cipralex lapselle

Vierailija kirjoitti:

Miedompi ja turvallisempi lääke? 5mg annos.

Ei kilpirauhasongelmaa, ei diabetestä. Ne tutkittiin ensin.

Terapiajakso menossa, taustalla on olemassa tapahtumia, jotka vaikuttavat.

Mutta mihin voi uskoa, jos ei lastenlääkäriin?

Ap

Tapahtumilla tässä yhteydessä ei tarkoiteta somaattisia, vaan psyykkisiä tapahtumia? Mikäli on ollut esimerkiksi trauma ja sen seurauksena ilmenee masennusta, lähtökohtana on se, että masennus helpottaa terapialla parissa vuodessa, usein nopeamminkin. Todella outoa lähteä hakemaan ratkaisua lääkkeistä, joita ei ole tutkittu pitkäaikaistutkimuksissa edes aikuisilla, eikä koskaan lapsilla (tähään liittyy eettiset kysymykset. Kyse on minun mielestäni puhtaasta puoskaroinnista ja voittaisit mennen tullen oikeusjutun kyseistä lääkäriä vastaan.

Laita aamupuroon kaden tai kolmen viikon ajaksi ja katso miten se vaikuttaa häneen. Jos näet parannusta, niin jatkat. Jos ei, niin lopetat lääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Lukeekohan kukaan mun viestejä? Lapsi pystyy nyt käsittelemään asioita, kun itku ei lamaannuta. Kaikki tunteet ovat edelleen olemassa, mutta lukkiintunut tilanne on saatu auki. Kaikki elämän osa-alueet olivat jumissa. Nyt pystymme käyttämään kaiken vapaa-ajan yhdessäoloon. Lapsi kokee pystyvänsä olemaan edes vähän niin kuin muut lapset, vaikka erilainen onkin.

Ap

Niin, tietenkin tämä pienikin annostus on tarkoitus purkaa pois.

Tämä on hyvä asia, mutta olisiko oireet lähteneet pois muutenkin, vai lähtikö siksi, että lapsi sai huomiota? Mikäli jatkossa on vastaavia tilanteita, tarkastele, muuttuuko lapsen käytös jos annat hänelle yhtä paljon huomiota kuin nyt annoit. Mikäli olette opettaneet lapselle arvomaailman, jossa pillereillä parannetaan, kokeilkaa syöttää jotain tuntemattomampaa karkkia lääkkeenä ja katsokaa onko sillä mitään vaikutusta. Voit ehkä hieman yllättyä, kun testaat.

Vierailija kirjoitti:

Laita aamupuroon kaden tai kolmen viikon ajaksi ja katso miten se vaikuttaa häneen. Jos näet parannusta, niin jatkat. Jos ei, niin lopetat lääkityksen.

Erinomainen ohje! Tärkeää on olla kertomatta asiasta lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Lukeekohan kukaan mun viestejä? Lapsi pystyy nyt käsittelemään asioita, kun itku ei lamaannuta. Kaikki tunteet ovat edelleen olemassa, mutta lukkiintunut tilanne on saatu auki. Kaikki elämän osa-alueet olivat jumissa. Nyt pystymme käyttämään kaiken vapaa-ajan yhdessäoloon. Lapsi kokee pystyvänsä olemaan edes vähän niin kuin muut lapset, vaikka erilainen onkin.

Ap

Niin, tietenkin tämä pienikin annostus on tarkoitus purkaa pois.

Kuule ap, tajuatko sinä itse yhtään mitään tästä asiasta? "Tämä pienikin annos". Voin kertoa sinulle, itse söin vuoden juuri tuota annosta samaa lääkettä, ja vaikutus oli suoraan helvetistä (eikä todellakaan tuntunut että olisi mikään pieni annos). Samoin lopettaminen oli aivan karseaa. Itse asiassa meni viitisen vuotta saada itseni kasaan lääkkeen käytöstä johtuvien jälkioireiden takia. Eikö tässä ketjussa ole nyt varoitettu sua tarpeeksi. Googletappa aiheesta lisää,ja ota itse asiasta selvää, älä vaan sokeasti usko sitä tahoa, joka takoo rahaa tuolla lääkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Lukeekohan kukaan mun viestejä? Lapsi pystyy nyt käsittelemään asioita, kun itku ei lamaannuta. Kaikki tunteet ovat edelleen olemassa, mutta lukkiintunut tilanne on saatu auki. Kaikki elämän osa-alueet olivat jumissa. Nyt pystymme käyttämään kaiken vapaa-ajan yhdessäoloon. Lapsi kokee pystyvänsä olemaan edes vähän niin kuin muut lapset, vaikka erilainen onkin.

