Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Milloin on meidän aikamme elää elämäämme?

Vierailija
27.02.2016 |

Tuli mieleen tuosta suuret ikäluokat -keskustelusta jossa meitä 90-luvulla syntyneitä parjattiin kovastikin. Ollaan kuulemma laiskoja kaikkitännehetinyt-asenteella varustettuja nillittäjiä joille ei työ maita.

Tunnen itse paljon ikäisiäni jotka ovat samassa asemassa kuin minä: koulut käytiin, kasvatettiin asenteeseen "töitä löytyy kunhan suostuu tekemään" jne. Valmistumisen jälkeen aika monikin sai kokea karun todellisuuden: töitä ei ole. Vaikka olisi opiskellutkin ns. varman ammatin, ei vain työllisty. Osa-aikasopimuksia/määräaikaisia korkeintaan, muuta ei heru nyt eikä varmaan ikinä. Roikumme köyhyysrajalla vaikka mitään muuta emme haluaisi tehdä kuin töitä. Työnantajat eivät halua sitoutua meihin vaan maksimoida voitot.

Tulevaisuutta on vaikea suunnitella kun ei tiedä paraneeko taludellinen tilanteemme koskaan. Kädestä suuhun täytyy elää käytännössä kun kk nettoansiot voivat jäädä vain tuhanteen euroon. Tällä tavoin emme voi tukea Suomen nousua, sillä meillä ei ole varaa kuluttaa. Lisäksi minä itse (ja luultavasti moni muukin) epäröi lasten hankintaa: millä sen lapsen elättää?

Kun katsoo nykypolitiikan menoa, voi vain laskeskella paljonko lapsi tulee maksamaan. Jos nyt teen lapsen, joudun maksamaan hänestä törkeät määrät hoitomaksuja, ja eiköhän lainsäädäntö ole muuttunut siten että peruskoulusta lähtien vanhempien tulee maksaa lapsensa koulutuksesta. Eli lapsi ensimmäiseltä luokalta maisteriksi tulisi maksamaan aika paljon. Vanhemmuudessa on muitakin raskaita asioita, en halua tuottaa lapselleni pettymystä ettei minulla ole varaa kustantaa hänen opintojaan välttämättä peruskoulua pidemmälle.

Olen ollut töissä koulun ohella 16-vuotiaasta asti, sinänsä olen onnekas että työttömänä minun ei ole tarvinnut olla. Eläkkeelle pääsen ehkä 96-vuotiaana, noin 80-vuoden työuran jälkeen. Sitten voinkin nauttia niistä kolmesta eurosta mitä olen saanut säästöön ja kuolla pois. Tulevaisuudessa en usko että jotain eläkettä saisinkaan.

Että kun mietitte näitä jatkuvasti selfieitä ottavia nuoria ja tuomitsette koko meidän ikäpolven sen perusteella, voitte muistella minua. Tein mielestäni kaiken oikein, ja tässä kiitos. Suomi ei halua hyödyntää minua.

Kommentit (76)

Vierailija
21/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Työttömäksi,betonihökkeröön asumaan,ei mitään omaisuutta.masennut ja nostat työttömyyskorvausta.älä edes haaveile mistään vaan tyydy kohtaloosi ja osaasi niin voit paljon paremmin kuin me jotka yritetään jotain turhaa paskaa kuten hankkia talo ja lapset ja omaisuutta.Et saa kuin paskaa niskaasi jos jotain viitsit yrittää.

Jos ei sitten pääse televisio kokiksi tai stailaamaan ihmisten koteja..et jotain todella korkealentoista kannattaa koitaa muttei mitään perinteistä joista meidän vanhemmat haaveili.

