Syrjäytyneen nörttimiehen onkin yllättävän helppoa saada tyttöystävä

Itse olen 26-vuotias ikisinkku pitkäaikaistyötön mies, joka viettää käytännössä kaiken aikansa netissä/tietokoneella. Pitkään olen kuvitellut, että miehen pitää olla joku "jännä" tai "pahis" tai muuten erityinen (esim. rikas) saadakseen tyttöystävän, ja että olen käytännössä tuomittu sinkkuuteen lopun elämääni, koska tähän mennessäkään kukaan nainen ei ollut ollut minusta kiinnostunut.

No, äskettäin olin seurakunnan järjestämällä viikon leirillä Lapissa, missä sukupuolijakauma oli kutakuinkin 80% naisia ja 20% miehiä. Siellä yhtäkkiä tosi monet naiset juttelivat kanssani ja olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Lisäksi yksi oli selvästi kiinnostunut minusta, kun vilkuili minua vähän väliä, tuppautumalla tuppautui seuraani ja lisäksi kehui kaikesta ihan ylitsevuotavasti. Lisäksi kerran alkoi puhumaan siitä, kuinka häntä panettaa kun oltiin kahdestaan. Jotenkin myös tuli se vaikutelma. että naiset ovat tosi erilaisia yksilöinä, mutta ei silti ei mitenkään "ihmeellisiä" ja kun heidän kanssaan on ja tekee asioita (ja on oma itsensä), niin ei ole yhtään vaikeaa myös ystävystyä ja päätyä parisuhteeseen. Jotenkin tosi silmiä avaava kokemus tuo leiri kyllä oli.