Oudosta työkaverista vielä

Jos mua ei kiinnosta jutella työkaverin kanssa niin miksi mua kiinnostaisi sen kakara joka tunkee pyörimään jaloissa ja kimittää?

Ota kakaras ja suksi vittuun mun kimpusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene hoitoon hyvä ihminen! Ullakollasi tuulee ja pahasti.

Harvinaisen pahasti. Kukaan täysjärkinen aikuinen ei kehtaisi käyttäytyä noin.

No ei tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "työkaveri" on oikeasti mun työnantajan tytär ja mä haukun sitä mun työnantajalle aina kun se ärsyttää mua. Se on ihan vitun ruma läski vanhapiika ja sellaiseksi jää :D

: O  WHAT THE FUCK?

Ai okei nyt ymmärsin, sun on tarkoitus vain päästä nauttimaan suomalaisesta työttömyysturvasta.

Tänne kirjoittelu ei kyllä edistä edes tuohon tavoitteeseen pääsemistä että kyllä tää taitaa olla ihan aidosti harvinaisen häiriintynyt tapaus.

Teinillä ei ole vielä työpaikkaa, ja teinit on muutenkin melkoisen arkoja myötäilijöitä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "työkaveri" on oikeasti mun työnantajan tytär ja mä haukun sitä mun työnantajalle aina kun se ärsyttää mua. Se on ihan vitun ruma läski vanhapiika ja sellaiseksi jää :D

: O  WHAT THE FUCK?

Ai okei nyt ymmärsin, sun on tarkoitus vain päästä nauttimaan suomalaisesta työttömyysturvasta.

Tänne kirjoittelu ei kyllä edistä edes tuohon tavoitteeseen pääsemistä että kyllä tää taitaa olla ihan aidosti harvinaisen häiriintynyt tapaus.

No joo, tuo on kyllä totta.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä on varmasti tuhansia kivoja ihmisiä joilla on NORMAALIT sosiaaliset taidot ja silti työpaikoille otetaan tuollaisia itsekkäitä omahyväisiä kusipäitä jotka ei osaa jutella mitään muiden kanssa. En käsitä miksi?

Eihän sullakaan ole normaalit sosiaaliset taidot. Näkee jo tuosta aloitusviestistä että päässä viiraa ja pahasti. Ja jos jokin on omahyväistä kusipäisyyttä niin se että lähtee haukkumaan ja alentamaan jotakuta vain siksi että ei saa tähän kontaktia.

Niillä hiljaisemmilla tyypeillä muuten vaikuttaa usein olevan keskenään joku sellainen ymmärrys että ne on samalla aaltopituudella ja asiat hoituvat vähemmilläkin lätinöillä. Se että ei kestä ujoja ja/tai hiljaisia ja epäsosiaalisia ihmisiä on tietynlaista mielenvikaisuutta. Kiusaajathan usein on just sellaisia itsetunto-ongelmaisia että vieraat ja vaikeastilähestyttävät ihmiset ihan hirveesti pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Oon kirjoittanut ennenkin tästä tyypistä ja kommentoijien mielestä on muka ihan normaalia käytöstä että ei juttele juuri mitään työkavereilleen vaan vain tervehtii jos sattuu tulemaan vastaan. Ja jos sille jotain juttelee niin hymyilee ja hymistelee ja vastailee kyllä jotain lyhyesti, mutta ei ala yhtään puhumaan sen enempää mitään. Ihan outo minusta.

Ja nyt mun nelivuotias lapsi kävi yksi päivä äitinsä kanssa työpaikalla ja SEKIN piti sitä tyyppiä ihan outona. Siis mitä kertoo se että pieni lapsikin älyää ihmisessä olevan jotain pielessä? Ja miten sellainen ihminen joka ei juttele kenellekään, vois ikinä saada mitään ihmissuhteita? Häh?

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon kirjoittanut ennenkin tästä tyypistä ja kommentoijien mielestä on muka ihan normaalia käytöstä että ei juttele juuri mitään työkavereilleen vaan vain tervehtii jos sattuu tulemaan vastaan. Ja jos sille jotain juttelee niin hymyilee ja hymistelee ja vastailee kyllä jotain lyhyesti, mutta ei ala yhtään puhumaan sen enempää mitään. Ihan outo minusta.

