Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä miehen käytöksestä?
26.02.2016 |
2v lapsi on kipeä ja kiukkuinen, mies menee vaihtamaan hänen yöpukuaan päivävaatteisiin. Ehtii avata yöpuvun vetoketjun ja lapsi hermostuu ja karjuu että haluaa ottaa yöpuvun itse pois. Isä ei suostu ja menen väliin, koska tiedän että koko kohta karmeaksi yltyvä kiukkukohtaus vältettävissä sillä että lapsi saa tehdä itse asian jonka osaa. Sanon isälle että lapsi on kipeä ja osaa hyviin ottaa yöpuvun itse pois, anna ottaa ettei turhaan hermostu lisää. Mies raivostuu ja sanoo, etten saa puuttua hänen tekemisiinsä, jankkaan samaa ja mies harppoo toiseen huoneeseen kiroilemaan ja sähisemään. Annan lapsen ottaa itse yöpuvun pois ja vaihdan päivävaatteet, lapsi on kiltisti ja rauhallisesti. Vähän ajan päästä mies on kuin ei mitään, tulee leikkimään lapsen kanssa, ignoroi minut. Tunnin päästä lähtee töihin, jolloin sanon, että mielestäni anteeksipyyntö olisi paikallaan, ollaan sovittu että lasten edessä ei riidellä ja sähisi todella vihaisena olohuoneessa. Mies vastaa, että pyydä vaan ja lähtee töihin.
Olen itsekin sitä mieltä että toisen tapaan tehdä asioita lapsen kanssa ei kannata usein puuttua koska joka kerta tulee riita, mutta jos lapsi on valmiiksi kipeä ja huonotuulinen en käsitä miksi lähestulkoon tahallaan aiheuttaa kilarit noin yksinkertaisella asialla, ettei annan hänen itse riisua yöpukua.
Mies ei muutenkaan lähes koskaan tee aloitetta anteeksipyynnön suhteen, mikä musta on todella väärin. Itse pyydän anteeksi jos esim. menetän malttini ja puhun rumasti tai karjun hänelle, mutta tänä aamuna sanoin puutuin tilanteeseen rauhallisesti enkä mielestäni oikeastaan tehnyt mitään väärää. Pakko sanoa, että nämä asiat jäävät hautumaan mieleeni aika lopullisesti ja usein pidän miehen käytöstä hyvin lapsellisena ja typeränä ja olen suoraan sanoen kyllästynyt koko tyyppiin. Lapset on pieniä ja univelka suuri, sillä on tietty suuri osansa meidän arjessa, ts. tosi pienestä tulee iso riita helposti.
Kommentit (39)
Muuhun en kommentoi muuta kuin että miksi ne päivävaatteet pitää vaihtaa jos lapsi kipeä. Mukavampi sairastaa yöpuku päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miestäsi. Mies otti tuon väliin tulemisen kritisointina. Olisit nyt vaan malttanut pysyä kauempana, ja vaikka se lapsi olisi kilahtanutkin niin olisipa sitten mies oppinut miten jatkossa kannattaa toimia. Itseäni ärsyttää tuommoinen olan takaa neuvominen, tee sitten itse kun osaat niin paljon paremmin. Itsekin olet oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta, anna miehenkin välillä tehdä niin. Ei mikään ihme ettei osaa, kun ei koskaan huvita tehdä kun olet heti vieressä neuvomassa.
Anteeksipyyntö on paikallaan, siis sinulta.
Lapsen edessä ei kyseenalaisteta toisen vanhemman toimintaa, ikinä, piste. Miksipä luulet, että lapsi kiukuttelee miehellesi? Olisko kenties siksi, että tietää sinun "pelastavan" tilanteen, ja antavan lapsen toimia kuten haluaa? Nyt oli kyse yöpaidasta, seuraavalla kerralla ehkä syömisestä, sitten peliajasta, myöhemmin kenties vaikka tupakasta. Jos lapsi oppii siihen, että toinen on aina lepsumpi, sen varjolla, että muka "tietää paremmin", niin siitä ei hyvä heilu.
Jokainen kasvattaja tekee virheitä ja valitsee huonoja toimintatapoja. Korjausliikkeen voi tehdä sitten seuraavalla kerralla, ja palautetta voi antaa kahden kesken. Sinun tapasi hoitaa alkuperäinen tilanne olisi ollut ehkä parempi, mutta se miten puutuit miehen toimintaan oli hurjan paljon pahempaa, kuin miehesi virhearvio pyjaman kanssa. Oma toimintasi nimittäin vaikuttaa pitkälle ja moniin muihinkin asioihin.