Tuolta minusta tuntuukin. Pääsisi helpommalla kun luovuttaisi, ja tuntuu että valtio tätä haluaakin. Itselläni on niinkin kovat tavoitteet kuin että saisin nettona noin 1500e/kk. Sekin tekisi minut jo onnelliseksi. -ap

Vierailija
22/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen syntynyt vuonna 1993 ja edelleen opiskelija, kuten suurin osa ikäluokastani. Töitä opiskelujen ohessa on ihan mukavasti. Aikanaan ammattikouluun menneet koulukaverit on pääosin töissä, muutama on pätkätyökierteessä lähinnä omien elämänvalintojen vuoksi. Jotenkin en tunnista itseäni ja elämääni tuosta ap:n kirjoituksesta. Lapsia en ole vielä edes harkinnut hankkivani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1993 ja edelleen opiskelija, kuten suurin osa ikäluokastani. Töitä opiskelujen ohessa on ihan mukavasti. Aikanaan ammattikouluun menneet koulukaverit on pääosin töissä, muutama on pätkätyökierteessä lähinnä omien elämänvalintojen vuoksi. Jotenkin en tunnista itseäni ja elämääni tuosta ap:n kirjoituksesta. Lapsia en ole vielä edes harkinnut hankkivani.

Sä taas olet vielä vähän liian nuori. .Joitain vuosia vielä eteenpäin niin ehdit kyllä huomaamaan mikä on homman nimi.

Tää ongelma koskee nyt ehkä meitä noin. 24-33 vuotiaita

Vierailija
24/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Voi kuinka rohkaisevia kommentteja! "teidän aikanne ei välttämättä tule koskaan "..

No kiitos.

Mietipä asiaa vaikka niin, että kun sinä olit vasta syntymässä, kaksi nuorta jannua, veljekset, perustivat isänsä autotalliin oman firman, jossa tarjosivat puhelinverkon kautta ihmisille alkeellista keinoa kommunikoida tietokoneidensa kautta toistensa kanssa. Yrityksen nimi oli Data Link Connection, tunnetaan nykyisin nimellä Saunalahti. Nyt tarvitaan uusia "nuoria jannuja", jotka keksivät ja haluavat tehdä jotain sellaista, josta tulee menestys (edes joksikin aikaa). Suomalaiset nuoret tuntuvat olevan hyvin haluttomia työllistämään itse itseään, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävääkin. Mutta ei voi aina odottaa, että joku muu tekee valmiiksi ja sitten tarjoaa töitä. Olen tosin jossain määrin havainnut, että osalla nuorista on kiinnostusta yrittäjyyteenkin. Vielä, kun saataisiin perusturva koskemaan yrittäjiäkin, niin näitä "nuoria jannuja" voisi syntyä enemmän. Teillä nuorilla on paljon enemmän visioita, kielitaitoa, tietoa ja taitoa monissa asioissa kuin vanhemmillanne, mutta uskallusta lähteä toteuttamaan niitä puuttuu. 

Vierailija
25/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1993 ja edelleen opiskelija, kuten suurin osa ikäluokastani. Töitä opiskelujen ohessa on ihan mukavasti. Aikanaan ammattikouluun menneet koulukaverit on pääosin töissä, muutama on pätkätyökierteessä lähinnä omien elämänvalintojen vuoksi. Jotenkin en tunnista itseäni ja elämääni tuosta ap:n kirjoituksesta. Lapsia en ole vielä edes harkinnut hankkivani.

Tule sitten valmistumisesi jälkeen ilmoittamaan tilanteesi, opiskelujen ohelle kun et tod. näk tarvitse sitä 37,5h sopparia. En sano että tämä nyt koskisi kaikkia 90-luvulla syntyneitä, mutta tähän vaikuttaa monikin asia: työllistymisellä on paikkakuntakohtaisia eroja, työttömyys/työllisyys voi riippua ammatista... -ap

Vierailija
26/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1993 ja edelleen opiskelija, kuten suurin osa ikäluokastani. Töitä opiskelujen ohessa on ihan mukavasti. Aikanaan ammattikouluun menneet koulukaverit on pääosin töissä, muutama on pätkätyökierteessä lähinnä omien elämänvalintojen vuoksi. Jotenkin en tunnista itseäni ja elämääni tuosta ap:n kirjoituksesta. Lapsia en ole vielä edes harkinnut hankkivani.

