Lue keskustelun säännöt.
Törmäsin vanhoihin koulukiusaajiin baarissa, aivan paska olo nyt
27.02.2016 |
Koko yläasteen nuo jaksoivat muistuttaa kasvoissani olevasta luomesta (iso) ja ikä ei ole näköjään lisännyt järkeä päähän.
Tulivat pöytääni ja alkoivat vittui**a "Hei katos, paskanaama on täällä" "Koska oot viimeks pessyt naamas"
Ja muita yhtä älykkäitä kommentteja.
Itkin koko loppuillan/yön ja nyt kun heräsin niin ei ole yhtään parempi olo. Haluaisin kaivautua maan alle.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän elämä on yleensä mennyt? Miten sinulla menee nyt
Tällainen vitsi on :
- Mikä on tavallisin repliikki, jonka ihminen sanoo koulukiusaajilleen tavatessaan heidät aikuisina!
- Hampurilaisateria cokiksella, kiitos!Ei useinkaan mene näin. Monet aikoinaan koulussa kiusanneet ovat pärjänneet elämässään hyvin. Ovat kasvaneet aikuisiksi ja kehittyneet ihmisinä.
Myös kiusatun tulisi käydä tuo läpi eikä uhriutua. Uhriutumisesta kärsii kiusattu itse.
Niinpä. Meilläkin pahimmat kiusaajat pankinjohtajan lapsi sun muita. Pappalta sai aina rahaa ja töitä ja suosituksia. Lisäksi tällausten ei koskaan tarvinnut kauheasti aikuustua, helppoa elämää pikkupaikkakunnalla. En silti ikinä haluaisi elää heidän kaltaistensa joukossa, vaikka luvattaisiun miljoona euroa siitä hyvästä. Minä en uhriutunut vaan löysin hyvän elämän toisaalta.
Myös jo valmiiksi rikki olevan ja kiusatun ihmisen syyllistäminen "uhriutumisesta" on kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Joillakin kiusaaminen nimittäin on pahempaa, ja psyyke hauraampi.
Kivat sulle silti ja onnee.
Uhriutumisesta pois pääsy on ainoa tie siihen, että kiusattu alkaa voida paremmin. Kysymys ei siis ole syyllistämisestä vaan halusta auttaa uhria paranemaan.
Tuollaisia "Voi kultapieni" säälittelyä ei kiusattu tarvitse paranemisprosessissaan. Ne ainoastaan tukevat uhrin voimattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän elämä on yleensä mennyt? Miten sinulla menee nyt
Tällainen vitsi on :
- Mikä on tavallisin repliikki, jonka ihminen sanoo koulukiusaajilleen tavatessaan heidät aikuisina!
- Hampurilaisateria cokiksella, kiitos!Ei useinkaan mene näin. Monet aikoinaan koulussa kiusanneet ovat pärjänneet elämässään hyvin. Ovat kasvaneet aikuisiksi ja kehittyneet ihmisinä.
Myös kiusatun tulisi käydä tuo läpi eikä uhriutua. Uhriutumisesta kärsii kiusattu itse.
Niinpä. Meilläkin pahimmat kiusaajat pankinjohtajan lapsi sun muita. Pappalta sai aina rahaa ja töitä ja suosituksia. Lisäksi tällausten ei koskaan tarvinnut kauheasti aikuustua, helppoa elämää pikkupaikkakunnalla. En silti ikinä haluaisi elää heidän kaltaistensa joukossa, vaikka luvattaisiun miljoona euroa siitä hyvästä. Minä en uhriutunut vaan löysin hyvän elämän toisaalta.
Myös jo valmiiksi rikki olevan ja kiusatun ihmisen syyllistäminen "uhriutumisesta" on kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Joillakin kiusaaminen nimittäin on pahempaa, ja psyyke hauraampi.
Kivat sulle silti ja onnee.
Niin. Taas päästään siihen, että kiusaaminen on kiusatun oma vika, tai ainakin se, että sen "antaa" vaikuttaa loppuelämään on.
