Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut käyttävät elämänsä työnsä ja esimiestensä haukkumiseen
28.02.2016 |
You have one life, miksi käyttäisit hetkeäkään siitä jonkun ikävän ihmisen haukkumiseen tai työn, ainahan voit irtisanoutua jos et kestä jonkun naamaa, ärsyttää sellanen tyyli että pään sisällä pyöritetäön asioita ja sitten ne kerrotaan kavereille, miksi ei voi ratkoa niitä ongelmia työpaikalka ja sanoa suoraan esimiehelle. Onko se työ koko elämä että siitä pitää ratkuttaa.
Kommentit (6)
Koska kaikki MEIDÄN kärsimä paha on NIIDEN syytä. Pitää vain löytää sopiva NE, joita syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki MEIDÄN kärsimä paha on NIIDEN syytä. Pitää vain löytää sopiva NE, joita syyttää.
Peiliin katsominen on aina vaikeaa. Muiden syyttely taas kovin helppoa.
Osa aikuisista ihmisistä käyttäytyy esimiehiään kohtan kuin siinä olisi ihan oma isi ja äiti, jota voi syyttää ihan kaikesta, kun on taas se itkupotkuraivari päivä. Osalla se päivä on aina.
Hmm... miksi joku käyttäisi elämänsä työn tekemiseen?
Joskus voi olla asioita joita on ihan perusteltua kritisoida samoin ihmisiäkin ja heidän toimintaansa. Toki on ihmisiä jotka natisevat vain kaikesta siitäkin huolimatta, että olisi enemmänkin syytä mennä peilin eteen ja arvioida sitä omaa asennetta ja toimintaa. Ja toisaalta aina se irtisanoutuminen ei ole niin simppeliä kun on velkaa ja elätettäviä ja ei ole oikein paikkaa minne siirtyä josta saisi vastaavan korvauksen että selviytyisi velvoitteistaan
. Joskus on niinkin, että olemassa olevia ongelmia ei voi ottaa asiallisesti puheeksi koska tahtovat henkilöityä ja syntyy vain lisää ongelmia ja työilmapiiri käy entistä raskaammaksi.
Ainahan sitä voi irtisanoutua, mutta mistäs sitten rahaa? Ei nykyaikana työpaikkaa vaihdeta noin vain ja työkkärikorvausta ei hevillä ilman karenssia saa, jos itse irtisanoutuu.
Itse pidin työpaikastani neljä vuotta. Sitten tuli työkaveri, jota en jaksa, jääkööt kertomatta tarkemmin miksi, mutta mielenterveysongelmia hänellä selvästi on. Koska kyseessä on pomon sukulainen, minä olen se, joka joutuu lähtemään. Vielä en ole puolen vuoden aikana löytänyt mitään. Avokonttori ei helpota asiaa eikä meillä ole mahdollista omaan huoneeseen mitenkään. Omaa yritystä tässä suunnittelen, mutta se on aika iso riski ja valmistelu vie aikansa. Uutta paikkaa on tässä iässä vaikea saada. Pidän edelleen työstäni, mutta työpaikka on henkisesti nykyään raskas.
Eihän siinä olekaan mitään järkeä.
Toisaalta, et koskaan tavannut entistä esimiestäni, joka mm. kävi minuun käsiksi toimistossa sairastaessani syöpää ja itketti palavereissa alaisiaan joka viikko. Eläkeikäinen nainen.