Introvertti pakotettuna ekstroverttinä työelämässä

Onko taustalla masennusta...?

Sama. Olen tehnyt tavallista aspatyötä ja puhelintyötä. Henkisesti kuluttavaa, mutta pakkohan se on kertoa olevansa ulospäinsuuntautunut ja rakastaa kiirettä. Tietysti tulen ihmisten kanssa toimeen ja olen aina saanut kiitosta työstäni asiakkailta, mutta ei se ole ihmisen elämää olla töiden jälkeen niin väsynyt että haluaa olla vain yksin kerätäkseen energiaa huomiselle.

Ehkä ne asiakkaatkin jaksaisi, mutta kun päälle vielä kaikki tauot muiden työkavereiden kanssa. Ihanteellisesti näkisin itseni sellaisessa työssä, jossa saisin olla tekemisissä vain työkavereideni kanssa tauoilla ja osittain työn aikana, en asiakasrajapinnassa. Vielä ei ole tähän mahdollisuutta.

Sulle sopivia ammatteja: yövartija, uima-altaan pesijä, varastomies, teurastaja, erakko.

Minä oon vasta aikuisena noin 35-vuotiaana tajunnut olevani introvertti. Työskentelen unelma-ammatissani sosiaalialalla ja sinänsä tykkään ihmisistä noin yleisesti ottaen. Mutta kun oon 8 h päivässä vuorovaikutuksessa, ohjaan, tuen ongelmien ratkaisuissa, luovin, järjestän, välillä rankkojenkin teemojen parissa, niin... En nyt ole loppuun palanut enkä masentunut, mutta kyllä, vapaapäivinä oon aika poikki ja haluan olla vaan. Ei mitään ystävien tapaamista enää! Ei vierailuja, ei illanviettoja, ei harrastuksia, ei mitään! Vanhempaintoimikuntiin minut haluttaisi koska olen tällä alalla ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja niin edelleen. SPR ja seurakunta houkuttelee vapaaehtoistyöhön ja ystäväpalveluun samoista syistä. evVvk...

Mutta enpä keksi, mitä muutakaan elämälläni tekisin? Siis mille alalle uudelleenkouluttautuisin?

Täällä kohtalotoveri ja ymmärrän sinua täysin. Itse olen opettaja ja sosiaalinen kanssakäyminen oppilaiden, vanhempien ja työkavereiden kanssa näännyttää minut. Tiedän olevani opettajana ihan hyvä, mutta en jaksaisi millään olla opettajainhuoneessa sellainen aurinkoinen opeopettajan perikuva, vaan haluaisin ladata välitunnilla akkujani hiljaissuudessa.

Harvassa ammatissa voi enää olla introvertti. Sosiaalisuus ja vuorovaikutus ovat päivän sanat, ja niihin pyritään lähes kaikilla työyhteisön muutoksilla vaikuttamaan. Työhuoneet ovat antaneet tilaa avokonttoreille, projektit ovat pelkkää palaveeraamista ja muutenkin kaikkien pitää olla ääriyhteisöllisiä.

Voit olla introvertti, mutta ekstrovertti on aina halutumpi työntekijä ja sellaista pitää osata edes välttävästi teeskennellä pärjätäkseen.

Poikkeusammatteja on, mutta vähenevässä määrin.

Siivoojan työ

Sama täällä. Minä opetan ammattikorkeakoulussa, ja päinvastoin kuin muilla opettajille, minulla ei ole mitään tarvetta olla esillä ja jakaa omia tai muiden näkemyksiä. Siksi minimoinkin itse opettamisen, jos vain mahdollista. Vuosien varrella (10 v olen tätä tehnyt) olen oppinut esiintymään, tiedän olevani siinä hyvä, eikä enää yhtään jännitä. Mutta se keskipisteen tarve puuttuu yhä vain.