No kerropa sinä viisaana vastaus esimerkiksi ysi-viestin ongelmaan. (Ja 9, työkaveriesi kamala käytös ei ole sinun vikasi missään nimessä.) Kuka asiaan voi puuttua tai kysytään näin, kuka todennäköisesti tulee tekemään yhtään mitään jotta asiat muuttuisivat? Työnantaja joka kohautteli olkiaan? Ne kiusaavat työkaverit? Ne hiljaisesti kiusaamisen hyväksyvät työkaverit? Sori nyt vaan, tosi elämässä tämä ysiviestin lähettäjä on ainoa joka asiaa voi muuttaa. Harjoitinko nyt taas henkistä väkivaltaa kun totesin asian niinkuin se on?
Itse olin se ujo ja hiljainen tyttö takapulpetista. Minua kiusattiin koko ala-asteen ja yläasteen. Kiusaamisen seurauksena sairastuin syömishäiriöön, sekä anorexiaa että myöhemmin bulimiaa.
Masennusta ja paniikkihäiriötä. Itsetunto aivan nollilla. Vieläkin näin nelikymppisenä kärsin huonouden tunteesta ja epävarmuudesta itseni suhteen. Kiusaaminen jätti syviä arpia minuun.
Minulla on rakkaita läheisiä, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, saan rakkautta ja hyväksymistä. Pari hyvää ystäävääkin on. Elän päivä kerrallaan yrittäen löytää jokaisesta päivästä kauniita asioita ja yritän oppia rakastamaan itseäni. Olen ihan arvokas ihminen, niinkuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Kolmikymppiset naiset kyseessä. Ap
Siis MITÄ? :D
Toivon olen provo, muuten uskoni ihmiskuntaan alkaa vedellä viimeisiään.
Mutta oikeasti, älä välitä. Jos kolmikymppiset naiset käyttäytyvät kuin esiteinit, niin ei heidän elämänsä kovin moniulotteista ole.
Niin ja ap seuraavaa kertaa ajatellen...
Jos itselleni jotkut yläaste-aikaiset kiusaajat tulisivat lällättelemään nykypäivänä, niin kysyisin näiltä vain, että oletteko nyt ihan tosissaan, ettekö vieläkään ole päässeet yli tuosta teiniuhmasta? Ja ilmoittaisin olevani hieman yli-ikäinen tuohon koulukiusaamisleikkiin. Tämän ilmoittaisin ymmärtäväinen hymy kasvoilla, koska arvelen näiden neitien olevan jälkeenjääneitä, joten tarvitsevat ymmärrystä.
t. 25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmikymppiset naiset kyseessä. Ap
Siis MITÄ? :D
Toivon olen provo, muuten uskoni ihmiskuntaan alkaa vedellä viimeisiään.
Mutta oikeasti, älä välitä. Jos kolmikymppiset naiset käyttäytyvät kuin esiteinit, niin ei heidän elämänsä kovin moniulotteista ole.
Ei saa sanoa, että älä välitä. Syyllistät uhria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmikymppiset naiset kyseessä. Ap
Siis MITÄ? :D
Toivon olen provo, muuten uskoni ihmiskuntaan alkaa vedellä viimeisiään.
Mutta oikeasti, älä välitä. Jos kolmikymppiset naiset käyttäytyvät kuin esiteinit, niin ei heidän elämänsä kovin moniulotteista ole.
Ei saa sanoa, että älä välitä. Syyllistät uhria.
Joko voi välittää ja jäädä sitä itkemään, tai olla välittämättä ja pitää näitä yli-ikäisiä koulukiusaajia noloina.
Itse valitsisin jälkimmäisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentit kertovat vain ja ainoastaan kiusaajista ja sen mitä he ovat ihmisinä. Vika ei ole sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Kolmikymppiset naiset kyseessä. Ap
Kolmekymppiset?!!? No, ainakin voit lohduttautua sillä, että joko noiden tyyppien oma elämä on aivan kauhean onnetonta, jota he yrittävät kompensoida haukkumalla sua, tai sitten he ovat oikeasti älyllisesti jotenkin jälkeenjääneitä! Ei kukaan normaaliälyinen kolmekymppisenä enää sorru tuollaiseen paskanaama-nimittelyyn! Useimmilla tuollaiset jutut jäävät alakouluun. Mun 13-vuotiaanikin on fiksumpi kuin nuo sun entiset koulukaverit! 😃❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ysillä mahdollista nauhottaa haukkuja ja kuunteluttaa työsuojeluvaltuutetulle vai onko tuossa joku laki ettei ole mahdollista? Jotain pitäisi tehdä, että nuo kiusaajat joutuisivat vastuuseen.
