Lue keskustelun säännöt.
Jos olet tullut raskaaksi vahingossa ja harkinnut vakaasti keskeyttämistä, mutta päätynytkin pitämään vauvan,
25.02.2016 |
niin koska raskaus on alkanut tuntumaan hyvältä ja iloiselta asialta? Kauanko asiaan sopeutuminen vei, kuinka kauan ahdisti? Rakastuitko vaivaan jo raskausaikana vai vasta myöhemmin vauvan synnyttyä? Kärsitkö mahdollisesti synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Mitä teille kuuluu nyt, onko lapsen pitäminen epäilyistä huolimatta ollut hyvä ja oikea päätös?
Kommentit (4)
Äitini tuli raskaaksi pillereistä huolimatta, mutta päätti pitää minut, vaikkei aluksi halunnut. Minulle se on heijastunut siten, ettei hän ollut ollenkaan valmis äidiksi. Elämäntilanne ja kaikki oli vaan niin pielessä. En todellakaan haluaisi olla kuollut ja uskon, että äitini rakastaa minua, mutta helpommalla olisi päässyt, jos olisi abortoinut ja sitten myöhemmin saanut lapsen, jolle olisi riittänyt aikaa ja rahaa. Oli kyllä aika rankka lapsuus sekä minulle että äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus ei koskaan tuntunut hyvälle tai iloiselle. Sopeutuminen tapahtui vähitellen vauvan ensimmäisten kuukausien aikana. En kärsinyt masennuksesta kuin raskausaikana. Vauvaan rakastuu vähitellen, suloinen hän on heti mutta silti alkuun olisin hyvin voinut jättää tai unohtaa vauvan jonnekin. Ehkä joskus puolen vuoden paikkeilla asiat alkoivat tuntua oikealle. Lapsi on kehittyessään aina vain mukavampi kun oma persoona tulee esiin ja kehittyy vuosien kuluessa. Siten pitäminen on ollut aivan oikea päätös. Päätös on tuntunut oikealle vauva-aikana ekan kerran. Mies toki oli nopeampi sopeutumaan ja hän lasta halusi enemmän.
Nostan vielä josko jollain muulla olisi asiasta kokemuksia.
Up