Milloin on meidän aikamme elää elämäämme?
Tuli mieleen tuosta suuret ikäluokat -keskustelusta jossa meitä 90-luvulla syntyneitä parjattiin kovastikin. Ollaan kuulemma laiskoja kaikkitännehetinyt-asenteella varustettuja nillittäjiä joille ei työ maita.
Tunnen itse paljon ikäisiäni jotka ovat samassa asemassa kuin minä: koulut käytiin, kasvatettiin asenteeseen "töitä löytyy kunhan suostuu tekemään" jne. Valmistumisen jälkeen aika monikin sai kokea karun todellisuuden: töitä ei ole. Vaikka olisi opiskellutkin ns. varman ammatin, ei vain työllisty. Osa-aikasopimuksia/määräaikaisia korkeintaan, muuta ei heru nyt eikä varmaan ikinä. Roikumme köyhyysrajalla vaikka mitään muuta emme haluaisi tehdä kuin töitä. Työnantajat eivät halua sitoutua meihin vaan maksimoida voitot.
Tulevaisuutta on vaikea suunnitella kun ei tiedä paraneeko taludellinen tilanteemme koskaan. Kädestä suuhun täytyy elää käytännössä kun kk nettoansiot voivat jäädä vain tuhanteen euroon. Tällä tavoin emme voi tukea Suomen nousua, sillä meillä ei ole varaa kuluttaa. Lisäksi minä itse (ja luultavasti moni muukin) epäröi lasten hankintaa: millä sen lapsen elättää?
Kun katsoo nykypolitiikan menoa, voi vain laskeskella paljonko lapsi tulee maksamaan. Jos nyt teen lapsen, joudun maksamaan hänestä törkeät määrät hoitomaksuja, ja eiköhän lainsäädäntö ole muuttunut siten että peruskoulusta lähtien vanhempien tulee maksaa lapsensa koulutuksesta. Eli lapsi ensimmäiseltä luokalta maisteriksi tulisi maksamaan aika paljon. Vanhemmuudessa on muitakin raskaita asioita, en halua tuottaa lapselleni pettymystä ettei minulla ole varaa kustantaa hänen opintojaan välttämättä peruskoulua pidemmälle.
Olen ollut töissä koulun ohella 16-vuotiaasta asti, sinänsä olen onnekas että työttömänä minun ei ole tarvinnut olla. Eläkkeelle pääsen ehkä 96-vuotiaana, noin 80-vuoden työuran jälkeen. Sitten voinkin nauttia niistä kolmesta eurosta mitä olen saanut säästöön ja kuolla pois. Tulevaisuudessa en usko että jotain eläkettä saisinkaan.
Että kun mietitte näitä jatkuvasti selfieitä ottavia nuoria ja tuomitsette koko meidän ikäpolven sen perusteella, voitte muistella minua. Tein mielestäni kaiken oikein, ja tässä kiitos. Suomi ei halua hyödyntää minua.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuinka rohkaisevia kommentteja! "teidän aikanne ei välttämättä tule koskaan "..
No kiitos.Mietipä asiaa vaikka niin, että kun sinä olit vasta syntymässä, kaksi nuorta jannua, veljekset, perustivat isänsä autotalliin oman firman, jossa tarjosivat puhelinverkon kautta ihmisille alkeellista keinoa kommunikoida tietokoneidensa kautta toistensa kanssa. Yrityksen nimi oli Data Link Connection, tunnetaan nykyisin nimellä Saunalahti. Nyt tarvitaan uusia "nuoria jannuja", jotka keksivät ja haluavat tehdä jotain sellaista, josta tulee menestys (edes joksikin aikaa). Suomalaiset nuoret tuntuvat olevan hyvin haluttomia työllistämään itse itseään, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävääkin. Mutta ei voi aina odottaa, että joku muu tekee valmiiksi ja sitten tarjoaa töitä. Olen tosin jossain määrin havainnut, että osalla nuorista on kiinnostusta yrittäjyyteenkin. Vielä, kun saataisiin perusturva koskemaan yrittäjiäkin, niin näitä "nuoria jannuja" voisi syntyä enemmän. Teillä nuorilla on paljon enemmän visioita, kielitaitoa, tietoa ja taitoa monissa asioissa kuin vanhemmillanne, mutta uskallusta lähteä toteuttamaan niitä puuttuu.