Mutta sosiaalisuus ei ole sama asia kuin sosiaalinen älykkyys. Sosiaalisinapidetään nykyään yleensä sellaisia hölöttäjiä jotka hymyilee koko ajan niin, että takahampaatkin näkyy. Tällä asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä extroverttiyden tai sosiaalisen älykkyden kanssa. Introvertti voi olla paljon parempi sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin tällainen kaikkien päällepuhuja, kaikkien kaveri.

Muuta pieneen mökkiin ja nosta kelatukia, tilaa pizaa mökkiisi kerran päivässä, älä käy kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Harvassa ammatissa voi enää olla introvertti. Sosiaalisuus ja vuorovaikutus ovat päivän sanat, ja niihin pyritään lähes kaikilla työyhteisön muutoksilla vaikuttamaan. Työhuoneet ovat antaneet tilaa avokonttoreille, projektit ovat pelkkää palaveeraamista ja muutenkin kaikkien pitää olla ääriyhteisöllisiä.

Voit olla introvertti, mutta ekstrovertti on aina halutumpi työntekijä ja sellaista pitää osata edes välttävästi teeskennellä pärjätäkseen.

Poikkeusammatteja on, mutta vähenevässä määrin.

Jonkun on kuitenkin tehtävä työtkin. Jostain kumman syystä olen vuosikausia pystynyt pitämään itseni hyvin työllistettynä firmassamme. Ei kaikki asiakkaatkaan ole ulospäin suuntautuneita ja heiltä työmme tilataan.

Ihmisillä tuntuu tosiaan olevan se käsitys, että introvertti ihminen olisi sosiaalista käyttäytymistä taitamaton tuppisuu. Minulla introverttiyteni näkyy ulkopuolisille vain siinä, että olen keskimääräistä hiljaisempi vapaaehtoisissa vuorovaikutustilanteissa, olen harkitseva ja myös hitaasti syttyvä, ts. inhoan impulsiivisuutta.

Olen elämäni aikana tehnyt niin paljon tiimityötä, esiintynyt ja palvellut asiakkaita, että nuo hommat handlaa vaikka unissaan - eri asia on sitten sen henkisen väsymyksen kanssa ja haluanko tosiasiassa edes tehdä noita asioita alkujaan...

diipadaapaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvassa ammatissa voi enää olla introvertti. Sosiaalisuus ja vuorovaikutus ovat päivän sanat, ja niihin pyritään lähes kaikilla työyhteisön muutoksilla vaikuttamaan. Työhuoneet ovat antaneet tilaa avokonttoreille, projektit ovat pelkkää palaveeraamista ja muutenkin kaikkien pitää olla ääriyhteisöllisiä.

Voit olla introvertti, mutta ekstrovertti on aina halutumpi työntekijä ja sellaista pitää osata edes välttävästi teeskennellä pärjätäkseen.

Poikkeusammatteja on, mutta vähenevässä määrin.

Jonkun on kuitenkin tehtävä työtkin. Jostain kumman syystä olen vuosikausia pystynyt pitämään itseni hyvin työllistettynä firmassamme. Ei kaikki asiakkaatkaan ole ulospäin suuntautuneita ja heiltä työmme tilataan.

Varmasti. Osaavalle on aina tarvetta.

Työelämän muutosta tuskin kuitenkaan kukaan kiistää. Oman alansa kokeneetkin huippuammattilaiset yritetään pakottaa tähän sosiaalisuuden ilosanomaan ja muuttamaan työskentelymetodejaan, koska näin vain nyt on.

Helpparihommat on sellaisia, jossa näkee ja kuulee koko yhteiskunnan kirjon. Siinä pääsee myös nauttimaan kaikkien muiden omassa työssään ko. firmassa tekemistä virheistä.

Olin ihan vastaavassa tilanteessa kuin Ap joitakin vuosia sitten. Päätin lähteä. En ole katunut vaikka välillä kaipaan niitä työkavereita ja työn tiettyjä osa-alueita (kyseessä tekninen helppari). Kustannussäästöjen vuoksi roolia vielä vietiin koko ajan tuohon multitasking suuntaan ja tekniikan osuus pieneni koko ajan. Voin suoraan sanoa etten lopulta enää jaksanut kuunnella niitä asiakkaiden aggressiivisia valituksia ja keksiä selityksiä miksi joku asiantuntija oli taas kerran mokannut järjestelmien kanssa. 