Ap

Niin, tietenkin tämä pienikin annostus on tarkoitus purkaa pois.

Sait lapselle lääkkeen ja nyt yhteinen vapaa-aika taas onnistuu? Okei. Oliko niin, että lapsen masennus olikin sinulle hankalaa kestää? Ja olit neuvoton, kuinka häntä auttaa siinä? Ehkä sinäkin sitten olisit tarvinnut apua. Ehkä teistä kumpikaan ei kykene käsittelemään hankalia tunteita. Se olisi kuitenkin hyvä taito oppia. Silloin kestää melkein mitä vain ja voi elää huolettomammin, kun tietää, että selviää. Kukaan meistä ei pysty elämään ilman onnettomia tapahtumia, ihmisiä kuolee, sairastuu, työt loppuu, ei pääse haluamaansa kouluun, tulee rakkaussuruja, epäonnistumisia. Ei kannata opettaa lapselle sitä, että vaikeuksien tullessa haetaan vain lääkettä ja jatketaan samaa rataa.

Et ole huono äiti, olet vain ehkä tietämätön ja tarvisit apua omien tunteiden käsittelyyn.

Mulle tuli kanssa kieltämättä mieleen, että ehkä äiti olisi tarvinnu sitä masennuslääkettä. Ei se lapsi. Lapsi haluaa vain huomiota. Loppujen lopuksi lasten kasvattaminen on hyvin yksinkertaista.

Ehkä tämä on kuitenkin vaan provo, jolla joku haluaa kiusata meitä. En voi uskoa että joku antaa sinisilmäisesti lapselle lääkettä, joka voi tuhota lapsen loppuelämän. Lapsesta voi tulla kroonisesti kykenemätön kohtaamaan normaalia elämää.

Lasun voi tehdä siitäkin, jos huoltaja ei anna lapselle lääkärin määräämää lääkettä...

Pakko nyt kirjoittaa tähän...oma kokemus..

Koko perhe terapiaan,suosittelen todella, ja kannattaa aloittaa niin pian kuin mahdollista. Muista, että terapian tarkoitus on lisätä itsetuntemusta, ja sitä lapsesi tulee tarvitsemaan paljon kokemuksensa jälkeen ja pitääkseen itsensä terveenä, ja kasvaakseen terveeksi aikuiseksi. Hyvä itsetuntemus = terveempi ihminen fyysisesti ja psyykkisesti. Lääkkeet eivät poista ongelmia kokonaan. En halua, että kukaan joutuu miettimään sitten 10 vuoden päästä, että kumpaa olisimmekin aloittaneet terapian..

Masennus on ihmisen reaktio johonkin, joka vaatii muutosta: stressi jostakin, liian kuluttava ympäristö, painostus koulun tms numeroidensuhteen,kiireen tuntu kotona, kiusaaminen, vanhempien alkoholin käyttö, riitely perheessä, lapsen turvallisuuden tunne, psyykkinen tai fyysinen väkivalta, hyvä ravinto, säännölliset ruoka ajat, unihygienia, rauha talossa nukkua. Lääkkeet voivat olla apuna, ajattelisin. Masennuksesta toipuminen on tavallaan sellainen suuri elämänajattelumaailman muutos.

Itsellä kokemusta tällaisesta omasta lapsuudesta. Sisareni ja oma kokemus. Veljellä masennusta 11v. Alkaen Ja lääkitys päälle ssri. Ihmeteltiin vaan mistä johtuu. 14v. Käytöshäiriöitä, nyt 25v. Siihen väliin mahtunut kaikenlaista : vanhempien uhkaus ta, todella vaikea nuoruus, mielisairaalajaksoja ja nyt eläkkeellä 25v. Muutin vähän ikää ja nykyistä ikää parilla vuodella ettei tunnisteta.