Ootappa van kun pitäisi hankkia lapset ja koti niin johan rupee tajuamaan kuinka paska maailma tämä on..kannattaa jo nyt teidän nuortenkin huomata ajatella tulevaisuutta ja äänestää sen mukaan..ja pitää ääntä.Tämä "normaalin" elämän luominen on tehty aivan mahdottomaksi kun valtiovalta ohjailee ihmisiä oikeesti siihen kerrostalokaksioon lapsettomina.Tekemään vain työtä ja lojumaan lopunpäivää omissa oloissaan tai harrastamaan liikuntaa.Kyllä se joillekin sopii muttaa voi sitten elämän ehtoo puolella miettiä että tää oli nyt tässä ja mitään en saanut aikaiseksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samoja mietteitä minulla kuin AP:llä. Olen 26-vuotias, tosin opiskelemassa vielä kolme vuotta. Siinä mielessä olen tällä hetkellä tyytyväinen, että voin keskittyä opiskeluun. Mutta kyllä hirvittää jo etukäteen se hetki valmistumisen jälkeen, miltä mahtaa työtilanne silloin näyttää. Ja tosissani myös mietin, kannattaako lapsia hankkia ja mihin tämä Suomen tilanne ylipäätään johtaa. Tarkoitan siis ennen kaikkea taloudellisesta näkökulmasta. 

Epävarmaa on ja ei kai se auta kuin elää tilanteen mukaan tekemättä mitään liian suuria ja ehdottomia päätöksiä etukäteen. Henkisesti olen varautunut siihen, etten tule korkeakoulutuksellakaan saavuttamaan vanhempieni elintasoa ja sitä mitä mihin lapsena totuin. Iso omakotitalo, kaksi autoa, kaikilla lapsilla useita hintaviakin harrastuksia ja matkustelua. 

Vierailija
28/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se oli mahtavaa kun 24 vuotiaana kuvitteli että kyllä tää tästä lähtee!!!Oli työpaikat,painettiin hommaa..jäi rahaa vähän uudempaan autoon ja uuteen sohvaan..jee kyllä tää tästä!!Kun kovasti tekee niin pärjää!!

Ostetaan vanha talo,rempataan ja myydään--no rempat tulee takkiin jos nyt myy..

Tuli lapsia,helvetti,onko se päivähoito noin kallista?No ei pysty kun mulla osari vuorotyö.

Miehellä viimeisen 6 vuotta ollut työmaalla irtisanomisia ja lomautuksia-koska osuu kohdalle?

Verottaja perseraiskaa kun pystyy!!Siis KIINTEISTÖVERO!!Kenelle mää maksan tonnin vuodessa siitä että omistetaan tälläinen paska?

Eipä ole enää unelmia..nyt vaan koitetaan selvitä.Olis ne unelmat talosta perheelle jota ei tarttis rempata jatkuvasti..NO KÄYDÄÄN töissä oikein kovasti niin unelmat toteutuu..ja paskat!!Ei oo tavallisella ihmisellä varaa enää tänä päivänä..

No nyt kärvistellään ja maksetaan veroja ja ostetaan vitun kallista ruokaa jossa siinäkin veroa puolet ja bensaa että pääsee sinne töihin..ja koitetaan pitää vanhat paskaautot jotenkin kasassa--että pääse töihin!!!Voi kettu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1993 ja edelleen opiskelija, kuten suurin osa ikäluokastani. Töitä opiskelujen ohessa on ihan mukavasti. Aikanaan ammattikouluun menneet koulukaverit on pääosin töissä, muutama on pätkätyökierteessä lähinnä omien elämänvalintojen vuoksi. Jotenkin en tunnista itseäni ja elämääni tuosta ap:n kirjoituksesta. Lapsia en ole vielä edes harkinnut hankkivani.

Tule sitten valmistumisesi jälkeen ilmoittamaan tilanteesi, opiskelujen ohelle kun et tod. näk tarvitse sitä 37,5h sopparia. En sano että tämä nyt koskisi kaikkia 90-luvulla syntyneitä, mutta tähän vaikuttaa monikin asia: työllistymisellä on paikkakuntakohtaisia eroja, työttömyys/työllisyys voi riippua ammatista... -ap