Taloustilanne on tällä hetkellä vaikea, mutta kannattaa aloittaa työnhaku siinä työn ohessa. On niitä muunkinlaisia töitä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta sosiaalisuus ei ole sama asia kuin sosiaalinen älykkyys. Sosiaalisinapidetään nykyään yleensä sellaisia hölöttäjiä jotka hymyilee koko ajan niin, että takahampaatkin näkyy. .... Introvertti voi olla paljon parempi sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin tällainen kaikkien päällepuhuja, kaikkien kaveri.

Ja tämän suunnilleen  saman on mulle sanonut psykologi työhaastattelussa. Että kannattaisi esimiestehtäviin kun on niin hyvät sosiaaliset taidot. Leuka loksahti, psykologi oli hetkeä aiemmin sanonut että sinä se pärjäät aivan  erinomaisesti yksinkin. Minkä tiesinkin, että olen introvertti.

Nämä on siis erillisiä asioita. Henkilö joka kiertää työpaikkalounaan syömisen aikana neljässä eri pöydässä hölöttämässä voi olla sosiaalinen nolla. Empaattinen, kuuntelemaan pystyvä henkilö jonka ei tarvitse koko ajan olla keskipisteenä voi olla paljon parempi.

Vierailija kirjoitti:

diipadaapaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki asiakkaatkaan ole ulospäin suuntautuneita ja heiltä työmme tilataan.

AAMEN ! Juuri näin. Oikeesti, kun olen introverttinä asiakkaana ollut ostamassa omia palveluita, olen useamman kerran pyytänyt palveluntarjoajalta uutta yhteyshenkilöä kun edellinen on ollut niin rasittava tekopirteä hölpönpölpönpölöttäjä . Eli juuri sellainen yliaurinkoinen "eikö niin Kaisa" - "katsotaanpas nyt Kaisa" jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaudun: en jaksa enää tätä teeskentelyä. Olen luonteeltani hiljainen ja rauhallinen tarkkailija. Tykkään hitaasta temposta, järjestelmällisyydestä ja hiljaisuudesta. Olen töissä alalla, jossa useimmat työpaikat vaativat paljon ekstrovertin luonnetta. Pitää palvella asiakkaita nopeassa tahdissa. Olla sosiaalinen, soitella puheluita ja selvittää ongelmia. Pitää olla niin multitasking että oksettaa.

Itken lähes joka päivä töiden jälkeen, sillä en jaksa enää edes hymyillä päivän ekstroverttishown jälkeen. Olen ihan loppu. Kaipaan hiljaisuutta, en jaksa tavata ystäviä, en ketään. Olen toki onnellinen, että päivän työt ovat ohi, mutta alan heti stressata jo seuraavaa päivää. Unenlaatuni on kärsinyt, sillä ahdistun jo edellisenä iltana seuraavan päivän töistä. Joka päivä työmatkalla tekisi mieli kääntyä takaisin kotiin, mutten sitä tee, koska tarvitsen rahaa ja rahaa saa vain työtä tekemällä.

Suositteletteko alan vaihtoa vai mitä? Muita kohtalotovereita?

Tällaiset itsensä luokittelut ovat täyttä hölynpölyä ja vain tekosyy selittää itselleen epäonnistumisia.

Aika usein vaan tottuu johonkin duuniin, esim. puhumaan asiakaspalvelussa puhelimessa samoja asioita ihmisten kanssa. Työtä kannattaisi tasapainottaa mukavalla tekemisellä vapaa-aikana. Masennus kannattaa sulkea pois. Jos vapaa-aika ja muu elämä on kondiksessa ja työ on ainut asia joka ahdistaa ja olet siitä varma on varmaa, niin silloin kannattaa yksinkertaisesti hakeutua muihin työtehtäviin. Oletko pohtinut, että sopiiko sinulle asiakaspalvelutyö, jossa ihmiset eivät lähestyisi sinua negatiivisessa mielessä, esim. et ottaisi valituksia vastaan vaan asiakkaat lähestyisivät sinua positiivisessa mielessä esim. asiakaspalvelutapaamisissa. Silloinhan lokerointisi "introvertit vs. ekstrovertit" -tyyppisesti ei tähän ongelmaasi mitenkään liittyisi. Vähän pohdintaa...