Itse olen toipumassa vakavasta masennuksesta, hyvin hitaasti. Olen jo 27v. Mutta masennus vakava esikoisen syntymän jälkeen. Lääkkeet ja terapia. Terapiassa selvisi että haen hyväksyntää ja stressaan ja suoritan liikaa. Olen lapsesta asti joutunut pitämään tunteeni sisälläni, koska niistä ei olla juuri puhuttu. Varsinkin veljeni on kasvatettu suomalaisen sisun periaatteella, no myös minut. Esim töihin mennään vaikka kipeenä. Oma hyväksyntä on kuin kiinni teoista: Isä läheisriippuvainen, alistuva tekee muille ensin kaiken, yrittää miellyttää muita oman jaksamisen kustannuksella. Itsellä tämä tuli pahana synnytyksen jälkeen suoritin äitiyttä ja teon kaiken ajatellen miestä ja lasta,oma jaksamisen sivuuttaen. Veljellä samaa. Tähän kuuluu myös se etten osannut sanoa ei, enkä osannut vetää rajoja itsen/ muiden välille. Helposti hyväksikäytettävä.

Tainis jatkoa edelliseen:

äitini taas on jonkin asteisesti narsisti, mutta hän ei koskaan ole hakenut apua. Ei isäänkään. Jos perheemme olisi hakenut apua terapiassa jo kun veljeni ekaakertaa sairastui lapsena ala-asteella, olisi ehkä tulevaisuus ollut erilainen ja olisimme ehkä työkykyisiä. Nyt asioiden käsittely on siirtynyt aikuisuuteen. Vanhempani elättävät sisartani jolla pieni eläke. Kova lääkitys. Meillä ei siis mitään suurta lapsuuden traumoja mutta jonkin verran ehkä.

Mutta oli syy mikä tahansa pointti oli,että terapia kannattaa lapsesi tulevaisuuden vuoksi. Jos et halua terapiaan, se voi olla lapseltasi pois, tai varmasti onkin,voit katua sitä myöhemmin. Masennuksesta on aina joku syy.. ja älä loukkaannu jos syy löytyy kasvatuksesta tai itsestä, sekin on hienoa jos sen löytää. Vaikkei sitä saa poistettua kokonaan., lapsesi ymmärtää aikuistuttua an tilanteen paremmin, koska olette hakeneet apua ja yrittäneet ratkaista. Villaisella ei kannata painaa ja peittää tunteita.

Millainen puolisosi on? Onko esim marsismi? Vastaa itselle rehellisesti. Sitten apua molemmille tai ero. Seiso lapsesi puolella puolusta ja hanki kaikki mahdollinen apu jota saatavilla. Ja ole Jämäkkä mutta hellä äiti. Aseta rajat johdonmukaisesti ja kuuntele. Kysy ja kuuntele. Kuuntele hiljaa. Älä tuputa omia mielipiteitä. Kehu lastasi kaikesta hyvästä että itsetunto vahvistuu ja jätä ei haluttava käytös huomiotta. Hae apua kasvatukseen. Tee se heti. Kaikki tunteet pitää saada tuntea. Anna lapsen itkeä nauraa huutaa innostua olla ärtynyt tuomitsematta. Lainaa opus hyvän itsetunnon tukemisesta masennuksesta ym.

Oman lapsenne tulevaisuus ja käsi sydämelle, onko perheessämme painostusta ym. Se voi usein selvitä vasta terapiassa. Itselle terapia ollut pelastus vaikka työkyvyn tön olenkin. Tai koulukiusaamista -》heikko itsetunto -》kasvatus

10 v helpompi saada terapiaa kuin 13v teini! Tsemppiä hirveesti teille ja halaus lapsellesi. Ottakaa kaikki apu vastaan.