Jos Suomeen olisi säädetty lakeja lobbaamisesta, niin ehkä yrittämisestä ei olisi tehty niin saatanan vaikeaa ja riskialtista. Isot yhtiöt ovat lobanneet itselleen etuoikeusaseman ja pienyrittäjät ovat nyt todella tiukoilla. Onko ihme, ettei yrittäminen kiinnosta.
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän montakin avointa työpaikkaa joihin kukaan ei halua mennä, selittäkää te 90-lukulaiset miksi?
Yleensä esimerkit näistä avoimista työpaikoista ovat jotain hämäräfirmojen puhelinmyyntiä, tai joku SOL:in tyylinen siivousfirma, joka on täynnä ulkomaalaisia ja työsopimukset hämäräperäisiä. Onko ihme, ettei sellaiseen halua kukaan mennä? Näissä on yleensä työntekijöiden vaihtuvuus kova muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömäksi,betonihökkeröön asumaan,ei mitään omaisuutta.masennut ja nostat työttömyyskorvausta.älä edes haaveile mistään vaan tyydy kohtaloosi ja osaasi niin voit paljon paremmin kuin me jotka yritetään jotain turhaa paskaa kuten hankkia talo ja lapset ja omaisuutta.Et saa kuin paskaa niskaasi jos jotain viitsit yrittää.
Jos ei sitten pääse televisio kokiksi tai stailaamaan ihmisten koteja..et jotain todella korkealentoista kannattaa koitaa muttei mitään perinteistä joista meidän vanhemmat haaveili.
Tuolta minusta tuntuukin. Pääsisi helpommalla kun luovuttaisi, ja tuntuu että valtio tätä haluaakin. Itselläni on niinkin kovat tavoitteet kuin että saisin nettona noin 1500e/kk. Sekin tekisi minut jo onnelliseksi. -ap
Juuri niin, itse olen nyt työttämänä ja kelan tuista, elareista jne + toimeentulotukea tulee yhteensä 1975,xx€/kk nettona siis. Olen 1 lapsen yh.
Töihin kyllä menisin heti kun mahdollista. Olen kyllä yrittänyt, ei ole siitä kiinni. Ei vain ole vapaita työpaikkoja. Mielessä on, että pitäisi opiskella uusi ammatti (se olisi kolmas)
ja ensi kuussa menossa kuntouttavaan työtoimintaan, eli siis näihin 9e "orjatöihin". Mutta koska tuet ovat kuitenkin hyvät, tehdään sitten näitä kuntouttavia hommia, sinne sai heti sen 9kk sopimuksen, pääsee tekemään samaa hommaa kuin mitä oikeissa töisskin tekisin, nyt vain palkanmaksu on ulkoistettu kelalle :D Toki eläke ei kerry, mutta.
Typerää, että "heti" pääsee töihin näillä 9e päivä soppareilla, ja töitä piisaa, mutta "oikealle" työntekijälle ei siitä olla valmiita maksamaan. Ja miksi oltaisinkaan, niinkauan kun työnantaja voi säästää näillä 9e työntekijöillä, ja kun se maksimi soppari loppuu niin seuraava tilalle
Jumalauta mitkä rahat nettona saat. Itselleni käy tuuri jos saan sen 1500e nettona hyvinä kuukausina. Ja olen vakitöissä talkkarina.
Tietenkään ei lapsia pidä tehdä ennen kuin on oma elämä ja talous kunnossa. Ja jos Suomi ei halua hyödyntää sinua, voit sanoa Suomelle hei hei ja etsiä töitä ulkomailta esim.Norja tai Keski-Eurooppa. Niin muutkin tekee eikä jää tuleen makaamaan ja surkuttelemaan tilannettaan. Tsemppiä nyt ja mieti vaihtoehtoja! Olet vielä niin nuori että ehdit vaikka mitä.