Ja nyt mun nelivuotias lapsi kävi yksi päivä äitinsä kanssa työpaikalla ja SEKIN piti sitä tyyppiä ihan outona. Siis mitä kertoo se että pieni lapsikin älyää ihmisessä olevan jotain pielessä? Ja miten sellainen ihminen joka ei juttele kenellekään, vois ikinä saada mitään ihmissuhteita? Häh?

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä?

Tää on selvästi henkisesti samalla tasolla sen nelivuotiaansa kanssa.

ehkä hän on vaa yksinkertasesti ujo, ollut koulukiusattu ja siksi varauksellinen ihmisiä kohtaan, ahdistaa sosiaalliset tilanteet jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä on varmasti tuhansia kivoja ihmisiä joilla on NORMAALIT sosiaaliset taidot ja silti työpaikoille otetaan tuollaisia itsekkäitä omahyväisiä kusipäitä jotka ei osaa jutella mitään muiden kanssa. En käsitä miksi?

Eihän sullakaan ole normaalit sosiaaliset taidot. Näkee jo tuosta aloitusviestistä että päässä viiraa ja pahasti. Ja jos jokin on omahyväistä kusipäisyyttä niin se että lähtee haukkumaan ja alentamaan jotakuta vain siksi että ei saa tähän kontaktia.

Niillä hiljaisemmilla tyypeillä muuten vaikuttaa usein olevan keskenään joku sellainen ymmärrys että ne on samalla aaltopituudella ja asiat hoituvat vähemmilläkin lätinöillä. Se että ei kestä ujoja ja/tai hiljaisia ja epäsosiaalisia ihmisiä on tietynlaista mielenvikaisuutta. Kiusaajathan usein on just sellaisia itsetunto-ongelmaisia että vieraat ja vaikeastilähestyttävät ihmiset ihan hirveesti pelottaa.

Miksi tuon työkaverin oletetaan olevan hiljainen, ujo tai introvertti? Todennäköisesti ei vain halua puhua tälle kyseiselle ihmiselle, minkä hyvin ymmärrän. En itsekään puhuisi, niin typerältä ja vastenmieliseltä hän vaikuttaa.

Ap todennäköisesti tietää tämän itsekin, eli että hänelle ei puhuta koska hänestä ei olla kiinnostuneita eikä hänestä pidetä ja sehän se raivostuttaakin.

Ap :n käytös on epäasiallista eikä mitenkään kuulu työpaikalle. Töissä tehdään töitä. Ap on työpaikkakiusaaja kun taas toinen käyttäytyy asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä on varmasti tuhansia kivoja ihmisiä joilla on NORMAALIT sosiaaliset taidot ja silti työpaikoille otetaan tuollaisia itsekkäitä omahyväisiä kusipäitä jotka ei osaa jutella mitään muiden kanssa. En käsitä miksi?

Eihän sullakaan ole normaalit sosiaaliset taidot. Näkee jo tuosta aloitusviestistä että päässä viiraa ja pahasti. Ja jos jokin on omahyväistä kusipäisyyttä niin se että lähtee haukkumaan ja alentamaan jotakuta vain siksi että ei saa tähän kontaktia.

Niillä hiljaisemmilla tyypeillä muuten vaikuttaa usein olevan keskenään joku sellainen ymmärrys että ne on samalla aaltopituudella ja asiat hoituvat vähemmilläkin lätinöillä. Se että ei kestä ujoja ja/tai hiljaisia ja epäsosiaalisia ihmisiä on tietynlaista mielenvikaisuutta. Kiusaajathan usein on just sellaisia itsetunto-ongelmaisia että vieraat ja vaikeastilähestyttävät ihmiset ihan hirveesti pelottaa.

Miksi tuon työkaverin oletetaan olevan hiljainen, ujo tai introvertti? Todennäköisesti ei vain halua puhua tälle kyseiselle ihmiselle, minkä hyvin ymmärrän. En itsekään puhuisi, niin typerältä ja vastenmieliseltä hän vaikuttaa.

Ap todennäköisesti tietää tämän itsekin, eli että hänelle ei puhuta koska hänestä ei olla kiinnostuneita eikä hänestä pidetä ja sehän se raivostuttaakin.

Ap :n käytös on epäasiallista eikä mitenkään kuulu työpaikalle. Töissä tehdään töitä. Ap on työpaikkakiusaaja kun taas toinen käyttäytyy asiallisesti.

Ap on vielä opettanut lapsensa samanlaiseksi nurkkakuntaiseksi muiden kyräilijäksi ja morkkaajaksi kuin itse on.