Tainis jatkaa vielä : niin se tärkein unohtui: opeta lastasi kuuntelemaan koko loppuelämän kehoaan ja itseään. Jos väsyttää niin lepoa. Ei väkisin painostusta liikkumaan tms. Harrastuksiin. Toki kannustetaan ja mennään yhdessä kävelylle tms. Vain sen verran kun tuntuu hyvältä. Pätee kaikkeen. Ei ongelmien vähättely kuten: nouse nyt liikkeelle kyllä vähän täytyy jaksaa. Kannustaa saa ja pitää. Jos vaikka sijasi vuoteens sanoo kiva että sijasit, välillä muistuttaen lempeästi: mutta tee vain sen mitä jaksat. Älä vaadi liikaa. Masennus on todellinen. Mulla masennuksesta myös tosi fyysiset oireet: ripuli tykytys vatsavaivat tasapainovaikeudet voimattomuus uupumus ym. Kaikkien psyykkisten oireiden lisäksi.

Jatkossa Masennuksen oireiden huomioiminen : käy ylikierroksilla väsyttää ärtynyt apea olo.. alkuvaiheessa auttaa stressitekijöiden poistaminen ja lepo. Mut jos ei tässä vaiheessa kuuntele kehoaan, masennus varmasti pukkaa.

Opeta kuuntelemaan ajatuksiaan/tuntemuksiaan : esim opiskelupaikan valinta oman sydämen äänen mukaan, ei saa painostaa. Lapsi tekee omat valinnat. Hän on sulla vain hetken lainassa tässä elämässä ja lentää sitten myöhemmin omilla siivillä. Kasvata hälle vahvat siivet jotka kantaa kauas.

Niin ja jos itsellä pinna kireä ärtynyt tai huolia hae apua älä sivuuta niitä. Lapsi kasvaa sen esimerkin mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ja tiedäthän ap ,että masennuslääke ns. dumppaa oireita, jotta masennuskausi ei olisi niin rankkaa, ja jotta pystyy selviämään arjesta. Eli masennuslääkkeitä tarvitseva ei kykene käsittelemään asioita jotka ovat mielessä. Mutta jossain vaiheessa elämää ne kyllä putkahtavat esiin, tavalla tai toisella. Mitä luulet, miltä lapsestasi tuntuu kun hän joku päivä "herää" tähän todellisuuteen että hänet on lääkitty noin pienestä lähtien? Mitä luulet , miten hänen käytöksensä  muuttuu kun käsittelemättömät asiat tulevat pintaan? Kannattaa myös miettiä millaisena suhteenne pysyvät myöhemmin, kun lapsi on täysikäinen. Aikuinen voi päättää itse, jos kokee tarvitsevansa masennuslääkettä. Mutta lapsi ei siihen kykene, sinä teet sen päätöksen hänen puolestaan. Oletko todella miettinyt asian loppuun asti? Jos lapsi ei selviä arjesta, on aikuisen tehtävä auttaa siinä, ei niin päin että lääke auttaa häntä jaksamaan arkea. On useita erilaisia vaihtoehtoterapiaoita ,esim. NLP-terapiaa jne, joiden avulla voi käsitellä omia tunteitaan. Mutta se, että lääkitsee itsensä olemaan tuntematta mitään, ei voi tehdä hyvää yhtään kenellekään, paitsi sellaiselle joka on jo luovuttanut, eikä jaksa/halua hoitaa itseään kuntoon. Aikuinen voi olla tässä jamassa, mutta minun on mahdoton uskoa että lapsi olisi siinä tilanteessa että ei jaksa/kykene tekemään mitään ilman lääkettä. Sitten kun vielä kuuntelee tarinoita, miten vaikeaa on lopettaa lääkkeiden käyttö ja millaiset vierotusoireet ovat, luulisin että et sitä halua nähdä oman lapsesi kanssa. Oikeasti, MIETI VIELÄ.

Ei näin. Lääkkeet eivät estä käsittelemästä asioita, vaan nimenomaan helpottavat niiden käsittelemistä, kun aivokemia korjaantuu.

Niin ja Tainis vielä jatkaa kun tuli mieleen yksi asia. Ehkä luet tätä ketjua vielä ja jos et, niin ehkä toinen ko tilanteessa lukee.