Kuinkahan moni teistäkin surkuttelijoista äänesti vanhoja valtapuolueita...
Jos on vaan niin helvetin tyhmä, niin siitä saa kärsiä.
Nytkin teidän selkänahasta tullaan vuoden aikana repimään lähemmäs KOLME MILJARDIA mamujen taskuun. Tän oisitte kokonaan voineet estää äänestämällä fiksummin. Mutta ei. Turha valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan näistä keski -ikäisistä / lähellä eläkeikää olevista. Aina on töitä riittänyt ja saanut vaikuttaa omalla ahkeruudellaan OMAAN elämäänsä.
Nykyään 20-30 vuotiaat syrjäytyy koteihinsa, koska mitään töitä ei heille ole tarjota.
Koittaa siinä sitten perhettä ja elämäänsä rakentaa.Nuoret töihin! Ja vanhat kehäraakit eläkkeelle antamaan tilaa nuoremmalle sukupolvelle.
Kyllä se 90-luvun lama heitti ison kuprun monen nyt 50-60-vuotiaan elämään. Itsekin jouduin työttömäksi, pätkätöihin, tarvittaessa töihin kutsuttava nollasopparilla olevaksi vuosien ajaksi ja soviteltua päivärahaa saavaksi. Siinä meni yli 10 vuotta ennen kuin sain vihdoin vakipaikan, mutta sen jälkeen on ollut kolmet yt:t, joiden jälkeen kaikki on alkanut alusta. Ahkera olen ollut, mutta eipä se eläkekertymässä näy.
Siitä tulevasta työvoimapulasta on puhuttu niin kauan kuin muistan, mutta jostain syystä siitä ovat puhuneet vain poliitikot ja tutkijat. Omat lapset ovat jo päälle parikymppisiä opiskelijoita ja kyllä huolettaa, miten heille käy valmistumisen jälkeen.
Siitä olen kuitenkin onnellinen että tein ne lapset nuorena. Sitä en todellakaan kadu.
Nyt mulla onkin sitten loppuelämä aikaa keskittyä työelämään.
Lastentekoa ei kannata töiden vuoksi lykätä. .Siinä käy pian niin, että koko perhe jää perustamatta.
Olenkin käyttänyt ihan työhaastatteluissa sitä valttina, että minulla jo lapset on tehtynä ja lisää ei tule.
(vastaukseksi sille, joka toivotti tervetuloa valintojen maailmaan )
- äippä 88
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen kuitenkin onnellinen että tein ne lapset nuorena. Sitä en todellakaan kadu.
Nyt mulla onkin sitten loppuelämä aikaa keskittyä työelämään.
Lastentekoa ei kannata töiden vuoksi lykätä. .Siinä käy pian niin, että koko perhe jää perustamatta.Olenkin käyttänyt ihan työhaastatteluissa sitä valttina, että minulla jo lapset on tehtynä ja lisää ei tule.
(vastaukseksi sille, joka toivotti tervetuloa valintojen maailmaan )
- äippä 88
Pääasia on, että olet itse tyytyväinen valintoihisi. Itse en perhettä ole perustamassa ja olen tyytyväinen siihen valintaan. Elä kauan ja menesty.
(T: se joka toivotti sinut tervetulleeksi valintojen maailmaan :D )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen kuitenkin onnellinen että tein ne lapset nuorena. Sitä en todellakaan kadu.
Nyt mulla onkin sitten loppuelämä aikaa keskittyä työelämään.
Lastentekoa ei kannata töiden vuoksi lykätä. .Siinä käy pian niin, että koko perhe jää perustamatta.Olenkin käyttänyt ihan työhaastatteluissa sitä valttina, että minulla jo lapset on tehtynä ja lisää ei tule.
(vastaukseksi sille, joka toivotti tervetuloa valintojen maailmaan )
- äippä 88
Pääasia on, että olet itse tyytyväinen valintoihisi. Itse en perhettä ole perustamassa ja olen tyytyväinen siihen valintaan. Elä kauan ja menesty.
