Mitä mieltä miehen käytöksestä?

"Isä ei suostu ja menen väliin, koska tiedän että koko kohta karmeaksi yltyvä kiukkukohtaus vältettävissä sillä että lapsi saa tehdä itse asian jonka osaa. Sanon isälle että lapsi on kipeä ja osaa hyviin ottaa yöpuvun itse pois, anna ottaa ettei turhaan hermostu lisää."

Minusta ongelmakohta on tässä. Olen itsekin miehesi tavoin vanhempi, joka en niin hirveän hyvin ymmärrä pikkulapsia, vaikka haluaisinkin. Miksi et sanoittanut tuota asiaa ääneen miehellesi? Eli että Martti kuule tuo Aapon kiukkukohtaus olisi vältettävissä (tuskin miehesikään rakastaa niitä?) kun hän saa tehdä itse asian jonka osaa.

Jos miehesi on fiksu, hän tajuaa, että sinulla on tietoa jota hänellä ei ole, ja saa sen saman tiedon joka sulla on ja VOI ITSE JÄÄDÄ SIIHEN TILANTEESEEN VALVOMAAN lapsen itsenäistä pukeutumista.

Mitään anteeksipyydettävää miehellä ei ole, vaan sinulla ap, joka menit väliin, kun mies toteutti vanhemmuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".

Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.

Juuri siksi nämä asiat pitää yhteisesti sopia. Ei voi olla äidin säännöt ja isän säännöt. Tässä esimerkissä isä toimi väärin. t.15

Ja perustelut ovat?

Lasta pitää rohkaista omatoimisuuteen, eikä latistaa hänen intoaan tehdä asioita itse. t.15

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".

Äiditkö sitten automaattisesti osaa, eikä heidän tarvitse opetella?

Ja onko äidillä jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla ohjaamalla ja säätelemällä, jos kaikki ei aina mene tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaa. Ei lapsi siitä rikki mene, jos ei kaikkea tehdä niin kuin lapsi tai äiti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".

Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.

Juuri siksi nämä asiat pitää yhteisesti sopia. Ei voi olla äidin säännöt ja isän säännöt. Tässä esimerkissä isä toimi väärin. t.15

Jankuta nyt ap vielä lisää sitä, että isä toimi väärin. Kun kenenkään muun mielestä ei toiminu, kun se olit sinä, joka toimi väärin. Onko se niin vaikeeta hyväksyä tehneensä virheen? Luulitko olevas täydellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".

Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.

Juuri siksi nämä asiat pitää yhteisesti sopia. Ei voi olla äidin säännöt ja isän säännöt. Tässä esimerkissä isä toimi väärin. t.15

Ja perustelut ovat?

Lasta pitää rohkaista omatoimisuuteen, eikä latistaa hänen intoaan tehdä asioita itse. t.15

No tässä olen samaa mieltä, mutta isällä saattoi olla jokin syy riisua pyjama. No joka tapauksessa. AP tässä toimi vielä enemmän päin honkia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsi raivareita ottaa, jos tietää sillä tavoin saavansa tahtonsa läpi. 

Äiti, kun ei osaa niitä lapsen negatiivisia tunteita käsitellä niin annetaan kaikki periksi, että päästään itse helpolla. Osa vanhemmuutta on opetetella käsiteleemään negatiivisia tunteitakin, eikä miettiä miten saataisiin kaikille koko ajan kiva olo. Se antaa lapsille ihan väärän kuvan, että aina on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".

Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.

Juuri siksi nämä asiat pitää yhteisesti sopia. Ei voi olla äidin säännöt ja isän säännöt. Tässä esimerkissä isä toimi väärin. t.15

Ja perustelut ovat?

Lasta pitää rohkaista omatoimisuuteen, eikä latistaa hänen intoaan tehdä asioita itse. t.15

Mutta lapselle pitää myös opettaa, että vanhempi päättää milloin pitää tehdä ja mitä.

