Lue keskustelun säännöt.
Itku kurkussa..
27.02.2016 |
Lapsi (4v) läksi tänään tukiperheeseen. Itse menen parin päivän päästä leikkaukseen sairaalaan. En tiedä miten minun käy, tulenko entistä ehompana vai lainkaan takaisin kotiin... Riskit ovat suuret.
Pelottaa leikkaus ja anestesia, lasta on jo kova ikävä ja huoli on kova miten lapselle käy jos minulle tapahtuu jotain. Lapsen isästä ei ole apua koska ei ole meidän kanssa tekemisissä (hyvästä syystä).
Ahdistaa, itkettää, huolettaa ja vaikka mitä...
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita kestää. Puhu huolestasi kun sairaanhoitaja tai lääkäri haastattelee sinua. Kun saat esilääkityksen niin viimeistään silloin mieli rauhoittuu :).
Älä murehdi! Voihan olla että kaikki menee hyvin! Nykyään lääkärit on aika velhoja ja osaa tehdä mitä uskomattomimpia juttuja!
Tsemppiä sulle!
Soitat vaikka lapselle ja huomaat, että hänellä on kaikki hyvin, niin ehkä tulee parempi mieli. Voi kuullostaa vähättelyltä, kun en tiedä minkälaisesta leikkauksesta on kyse. Mutta yrität vaikka nämä leikkausta edeltävät päivät levätä ja katsoa vaikka kaikki lempiohjelmat maratoonina koneelta. Sitten vähän ajan päästä tulet leikkauksesta ja näätte taas! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pelkää anestesiaa. Toki siinä on riskinsä, mutta ne realisoituivat äärimmäisen harvoin. Muutenkaan leikkausta ei kannata pelätä. Olet hyvissä käsissä, ja aivan varmasti palaat sairaalasta kotiin.
Usko myös parantumiseesi. Piruja ei pidä maalata seinille ennakkoon. Lapsesikin on hyvissä käsissä tukiperheessä sairastamisesi ajan. Tsemppiä!
Voi kurja, mikä tilanne. Halaisin, jos tässä vieressä olisit.
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin kuitenkin. Paljon voimia ja paranemisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tapauksessa tieto todellakin lisää tuskaa. Olen sairaanhoitaja ja tiedän työni puolesta tarkkaan ne tilanteet mitkä voi mennä vikaan. Jos tässä olisi pikkujutusta kyse, olisin rauhallisempi, mutta nyt on sopassa todella monta hasarditekijää johtuen mun terveydentilasta. Verenvuototauti on hankaloitunut jostain syystä viime vuosina, joten jo sekin seikka yksinään lisää riskiä. Muistan oikein hyvin kun lapseni synnyttyä ensin hätäsektiolla, hyytymistekijät romahti ja jouduin tehohoitoon... jo silloin kävi mielessä että nyt jää pieni lapsi ilman äitiä...
Näillä mennään. Tällaisessa tilanteessa tuntuu olo niin pieneltä ja yksinäiseltä. Ehkä lapseni näki tänään äitinsä viimeistä kertaa.
Kiitos tuesta.
ap
Tuli kyyneleet silmiin. Lämmin halaus vielä sulle. T:3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asut? Oon käynyt pari vuotta sitten kahdessa leikkauksessa rintasyöpään/rintarauhaskirurgiaan erikoistuneessa sairaalassa. Hoitajat, lääkärit sekä anestesialääkäri olivat kaikki erittäin mukavia. Anestesia totta kai jännittää, niin jännitti muakin, mutta sitä ei tarvitse pelätä :)
Me uskovaiset rukoilemme sinun puolestasi! <3
"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki, mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." Ps. 62: 9.
"20. Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua.
21. Sillä hän sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi".
22. Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi."
Matt. 9:20. - 21.
Siunausta sinulle ja lapsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut? Oon käynyt pari vuotta sitten kahdessa leikkauksessa rintasyöpään/rintarauhaskirurgiaan erikoistuneessa sairaalassa. Hoitajat, lääkärit sekä anestesialääkäri olivat kaikki erittäin mukavia. Anestesia totta kai jännittää, niin jännitti muakin, mutta sitä ei tarvitse pelätä :)
Tästä jatkan vielä: luin viimeisimmän kommenttisi vasta omani jälkeen, AP. Huolesi on ymmärrettävää, kun joudut vielä huonon terveydentilan kanssa taistelemaan. Oisko sulla mahdollisuutta keskustella sua hoitavan henkilökunnan kanssa, vai ootko jo niin tehnyt? Tarkoitan siis, että oletko niiden ennen leikkausta käytävien rutiinikeskustelujen lisäksi ilmaissut sun huolen ja ahdistuksen?