Tämä on aivan totta. Sen vuoksi nuorten pitäisikin katsoa tulevaisuuteen eikä siihen, miten heidän omat vanhempansa ovat eläneet. Erityisesti kannattaa ottaa oppia vanhempien sukupolvien virheistä eikä toistaa samoja virheitä omassa elämässään. Yksi ihan keskeinen asia on, että koskaan ei pitäisi rakentaa tai ostaa kotia paikkakunnalta, jossa julkisen sektorin lisäksi on alle 5 suurempaa työllistäjää. Nimittäin kun nämä suuremmat työllistäjät lähtevät, joutuvat lähtemään myös työntekijät. Jos on naimisissa talon ja pankin kanssa, ei lähteminen olekaan niin yksinkertaista. Suomalaiset arvostavat omistusasumista, mutta se sitoo paljon enemmän kuin vuokralla asuminen. Ja tosiaan, maailma muuttuu, työtehtävät muuttuvat ja/tai vähenevät, jotkut ammatit käyvät kokonaan tarpeettomiksi ja uusia tulee tilalle. On seurattavaa omaa alaansa, sen kehitystä ja ennenkaikkea yleistä kehitystä ennakoidakseen, milloin on syytä lähteä joko päivittämään nykyistä osaamistaan tai hankkimaan kokonaan uutta osaamista. 

Minä uskon - niin kurjalta kuin se kuullostaakin - että tulevaisuudessa yhä useampi tekee töitä freelancereina ja erilaisina itsenäisinä ammatinharjoittajina. Vakinaiset 37,5h/viikko -työsuhteet tulevat vähenemään entisestään ja ihmisten on koostettava oma toimeentulonsa erilaisten lyhytaikaisten ja osittain päällekkäistenkin töiden kautta. 

Vierailija
30/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömäksi,betonihökkeröön asumaan,ei mitään omaisuutta.masennut ja nostat työttömyyskorvausta.älä edes haaveile mistään vaan tyydy kohtaloosi ja osaasi niin voit paljon paremmin kuin me jotka yritetään jotain turhaa paskaa kuten hankkia talo ja lapset ja omaisuutta.Et saa kuin paskaa niskaasi jos jotain viitsit yrittää.

Jos ei sitten pääse televisio kokiksi tai stailaamaan ihmisten koteja..et jotain todella korkealentoista kannattaa koitaa muttei mitään perinteistä joista meidän vanhemmat haaveili.

Tuolta minusta tuntuukin. Pääsisi helpommalla kun luovuttaisi, ja tuntuu että valtio tätä haluaakin. Itselläni on niinkin kovat tavoitteet kuin että saisin nettona noin 1500e/kk. Sekin tekisi minut jo onnelliseksi. -ap

Juuri niin, itse olen nyt työttämänä ja kelan tuista, elareista jne + toimeentulotukea tulee yhteensä 1975,xx€/kk nettona siis. Olen 1 lapsen yh. 

Töihin kyllä menisin heti kun mahdollista. Olen kyllä yrittänyt, ei ole siitä kiinni. Ei vain ole vapaita työpaikkoja. Mielessä on, että pitäisi opiskella uusi ammatti (se olisi kolmas)

 ja ensi kuussa menossa kuntouttavaan työtoimintaan, eli siis näihin 9e "orjatöihin". Mutta koska tuet ovat kuitenkin hyvät, tehdään sitten näitä kuntouttavia hommia, sinne sai heti sen 9kk sopimuksen, pääsee tekemään samaa hommaa kuin mitä oikeissa töisskin tekisin, nyt vain palkanmaksu on ulkoistettu kelalle :D Toki eläke ei kerry, mutta.

Typerää, että "heti" pääsee töihin näillä 9e päivä soppareilla, ja töitä piisaa, mutta "oikealle" työntekijälle ei siitä olla valmiita maksamaan. Ja miksi oltaisinkaan, niinkauan kun työnantaja voi säästää näillä 9e työntekijöillä, ja kun se maksimi soppari loppuu niin seuraava tilalle 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No kuule veit jalat suustani.Täällä yksi kolmekymppinen miettii että perkele kun kasvettiin lamassa ja käytiin koulut nousussa ja heti kun itse meinasi päästä mukaan kaikki romahti!Tää tuntuu törkeeltä ja epäreilulta.Katselee noita keski-ikäisiä ja heidän lapsiaan joista anteeksi nyt vaan,suurin osa on niitä pullamössöjä jotka on saaneet kaiken ja enemmän.On mopoautot ja puhelimet ja pelit ja vehkeet.Kuinkas sitten kun itse pitäisi?