Jos vaikka ollaan lähdössä jonnekin, niin toki lapsi saa ensin pukea pihavaatteita itsekseen. Ja hän ei juuri sillä hetkellä halua näin toimia ja alkaa kiukutella vastaan, niin sitten ne vaatteet puetaan hänelle. Lapselle pitää opettaa rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsi raivareita ottaa, jos tietää sillä tavoin saavansa tahtonsa läpi. 

Äiti, kun ei osaa niitä lapsen negatiivisia tunteita käsitellä niin annetaan kaikki periksi, että päästään itse helpolla. Osa vanhemmuutta on opetetella käsiteleemään negatiivisia tunteitakin, eikä miettiä miten saataisiin kaikille koko ajan kiva olo. Se antaa lapsille ihan väärän kuvan, että aina on kivaa.

Totta, ei ne kikkukohtaukset kivoja ole, mutta ne ovat tarpeellisia. Ap siloittaa ehkä lapsen tietä liikaa?

Ap kysyy nro 15lta miksi sinun mielestäsi isä toimi väärin (minusta toimi siis myös)? Omasta mielestäni siksi, että ei antanut lapsen ottaa itse pois yöpukua (miksi ei tänä voi ottaa, etenkin kun on kipeä ja valmiiksi huono olo? Miksi riistää lapselta omatoimisen tekemisen ilo, etenkään kun isällä ei ole kiire töihin tms? Minusta jos lapsi on kipeä saisi yrittää olla erityisen kärsivällinen ja lempeä lasta kohtaan.

Olen samaa mieltä siitä että pitäisi olla yhteiset pelisäännöt, mutta aika vaikea niitä on joka tilanteen kohdalle etukäteen miettiä. Meillä on perusero siinä, että itse haluan kuunnella lapsen mielipidettä enemmän kuin mies ja siitä tulee usein erimielisyyksiä. Mielestäni meillä on tosi kiltit ja kivat lapset ja esim. omatoimisuuteen kannustan mielelläni, en käsitä miksi sitä ei kannattaisi tehdä.

Mies muuten puuttuu yhtälailla minun tekemisiini jos mielestänsä 'lellittelen' lapsia. Meillä on tosi erilainen kasvatus, mies sai piiskaa lapsena, minä en koskaan, hellyyttä senkin edestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".

Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.

Juuri siksi nämä asiat pitää yhteisesti sopia. Ei voi olla äidin säännöt ja isän säännöt. Tässä esimerkissä isä toimi väärin. t.15

Ja perustelut ovat?

Lasta pitää rohkaista omatoimisuuteen, eikä latistaa hänen intoaan tehdä asioita itse. t.15

Mutta lapselle pitää myös opettaa, että vanhempi päättää milloin pitää tehdä ja mitä.

Jos vaikka ollaan lähdössä jonnekin, niin toki lapsi saa ensin pukea pihavaatteita itsekseen. Ja hän ei juuri sillä hetkellä halua näin toimia ja alkaa kiukutella vastaan, niin sitten ne vaatteet puetaan hänelle. Lapselle pitää opettaa rajat.

Joo, mutta kun tässä tilanteessa lapsi nimenomaan HALUSI itse osallistua tilanteeseen, ts. riisua itse yöpuvun. Niin miksi se pitää estää?

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyy nro 15lta miksi sinun mielestäsi isä toimi väärin (minusta toimi siis myös)? Omasta mielestäni siksi, että ei antanut lapsen ottaa itse pois yöpukua (miksi ei tänä voi ottaa, etenkin kun on kipeä ja valmiiksi huono olo? Miksi riistää lapselta omatoimisen tekemisen ilo, etenkään kun isällä ei ole kiire töihin tms? Minusta jos lapsi on kipeä saisi yrittää olla erityisen kärsivällinen ja lempeä lasta kohtaan.