(T: se joka toivotti sinut tervetulleeksi valintojen maailmaan :D )
Se on vaan vähän niin, että teit niin tai näin niin se on aina joltain kantilta huono homma.
Mutta kiitos samoin. Näin teen!
Toki on nuoria, joilla on käynyt munkki ja päässeet töihin. Ja se on hienoa, onnea heille! Mutta kyllä tämä ongelma ihan oikeasti on olemassa, eikä vain ap : n keksimä tai monen tänne vastanneen.
Nuorten ja nuorten aikuisten työttömyys on ennätyslukemissa. Ollut jo useamman vuoden.
Rakkaat ihmiset kannattaa ottaa vastaan kaikki mitä annetaan . Työ paikka minkä saat
siitä saat ahkeruudella itsellesi kiitosta vaikka palkka ei heti olisikaan viimeisen päälle .
Ette tule katumaan tätä ohjetta .Oikein hyvää tulevaa kevättä kaikille !
Vierailija kirjoitti:
Toki on nuoria, joilla on käynyt munkki ja päässeet töihin. Ja se on hienoa, onnea heille! Mutta kyllä tämä ongelma ihan oikeasti on olemassa, eikä vain ap : n keksimä tai monen tänne vastanneen.
Nuorten ja nuorten aikuisten työttömyys on ennätyslukemissa. Ollut jo useamman vuoden.
Onhan se aivan totta, että työttömyys lisääntyy koko ajan. Mutta sekä tässä ketjussa että aloittajan viittaamassa ketjussa on myös lueteltu syitä, miksi niin on ja mitä asialle voisi tehdä. Ainoa asia, jossa olen nykyhallituksen kanssa samaa mieltä on, että tähän maahan tarvitaan uusia innovaatioita.
Toisaalta on myös paljon 80-luvun lopulla ja 90-luvulla syntyneitä, joilla pyyhkii hyvin kaikesta huolimatta. Elän ehkä omassa kuplassani, mutta kaikilla ystävilläni ja sisaruksillani on töitä, useimmilla jopa vakipaikka. Olemme syntyneet 1988-1994. Sekä minä että mieheni löysimme heti yliopistosta valmistumisen jälkeen vakipaikat ja hyvin on sujunut. En väitä, että kaikilla menisi näin hyvin, AP:n esittämä ongelma on varmasti totta. Haluan kuitenkin sanoa, että on myös iso joukko, jolla pyyhkii hyvin.
Indeksi kirjoitti:
Rakkaat ihmiset kannattaa ottaa vastaan kaikki mitä annetaan . Työ paikka minkä saat
siitä saat ahkeruudella itsellesi kiitosta vaikka palkka ei heti olisikaan viimeisen päälle .
Ette tule katumaan tätä ohjetta .Oikein hyvää tulevaa kevättä kaikille !
"ottaa vastaan kaikki mikä annetaan " "työpaikka minkä saat "
Mutta kun ei anneta mitään? Eikä SAA minkäänlaista työtä.
Kiitos kuitenkin.
Töitä on kyllä, mutta onko palkkatöitä, siitä on kyse. Mutta sukulaisista kaksi on putkimiestä ja yksi asentaja, töitä on niin paljon kuin ehtii tehdä. Molemmilla omat asunnot ja toisella jo lapsia, ovat hieman yli 30-vuotiaia. Luonani kävi kattoasentaja, joka kertoi että ei ehdi lomia pitää. Tuttavani on 30-vuotias fysioterapeutti ja yritys pyörii mukavasti. Jne. Mutta todella yleishumanisteille ei ole töitä, eikä oikein merkonomeille. Pitää osata varmaan ennakoida, millaisesta työstä on tarvetta myöhemminkin.
Mainittakoon, että yllättävän suuri osa nuorista tulee myös perimään melkoisen omaisuuden. Monella on myös lapsettomia enoja ja tätejä omien vauraiden vanhempien lisäksi. Koskaan aiemmin ei ole näinsuurta perijäsukupolvea tulossa kuin nyt. Eli ei monenkaan nuoren tilanne ole ihan epätoivoinen, kun kokonaisuutta ajatellaan.