Jaaha. Ja jos mies hermostuukin väliintulemisesta, niin sillä ei ole sitten mitään väliä millä volyymillä?? Että jos kiukuttaa niin saa lasten edessä kiroilla ja sähistä? En ihan tajua.Taitaisi olla onnellisempi liitto jonkun aloitukseeni vastanneen kanssa...
Se yöpaita pitää vaihtaa, koska alla on 12-tunnin märkä vaippa ja kotona on liian viileää olla yöpuvussa, etenkin kipeänä. Eikä se lapsi aio sängyssä päivää viettää mitenkään.
Todellakin teit väärin. Muakin olisi ärsyttänyt. Pyydä ensin anteeksi mieheltäsi ja sano, ettet enää puutu, kun hän on lapsensa kanssa. Selkeästi hyvä ja lapsestavälittävä isä, ja todellakin menisi tuossa tilanteessa hermo, kun ei saa itse lapsen kanssa tehdä. Jos oliskin lasta kiukuttanut niin so what? Nyt kiukuttaa miestä, koska sulle oli tärkeä mennä pätemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehen valita omat taistelunsa lapsen kanssa. Ja luultavasti lapsen takia ei jaksanut jatkaa riitaa sinun kanssasi vaan ennemmin oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
No ei saa kiroilla ja "sähistä" (mitä se edes on?) lapsen edessä. Aloituksessa kuitenkin kerroit miehen menneen toiseen huoneeseen purkamaan kiukkua. Juuri niinhän pitääkin tehdä?
Niele nyt vain kiukkusi, sillä toimit itse väärin. Toki mieskin voisi ideaalimaailmassa olla hermostumatta lapsen läheisyydessä, mutta kyllä hänellä oli siihen ihan hyvä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Ja jos mies hermostuukin väliintulemisesta, niin sillä ei ole sitten mitään väliä millä volyymillä?? Että jos kiukuttaa niin saa lasten edessä kiroilla ja sähistä? En ihan tajua.Taitaisi olla onnellisempi liitto jonkun aloitukseeni vastanneen kanssa...
Se yöpaita pitää vaihtaa, koska alla on 12-tunnin märkä vaippa ja kotona on liian viileää olla yöpuvussa, etenkin kipeänä. Eikä se lapsi aio sängyssä päivää viettää mitenkään.
Sä kysyit ja me vastattiin. Harmi, jos ei miellytä. Ensin pyydät anteeksi mieheltä ja lupaat, ettet enää häntä nollaa lapsen edessä, mutta voit myöhemmin ehkä kertoa hyvään sävyyn, että lapsi yleensä ottaa itse yöpaidan pois. Varmaan sen jälkeen myös mies voi tulla kiukuttelussa vastaan, kun ensin saa kokemuksen siitä, että on tasavertainen vanhempi ja puoliso.
Jätä se sika! Sosiaaliviranomaiselle ilmoitus tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Ja jos mies hermostuukin väliintulemisesta, niin sillä ei ole sitten mitään väliä millä volyymillä?? Että jos kiukuttaa niin saa lasten edessä kiroilla ja sähistä? En ihan tajua.Taitaisi olla onnellisempi liitto jonkun aloitukseeni vastanneen kanssa...
Se yöpaita pitää vaihtaa, koska alla on 12-tunnin märkä vaippa ja kotona on liian viileää olla yöpuvussa, etenkin kipeänä. Eikä se lapsi aio sängyssä päivää viettää mitenkään.
Eli eipä tainnu olla ensimmäinen kerta, kun tulet väliin pätemään? Taitaa ottaa koville, kun luulet aina olevas oikeessa. Odottelit, että saisit kuulla miten huono mies sulla on, mut miten kävikään? Kysyppä äitiltäs, se varmaan on jo siun puolella.
Vierailija kirjoitti:
2v lapsi on kipeä ja kiukkuinen, mies menee vaihtamaan hänen yöpukuaan päivävaatteisiin. Ehtii avata yöpuvun vetoketjun ja lapsi hermostuu ja karjuu että haluaa ottaa yöpuvun itse pois. Isä ei suostu ja menen väliin, koska tiedän että koko kohta karmeaksi yltyvä kiukkukohtaus vältettävissä sillä että lapsi saa tehdä itse asian jonka osaa. Sanon isälle että lapsi on kipeä ja osaa hyviin ottaa yöpuvun itse pois, anna ottaa ettei turhaan hermostu lisää. Mies raivostuu ja sanoo, etten saa puuttua hänen tekemisiinsä, jankkaan samaa ja mies harppoo toiseen huoneeseen kiroilemaan ja sähisemään. Annan lapsen ottaa itse yöpuvun pois ja vaihdan päivävaatteet, lapsi on kiltisti ja rauhallisesti. Vähän ajan päästä mies on kuin ei mitään, tulee leikkimään lapsen kanssa, ignoroi minut. Tunnin päästä lähtee töihin, jolloin sanon, että mielestäni anteeksipyyntö olisi paikallaan, ollaan sovittu että lasten edessä ei riidellä ja sähisi todella vihaisena olohuoneessa. Mies vastaa, että pyydä vaan ja lähtee töihin.