Olen samaa mieltä siitä että pitäisi olla yhteiset pelisäännöt, mutta aika vaikea niitä on joka tilanteen kohdalle etukäteen miettiä. Meillä on perusero siinä, että itse haluan kuunnella lapsen mielipidettä enemmän kuin mies ja siitä tulee usein erimielisyyksiä. Mielestäni meillä on tosi kiltit ja kivat lapset ja esim. omatoimisuuteen kannustan mielelläni, en käsitä miksi sitä ei kannattaisi tehdä.

Mies muuten puuttuu yhtälailla minun tekemisiini jos mielestänsä 'lellittelen' lapsia. Meillä on tosi erilainen kasvatus, mies sai piiskaa lapsena, minä en koskaan, hellyyttä senkin edestä. 

No nyt teidän on sitten korkea aika keskustella kasvatuksellisista linjoista. Tuollainen kuvio vain sekottaa tilannetta pahasti. Teidän on löydettävä jokin kompromissi, sillä kuulostaa että molemmat ovat täysin eri ääripäissä. Isä pitää tiukkaa kuria ja äiti kasvattaa pumpulissa. Tietysti totuutta on paha sanoa näin ulkopuolisena, mutta yleislinjat pitää äkkiä saada samalle viivalle.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyy nro 15lta miksi sinun mielestäsi isä toimi väärin (minusta toimi siis myös)? Omasta mielestäni siksi, että ei antanut lapsen ottaa itse pois yöpukua (miksi ei tänä voi ottaa, etenkin kun on kipeä ja valmiiksi huono olo?

Mä ajattelisin etukäteen taas, että nimenomaan sairaan lapsen eteen tehdään asiat, eikä odoteta, että hän tekee ne itse. Toki jos huomaisin lapsella olevan kapasiteettia riisua itse, niin miksi ei, jos lapsi muuten saa näin vältettävissä olevan kiukkukohtauksen.

Ohis

Sinä pyydät anteeksi sitä, että puutuit isän toimintatapaan LAPSEN KUULLEN. Keskustele anteeksipyynnön jälkeen asiasta rauhallisesti äläkä kiihdy, vaikka miehesi olisikin puolustuskannalla, ymmärrettävästi aamuisen jälkeen. Selvitä oma kantasi ja kysy myös hänen mielipuidettään. Valmistraudu myös siihe, että et välttämättä saa tahtoasi läpi ja "ole aina oikeassa". 

Sitten jossain vaiheessa voit nätisti sanoa, että lapselle on ehkä pelottavaa raivoaminen ja sähiseminen (?). 

Toisaalta kyllä lasten pitää nähdä kaikenlaisia tunteita ja niiden käsittelemistä. Rajansa toki raivolla jne.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyy nro 15lta miksi sinun mielestäsi isä toimi väärin (minusta toimi siis myös)? Omasta mielestäni siksi, että ei antanut lapsen ottaa itse pois yöpukua (miksi ei tänä voi ottaa, etenkin kun on kipeä ja valmiiksi huono olo? Miksi riistää lapselta omatoimisen tekemisen ilo, etenkään kun isällä ei ole kiire töihin tms? Minusta jos lapsi on kipeä saisi yrittää olla erityisen kärsivällinen ja lempeä lasta kohtaan.

Olen samaa mieltä siitä että pitäisi olla yhteiset pelisäännöt, mutta aika vaikea niitä on joka tilanteen kohdalle etukäteen miettiä. Meillä on perusero siinä, että itse haluan kuunnella lapsen mielipidettä enemmän kuin mies ja siitä tulee usein erimielisyyksiä. Mielestäni meillä on tosi kiltit ja kivat lapset ja esim. omatoimisuuteen kannustan mielelläni, en käsitä miksi sitä ei kannattaisi tehdä.

Mies muuten puuttuu yhtälailla minun tekemisiini jos mielestänsä 'lellittelen' lapsia. Meillä on tosi erilainen kasvatus, mies sai piiskaa lapsena, minä en koskaan, hellyyttä senkin edestä. 