Muista vielä se, että älä myöskään pakkoparanna lastasi. Siis painosta parantumiseen: esim menisit nyt vähän ulos niin piristyt. =》masentunut ehkä yrittää mennä väkisin kun syyllinen olo tulee jos ei mene =》 tilanne ehkä huononee. Tämä voi olla mikä tahansa asia. ennemmin kysy tuletko mukaan ulos pihalle, käydäänkö ajelulla, jutellaan pikkasen samalla rauhassa tai ollaan hiljaa jos hän haluaa. Kysytään vaikka että haluaako jätskin. Ehkä ehkä ei. Kehu jälkeenpäin että kiva oli olla ajelulla vaikka olisi istunut hiljaa koko ajan. Tällaista hidasta kunnioittavaamutta uteliasta vuorovaikutusta. Hän puhuu kun on aika. Ei stressiä parantumista. Yritä opettaa myös se hänelle. Ei mitään tee kivoja juttuja niin olo paranee. Hän kyllä kertoo kun sen aika tulee. Hyväksy, että parantuminen ottaa aikaa. Kuukausia, vuosia, tai koko elämän. Mitä jälkimmäistä ei nyt toivota. Jos tilanne on paha ole itse jonkin aikaa kotona tai osapäiväisesti kotona jos mahdollista. Vakava masennus saa aina alkunsa lievästä ja keskivaikeasta..

Ja ehkä tärkein. Pidä huolta itsestäsi. Ensin happinaamari itselle, sitten lapselle. Näin se menee. Tsemppiä kaikille jotka painii asian kanssa!

Mulla vanhemmat ja lääkärit pakotti syömään lapsena lääkkeitä. Lääkäreitä ei kiinnostanut miksi oon masentunut. Äidilläni diagnosoitiin myöhemmin mielenterveysongelmia ja haastoi riitaa koko ajan ja elin väkivallan pelossa. Jouduin katsomaan kun oma äitini uhkasi tappaa itsensä, selittelemään etten mä 10v vittuile sille tahallani etten sais turpaan, kuunnella hänen huonekalujen heittelemisiä keskellä yötä..... Jälkeenpäin olen todella vihainen. Ei ollut ihme että olin masentunut jos kestin henkistä tai fyysistä väkivaltaa päivittäin. Enkä nyt tarkoita että sä ap olisit mitenkään samanlainen kun oma äitini, mutta jos lapsellasi on jotain traumoja, ei ne lääkkeet sitä poista. Itkut pitää itkeä ja asiat selvittää ja käsitellä. Turha lasta leimata sairaaksi jos hänellä on syy tuntea kuten tuntee.

Itselläni masennus ja eristäytyminen paheni lääkkeiden aloittamisen jälkeen, yritin itsemurhaa. Sitä ennen ei ollut käynyt mielessäkään, en tiedä oliko sattumaa. 

Näillä lääkkeillä on lähes sama vaikutus kuin plasebolla, ja haittavaikutuksia paljon. Tietysti jos on paha masennus niin silloin viisasta kuunnella lääkäriä-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukeekohan kukaan mun viestejä? Lapsi pystyy nyt käsittelemään asioita, kun itku ei lamaannuta. Kaikki tunteet ovat edelleen olemassa, mutta lukkiintunut tilanne on saatu auki. Kaikki elämän osa-alueet olivat jumissa. Nyt pystymme käyttämään kaiken vapaa-ajan yhdessäoloon. Lapsi kokee pystyvänsä olemaan edes vähän niin kuin muut lapset, vaikka erilainen onkin.

Ap

Niin, tietenkin tämä pienikin annostus on tarkoitus purkaa pois.

Kuule ap, tajuatko sinä itse yhtään mitään tästä asiasta? "Tämä pienikin annos". Voin kertoa sinulle, itse söin vuoden juuri tuota annosta samaa lääkettä, ja vaikutus oli suoraan helvetistä (eikä todellakaan tuntunut että olisi mikään pieni annos). Samoin lopettaminen oli aivan karseaa. Itse asiassa meni viitisen vuotta saada itseni kasaan lääkkeen käytöstä johtuvien jälkioireiden takia. Eikö tässä ketjussa ole nyt varoitettu sua tarpeeksi. Googletappa aiheesta lisää,ja ota itse asiasta selvää, älä vaan sokeasti usko sitä tahoa, joka takoo rahaa tuolla lääkkeellä.