Kekarit syntyi itse upeaan 70-lukuun ja saivat kasvattaa lapsensa mahtavalla 2000-luvun alussa mutta me 80-syntyneet ja nyt elämäänsä rakentavat--siis voi vittu kun on hankalaa!!!

Ei oo töitä,jos on saa pelätä koska sanotaan irti,pätkätöitä,talossa järjettömät verot,verottaja vie jo ansiotulostakin karhunosan..remontoiminen maksaa,talot maksaa,autot maksaa..

Ei tässä tavallisella töissäkäyvällä ole varaa autoon eikä taloon ja ihan turha haaveillakaan mistään muusta kuin siitä ihan pakollisesta.

Ai nyt 70-lukioon oli upea? Massatyöttömyys, pieni sosiaaliturva. Valmistuttiin ammattiin 90-luvun alussa, jolloi oli ennätys lama. Ihmisiä tippui velkahelvettiin, itsemurhat ennätyssuuret.

V 2000 olin 30. Rahaton ja pienten lasten äiti. Mitä huippua silloin oli?

Ota ensin vähän asioista selvää. Nousut ja laskut on aina seuranneet toisiaan. Edellistä sukupolvea on aina pidetty helpommalla päässeellä. Lue ja opiskele, saatat yllättyä. Enpä myöskään pidä vanhempieni aikaa helppoja. Köyhää ja työteliästä oli elämä. Nyt lapsillani on kaikki mahdollista. Taas helpompaa kuin minulla. Onneksi

Vierailija
32/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuta aikaa ei ole kuin nyt. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tiedän montakin avointa työpaikkaa joihin kukaan ei halua mennä, selittäkää te 90-lukulaiset miksi?

Vierailija
34/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musta on tullut itseasiassa aika kova luu näiden kokemuksien kautta. Kunhan tässä teroittelen kynsiäni. .Että oottakaahan vaan! 😃

- tuo 28 -vuotias äiti , joka ei missään nimessä aio luovuttaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lohdutukseksi aloittajalle voin sanoa, että ei me teidän ja suurten ikäluokkien välissä oleva sukupolvikaan kovin luottavaisesti katsota tulevaisuuteen. Meillä olisi ehkä varaa kuluttaa ja siten luoda työpaikkoja, mutta kun tulevaisuus näyttää siltä, että jokaisesta kroonikkovaipasta ja kipulääkkeestä pitää itse maksaa tai muuten olla ilman, niin on järkevämpää laittaa rahat säästöön vanhuutta varten. Ja kun nyt suurten ikäluokkien myötä on syntynyt vihamielisyys eläkeläisiä kohtaan, niin etteköhän te meidän eläkkeitämme leikkaa niin, ettei sen varaan kannata juuri mitään laskea. 

Vierailija
36/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kokoomus kerää noista turviksista halpaa työjoukkoa suomeen.Sillä me noustaan taas!Kai..jopa..kai ne päättäjät tietää paremmin.

Mutta pääasia ettet tee lapsia kun hoivaat vaan mamuja niin pitkälle päästään.

kato lasten p.hoito on kallista,menee rahaa.Älä muuta maalle,bensa maksaa.Älä hanki taloa,asu betonikopperossa ja tee vaan töitä ja tissuttele illalla kaljaa ja itse itsesi uneen.Tässä menestysresepti!...ehkä kannattaa harkita työttömyyttä niin sulle maksetaan asuminen ja ei tarvi tehdä mitään.

itsellä työpaikka ja neljä lasta ja omakotitalo ja pari autoa..asutaan maalla..ei vois enempää päin helvettiä valita.Velkaa ja veroja,laskemista kuinka selvitään ja hampaiden kiristelyä vaikka mies painaa joka päivä ja viikonloput päälle ja itse heitän keikkaa ettei tarvi viedä lapsia hoitoon,ei siihen olisi varaakaan..

Joka päivä saa pelätä koska mies saa tehtaalta tilit tai koska talo tai auto tai joku kodinkone pettää koska talous ei kestä mitään ylimääräistä..ja meillä vuositulot 70 000..

Jopas jotakin! Tuolla rahalla kyllä tulisi toimeen vaikka 10 lapsen kanssa.

Asutteko jossakin kartanossa, vai miten ihmeessä rahat ei voi riittää ok-taloasumiseen maaseudulla?