Jokin idea siinä on, että lapsella on kaksi vanhempaa ja jokin idea on myös siinä, että äitiys ja isyys erilaista. Ja jos äitiys on liian pyhää vanhemmuudesta tulee vanhempien välinen kilpailu ja siinä on perheen lapset vailla oikeuksia. Lasta pitää kuunnella ja ohjata omatoimisuuteen, mutta siinäkin pitää löytää se ns. kultainen keskitie, eikä vain mennä lapsen ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".

Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.

Juuri siksi nämä asiat pitää yhteisesti sopia. Ei voi olla äidin säännöt ja isän säännöt. Tässä esimerkissä isä toimi väärin. t.15

Ja perustelut ovat?

Lasta pitää rohkaista omatoimisuuteen, eikä latistaa hänen intoaan tehdä asioita itse. t.15

Mutta lapselle pitää myös opettaa, että vanhempi päättää milloin pitää tehdä ja mitä.

Jos vaikka ollaan lähdössä jonnekin, niin toki lapsi saa ensin pukea pihavaatteita itsekseen. Ja hän ei juuri sillä hetkellä halua näin toimia ja alkaa kiukutella vastaan, niin sitten ne vaatteet puetaan hänelle. Lapselle pitää opettaa rajat.

Joo, mutta kun tässä tilanteessa lapsi nimenomaan HALUSI itse osallistua tilanteeseen, ts. riisua itse yöpuvun. Niin miksi se pitää estää?

Tämä menee jo ohi alkuperäisen ongelman, joka oli se, kuuluuko miehen pyytää anteeksi. Mies oli eri mieltä, olen tässä aloittajan kanssa samaa mieltä, mutta ongelma oli se, miten ap hoiti itse tilanteen, ei se, että mies ei ajatellut lapsilähtöisesti. Aloittajan pitää opettaa miehensä ajattelemaan lapsilähtöisesti, jos haluaa tältä sellaista vaatia. Ei muuten voi vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä, että miehet ovat kuin pikkulapsia, joiden pitää saada opetella vanhemmuutta, vaikka kaikki menisi päin honkia. Lapsen tunteilla ei ole mitään väliä, kunhan mies saa hääräillä "omalla tavallaan".

Tää on taas tätä. Isä ei saa opetella vanhemmuutta, koska äiti nyt vain on niin paljon parempi. Ihan sama mitä isä tekee, kunhan äiti sitten saa tulla näyttämään kuinka hyvä vanhempi hän on.

Juuri siksi nämä asiat pitää yhteisesti sopia. Ei voi olla äidin säännöt ja isän säännöt. Tässä esimerkissä isä toimi väärin. t.15

Ja perustelut ovat?

Lasta pitää rohkaista omatoimisuuteen, eikä latistaa hänen intoaan tehdä asioita itse. t.15

Mutta lapselle pitää myös opettaa, että vanhempi päättää milloin pitää tehdä ja mitä.

Jos vaikka ollaan lähdössä jonnekin, niin toki lapsi saa ensin pukea pihavaatteita itsekseen. Ja hän ei juuri sillä hetkellä halua näin toimia ja alkaa kiukutella vastaan, niin sitten ne vaatteet puetaan hänelle. Lapselle pitää opettaa rajat.

Joo, mutta kun tässä tilanteessa lapsi nimenomaan HALUSI itse osallistua tilanteeseen, ts. riisua itse yöpuvun. Niin miksi se pitää estää?

Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että lähtökohtaisesti isä on ollut riisumassa sitä pyjamaa, mutta lapsi on sitten halunnutkin riisua sen itse. (Ok, isä olisi voinut tietysti antaa lapsen yrittää sitä.) Tästä on sitten lapsi alkanut kitistä ja äiti ryntää äkkiä väliin. Ja tällaisesti lapsi oppii, että kun isälle kiukuttelee, niin äiti tulee sitten auttamaan ja lapsi saa aina tahtonsa läpi.

Ihan vain lapsen vuoksi toivon, että AP ja hänen mies saavat sovittua yhteiset pelisäännöt ja ainakin keskusteltua enemmän kasvatuksesta.