Se että ei voi huomioida muita mitenkään on työpaikkakiusaamista! Mä olen pidetty ja arvostettu työntekijä.

Ap

Toivottavasti mun työpaikalle ei tule ap:n kaltaista ihmisistä. Meillä kaikki saavat olla omia itsejään ja jutella tai olla juttelematta. Yksi henkilö ei tervehdi ihmisiä, mutta hänestä näkee, että on jäänyt jotenkin jälkeen joltain osin. Hän saa ihan rauhassa olla oma itsensä ja tehdä työnsä. Kukaan ei halveksi häntä eikä tuomitse.

Vierailija kirjoitti:

Se että ei voi huomioida muita mitenkään on työpaikkakiusaamista! Mä olen pidetty ja arvostettu työntekijä.

Ap

Huomioihan se sua, jos tervehtii. tollasta kusipäätä ei tarvi sen enempää noteerata.

Vierailija kirjoitti:

Oon kirjoittanut ennenkin tästä tyypistä ja kommentoijien mielestä on muka ihan normaalia käytöstä että ei juttele juuri mitään työkavereilleen vaan vain tervehtii jos sattuu tulemaan vastaan. Ja jos sille jotain juttelee niin hymyilee ja hymistelee ja vastailee kyllä jotain lyhyesti, mutta ei ala yhtään puhumaan sen enempää mitään. Ihan outo minusta.

Ja nyt mun nelivuotias lapsi kävi yksi päivä äitinsä kanssa työpaikalla ja SEKIN piti sitä tyyppiä ihan outona. Siis mitä kertoo se että pieni lapsikin älyää ihmisessä olevan jotain pielessä? Ja miten sellainen ihminen joka ei juttele kenellekään, vois ikinä saada mitään ihmissuhteita? Häh?

Oivoi.. tästä tulee mieleen entinen työpaikkani.. paikkakunnalla vähän töitä tarjolla ja ennen valmistumistani jouduin tekemään muita kuin oman alan töitä. Tämä työyhteisö oli suurilukuinen ja täynnä todella typeriä, ärsyttäviä ihmisiä, jotka työntekon sijaan käyttäytyivät kuin lastentarhassa olisivat olleet; työnteon sijaan keskittyivät juoruiluun ja rupatteluun, palavereissa jauhoivat turhanpäiväisiä juttuja asian vierestä, järkyttävää ihmissuhdedraamaa jne. Sekä miehiä että naisia. Pieni prosentti oli asiallista, fiksua ja työhönsä keskittyvää.. mutta siis hyvin pieni. Luojan kiitos ei tarvitse enää olla tuolla töissä, kun nyt voi tehdä oman alan hommia tosi mukavassa työporukassa.