Ja ap, sinussa ei ole vikaa vaan nuo kusipäiset kiusaajat repisivät sen syyn kiusaamiselleen ihan mistä vain, siihen riittää vaikka hiusten väri, eli siis ne kiusaa vain kusipäisyyttään eikä siksi että sinussa todella olisi jotain vikaa. Muista se.
Myös minä olen entinen koulukiusattu. Heti ekasta luokasta lähtien. Teininä sisuunnuin; tiesin etten ole se ihminen, mikä olin koulukiusauksen seurauksena. Niinpä haastoin itseäni; matkustin, asuin ulkomailla. Vietin aikaa positiivisten ja mukavien ihmisten seurassa. Sain pikkuhiljaa itseluottamusta. Nyt reilu kolmekymppisenä voisin sanoa, että olen aika upea nainen hyvällä itsetuntemuksella ja voisin sanoa että myös ulkonäöllä. Olen pitänyt itsestäni huolta ulkoisesti, mutta myös käynyt läpi kiusaamisen aiheuttamia haavoja, siitä aiheutunutta masennusta ym. Jos joskus törmäisin noihin kiusaajiini, haluaisin keskustella heidän kanssaan kouluaikaiset jutut auki. Ehkä voisin antaa anteeksi, jos kuulisin mitä kaikkea oli tämän kiusaajan teon "takana". Yleensähän siellä on ongelmia perheoloissa, lapsen henkistä ignooraamista yms. Anteeksiannolla voisin itse vapautua jostain taakasta.. tietenkään se ei ole niin yksinkertainen asia, jonka voisi vain päättää, mutta uskoisin että voisin olla siihen valmis aika nopeastikin. Jos taas mulle tultaisiin vittuilemaan, niin antaisin todellakin samalla mitalla takaisin. Esim. "Ai, hei Marja, olet näköjään ihan yhtä lapsellinen kuin silloin peruskoulussa, käytöksesi oli jo silloin aivan naurettavaa. Minulla taitaa olla jotain sellaista mitä sinulle ei koskaan ole ollut. Ikävää, ettet ole päässyt elämässäsi yhtään eteenpäin. Toivotan isosti onnea, sillä sitä sinä tulet tulevaisuutesi kanssa tarvitsemaan".
Tiedän kyllä, että kiusaajien kohtaaminen tosielämässä voi olla hyvin pelottavaa, ja vaikka repliikkejä noiden tilanteiden varalle on miettinyt yli kymmenen vuotta elämästään, ei välttämättä uskaltaisi sanoa mitään (niin kuin ap:n tapauksessa). Mitä tiedän monista koulukiusaajista, esim tuttavien, niin nämä kiusaajat eivät ole kyllä menestyneet ollenkaan, vaan elävät aika surullista elämää, johon kuuluu yhä edelleen ne teinibileet ja loputon kännääminen ja sekoilu. Töissä ollaan jossain hanttihommissa (enkä nyt väheksy mitenään hanttihommien tekemistä, teen itsekin niitä tällä hetkellä koulun ohessa).
