ankeaa, tätä karmeata rahapulaa siihen asti.
Olen hoitoalalla, jonne päädyin kun en jaksanut lukea yliopiston pääsykokeisiin. Jossain vaiheessa manailin omaa uravalintaani ja ryvin voivottelemassa epäonnistuutta uravalintaani. Työ sinänsä on mielenkiintoista ja välillä palkitsevaakin, mutta palkkaus ja työolot onnettomat...
Sitten päätin lopettaa negatiivisen marmatuksen. On tosi säälittävää jos ihminen tekee työtä jossa ei viihdy koko elämänsä. Päätin siis ruveta viihtymään tai tekemään jotain muuttaakseni tilannetta. Tällä hetkellä voin paljon paremmin, vaikkei mitään konkreettista muutosta ole tapahtunut kuin omassa päässäni.
Minusta tuli juristi, enkä ole katunut.
Olen tyytyväinen työpaikkaani ja pidän työstäni. Huonommin menee monilla opiskelukavereilla.
Mutta jos nyt pääsisi aikakoneella kymmenen vuotta taaksepäin, en opiskelisi nykyiseen ammattiini.
Minulle työni on kutsumus, haaste ja suuri opettajani.
Talousalalla.. töitä on vähän liikaakin, tuntuu etteivät koskaan lopu. Liian aikatauluihin sidottua ja yksinäistä työtä. Toisaalta tykkään kyllä, kun en paremmasta tiedä.
Olin sellainen taivaanrannan maalari ja olisin tarvinnut jonkun, joka potkii perseelle.
Kadunko ammatinvalintaani? No, ehkä hieman.
Olen onnellinen kielentutkija-opettaja.
Ja lisäksi asun punaisessa Satakunnassa, jossa on niin kova työttömyys että olen kaupan kassalla töissä. Olisi pitänyt vaan lähteä lukemaan kieliä eikä rakastua siinä vaiheessa kun jatko-opintoja mietin... toisaalta silloin mulla ei olisi poikaakaan välttämättä.
Opiskelin erästä antropologian osa-alaa, kun se nyt vaan muka tuntui hyvältä idealta. Oli aikalailla päähänpisto, että hain sitä opiskelemaan. Muutama läheinen aikuinen naljaili aikoinaan, että varaudu sitten tienaamaan leipäsi kaupankassana jne. mikä otti sisun päälle. Olen ihmeekseni kyllä saanut tehdä ihan omaan alaani liittyviä töitä. Harmi vaan silloin huomasin, että en tahdo niitä oikeastaan tehdä... Poikkoilin sitten vähän pätkätyöstä toiseen, mutta sittemmin olen älynnyt sen " mun jutun" , joka onneksi ei ole ihan hirveän kaukana tuosta alkuperäisestäkään. Opiskelut eivät menneet hukkaan, eikä tuo poukkoilukaan. Sinänsä en kyllä usko, että mikään opiskelu koskaan menee oikeasti hukkaan.
en kadu, pelkkä arvotaiteen lähellä oleminen pistää minut usein liikuttumaan.
edelleen todellisuudessa pohjalukemissa.
Teen muita töitä.
Sairaat ihmiset on kaikkien meidän vastuulla - ei pelkästään ylirasitettujen sairaanhoitajien!!!!!!!!!!!!!!!!!!
hauskinta tai toivottominta, että joka kerta alaa vaihtaessa palkka ja yleinen työnarvostus on laskenut.
Itse olen tyytyväinen ja omalla alallani.
itse olen opettaja ja teen aineenopettajan palkalla luokanopettajan hommia ja tällä hetkellä viihdyn töissä todella hyvin. oli vuosia, jolloin työ oli peestä.
opiskelin parturi-kampaajaksi ja olen tehtaassa töissä... Eli kadun sitä, että jätin lukion kesken. Olisin voinut opiskella ihan jotain muuta. Opiskelemaan haluaisin lähteä nytkin.
työ on sinänsä mielenkiintoista, mutta palkka on surkea. Olen sosiaalikasvattaja, mutta käytännössä teen erityisopettajan työtä. Nimike ja liksa on vaan jotain muuta.
olisi sittenkin pitänyt suuntautua rahakkaammalle alalle. Olisi pitänyt lähteä kauppakorkeaan tai oikikseen. Nyt olen kasvatustietteilijä, joka paikkaa valintaa tekemällä töitä sijoitusalalla.
Syynä se, että samaa työtä teen nytkin, mutta toisella tutkinnolla saisi enemmän liksaa.