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset itsensä luokittelut ovat täyttä hölynpölyä ja vain tekosyy selittää itselleen epäonnistumisia.

Jaaha. Siis jos mulla on vaikka kolmeysin jalka  ja sulla neljänelonen, me voidaan kyllä molemat käyttää kolmeysin kenkiä.

Älä käyväittään  ettei ne mahdu sulle, se on täyttä hölynpölyä,  kyllä kaikki ihmiset on ihan samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on lopulta sinusta itsestäsi kiinni. Jatkatko teeskentelyäsi vai haluatko elää vapaammin ja tehdä sitä työtä josta oikeasti pidät.

Tää on skeidaa. Nykyään toimintaympäristö on sellainen että "elää vapaammin ja tehdä sitä työtä mistä oikeasti pitää" on suurta huijausta.JOs haluaa vaihtaa alaa, pitää rahapuoli  olla viimisen päälle suunniteltu ja varmisteltu.

Työstä saatava toimeentulo on  semmonen asia että ei pidä vähätellä. Ja työstä aiheutuu aina jonkin verran stressiä ja vaivaa. Ei ole teskentelyä jos toimii oman mukavuusalueen ulkopuolella.Se on elämää

Olen kanssa intro. Viimisen päälle. Mulla on perhe ja teen myyntityötäKIN. Koska yksinyrittäjän on pakko sekin hoitaa. Mutta olen oppinut, että mukavuusalueen ulkopuolella oikeasti opin ihmisenä asioita. Toiimintasäde laajenee. Sisämmässäni olen aina introvertti, mutta imaailmassa on pärjätävä.

Aivan!!! Olen itse nähnyt muutaman läheisen ystävän irtiottoja ja oravanpyörästä irtaantumisia ja ne ovat menneet aivan persiilleen. Yksi käy psykologilla ja cv:llä ei enää pääse alan hommiin koska on alkanut tehdä mukavia pienipalkkaisia harratuspohjaisia duuneja irtioton jälkeen ja tämä paistaa läpi työhakemuksissa ja cv:ssä. Nyt on tyyöttömänä jo toista vuotta.

Y-sukupolven ongelma (80- ja 90-luvulla syntyneiden) on se, että ollaan synnytty "valmiiseen pöytään" ja ei osata olla hetkeäkään oman mukavuusalueen ulkopuolella. Aina hehkutetaan, että pitää tehdä sitä mistä tykkää ja on lahjakas. Mutta se ei vaan toimi niin aina... Tottakai silloin jos työ ahdistaa ja aiheuttaa masennusta, niin pitää tehsä jonkunlainen irtiotto, mutta ei kaikki voi olla opiskelijoita tai oloneuvoksia pidemmän päälle. Kyllä sitä duunia pitää normaalin ihmisen kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri ja ymmärrän sinua täysin. Itse olen opettaja ja sosiaalinen kanssakäyminen oppilaiden, vanhempien ja työkavereiden kanssa näännyttää minut. Tiedän olevani opettajana ihan hyvä, mutta en jaksaisi millään olla opettajainhuoneessa sellainen aurinkoinen opeopettajan perikuva, vaan haluaisin ladata välitunnilla akkujani hiljaissuudessa.

Minkä takia pitää olla yltiösosiaalinen tauoilla? Kyllä meilläkin osa porukasta lukee sanomalehteä kahvitauoilla ja osa taas höpöttelee. Ei kannata itselleen luoda paineita. Loppupeleissä ihmiset eivät seuraa tai tarkkaile toisiaan niin paljoa ja itse luo paineet itselleen. Ota vähän rennommin. :)