Eniten ketuttaa, kun vanhempien ikäiset (60-luvulla syntyneet) yhä edelleen uskottelevat, että työttömyys on omasta laiskuudesta kiinni. Äitini suosikkimantroja ovat "työtä löytyy, sen kuin hakee" ja "se on kurjaa, jos ei omasta mukavuuedsta halua tinkiä" sekä "ihmisessä on joku vika, jos ei muka mistään löydy puolessa vuodessa töitä". Lukion ja yliopiston väliin itselleni jäi muutama vuosi, kun näitä kuuli joka välissä. Eikä auttanut/auta vaikka kuinka selittää ettei enää vain kävellä kauppaan ja saada töitä, kun sitä samaa saamarin osa-aikaista kassaneidinpaikkaa hakee 500 muutakin. Äiti ynnä muut aikaansa seuraamattomat eivät tunnu tätä asiaa ymmärtävän. Ja kysyvät vielä, mihin muka työpaikat olisivat kadonneet. Ei tunnu menevän ymmärrykseen sekään, että automatio robotteineen on korvannut työt tehtailla ja virolaiset rakennusmailla.
Lisäksi olen ihmetellyt tätä suurten ikäluokkien ikuista työssä oloa. Jos 10-vuotta sitten puhuttiin, että töitä tulee kun jäävät eläkkeelle ja yhä jauhetaan samaa, niin kauankohan aikovat olla töissä, kun ovat kuitenkin jo 70-vuotiaita?
Ja toisekseen työttömyyden parantaminen eläkeiän nostolla. Eikö olisi tosiaan järkevämpää laskea eläkeikää ja potkia "vanhat pierut" lomailemaan ja palkata nuorempia tilalle? Päästäisiin ainakin nuorisotyöttömyydestä ja 90-luvulla syntyneilläkin olisi joku toivo.
N24
Vierailija kirjoitti:
Indeksi kirjoitti:
Rakkaat ihmiset kannattaa ottaa vastaan kaikki mitä annetaan . Työ paikka minkä saat
siitä saat ahkeruudella itsellesi kiitosta vaikka palkka ei heti olisikaan viimeisen päälle .
Ette tule katumaan tätä ohjetta .Oikein hyvää tulevaa kevättä kaikille !
"ottaa vastaan kaikki mikä annetaan " "työpaikka minkä saat "
Mutta kun ei anneta mitään? Eikä SAA minkäänlaista työtä.
Kiitos kuitenkin.
Nyt on pakko kysyä, mille alalle olet opiskellut, millä tavoin olet verkostoitunut sekä miten ja mistä olet hakenut töitä? Entä miten olet kehittänyt osaamistasi tänä aikana, kun olet ollut ilman töitä? Jos kutsuisin sinut nyt työhaastatteluun, olisiko sinulla portfolio tai jokin muu, millä voisit esitellä minulle osaamistasi?
Jos asenne on se, että jonkun pitäisi ANTAA sinulle töitä, niin mikset ryhdy itse työnantajaksi ja ala antamaan töitä muille kaltaisillesi? Retorinen kysymys tuo edellinen. Syy miksi et ole saanut töitä on vain se, että joku toinen hakija on ollut ko paikkaan sopivampi. En sano pätevämpi, koska pätevyys ei aina tarkoita, että työntekijä olisi parempi kuin joku toinen työntekijä. Vain julkisen sektorin virkoihin on enää nykyisin valittava pätevin. Tai voi olla, että paikkaa, jonka ehkä olisitkin voinut saada, ei koskaan tarvinnutkaan ilmoittaa avoimeksi, koska sopiva työntekijä löytyi siihen muuta kautta.