Ja tästä alustuksesta itse kysymykseesi: "Ja miten sellainen ihminen joka ei juttele kenellekään, vois ikinä saada mitään ihmissuhteita?" Mistä ihmeestä päättelet, ettei tuo ihminen ikinä juttele kenellekään? Juurikin tuossa aiemmassa työpaikassani minäkin välttelin muodostamasta minkäänlaisia ihmissuhteita kollegojeni kanssa, sillä ei mitään kiinnostusta a) jakaa henkilökohtaisia asioitani "pelkille" työtovereille b) muodostaa ihmissuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole minulle mitään annettavaa ja toisinpäin. Ei todellakaan kiinnosta viettää aikaa tai keskustella ihmisen kanssa, jonka äo on alhaisempi kuin lemmikkikoirallani. Olin kyllä kohtelias, en tyly, mutta en missään nimessä keskustellut tarpeettomasti noiden tyyppien kanssa. Etenkin kun se olisi yleensä häirinnyt työntekoani. Myöskin lounastauot käytän nykyäänkin mieluiten siihen syömiseen; jos työpäivän aikana on yksi lyhyt tauko jolloin saa rentoutua ja olla omien ajatustensa kanssa, ei todellakaan kiinnosta puhua ruoka suussa työasioista ja päivitellä ties mitä turhanpäiväisiä (ja jokapäiväisiä - samat jutut toistaa itseään) asioita. Toisekseen kun en muuten ole noiden ihmisten kanssa missään tekemisissä, ei kiinnosta oikeasti mitä heille kuuluu ja muu liibalaaba. Yksityiselämässäni olen sosiaalinen ja minulla on riittävästi ystäviä ja hyvä parisuhde. Upeaa, jos työpaikalta voi löytää myös ystäviä, mutta itselleni se ei ole ensisijainen tavoite eikä kenellekään pitäisi olla. Olin tuossa hommassa ansaitakseni rahaa, ja vain ja ainoastaan sen vuoksi. Joten varmasti joku kaltaisesi on pitänyt minua tylynä, ja jälkeen päin olenkin saanut kuulla siitä että olen vaikeasti lähestyttävä ja vaikutan kylmältä. Tämä yksinomaan siksi, etten aktiivisesti työyhteisössä käytä aikaani ihmisiin tutustumiseen ja keskustelemiseen, kun se työni kannalta ei ollut oleellista missään nimessä. Muutenkin tuo työ oli todella kiireistä, joten en ihmettele sitä, että toisinaan "ylhäältä" tuli palavereissa kommenttia työntekoon keskittymisestä. Välillä oli vaikea keskittyä, kun jonkun haaskan käkättävä nauru kuuluu ison toimiston toiselta puolelta (tai vaihtoehtoisesti huuto), joku käy vessassa itkemässä työsuhdedraaman aiheuttamia kolhuja, toiset pitää mykkäkoulua ja toiset flirttailee avoimesti (koski myös esimiesasemassa olevia..) jne. Ihan kamala paikka, ihme että kestin siellä niinkin pitkään. Ja toisaalta, tuosta työpaikasta löysin myös erään pitkäaikaisemmista ja läheisimmistä ystävistäni. Hän on samanlainen kuin minä, eikä tuo ystävyyssuhde syntynyt pakotettuna vaan erään illanvieton yhteydessä huomasimme, että ajattelemme samoin ja meillä natsaa. 

Vierailija kirjoitti:

Se että ei voi huomioida muita mitenkään on työpaikkakiusaamista! Mä olen pidetty ja arvostettu työntekijä.

Ap

Millä tavalla tämä huomioimattomuus siis ilmenee käytännössä? Onko henkilö epäystävällinen, ilkeä tms.? Kerro esimerkkejä niin saamme paremman kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Se että ei voi huomioida muita mitenkään on työpaikkakiusaamista! Mä olen pidetty ja arvostettu työntekijä.

Ap

Haluat olla pidetty joten kuvittelet olevasi. Siksi vituttaa kun joku ei vaikutakaan erityisesti pitävän ja arvostavan sun todennäköisesti aika tyhjänarvoisia höpinöitäsi.

Itse olen huomannut, että ne ihmiset joilla on vähiten ihmissuhteita omassa elämässään takertuvat eniten työkavereihin ja yrittävät pakottaa heitä kavereikseen. Se on tavallaan säälittävää jos se ei olisi niin tuhoisaa työpaikalla.

Yleensä nuo ihmiset ovat myös niitä jotka tekevät vähiten töitä, pärjäävät niissä heikoimmin ja ovat työnteosta vähiten kiinnostuneita. Silloin se kiinnostus turhaan juoruiluun ja yksityiselämän työpaikalle tuomiseen on juuri sitä, ettei ole muutakaan tekemistä työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Se että ei voi huomioida muita mitenkään on työpaikkakiusaamista! Mä olen pidetty ja arvostettu työntekijä.

Ap

Höpönlöpön. Jos sä työnantajasi perheenjäsenistä tälle valitat niin rohkenen kyllä epäillä ettei tuo sua kovin korkealle arvosta tai sinusta erityisesti pidä. Kuten joku tässä ketjussa totesi, sellainen käytös nyt vaan ei kuulu työpaikalle.

Mäkin olen tuollainen outo, tosin olen älykkäämpi kuin sinä jo ihan sillä että ymmärrän ettei ihmiset ole samasta puusta veistettyjä ja pystyn hyväksymään erilaiset persoonat. Sen sijaan tuo sun pakkomielteesi tähän todella erilaiseen työkaveriin ja hänen jatkuva oudoksi leimaaminen ei kyllä ihan terveeltä vaikuta, luultavasti kyse on siitä että hän vaistoaa tuon sun typeryytesi ja haluaa pysyä loitolla sunlaisista ihmisistä joka on kyllä ihan oikeutettua. Tiedätkö että sä juuri kiusaat netissä tätä henkilöä? Kiusaajat minäkin vaistoan aina ja pidän heidät aika kaukana itsestä ja elämästäni. :)