Vaikka kiusaaminen on tosi perseestä, niin me ollaan silti kaikki vastuussa omasta elämästä. Elämässä voi nyt tapahtua kaikelaista. Itse olen ollut vaikeasti masentunut monta vuotta, mihin varmasti vaikutti nuo koulukokemukset. Lisäksi vaikeat perhesuhteet yms. En ole lannistunut, vaan pyrkinyt prosessomaan näitä ikäviä tunteita ja juttuja itseni kanssa (meditointi,liikunta, kirjoittaminen, puhuminen). Haavat on parantuneet aika hyvin (työstettävää on kyllä vieläkin), ja olen ihmisenä varmasti aika paljon voimakkaampi kuin ilman kaikkia näitä raskaita kokemuksia elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi mitä ihmissaastoja nuo entiset koulukaverisi. Jos ei kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä ole tuon vertaa älyä saanut päähänsä, peli taitaa olla menetetty. Haluavat todennäköisesti boostata omaa huonoa itsetuntoaan tuolla. Olet varmasti kiusaajiasi monin verroin kauniimpi ihminen. ♡
Samaistun itse myöskin koulukiusattuna ja myöhemmin asiaan sisuuntuneena 32:n kertomukseen. Paitsi etten antaisi tuossa tilanteessa samalla mitalla takaisin, vaan antaisin kiusaajan olla omassa arvossaan. Sensijaan saattaisin kyllä sanoa jotain tuon tapaista, kuten "Sori, meillä oli tässä juttu kesken, voisitteko häipyä". Ja ehkä sitten myöhemmin pääni sisällä vauhkoaisin että siis millä oikeudella joku tyyppi tulee pöytääni ja yrittää pilata hyvän iltani. 😂
Siellä baarissa on ihan ammattilainen, jonka tehtävänä on poistaa riidanhaastajat teidän kimpustanne.
Terveisin,
järjestyksenvalvoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nro 9 palaa.
Minuakin on kiusattu koulussa ja kyllä ne vaikuttaa edelleen itsetuntoon.
Mitä ilmeisimmin työkaverit laukoo tuollaista koska minua ei kiinnosta ulkonäköseikat yhtä paljon kun näitä työkavereita. Kyllä tuollainen satuttaa ja pistää miettimään ettenkö kelpaa sellaisena kun olen.
Pidän itseäni rumana. Yritän pitää matalaa profiilia, enkä tuo itseäni esille. Olen myös ollut ylipainoinen lapsesta saakka.
Mielestäni kiusaajilla on pätemisen tarve ja yrittävät peitellä omaa pahaa oloaan.
Mielestäni ei pidä mennä laukomaan samalla mitalla takaisin koska tuolloin alennut itse samalle tasolle. Kiusaajat oikeen odottavat että suutut. Mutta hiljeneminenkin on paha, kiusaaja on onnistunut tehtävässään. Mikä sit on oikein, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ap nro 9 palaa.
Minuakin on kiusattu koulussa ja kyllä ne vaikuttaa edelleen itsetuntoon.
Mitä ilmeisimmin työkaverit laukoo tuollaista koska minua ei kiinnosta ulkonäköseikat yhtä paljon kun näitä työkavereita. Kyllä tuollainen satuttaa ja pistää miettimään ettenkö kelpaa sellaisena kun olen.
Pidän itseäni rumana. Yritän pitää matalaa profiilia, enkä tuo itseäni esille. Olen myös ollut ylipainoinen lapsesta saakka.Mielestäni kiusaajilla on pätemisen tarve ja yrittävät peitellä omaa pahaa oloaan.
Mielestäni ei pidä mennä laukomaan samalla mitalla takaisin koska tuolloin alennut itse samalle tasolle. Kiusaajat oikeen odottavat että suutut. Mutta hiljeneminenkin on paha, kiusaaja on onnistunut tehtävässään. Mikä sit on oikein, en tiedä.
Ihan asiallisesti sanoa, että sinä haluat tehdä työsi rauhassa, etkä suostu kuuntelemaan nimittelyä työpaikalla.
Sen jälkeen vaadit esimiestäsi puuttumaan tilanteeseen. Jos tuo ei auta otat yhteyttä hänen esimieheen ja ammattiliittoon.
Näitä asioita voidaan toki joutua ratkomaan oikeudessakin. Sitä työnantajasi tuskin haluaa, joten eiköhän sielläkin ymmärretä puuttua asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap nro 9 palaa.
Minuakin on kiusattu koulussa ja kyllä ne vaikuttaa edelleen itsetuntoon.
Mitä ilmeisimmin työkaverit laukoo tuollaista koska minua ei kiinnosta ulkonäköseikat yhtä paljon kun näitä työkavereita. Kyllä tuollainen satuttaa ja pistää miettimään ettenkö kelpaa sellaisena kun olen.