Käytin efexoria ja pidin itseäni luulotautisena, koska jälkioireet kestivät vuosikausia ja luulen, etten toivu koskaan ihan ennalleen. Ja yllätys, aloitekyky parani kun tsekattiin kilpirauhanen, siellähän se vika oli.

Vierailija kirjoitti:

Voi pahentaa itsetuhoista käytöstä etenkin lapsilla. Ei missään nimessä pitäisi antaa alle 16- tai mielellään edes alle 20-vuotiaille! Hullu lääkäri lapsella! Eikö olisi jotain täsmälääkettä, jota vain silloin tällöin ottaisi kun pahimmalta tuntuu?

Ja tosiaan, mistä masennus johtuu? Eikö elämää/ympäristöä voisi mitenkään muuttaa lapselle mukavammaksi?

Juuri näin.  Ei voi muuta kuin ihmetellä näitä lääkäreitä, jotka ovat aloittamassa lääkekierrettä jo alaikäisillä!  Oma lapsi välillä kokee  ahdistavaksi kulkea bussilla tai liikennevälineissä, mikä ainakin pk-seudulla melkein luonnollinen reaktio (kun näkee millaista porukkaa välillä siellä seilailee). Hyvä kun oli täyttänyt sen 15 vuotta, niin heti on lääkäri "lääkitsemässä" ja tuputtamassa jotain mömmöä. Muuten lapsi ei ole masentunut tmv. 

Masennuslääkkeiden seuranta on muuten aivan olematonta, koska lääkärit vaihtuvat niin usein. Uusi lääkäri sitten automaatiolla (henkistä laiskuutta?) uusii lähes loputtomasti aloitettua lääkitystä, vaikkei sille olisi edes tarvetta.  

Hieman yli 20-vuotias nuoreni sai Cipralex-lääkityksen vähän aikaa sitten, koska kärsii epävakaudesta ja masennuksesta. Takana on aika tuore ja  raskas ero, josta syyttää itseään. Hän on kuitenkin mm. uhkaillut eron alussa  ex-kumppanin uutta kumppania, mutta ei  toteuttanut suunnitelmaansa. Hänellä on hoidettu (aggressiivisuutena ilmennyttä)  masennusta myös lapsena, jolloin oli serotoniini-pohjaisella lääkityksellä jonkin aikaa. Hän on kuitenkin aina ollut kuitenkin hyvin pidetty kaveripiirissä, mutta kärsinyt myös ajoittain  alkoholiongelmista. Siitä  on myös syntynyt ajan saatossa muutamia ikäviä haavereita, aggressiivisuutta  ja jopa käräjillä oltu. Taustalla heiveröinen, joskin ehjä suhde toiseen vanhempaan, jota on lapsesta lähtien  kaivanut lähelleen ja jonka kokee ilmeisesti hylänneen hänet.   Nyt lääkäri on antanut muutamaksi viikoksi   Cipralex-lääkityksen ja sen jälkeen  hakeutuu  terapiaan (lääkärin suunnitelma). Nuori on silti käynyt osa-aikatöissä tunnollisesti, ollut   korkeakoulujen pääsykokeissa, jotka mennyt kuulemma ihan hyvin, harrasti jokin aika sitten liikuntaa säännöllisesti mutta nyt    harvemmin. Valvoo kuitenkin yöt ja mm. suree kaiketi edelleen ex-suhdetta. Vetäytyy työpäivän jälkeen huoneeseensa ja nukkuu ja on koneella. Syö varsin terveellisesti. Hän kertoo, että ei halua mennä usein ulos, koska tulee liian helposti lähdettyä viihteelle.  On lähdössä nyt ulkomaille toiminnallisen loman  viettoon, jotta pääsisi vähäksi aikaa uusiin ympyröihin.  Säästänyt sitä varten rahaakin. En tiedä, onko ajoitus hyvä.

Aloin kuitenkin miettiä, että onko tässä taas tapaus, joka pystyttäisiin hoitamaan pelkällä terapialla, sillä nuorella on kuitenkin varsin paljon toimintakykyä jäljellä, kävi läpi keskittymistä vaativat  pääsykokeet,   työ mennyt ihan hyvin kuukausien ajan, tosin  kerran pyytänyt sairaslomaa pari päivää, vastailee läheisten kyselyihin ja tapaakin heitä.