Komppaan kasia siinä, että positiivinen ajattelu auttaa, vaikka se tuntuiskin vaikealta. Sä tulet selviämään siitä leikkauksesta sun ihanan lapsesi ja sun itsesi tähden. Ajattele sitä hetkeä, kun pääset taas pitämään lastasi sylissä ja voit huokaista helpotuksesta.
Tukiperhe? Eli teillä on jo ennen rintojen pienennysleikkausta ollut tuen tarvetta? Onnea leikkaukseen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ihan yksin, meitä on monta jotka nyt ajattelevat sinua ja lastasi. Halaus täältä ja voimia, toivon sydämestäni että kaikki menee hyvin!
Toivottavasti et kuole, mutta jos niin käy, ei se lapsi enää sinun ongelmasi ole. Joka tapauksessa ongelma on jo selvitetty.
"Hyytymistekijät romahti" aiemmin, "verenvuoto"-tauti. Aika viitteellisiä ilmauksia. Mutta jos on aiemmassa leikkauksessa ollut vuoto, ja hyytymishäiriö on tiedossA, niin sittenhän siihen on osattu nyt tässä tulevassaleikkauksessa varautua. Ei oo ongelma enää toi. On varattu sulle punasolut ja korvataan hyytymistekijöitä ym. Ei Suomessa lähdetä mitään ylimääräistä leikkausriskiä ottamaan. Ihan on arkipäivää. Ei varmasti sama " ylläri" nyt toistu. Voit olla turvallisin mielin. Ihan varmasti on sun
Lapsella äiti tän leikkauksen jälkeenkin.
T. Sisätautilääkäri
Toivon ja uskon, että sinulla menee kaikki hyvin leikkauksessasi, mutta: oletko käynyt kenenkään kanssa läpi tätä vakavaa terveystilannetta ja toiveitasi lapsellesi siinä tapauksessa, että sinulle tosiaan kävisi jotain? Vaikka teillä ei olisi läheisiä, joille haluaisit lapsen "testamentata", voisi silti auttaa edes keskustella jonkun kanssa. Tukiperhe varmaan tietää tilanteesi, millaisia he ovat? Olisiko nähtävissä että he haluaisivat olla lapsen tukena huonoimmankin vaihtoehdon toteutuessa?
Ymmärrän kyllä täysin huolesi ja pelkosi, kamalaa että olet tuollaisessa tilanteessa. Ymmärrän myös tarpeesi käydä asiaa läpi, joten suosittelen myös ehdottomasti varmistamaan että mahdollisimman moni osapuoli tietäisi sinun olevan pienen lapsen yksinhuoltaja ja joku luotettava taho tietäisi toiveistasi.
Mutta siis ennen kaikkea kaikki hyvät toiveet mukaasi leikkaukseen ja kuten joku toinen sanoi, varmasti jo pian koko juttu on ohi ja saat lapsesi jälleen syliisi! <3
Nro 19, kiitti . Joo on tässä jo huomioitu varmaan eri vuotomekanismit, itse leikkaus on invasiivinen mutta aika säästävä, von Willebrandin pre ja post op vuotoprofylaksia suunniteltu (mm. Wilate). Jänskättää tämän VonWn käyttäytyminen, edellisen kerran meni tosiaan synnytyksen yhteydessä niin, että hyytymistekijät romahtivat vasta 10. post op päivänä. Tässä nyt ei ole ihan kuitenkaan synnytyksestä kyse tällä kertaa :)
Jospa tää tästä.
ap
Ja nro 20, pillahdin parkumaan luettuani tekstisi. Olen hoitanut etukäteen valmiiksi lapsen, koiran ja huushollin asiat, kuka ne hanskaa jos en tulekaan (terveenä) kotiin. Lapsi ja koira ei lähde vieraalle vaan pysyvät suvussa, onneksi on pikkusisko (asuu kaukana).
ap
Tuleeko joku mukaasi sinne sairaalaan tueksi?