Pidän itseäni rumana. Yritän pitää matalaa profiilia, enkä tuo itseäni esille. Olen myös ollut ylipainoinen lapsesta saakka.Mielestäni kiusaajilla on pätemisen tarve ja yrittävät peitellä omaa pahaa oloaan.
Mielestäni ei pidä mennä laukomaan samalla mitalla takaisin koska tuolloin alennut itse samalle tasolle. Kiusaajat oikeen odottavat että suutut. Mutta hiljeneminenkin on paha, kiusaaja on onnistunut tehtävässään. Mikä sit on oikein, en tiedä.
Ihan asiallisesti sanoa, että sinä haluat tehdä työsi rauhassa, etkä suostu kuuntelemaan nimittelyä työpaikalla.
Sen jälkeen vaadit esimiestäsi puuttumaan tilanteeseen. Jos tuo ei auta otat yhteyttä hänen esimieheen ja ammattiliittoon.
Näitä asioita voidaan toki joutua ratkomaan oikeudessakin. Sitä työnantajasi tuskin haluaa, joten eiköhän sielläkin ymmärretä puuttua asiaan.
Tätä olin sanomassa minäkin. Sanoo vaan että "Asia ei kuulu sinulle, keskity omiin töihisi." Joskus pitää vaatia omaa tilaa vähän tiukemmin sanoin, mutta ei se tarkoita, että tarvisi alentua itse toisen kanssa samalle tasolle. :) Sen jälkeen voit ignoorata tyypin, eiköhän kyllästy nopeasti jos ei saa jutuilleen vastakaikua. (Ainakin mulla toiminut vastaava joskus.)
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän elämä on yleensä mennyt? Miten sinulla menee nyt
Tällainen vitsi on :
- Mikä on tavallisin repliikki, jonka ihminen sanoo koulukiusaajilleen tavatessaan heidät aikuisina!
- Hampurilaisateria cokiksella, kiitos!
Tai; "Olen lääkäri Virtanen. Mikäs on vaivana?"
Vierailija kirjoitti:
Hei, mä joudun kestämään vastaavaa kaikki työpäivät yli 50v työkavereilta.
"Pitäiskö sun ajaa tuo parta", mulla paljon karvaa kaulalla ja leuassa.
"Mä en käsitä miten joku ei leikkauta tuollaisia isoja patteja naamastaan", vihjaillen sanottu ja samalla vilkuillaan mua. Joo, mulla rasvapatteja kasvoissa.
"Mä en ikinä pidä tukkaa tavallisella ponnarilla", minä taas pidän kun tällä hetkellä tukka liian lyhyt saadakseen letille tms.Tuollaisia kommentteja 5 päivää viikossa.
Karvat piilotan massiivisiin huiveihin, mutta nuo muut on vaikee muuttaa hetkessä. Patit naamasta pitäsi poistaa plastiikkakirurgin toimesta ja se maksaa kun niitä on noin 10kpl eikä mulla ole siihen varaa.Sorry, en nyt pysty auttamaan.
Kaksi ensimmäistä kommenttia ovat aivan törkeitä, mutta tuosta ponnariasiasta: miksi pidät sitä kiusaamisena? Minä olisin voinut ihan hyvin sanoa työkaverilleni samanlaisen lauseen, koska mielestäni tavallinen ponnarikampaus ei sovi minulle. Ei olisi käynyt mielessäkään, että haluaisin sillä loukata ihmistä, joka tykkää pitää hiuksiaan ponnarilla. Samaan tyyliin eräs työkaverini sanoi joskus, että hän ei voisi kuvitellakaan jättävänsä hiuksiansa suoristamatta aamuisin, koska ne näyttäväisivät kamalalta, mutta enpä älynnyt ottaa sitä vihjeenä, että minun luonnonkiharoissa hiuksissani olisi jotain vialla.
Anteeksi mitä? Miten minä nyt olen syyllistänyt ap:ta? Totesin ainoastaan ettei karma tällaisille kiusaajille mitään tee, ja että eivät he välttämättä koskaan aikuistu. Ja nyt olen harjoittanut henkistä väkivaltaa? No huhhuh, vähän palikoita taas paikalleen.