Lue keskustelun säännöt.
Eikö täällä oikeesti ole ketään, jolla on hyvä anoppi?
24.02.2016 |
Onkohan ollu yhtään ketjua, jossa anoppia olis kehuttu.
No, minä kehun! Minun anopista tekee hyvän se, ettei koskaan puutu meidän perheen asioihin/päätöksiin, mutta neuvoo jos kysytään. Ei pidä poikaansa "ihmelapsena", pyydettäessä auttaa aina. Kyläilyistä sovitaan yhdessä. Vaikka on leski ja asuu aika lähellä ei tuppaa kylään ihan jatkuvasti. Vaikka ei se haittaiskaan, tullaan hyvin toimeen.
Voin puhua hänelle luottamuksella, tämä onkin tärkeää, koska oma äitini on kuollut.
Onko muita joilla hyvä suhde anoppiin.
Kommentit (48)
Minulla on mukava anoppi! Ei maailman läheisimpiä olla, nähdään kuitenkin aika harvoin, mutta ehdottomasti tullaan hyvin toimeen. Onneksi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä, välimatkaa 4000km eikä yhteistä kieltä :) Emme ole koskaan yhteydessä, mies hoitaa lapsen ja vanhempien välisen yhteyden pidon.
Minulla on! Kunnioittaa minun tapaani elää, ei puutu tekemisiini eikä arvostele. Pitää harvakseltaan yhteyttä poikaansa, nähdään porukalla noin kymmenisen kertaa vuodessa.
Minun anoppini on kaikkien mainitsemiesi ominaisuuksien (paitsi kuollut) vastakohta. Eli ei kai tarvitse sanoa kumpaan kategoriaan kuuluu. On ollut aina mustasukkainen pojastaan, jopa kirjoitti hänelle omalla käsialallaan kirjeen salaiselta ihailijalta. Tämän olen kyllä täällä aiemminkin kertonut.
Minulla on kiva anoppi. Ei nähdä kovin usein eikä hirveän läheisiä olla, mutta on aina tultu juttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihana anoppi. Hän on ehdottomasti läheisin ystäväni.
Nään anoppia harvoin ja meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta ei valittamista! Hyvin menisi vaikka hollanti multa taipuisikin.
Oli kovin huolissaan kun miehen kanssa mentiin kylään eriparisissa ja reikäsissä sukissa, mutta ei vittuillen. On aika vähäsanainen, mutta huomaavainen ihminen ja emäntänä mahtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on. Nyt kun tuo on kuollut. Eläessään käytti kaiken energiansa haukkumiseeni ja keksimiensä juorujen kertomiseen. Vielä kuolinvuoteellaan jaksoi mainita, etten ole oikea nainen miehellensä ja lastenlastensa äidiksi.
Olen pari kertaa käynyt katsomassa hautakiveä. Olisi kuulemma ollut hyvin samanlainen kuin mä. Nippa nappa olisko tullut kaksi kovapäistä toimeen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aivan ihana anoppi. Auttavainen, ystävällinen,ymmärtäväinen, mukava, lojaali, luotettava jne. Ihan paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihana anoppi. Hän oli kuin Pohjantähdestä tuttu Alma Koskela. Vaatimaton ja tunnollinen, luja ja oikeamielinen, hientotunteinen ja epäitsekäs. Meidän loistava mamma. Myös puolisollani oli hieno ihminen anoppina. Meidän kiva mummi.
Mulla on hyvä anoppi! Ainoo miinus ettei ota lapsia hoitoon niille, mutta tarvittaessa tulee meille. Hän kuuntelee, auttaa ja ymmärtää . Eikä ole mikään vanha pieru.
Meillä on vuosien saatossa kehittynyt omat sisäpiirijutut joita ei ehkä kaikki ymmärtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi oli vähän kuin varaäiti, kun muutin miehen perässä usean sadan kilometrin päähän lapsuudenperheestäni ja aloin sitten aika pian odottaa ensimmäistä lastamme. Ehkä meillä siksi välillä menikin sukset ristiin, ihan kuin omankin äidin kanssa usein voi mennä. Sairastuin esikoisen saatuani synnytysmasennukseen enkä ole vieläkään selättänyt masennusta kokonaan. Joten anopin läsnäolo ja apu silloin oli korvaamatonta, mutta itse en aina nähnyt tai kokenut sitä niin. Anoppi menehtyi hiljattain, ja ikävöin häntä kyllä ja miehen ja lapsienkin puolesta surettaa. Joitain väärinkäsityksiä jäi oikaisematta ja omat tyhmyydet anteeksi pyytämättä.
Mulla on ihana anoppi. On tukenut meitä rahallisesti ja muutenkin erittäin paljon. Arvostan syvästi. Auttaa ja neuvoo aina jos pyydetään. Olen ikuisesti kiitollinen tästä, oma äitini kun on täysin vastakohta. Anoppi ei pidä poikaansa virheettömänä yli-ihmisenä, vaan sanoo hänellekin suoraan jos jostain sanottavaa on. Meillä on tosi hyvät välit. Välillä sellainen hössötys rupeaa ärsyttämään, mutta en siitä koskaan sano, koska tiedän että hän vain tarkoittaa hyvää.
No niin! Löytyyhän niitä hyviäkin anoppeja. Mikähän siinäkin on, että se on yleensä miniä, jolla on anopin kanssa sukset ristissä. Harvemmin miehet anoppiian moittii.
-ap
Minulla on mukava anoppi! Ei nyt voi sanoa että ystäviä oltaisi, ollaan ihan täysin erilaisia ihmisiä ja jos muuten satuttaisi tapaamaan, niin tuskinpa kiinnitettäisi toisiimme mitään huomiota. Mutta parikymmentä vuotta ollaan oltu tekemisissä ja ikinä mitään sanomista ei ole tullut. Me autamme anoppia ja appea, jos apua tarvitsevat (rempat kotona tai mökillä, elektroniikka jne) ja he hoitavat lapsiamme tarpeen vaatiessa. Kyläilemme puolin ja toisin säännöllisesti, mutta niin läheisissä väleissä emme ole, että anoppi jakaisi neuvojaan tai jotta minä niitä kysyisin.
Vierailija kirjoitti:
No niin! Löytyyhän niitä hyviäkin anoppeja. Mikähän siinäkin on, että se on yleensä miniä, jolla on anopin kanssa sukset ristissä. Harvemmin miehet anoppiian moittii.
-ap
Täh? Etkö ole kuullut yhtään anoppivitsiä?
Niitä ei kerrota rakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
No niin! Löytyyhän niitä hyviäkin anoppeja. Mikähän siinäkin on, että se on yleensä miniä, jolla on anopin kanssa sukset ristissä. Harvemmin miehet anoppiian moittii.
-ap
Perinteisestihän anoppivitseisä kerrotaan nimenomaan vaimon äidistä.
Ihan varmasti on. Mulla on ihan hyvä anoppi, enempää en voi sanoa, koska ei olla kovin läheisiä. En tunne mitään sielujen sisaruutta, mutta pidän anoppiani mukavana ja hyväntahtoisena ihmisenä. Ei ole aihetta valittaa. Kun ajattelen tuttavapiiriäni (etenkin naisia, koska ehkä naiset puhuu enemmän näistä asioista), suurimmalla osalla on ihan hyvät suhteet anoppiinsa.