Ei ole tarkoitus kuullostaa tylyltä, mutta kilpailussa vain yksi voittaa. Hopealle tullut on voinut olla hyvinkin lähellä, mutta silti ei voittanut. Sama on töitä hakiessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 1993 ja edelleen opiskelija, kuten suurin osa ikäluokastani. Töitä opiskelujen ohessa on ihan mukavasti. Aikanaan ammattikouluun menneet koulukaverit on pääosin töissä, muutama on pätkätyökierteessä lähinnä omien elämänvalintojen vuoksi. Jotenkin en tunnista itseäni ja elämääni tuosta ap:n kirjoituksesta. Lapsia en ole vielä edes harkinnut hankkivani.
Sä taas olet vielä vähän liian nuori. .Joitain vuosia vielä eteenpäin niin ehdit kyllä huomaamaan mikä on homman nimi.
Tää ongelma koskee nyt ehkä meitä noin. 24-33 vuotiaita
Miten niin liian nuori? Ap kirjoitti "Tuli mieleen tuosta suuret ikäluokat -keskustelusta jossa meitä 90-luvulla syntyneitä parjattiin kovastikin. Ollaan kuulemma laiskoja kaikkitännehetinyt-asenteella varustettuja nillittäjiä joille ei työ maita." Oikeastiko väität, että jos olisin vuotta vanhempi, tilanteeni olisi kurja ja että nimenomaan tuossa vuodessa 1992 on joku maaginen raja, jota ennen syntyneiden elämä on helvettiä ja sen jälkeen syntyneillä pelkkää auvoa.
Jos noin on, niin kivahan se minulle on, että sain hyvän opiskelupaikan ja opiskeluun oheen työtä, josta on tulevaisuudessa hyötyä. Menkööt ne minua 4 kk vanhemmat jakamaan aamuöisin sanomalehtiä, jos heistä ei muuhun ole.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ketuttaa, kun vanhempien ikäiset (60-luvulla syntyneet) yhä edelleen uskottelevat, että työttömyys on omasta laiskuudesta kiinni. Äitini suosikkimantroja ovat "työtä löytyy, sen kuin hakee" ja "se on kurjaa, jos ei omasta mukavuuedsta halua tinkiä" sekä "ihmisessä on joku vika, jos ei muka mistään löydy puolessa vuodessa töitä". Lukion ja yliopiston väliin itselleni jäi muutama vuosi, kun näitä kuuli joka välissä. Eikä auttanut/auta vaikka kuinka selittää ettei enää vain kävellä kauppaan ja saada töitä, kun sitä samaa saamarin osa-aikaista kassaneidinpaikkaa hakee 500 muutakin. Äiti ynnä muut aikaansa seuraamattomat eivät tunnu tätä asiaa ymmärtävän. Ja kysyvät vielä, mihin muka työpaikat olisivat kadonneet. Ei tunnu menevän ymmärrykseen sekään, että automatio robotteineen on korvannut työt tehtailla ja virolaiset rakennusmailla.
Lisäksi olen ihmetellyt tätä suurten ikäluokkien ikuista työssä oloa. Jos 10-vuotta sitten puhuttiin, että töitä tulee kun jäävät eläkkeelle ja yhä jauhetaan samaa, niin kauankohan aikovat olla töissä, kun ovat kuitenkin jo 70-vuotiaita?
Ja toisekseen työttömyyden parantaminen eläkeiän nostolla. Eikö olisi tosiaan järkevämpää laskea eläkeikää ja potkia "vanhat pierut" lomailemaan ja palkata nuorempia tilalle? Päästäisiin ainakin nuorisotyöttömyydestä ja 90-luvulla syntyneilläkin olisi joku toivo.
N24
Olen kanssasi samanikäinen ja saanut töitä aina halutessani ja hakiessani. Nähtävästi maalla eli Tampereella tai Jyväskylässä töitä on tarjolla paremmin kuin Helsingissä, koska kassaneidiksi ei ole hakenut 500 muutakin.
Jos Suomeen olisi säädetty lakeja lobbaamisesta, niin ehkä yrittämisestä ei olisi tehty niin saatanan vaikeaa ja riskialtista. Isot yhtiöt ovat lobanneet itselleen etuoikeusaseman ja pienyrittäjät ovat nyt todella tiukoilla. Onko ihme, ettei yrittäminen kiinnosta.