Maaseudulta melkein mistä päin tahansa kelpo talon saa hankittua alle 100.000€.

Sori vaan, mutta ootte kyllä ku$su omat kuvionne aika pahasti. Jos teillä olisi vuositulot vaikka 120.000, riittäisikö sekään?

Omat vuositulot (bruttona) jää alle 50.000€, ne riittävät elämiseen, lainanmaksuun ja OKT:n remontteihin oikein hyvin. Rahaa on tilillä aina, tällä hetkellä (viime vuoden remonttien jälkeen) ehkä vähän yli kymppitonni. No, meillä ei kyllä ole kuin kaksi lasta ja yksi auto, joten sinänsä elämämme on helpompaa. Asumme pienehkön kaupungin laidalla, käytännössä maalla.

Vierailija
37/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän montakin avointa työpaikkaa joihin kukaan ei halua mennä, selittäkää te 90-lukulaiset miksi?

Puhelinmyyjä? Siivooja?

Se muuten voisikin olla, että tekisi molempia hommia yhtäaikaisesti. Nythän mulla välähti!

Vierailija
38/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lohdutukseksi aloittajalle voin sanoa, että ei me teidän ja suurten ikäluokkien välissä oleva sukupolvikaan kovin luottavaisesti katsota tulevaisuuteen. Meillä olisi ehkä varaa kuluttaa ja siten luoda työpaikkoja, mutta kun tulevaisuus näyttää siltä, että jokaisesta kroonikkovaipasta ja kipulääkkeestä pitää itse maksaa tai muuten olla ilman, niin on järkevämpää laittaa rahat säästöön vanhuutta varten. Ja kun nyt suurten ikäluokkien myötä on syntynyt vihamielisyys eläkeläisiä kohtaan, niin etteköhän te meidän eläkkeitämme leikkaa niin, ettei sen varaan kannata juuri mitään laskea. 

Sama vika.

Säästäväisyys on kyllä noussut viimeisen 5 vuoden aikana arvoon meidän perheessämme. Omakotitalolaina on pian maksettu, ja rahaa on kiinni sijoitusasunnossa, jonka arvo on n. 85.000€.

Tällä hetkellä on tavoitteenamme hankkia seuraavaksi sijoitusasunto PK-seudulta ennen kuin vaimon kanssa täytämme 40 v. Jos saamme toisen lapsen, olisi sitten mukavasti molemmille esim. opiskelukämppä tai ylipäätään asunto tulevaisuuden turvaksi.

Sanomattakin lienee selvää, että emme kuluta juuri mihinkään ylimääräiseen; olemme tavallisia, alle keskituloisia palkansaajia.

Vierailija
39/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuinka rohkaisevia kommentteja! "teidän aikanne ei välttämättä tule koskaan "..

No kiitos.

Realismia. Kannattaa elää elämäänsä nyt, kun on elossa. Huomisesta ei kukaan tiedä. Miettikää nuoret, mitä ihmiskunta tulevaisuudessa tarvitsee selviytyäkseen. Suunnatkaa ammatti- ja urahaaveenne sitä kohti. Menneisyys on menneisyyttä eikä siihen voi palata. Positiivista on, että juuri te teette oman tulevaisuutenne. 

Tässä on kommentti, joka varmasti menee kuuroille korville monella nuorella. Sitä voi luulla ymmärtävänsä, mutta kun elämä on hallitsematon kaaos ja tulevaisuus on vain se, minkä te teette itsellenne.

Vierailija
40/76 |
27.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on toivoton. Itse nyt 28 vuotias ja kaksi lasta tehnyt nuorella iällä.

Nyt kun ne olis jo isoja, mihinkään ei oteta töihin koska ei ole tarpeeksi työkokemusta.

Yrittänyt kyllä olen. Tehnyt vaikka mitä "paskaduuneja" ja keikkatöitä, missä olet kyllä saanut tuntea nahoissasi ettet ole talon omaa väkeä.

Todella nöyryytetty olo on. Onneksi sentään miehellä on töitä. Koska miehet. Ei ole tarvinnut jäädä kotiin hoitamaan lapsia, koska se on naisen homma. Yhä edelleen.

t: vm .88

Tervetuloa valintojen maailmaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan kolme