Mielestäni sinun ei olisi kuulunut mennä neuvomaan miestäsi. Anna hänen hoitaa omalla tavallaan, kunhan siitä ei lapselle ole harmia. Onhan se lapsi miehesinkin lapsi, eikö? Emmekä myöskään tiedä millä asenteella ja äänensävyllä menit neuvomaan. Mutta joo, ehkä miehesikin tuossa ylireagoi. Oli miten oli, eikö asian voisi vain antaa olla? Ei nyt mistään kovin vakavasta jutusta kai ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

2v lapsi on kipeä ja kiukkuinen, mies menee vaihtamaan hänen yöpukuaan päivävaatteisiin. Ehtii avata yöpuvun vetoketjun ja lapsi hermostuu ja karjuu että haluaa ottaa yöpuvun itse pois. Isä ei suostu ja menen väliin, koska tiedän että koko kohta karmeaksi yltyvä kiukkukohtaus vältettävissä sillä että lapsi saa tehdä itse asian jonka osaa. Sanon isälle että lapsi on kipeä ja osaa hyviin ottaa yöpuvun itse pois, anna ottaa ettei turhaan hermostu lisää. Mies raivostuu ja sanoo, etten saa puuttua hänen tekemisiinsä, jankkaan samaa ja mies harppoo toiseen huoneeseen kiroilemaan ja sähisemään. Annan lapsen ottaa itse yöpuvun pois ja vaihdan päivävaatteet, lapsi on kiltisti ja rauhallisesti. Vähän ajan päästä mies on kuin ei mitään, tulee leikkimään lapsen kanssa, ignoroi minut. Tunnin päästä lähtee töihin, jolloin sanon, että mielestäni anteeksipyyntö olisi paikallaan, ollaan sovittu että lasten edessä ei riidellä ja sähisi todella vihaisena olohuoneessa. Mies vastaa, että pyydä vaan ja lähtee töihin.

Olen itsekin sitä mieltä että toisen tapaan tehdä asioita lapsen kanssa ei kannata usein puuttua koska joka kerta tulee riita, mutta jos lapsi on valmiiksi kipeä ja huonotuulinen en käsitä miksi lähestulkoon tahallaan aiheuttaa kilarit noin yksinkertaisella asialla, ettei annan hänen itse riisua yöpukua.

Mies ei muutenkaan lähes koskaan tee aloitetta anteeksipyynnön suhteen, mikä musta on todella väärin. Itse pyydän anteeksi jos esim. menetän malttini ja puhun rumasti tai karjun hänelle, mutta tänä aamuna sanoin puutuin tilanteeseen rauhallisesti enkä mielestäni oikeastaan tehnyt mitään väärää. Pakko sanoa, että nämä asiat jäävät hautumaan mieleeni aika lopullisesti ja usein pidän miehen käytöstä hyvin lapsellisena ja typeränä ja olen suoraan sanoen kyllästynyt koko tyyppiin. Lapset on pieniä ja univelka suuri, sillä on tietty suuri osansa meidän arjessa, ts. tosi pienestä tulee iso riita helposti.

Miksi sinä menet väliin ja nolaat miehesi lapsen silmissä. Kyseenalaistat isän auttoriteetin lapsen silmissä. Millä oikeudella. Miltä sinusta tuntuisi jos sinä kieltäisit lasta ja aina mies tulisi ja sanoisi lapselle että eipä tarvii äitiä totella. Vielä siinä lapsen kuullen moittisi sinua.

Vanhempien pitää selvittä tuollaiset erimielisyydet lasten kuulematta. Vanhemmat sopii perheen säännöt keskenään ja noudattavat niitä. Toisen auttoriteettia ei saa kyseenalaistaa lasten kuullen.

En ymmärrä kumpaakaan...

1) Antaa lapsen itse vaihtaa jos kerran vaihtaa

2) Tuollainen (äidin) väliintulo ja huutaminen ei todellakaan ole hyväksyttävää

t:mies