...
Ensinnäkin, sinä tuhoat isän auktoriteetin tuollaisella toiminnalla. Lapsi huomaa, että hän voi laittaa isälle hanttiin ja äiti tulee sitten pelastamaan. Sinun tapa toimia on väärin ja helkutin ärsyttävä.
Ja mieshän lähti toiseen huoneeseen purkamaan kiukkuaan, joten ei näyttänyt vihaisuutaan lapsen edessä. En ymmärrä miksi miehen pitäisi tässä pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2v lapsi on kipeä ja kiukkuinen, mies menee vaihtamaan hänen yöpukuaan päivävaatteisiin. Ehtii avata yöpuvun vetoketjun ja lapsi hermostuu ja karjuu että haluaa ottaa yöpuvun itse pois. Isä ei suostu ja menen väliin, koska tiedän että koko kohta karmeaksi yltyvä kiukkukohtaus vältettävissä sillä että lapsi saa tehdä itse asian jonka osaa. Sanon isälle että lapsi on kipeä ja osaa hyviin ottaa yöpuvun itse pois, anna ottaa ettei turhaan hermostu lisää. Mies raivostuu ja sanoo, etten saa puuttua hänen tekemisiinsä, jankkaan samaa ja mies harppoo toiseen huoneeseen kiroilemaan ja sähisemään. Annan lapsen ottaa itse yöpuvun pois ja vaihdan päivävaatteet, lapsi on kiltisti ja rauhallisesti. Vähän ajan päästä mies on kuin ei mitään, tulee leikkimään lapsen kanssa, ignoroi minut. Tunnin päästä lähtee töihin, jolloin sanon, että mielestäni anteeksipyyntö olisi paikallaan, ollaan sovittu että lasten edessä ei riidellä ja sähisi todella vihaisena olohuoneessa. Mies vastaa, että pyydä vaan ja lähtee töihin.
...
Ensinnäkin, sinä tuhoat isän auktoriteetin tuollaisella toiminnalla. Lapsi huomaa, että hän voi laittaa isälle hanttiin ja äiti tulee sitten pelastamaan. Sinun tapa toimia on väärin ja helkutin ärsyttävä.
Ja mieshän lähti toiseen huoneeseen purkamaan kiukkuaan, joten ei näyttänyt vihaisuutaan lapsen edessä. En ymmärrä miksi miehen pitäisi tässä pyytää anteeksi.
Niin tuhoaa, mulla ihan omakohtaista kokemusta asiasta. Tuo menee siihen, että isällä ei ole enää asiaa puuttua lapsen toimintaan. Jos lasta ei miellytä isän toiminta, niin lapsi alkaa huutamaan "Äitiii, äitiii" ja niin ratsuväki saapuu paikalle. Alkaa kuulustelu "Miksi lapsi huutaa, mitä sinä teit?"
Miten luulet käyvän isän auktoriteetille lapsen silmissä, kun menet lapsen puolelle tuollaisessa tilanteessa? Eiköhän tuo nyt ole isompi asia kuin yhdet lapsen raivarit? Kannattaisi varmaan ajatella noita asioita vähän pidemmälle...
Puututko useinkin miehen tekemiseen lapsen kanssa? Ja siloitteletko useinkin asioita, "ettei lapsi Vaan pahoita mieltään"...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".
Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.
Kyllä lapsi raivareita ottaa, jos tietää sillä tavoin saavansa tahtonsa läpi.
15 vielä lisää: pitäisi sopia jotkut yhteiset pelisäännöt ja pitää niistä kiinni. Jos isällä on eri säännöt kuin äidillä, ei ole mitään merkitystä sillä tuleeko äiti väliin vai ei - lapsi huutaa siitä huolimatta äitiä "pelastamaan".
Tässä ap:n esimerkissäkin selkeästi oli sellainen tilanne, jossa isä toimi väärin. Puhukaa etukäteen nämä asiat ja sopikaa yhteinen toimintatapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".
Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.
Juuri siksi nämä asiat pitää yhteisesti sopia. Ei voi olla äidin säännöt ja isän säännöt. Tässä esimerkissä isä toimi väärin. t.15
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".
Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.
Juuri siksi nämä asiat pitää yhteisesti sopia. Ei voi olla äidin säännöt ja isän säännöt. Tässä esimerkissä isä toimi väärin. t.15
Ja perustelut ovat?
Teit väärin, miksi menit siihen väliin pätemään? Olisit antanut hoitaa vaan tilanteen kaikkineen. Muakin ottaisi päähän tollanen. Pyydä vain anteeksi.