Ystävän kommentti lahjasta ihmetyttää
Ostin ystävälle joululahjaksi myyjäisistä maustekakun.Sen oli leiponut ravintola- alan ammattilainen.Se oli heidän perheen erityisruokavalioon sopiva,niitä harvemmin löytää.Joulun jälkeen kysyin oliko kakku maistunut.Ystävä vastasi että suoraan kun sanon niin ei ollut hyvänmakuinen kakku.Hieman hämmennyin.Itse en olisi lahjaa kehdannut haukkua.Onko ystäväni vaan rehellinen vaiko huonokäytöksinen?
Kommentit (35)
Miksi ap ylipäätänsä kysyit?!? Joku tossa ylempänä kirjoitti, että olisiko toisen pitänyt valehdella ja ilmeisesti sitten olisi. Eli jos ainoa ap:n kelpuuttama vastaus olisi ollut "kakku olu hyvä", niin miksi vaivautua kysymään!!
Eri asia sitten mielestäni on se, jos kyseessä tosiaan on joku allergiakakku, joita on vaikea löytää ja ap kysyi siinä mielessä. Siis tyyliin että "no mitä sä tykkäsit siitä x-leipomon gluteenittomasta ja maidottomasta joulukakusta? Oisko hyvänmakuinen ja vois jatkossakin ostaa?" Tällöinhän olis musta täysin ok sanoa, että ei oikein maistunut.
(Meillä on omassa perheessä esikoisella ja minulla vaikeat allergiat ja usein vertaillaan ja arvostellaan erityisruokia muiden samasta allergiasta kärsivien kanssa.)
Mutta jos kysyit makua? Se että joku on ammattilainen, niin ei tarkoita vielä paljoa. Ja onko yämä ammattilainen siis kondiittori, vai suurtalouskokki vai mikä? Ystäväni on kotitalousopettaja ja sanoo itse olevansa surkea leipuri. En väitä vastaan!
Lahjallani tarkoitin hyvää ja se oli ostettu siis ammattilaiselta,jonka tunnen itse henk.koht.
Sain kerran itse joululahjaksi kummitytöltäni ruman peiton ja tiesin ettei sille ole mitään käyttöä,mutta ei olisi tullut kuuloonkaan sanoa kummitytölle:Ei tämän värinen torkkupeitto sovi sisustukseemme,en käytä.ap
Vierailija kirjoitti:
Lahjallani tarkoitin hyvää ja se oli ostettu siis ammattilaiselta,jonka tunnen itse henk.koht.
Sain kerran itse joululahjaksi kummitytöltäni ruman peiton ja tiesin ettei sille ole mitään käyttöä,mutta ei olisi tullut kuuloonkaan sanoa kummitytölle:Ei tämän värinen torkkupeitto sovi sisustukseemme,en käytä.ap
Mutta kysyikö kummityttö asiaa sinulta? "Onko nätti peitto ja sopiiko sisustukseenne?"
Vastasitko pokkana että nätti on ja just meille sopiva?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pahoittaa lahjanantajan mieli, koska on pikkiriikkinen mahdollisuus että tämä toisi täsmälleen samanlaisen kakun toisenkin kerran?
Pitääkö tommosesta alkaa mieltä pahottamaan, joku ei tykkää toisen ostamasta kakusta?
Mikä on ystäväsi suhtautuminen ruokaan? Huomaan omissa ystävissäni, että jos esim. on itse tottunut leipomaan ja kokkailemaan paljon, sitä suhtautuu eri tavalla ammattilaisten tekemisiin, odotukset ovat isommat. Kritiikki kohdistuu nimenomaan ruokaan, eikä niinkään siihen joka sen on ostanut. Asia olisi toinen, jos itse olisit leiponut kakun, silloin sama kommentti olisi ollut tyly.
Onhan maailmassa vaikka kuinka paljon leivonnaisia, mutta kaikki eivät ole omaan makuun. Maustekakku on jonkun mielestä hyvää, joku toinen taas tykkää pullasta. Sitten löytyy vielä niitäkin, jotka eivät makeista leivonnaisista välitä.
Mullakin on pari "suoraa ja rehellistä" tuttua, jotka saattavat kylässä käydessään analysoida pöydässä olevia tarjottavia. Ihan kysymättäkin. Sitten on niitäkin, jotka löytävät jotain moitittavaa, mutta kas kummaa, kaikki tuli näköjään syötyä ja lisääkin otettua.
Hohhoijaa. Ihme vääntöä taas.
Ei ole kakun antajalta mitenkään epäkohteliasta kysyä, että maistuiko.
Kun kyseessä oli lahja, saaja olisi voinut lyhyesti sanoa, että kiitosta vaan, kyllä maistui ja vaihtaa puheenaihetta.
Kaikki me joudutaan aina vähän luovimaan näissä kohteliaisuusjutuissa. Totuudella on niissä aika vähän käyttöä. Lapsenomaiset suorasuut jätetään usein kutsumatta juhliin, ihan vaan kaikkien mukavuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ylipäätänsä kysyit?!? Joku tossa ylempänä kirjoitti, että olisiko toisen pitänyt valehdella ja ilmeisesti sitten olisi. Eli jos ainoa ap:n kelpuuttama vastaus olisi ollut "kakku olu hyvä", niin miksi vaivautua kysymään!!
Mä ihmettelin ihan samaa.
En minä tivaa jälkeenpäin mitä antamastani lahjasta on pidetty. Jos se oli tosi nappi lahja, se usein kerrotaan kysymättäkin. Ja jos oli huti, ei sille enää mitään voi turha sitä on kysellä.
Oisko sen sit pitänyt valehdella, että joo hyvää oli?
Miksi kysyä pidettiinkö lahjasta? Lähinnä huonoa käytöstä myös ap:ltä.
Mutta olihan se sentään AMMATTILAISEN leipoma, kuten ap on jo kolmesti maininnut! Silloin sen on pakko maistua hyvälle.
Jos rivienvälistä lukee niin saaja olisi sittenkin halunnut vaikka suklaarasian. Ei arvosta maustekakkua.
Mieheni teki vastaavan mokan ja sitten kotona nolona muisteli sitä ja mietti, kuinka korjata tilanteen.
Eli ystävä tarjosi lounaan ravintolassa kiitoksena mieheni antamasta yritysavusta. Lounaan jälkeen ystävä kysyi, miltä ruoka oli maistunut.
Mieheni sen enempää ajattelematta totesi rehellisesti, että gluteeniton ruoka maistui pahvilta, kuten yleensäkin.
Myöhemmin mies sitten lähetti tekstiviestin perään ja kiitti kivasta lounaasta. Häntä edelleenkin hävettää.
Kuinka niin? Mieluummin otan vastaan syötävää tai juotavaa kuin tavaroita, jotka jäävät nurkkiin pyörimään. Jos saamastaan kakusta ei pidäkään, niin eipä sille tarvitse käydä varastotilaakaan etsimään.