Mielenterveysongelmia? Olen lukossa.

Hei!
Osaiskohan joku kertoa, että mihin nää mun oireet viittais..
Ja onko kellään ollu vähääkään samantyyppisiä ongelmia, kuinka ootte hoitaneet niitä?
Oon aina ollut vähän ujo, mutta nyt tässä pikkuhiljaa iänmyötä ujouden lisäksi on tullut vaikka minkälaisia mielenterveydellisiä(?) ongelmia ja lukkoja.
Esimerkiksi mulle on todella vaikeaa kommunikoida itselleni vieraiden ihmisten kanssa.
Voi olla että syvällä sisimmässäni pelkään, mitä he musta ajattelevat. Menen aivan lukkoon yksinkertaisissakin kysymyksissä. Mulla ei tulisi mieleenkään jäädä esim. kaupan kassalle lörpöttelemään kassaneidin kanssa säästä tai yleisesti vaikka kuulumisista. Pyrin kauppatilanteissa suoriutumaan vaan nopeasti pois kassalta ja lähes aina ainoa kommunikointi johon kykenen on "moi", ja se olikin sitten siinä.
Virallisten asioiden hoitaminen on mulle erittäin vastenmielistä ja vaikeaa..
Virallisten puheluiden soittaminen on lähes ylitsepääsemätöntä. Kaikki uusi pelottaa mua, menen ihan paniikkiin. Jos pitää vaikka asioida jossakin paikassa/virastossa, jossa en tarkalleen tiedä kuinka toimia - olen aivan paniikin oma. Kädet hikoaa, sydän tykyttää, ahdistaa, pelottaa, jännittää, sekoilen sanoissa…
Uusiin ihmisiin tutustuminen on mulle vaikeaa ja isossa ihmisporukassa olo työlästä…
Mietin jatkuvasti, että mitähän ihmiset ajattelee musta ja jos suuni auki saan: sanoinko jotain väärin. Usein myös kuvittelen ihmisten nauravan mulle. Sosiaaliset taitoni katoavat uusien ihmisten kanssa, kun ahdistun. Tuntuu että vajoan jonnekin lapsen tasolle näissä tilanteissa.
Tuntemattomat ihmiset usein saavat musta kuvan ettei mua kiinnosta ja että olen ylimielinen. Ja joskus pidemmissä keskusteluissa huomaan itselläni myös keskittymisongelmia, mieleni vain ajelehtii muualle.
Myös tunteista puhuminen on mulle järjettömän vaikeaa.
Mun on nykyään vaikea sanoa jopa kumppanilleni, että rakastan häntä, ilman että alan itkemään, koska jollain ihmeen tavalla herkistyn liikaa tunteideni avaamisesta muille. Ja jos joku kysyy niinkin yksinkertaisen asian, kuin "mitä kuuluu?", menen lukkoon ja on helpompaa vastata etten tiedä tai ei mitään. Jos joku ihminen (ketä en hyvin tunne) kysyy mielipidettäni jostain tai miltä jokin asia minusta tuntuu, olen taas lukossa, enkä ole kykenevä vastaamaan.
Yksinkertaisesti tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Toisaalta perus arkielämässä olen ja elän omassa pienessä kuplassani, johon kuuluvat vain minulle läheiset ihmiset, joten selviydyn hyvin. Mutta jos joku mainitsee näistä ongelmistani tai alan itse niitä tarkemmin miettimään, niin kyllähän tässä aika kehno elämänlaatu on.
Kiinnostaisi tietää, mihin oireeni viittaavat ja millaista apua näihin on saatavilla.